Jaadijaadi, osa x

Lemmikkipalstoilla oli pennunomistajan aloittama ketju siitä, kuinka pentu oli työpäivän aikana vapauttanut itsensä aitauksesta. Seuraavana päivänä hää jätti videokameran kuvaamaan, jotta näkisi miten moinen ihme tapahtuu. Aika ihmeeltä se näyttääkin. Katsoin videon ilman ääniä ja ajattelin, että onpas reipas, taistelutahtoinen, alustavarma ja päättäväinen pentu, vau! Sitten keskusteluun tuli kommentteja eroahdistuksesta ja totesin, että mun pitää nyt järkyttää omia koiriani ja katsoa video uudestaan äänet päällä. Niin, mudin varsinkin kun pitää kommentoida kaikkia ikkunasta tai telkkarista kuuluvia toisten koirien ääniä, niin en yleensä katso koiravideoita äänet päällä.

Sitten mulle tuli vain paha mieli. Pentuhan itkee koko ajan. En osaa sanoa, onko se oikeasti ahdistunut, vai onko toi sellaista viddu-ku-jätit-mut-tänne-kitinää. Mudihan protestoi pentuna kanssa hyvin äänekkäästi portin taakse jäämistä, en olisi itse uskaltanut mutta kasvattaja sanoi että vanhempansa tuntien sitä ei tasan ahdista, sitä vituttaa, kiellä sen verta pontevasti että menee perille tai teillä on iso ongelma. Minä kielsin ja ruikin vielä suihkupullolla vettä naamalle. Kahden kerran jälkeen mudinpoikanen hiljeni ja katseli aidan takaa rauhassa. Huhheijaa, se siitä "eroahdistuksesta".

Toinen juttu, mikä meillä tehtiin heti, oli korrektin aitakäytöksen opettaminen. Mulla oli mudinpoikasen tullessa rottia ja ensimmäisiä opeteltavia asioita oli se, että rottahäkkiä päin ei hypitty, ei yhtään. Rotat oli paljon vapaana kämpässä ja samalla tuli selväksi, että kompostikehikko-aitoja päin ei nousta, hypitä tai sinkoilla. Aitoja ei saa edes koskea, siellä voi olla just rotta takana ja uskallapa kaataa portti sellaisen päälle, se on helposti henki veks. Kun on suuret panokset, asia tulee opetettua huolella. En tajunnutkaan, miten iso ilo tästä oli myöhemmin. Mudi 3,5vee kunnioittaa edelleen hyvinkin olemattomia aitoja ja se pysyy niiden takana todella luotettavasti. Tosi moni unohtaa opettaa koiralleen tämän, jatkuvasti saa lukea että mistä halpa portti kun kompostikehikko ei todella riitä pitämään koiraa toisella puolella.

Tämä nyt ei oikeastaan millään tapaa enää liity tuohon videoon, aloin vaan pohtimaan sen myötä. Pentu pannaan häkkiin, tai aitaukseen, tai meidän Sienen tapauksessa rajattuun tilaan (eteinen-kylppärikombo), jotta se ei tuhoa yksin ollessaan. Osin tämä on toki turvallisuuskysymys, pentu saattaa syödä sähköjohtoja tai hankkiutua muuten vaikeuksiin, ja koko kämpästä on hankalaa tehdä pentuturvallista. No, tiedän yhden joka on hirttäytynyt suihkun letkuun ja toisen, joka tukehtui maitopurkkiin. Täysin turvallista paikkaa ei olekaan.

Yksinoloa pitäisi opettaa. Toivotaan, että koira nukkuu yksinolot ja on aktiivinen kun ihminen on kotona. Aikuiselta, aktivoidulta koiralta tää onnistuu oikein hyvin. Pennulle on kuitenkin aivan luonnotonta rytmittää elonsa niin, että 8h touhutaan ja 8h nukutaan. Se touhuaa hetken ja nukkuu hetken ja touhuaa hetken ja nukkuu ja taas käydään täysillä. Häkkiin, tai pieneen aitaukseen, 8h työpäivän ajaksi? Se ei ole reilua.

Hyvähän mun on sanoa. Sieni, nyt 10kk, on pennusta asti ollut ja on edelleen yksinolot hyvin rajatussa tilassa. Eteisellä on leveyttä ehkä 1,5m ja pituutta 3-4m, yksi pieni komero syö yhdestä nurkasta pienen alan, muuten lattia on tyhjää tilaa ja pennulla käytössä. Sillä on peti naulakon alla, leluja, luita, sallittua tuhottavaa. Kylppäri on ehkä eteisen kokoinen, mutta pesukone ja wc-pönttö vie osan tilasta. Kylppärissä on vesikuppi ja lattiakaivo ja nää molemmat on tärkeä viihdyke ;P Pentuna sillä oli tilaa hieman hypellä, nykyään se ei tietenkään enää fyysisesti mahdu mitään riehumaan tollasessa tilassa. Ei oo tarkoituskaan, haluan että se nukkuisi tai touhuisi omiaan silleen rauhassa.

Mutta se on normipäivänä yksin kaksi tuntia. Se on ihan helvetin eri asia kuin 8h yksinolo! Mun mielestä 10kk koiralta voi alkaa jo odottaa, että se malttaa lepäillä 2h putkeen. 8 tuntia en odottaisi vielä pitkään, pitkään aikaan. Vaikka koira olisi - ja on - kunnolla aktivoitu, 8h on silti niin hirveän pitkä aika. Vielä 8h yöunien päälle keskiverto töissäkävijän elämässä!

Tästä mä tulen aina siihen, mikä on riittävän laadukasta koiran pitoa, ja onko kaikilla oikeus ottaa koira vaan koska mutkunmähaluun. Onko? Aika monen mielestä on. Mietitään, millainen koira meidän perheeseen halutaan. Harvempi miettii haluaako koira meidän perheeseen ja ollaanko me riittävän hyviä sille. Jos tällaisesta erehtyy yhtään sanomaan jossain keskustelupalstalla (livenä en ole edes uskaltanut :P), ensimmäisten joukossa tulee kommenttia että ai saako vaan superihmiset omistaa koiran ja eikö tavikset ollenkaan ja että kaikkihan käy töissä ja silti ne voi pitää koiraa. Niin, tiedän, että kulttuurissamme koiran pito on sellaista. Mutta onko se oikein? Kuka sen määrittelee? Onko koko asian pohtiminen täysin turhaa?

Mä en pysty ymmärtämään sellaisia ihmisiä, jotka toteaa että kaikkihan näin tekee, omatunto vaimennettu, unohdetaan koko juttu ja porskutetaan samaan malliin eteenpäin. En vaan pysty.