Tänään jäi tokot väliin ylimääräisen, pakollisen työvuoron takia. :( Inhoan iltavuoroja mutta kaikista sairauslomatuurauksista yms en minäkään pysty luikertelemaan irti, vaikka kuinka yritin. Kotona kuitenkin aloitettiin kosketusalustan opiskelu isohkolla läpinäkyvällä muovikannella. Sieni tarjosi ensin alustan ilmaisua maahan menemällä (mun jälkikoira!). Naksautin kun tassu oli alustalla kiinnittämättä huomiota koiran asentoon. Ehkä olisi pitänyt alusta asti? Sain kyllä seisten tassulla koskemisia kanssa. Lisäksi pentu nouti alustaa mulle...
Töppönen sai tehdä kanssa. Sillä on ihan hirveä sähläysvaihde aina kun naksutellaan. Noin muuten näen arjessakin eron näissä koirissa; töppönen on lt-termein kohtuullisen vilkas ja Sieni vilkas. Naksuttimen kohdalla töppösestä tulee erittäin vilkas ja Sieni jähmettyy kohtuullisen vilkkaaksi. :D Käskytin koiraa seisomaan alustan päällä. Onnistui aina silloin kun se ehti kuunnella eikä vaan steppaillut menemään ihan tohkeissaan.
Aamulla sattui aika episodi. Oltiin kapealla polulla fleksilenkillä, vastaan tuli joku pappa ja piti väistää. Kävelin tosi lähelle setää, mutta olin koko ajan aikeissa väistää penkkaan ennen kuin ollaan kohdalla. Olis pitänyt jäädä jo aiemmin. No, kun sitten just ennen kohtaamista pyysin koirat penkkaan, käskin odottaa ja möyrin sinne itse, ja nostin katseeni katsoakseni että pappa mahtuu ohi, hää oli kanssa hypännyt sivuun ja sanoi "tulkaa vaan". Mudi sai tästä paskaraivarit ja alkoi karjua. Komensin koiraa että anna olla, mutta se ei ollut kuulevinaan, ja meinasi rynniä mun takaa lähemmäs setää aukomaan päätään. Huiskaisin fleksillä tehostaakseni "ANNA OLLA!" -käskyä. Harmi vaan että mudi just samaan aikaan päätti ohittaa mut ja sai fleksistä ihan suoraan naamallensa. Tai oikeestaan ei harmittanut yhtään, se meinaan hiljeni. Toivottavasti sattui, senkin paskapää :P Marssittiin sedän ohi ja kohdalla mudi vielä karjaisi kerran. Wtf? Sanoin sille että ole nyt jumalauta jo hiljaa kuuletko ääliö.
No, sitten tuli kohta samalla polulla joku nainen. Se väisti sivuun, mudin olin käskenyt taakseni ja kihisin kiukusta vielä sen verta, että hää pysyi siellä oikeen nätisti ja hiljaa. Sieni meni vähän edelläni, ei fleksin päässä, vaan lyhyellä kuitenkin. Kohdalla nainen puhkesi puhumaan, pentu ilahtui ja hyppäsi sitä päin. Meikä karjaisee peräsuoli pitkällä "ALAS!!!" ja tuuppasin jalalla pentua pyllylle. Sieni katui että hyppäsi ja mä kaduin että koskaan olen ottanut koiria. Voi hyvää päivää sentään, mikä teitä vaivaa?! Kysyin naiselta että ai mitä. Nainen ei jatkanut enää höpöttämistä, ei vastannut mitään. Ei ihme. Koirille murahdin että menkää. Tultiin leveämmälle kävelytielle.
Sitten ihan kymmenen sekunnin päästä vastaan tuli mies ja bokseri. Se koira alkoi räyhätä ja ukko piti sitä kaksin käsin tien laidassa. Mä näin ne ennen mudia ja käskin sen heti takas taakseni. Se huomasi ne tultuaan asemiin, jolloin toistin painokkaasti käskyn. Kohdalla pääsi ihan pieni "mrr" mutta muuten ohitettiin aivan täydellisesti. Vähän myöhemmin tuli kaksi muuta ohitusta, ja nämä mentiin samalla kaavalla, toinen ainakin ihan täydellisen hiljaa. Palkkasin mudin namilla ja tehtiin sovinto.
Onko meillä sittenkin vaan hallintaongelma? Koira on 3,5v enkä vieläkään ole osannut oikein päättää, olisko tää vastaehdollistamisen, naksun, namien ja ymmärtämisen paikka, vai tartteeko se vaan kuria. Murina nyt sinänsä on ihan sama, en vedä itsekään siitä enää kamalia kierroksia. Mutta onko ohituskäytös yhteydessä siihen, että vapaana ollessaan koira karkaa räyhäämään muille? Jos se "saa" murista ohituksissa, kokeeko se että se vahtii meitä muulloinkin?
Töppönen sai tehdä kanssa. Sillä on ihan hirveä sähläysvaihde aina kun naksutellaan. Noin muuten näen arjessakin eron näissä koirissa; töppönen on lt-termein kohtuullisen vilkas ja Sieni vilkas. Naksuttimen kohdalla töppösestä tulee erittäin vilkas ja Sieni jähmettyy kohtuullisen vilkkaaksi. :D Käskytin koiraa seisomaan alustan päällä. Onnistui aina silloin kun se ehti kuunnella eikä vaan steppaillut menemään ihan tohkeissaan.
Aamulla sattui aika episodi. Oltiin kapealla polulla fleksilenkillä, vastaan tuli joku pappa ja piti väistää. Kävelin tosi lähelle setää, mutta olin koko ajan aikeissa väistää penkkaan ennen kuin ollaan kohdalla. Olis pitänyt jäädä jo aiemmin. No, kun sitten just ennen kohtaamista pyysin koirat penkkaan, käskin odottaa ja möyrin sinne itse, ja nostin katseeni katsoakseni että pappa mahtuu ohi, hää oli kanssa hypännyt sivuun ja sanoi "tulkaa vaan". Mudi sai tästä paskaraivarit ja alkoi karjua. Komensin koiraa että anna olla, mutta se ei ollut kuulevinaan, ja meinasi rynniä mun takaa lähemmäs setää aukomaan päätään. Huiskaisin fleksillä tehostaakseni "ANNA OLLA!" -käskyä. Harmi vaan että mudi just samaan aikaan päätti ohittaa mut ja sai fleksistä ihan suoraan naamallensa. Tai oikeestaan ei harmittanut yhtään, se meinaan hiljeni. Toivottavasti sattui, senkin paskapää :P Marssittiin sedän ohi ja kohdalla mudi vielä karjaisi kerran. Wtf? Sanoin sille että ole nyt jumalauta jo hiljaa kuuletko ääliö.
No, sitten tuli kohta samalla polulla joku nainen. Se väisti sivuun, mudin olin käskenyt taakseni ja kihisin kiukusta vielä sen verta, että hää pysyi siellä oikeen nätisti ja hiljaa. Sieni meni vähän edelläni, ei fleksin päässä, vaan lyhyellä kuitenkin. Kohdalla nainen puhkesi puhumaan, pentu ilahtui ja hyppäsi sitä päin. Meikä karjaisee peräsuoli pitkällä "ALAS!!!" ja tuuppasin jalalla pentua pyllylle. Sieni katui että hyppäsi ja mä kaduin että koskaan olen ottanut koiria. Voi hyvää päivää sentään, mikä teitä vaivaa?! Kysyin naiselta että ai mitä. Nainen ei jatkanut enää höpöttämistä, ei vastannut mitään. Ei ihme. Koirille murahdin että menkää. Tultiin leveämmälle kävelytielle.
Sitten ihan kymmenen sekunnin päästä vastaan tuli mies ja bokseri. Se koira alkoi räyhätä ja ukko piti sitä kaksin käsin tien laidassa. Mä näin ne ennen mudia ja käskin sen heti takas taakseni. Se huomasi ne tultuaan asemiin, jolloin toistin painokkaasti käskyn. Kohdalla pääsi ihan pieni "mrr" mutta muuten ohitettiin aivan täydellisesti. Vähän myöhemmin tuli kaksi muuta ohitusta, ja nämä mentiin samalla kaavalla, toinen ainakin ihan täydellisen hiljaa. Palkkasin mudin namilla ja tehtiin sovinto.
Onko meillä sittenkin vaan hallintaongelma? Koira on 3,5v enkä vieläkään ole osannut oikein päättää, olisko tää vastaehdollistamisen, naksun, namien ja ymmärtämisen paikka, vai tartteeko se vaan kuria. Murina nyt sinänsä on ihan sama, en vedä itsekään siitä enää kamalia kierroksia. Mutta onko ohituskäytös yhteydessä siihen, että vapaana ollessaan koira karkaa räyhäämään muille? Jos se "saa" murista ohituksissa, kokeeko se että se vahtii meitä muulloinkin?
9 kommenttia:
Voi ei, ihan kuin meidän elämästä. Kuulostaa hassulta, mutta kiitos, kun kirjoitat näitä. Lohduttavaa lukea, ettei ole ainoa asian kanssa painiva. Turhauttaa juuri se, että koiran kanssa voi mennä tokokokeeseen, agikisoihin, pitää sitä irti ties missä mutta sitten ihan tavalliset arkitilanteet ovat vaikeita. Varmaan joka toinen minuutti olen vakuuttunut siitä, että naksunamitus ja kärsivällisyys ovat avaimet onneen, mutta jokaisen pöhinän ja keuhkoilun jälkeen on vaikea ajatella muuta kuin että kurin pitää olla tiukempi ja hallinnan ehdottomampaa. Siihen asti en ole päässyt, että miten sitä kuria nyt sitten konkreettisesti tiukentaisi ja saisi jonkin maagisen ylijumalan aseman. Kuitenkin ehkä lopulta uskon siihen, että koira on itsekäs opportunisti, jolle pitää vain tehdä tietystä toiminnasta kannattavaa. Lenkkikiihkoilun suhteen asia vain ei ole niin yksinkertainen: ensin pitäisi saada koira sellaiseen mielentilaan, jossa se pystyy vastaanottamaan asioita. Siihen taas ei tunnu auttavan muu kuin namitus. Kai? Miten päin tässä nyt oikein pitäisi olla? Phuuh.
Harmi kun ette tulleet sinne Kiteen leirille, olisin niin halunnut nähdä Susun ja tästä ongelmasta olis varmasti riittänyt höpistävää yömyöhille!
Mua ei kaikissa asioissa kovinkaan kummoisesti lohduta vertaistuki, mutta tässä kyllä. Ehkä mä en olekaan pilannut tota koiraa ja tehnyt siitä tollaista? Ehkä jotkut vaan ON tollaisia, millä sanalla sitä nyt haluaakaan kutsua...
Mun mieleen tulee koko ajan se, että Luksi vähän kuin odottaa aina noilta vastaantulevilta kävelijöiltä jonkinlaista elettä, johon se voi itse reagoida. Esim. toi kun se ukkeli oli sanonut jotain ja Luksi alkoi heti siinä räyhätä. Kun mun koira tekee sitä sisällä kerrostalossa, että se vartoo jotain pientä ääntä mitä se pääsee haukkumaan. Se on ärsyttävää, kun näkee kuinka jännittynyt piski on ja itse yrittää jotenkin saada sen tilanteen pois, mut ei. Sillon just joku paukuttaa seinää tai vastaavaa, koira haukkuu ja se tekeminen vaan vahvistuu..
Ymmärrän, että kahden koiran (vilkkaan) koiran kanssa toi tilanne on aika haastava, mutta jos sä tekisit Luksin kanssa heti jotain kun ihmisiä tulee vastaan? Mä oon hoitokoirien kanssa tehnyt niin, että revitän lapasta niiden kanssa sillä aikaa kun muut menee ohi.
Niin että älä ajattele pilannees Luksia, se ei kuulosta todennäköiseltä :)
Mua harmittaa kanssa että ei päästy sinne. En uskaltanut varata paikkaa, kun en tiedä toisen harrastukseni aikatauluista. Ne ei valitettavasti jousta ollenkaan :/ Mutta jospa satuttaisiin joskus samoihin kisoihin, ois tosi kiva nähdä teidät ja jutella enemmänkin!
Luksi tekee kanssa tota, että se oikeen keksimällä keksii jotain mihin se voi reagoida. Sisälläkin, välillä tuntuu että joku saakelin liian kovaa juokseva hämähäkki riittää. Yhdistän tämän reilusti siihen, kun koiralla on ollut liian vähän oikeaa tekemistä. Riittävästi aktivoituna se on sisällä aika hiljainen, ja varmasti käyttäytyy ulkonakin paremmin. Kun sillä on liikaa patoutunutta energiaa, se on kauhean räjähdysherkkä.
En ole kokeillut kohtaamistilanteissa mitään niin reipasta kuin leikittämistä. Lähinnä ihan eleetöntä "hyvä, tässä nami" -mentaliteettia. Kun koira on ihan tarpeeks kierroksilla, niin olen ajatellut että ei sitä nyt villitsemään ainakaan pidä ruveta. Vaan ehkä se saisikin hyvin purkaa itseään siihen leikkiin? Taidan tehdä vähän eläinkokeita ja testata. :D
Rinnassakin on rähjääjän vikaa. Olen sitä vastaehdollistanut nameilla. Hyvin ne toimiikin, muttei aina. Hihnan repiminen on se paras näissä tilanteissa. Suosittelen!
Saran ruutu on aika pitkälle kosketusalustalla rakennettu. Mulla on käytössä kaakeli (10 x 10 cm). En ole sitä mitenkään häivyttänyt vaan välillä se on ruudussa ja välillä ei. Ei sen suhteen ole ollut ongelmaa. Rinnalle ruutua on rakennettu naksutellen ja se osaa ruudussa oikean paikan tarjonnan paremmin. Toisaalta sen kanssa olen heti alkuunsa osannut vaatiakin sitä. Mutta kosketusalusta on siis ihan jees munkin mielestä :D
Töppösen ruutu on tehty aikalailla sekatekniikalla. Alkuun vietiin sinne yhdessä ihan namilätkä/lelu ja tällä tehtiin nopeasti lisää välimatkaa. Ihan alusta asti olen tehnyt myös erikseen lähietäisyydeltä naksun kanssa paikan hakua.
Eikö Sara jää etsimään kosketusalustaa silloin kun se ei ole ruudussa? Kuuntelee stopin eikä vaan ihmettele missä se alusta on?
Ei jää. Silloin kun alusta on ruudussa koira menee sille (kriteerina jompi kumpi etutassuista koskee) ja jos alustaa ei ole, niin ei se sitä etsimäänkään jää vaan kuuntelee stoppauksen ja sijoittuu (toivon mukaan) siihen kohtaan missä alusta olisi.
Haluan liittyä tähän vertaistukiryhmään...... Pystyin niin samaistumaan suhun. Välillä tekisi mieli ottaa noita pässejä päistä kiinni ja kalauttaa yhteen. Siinähän olette mokomatkin räksyttävät piskit :D Mietin aina kuinka hullulta raivopäältä sitä vaikuttaakaan, kun niin kauniisti karjuu välillä omille koirillensa ellei se puhe mene muulla perille :D
Lähetä kommentti