Tänään tuli yllärinä töissä sairaslomatuurauksia niin, että koirat oli normaalin 2h yksinolon sijaan 5h. Soitin miehelle, että mites pentu oli aamulla tehnyt tarpeensa ja jättikö ukko sille jonkun luun. Kakkaa ei ollut tullut ja luu oli annettu, ja mietittiin että todnäk se paska on sitten sisällä venaamassa (kun vien koirat töiden jälkeen ulos, se tekee aina silloin). Vaan siellähän sitten säilyisi, ukko ei pääsisi ruokatunnilla paljoa sen aiemmin kotiin kuin mitä minäkin olisin jo.
Ei ollut paskaa, mutta Sieni oli tuntenut olonsa tosi likaiseksi ja käyttänyt paria eri shampoota ja tehnyt itselleen jalkakylpysuolalla kokovartalohuollon.
Osa oli lattialla.
Eilen käytettiin koirat iltapissalla kahdessa erässä, ensin pelkkä mudi ja sitten nartut jäällä. Sieni ja Tytti ei vissiin ole noin laajassa paikassa kahdestaan olleetkaan irti ja hurjaa oli vauhti o_O Tytti ei saa pentua enää kiinni, ja koska Tytti ei saa välillä pyöräyttää sitä hankeen, jahtaaminen on ihan tyhmää. No, pentu juoksee keskenäänkin :D
Tänään jäällä pudotetun lapasen nouto, töppöselle n. 150m, Sienelle 15m. Pentu harjoitteli joku ilta kotona taas erilaisten esineiden antamista käteen. Mielellään se tiputtaisi ne mun jalkoihin. Töppösellä oli ja on edelleen vähän samaa vikaa - mitähän teen väärin kun en osaa opettaa, että käsi on se kriittinen?! Käsikosketuksen kautta se varmasti tulisi, tai ihan pitoharkoista (irroita vasta käskystä, kun mulla on ote esineestä, niin se ei tipu). Vaan jaksaako tuota. Töppösenkin kanssa ratkaisu pk-esineruudussa on antaa se käsky kokeessa niin ajoissa että näyttää kun koira tottelisi sitä eikä sylkisi esinettä joka tapauksessa ;P
Aloin nyt korjata pennun perusasentoa vähän taaemmas. Tehdään ihan yhden askeleen siirtymiä namilla imuttaen. Tai namikäsi on oikeastaan pennun kuonon yläpuolella ja aukeaa kun koira on oikeassa kohdassa. Näin se tekee just niin kuin tahdon, toivotaan että tällainen kuuri auttaa ja avun voi taas pian häivyttää :)
Töppönen on pari kertaa taas rähähtänyt Sienelle ulkona. Eilen oltiin iltapissalla koko porukka, ja Sieni ja Tytti jahtasi toisiaan töppösen ohi polulla ja jompi kumpi tai molemmat osui mennessään mudiin. Töppönen sai raivarit. Tänään Sieni jotenkin törmäsi mudiin niin, että mudi ensin ulvaisi ja sitten alkoi rähistä pennulle, sen verta ärjysti että puutuin ihan komentamalla että NO NIIN. Töppöstä varmaan sattui mutta kiitos riittää silti. Oikeastaan olen odottanut tätä jo, ja oikeastaan olen myös sitä mieltä että mikä hiton ääliö töppöseni oikein olet, kun itse ensin opetit pennusta hirveän rajun leikkijän ja nyt kun se on noin iso, ei enää olekaan kivaa :P Sieni kokeilee selvästi rajojaan juuri leikissä töppösen kanssa, se ei meinaa välillä uskoa muakaan, kun käsken sitä hillitsemään itseään ja jättämään (remmissä olevan) töppösen rauhaan. Eilen taisin ottaa kerran ihan poskista kiinni että haloo kuuluuko. Se niinko lopettaa ja menee muutaman metrin eteenpäin mutta vilkuilee sieltä alta kulmain ja odottaa vaan hetkeä hyökätä takas mudin kimppuun. Juuei käy silloin kun jumalanne niin sanoo!
Ei ollut paskaa, mutta Sieni oli tuntenut olonsa tosi likaiseksi ja käyttänyt paria eri shampoota ja tehnyt itselleen jalkakylpysuolalla kokovartalohuollon.
Osa oli lattialla.
Eilen käytettiin koirat iltapissalla kahdessa erässä, ensin pelkkä mudi ja sitten nartut jäällä. Sieni ja Tytti ei vissiin ole noin laajassa paikassa kahdestaan olleetkaan irti ja hurjaa oli vauhti o_O Tytti ei saa pentua enää kiinni, ja koska Tytti ei saa välillä pyöräyttää sitä hankeen, jahtaaminen on ihan tyhmää. No, pentu juoksee keskenäänkin :D
Tänään jäällä pudotetun lapasen nouto, töppöselle n. 150m, Sienelle 15m. Pentu harjoitteli joku ilta kotona taas erilaisten esineiden antamista käteen. Mielellään se tiputtaisi ne mun jalkoihin. Töppösellä oli ja on edelleen vähän samaa vikaa - mitähän teen väärin kun en osaa opettaa, että käsi on se kriittinen?! Käsikosketuksen kautta se varmasti tulisi, tai ihan pitoharkoista (irroita vasta käskystä, kun mulla on ote esineestä, niin se ei tipu). Vaan jaksaako tuota. Töppösenkin kanssa ratkaisu pk-esineruudussa on antaa se käsky kokeessa niin ajoissa että näyttää kun koira tottelisi sitä eikä sylkisi esinettä joka tapauksessa ;P
Aloin nyt korjata pennun perusasentoa vähän taaemmas. Tehdään ihan yhden askeleen siirtymiä namilla imuttaen. Tai namikäsi on oikeastaan pennun kuonon yläpuolella ja aukeaa kun koira on oikeassa kohdassa. Näin se tekee just niin kuin tahdon, toivotaan että tällainen kuuri auttaa ja avun voi taas pian häivyttää :)
Töppönen on pari kertaa taas rähähtänyt Sienelle ulkona. Eilen oltiin iltapissalla koko porukka, ja Sieni ja Tytti jahtasi toisiaan töppösen ohi polulla ja jompi kumpi tai molemmat osui mennessään mudiin. Töppönen sai raivarit. Tänään Sieni jotenkin törmäsi mudiin niin, että mudi ensin ulvaisi ja sitten alkoi rähistä pennulle, sen verta ärjysti että puutuin ihan komentamalla että NO NIIN. Töppöstä varmaan sattui mutta kiitos riittää silti. Oikeastaan olen odottanut tätä jo, ja oikeastaan olen myös sitä mieltä että mikä hiton ääliö töppöseni oikein olet, kun itse ensin opetit pennusta hirveän rajun leikkijän ja nyt kun se on noin iso, ei enää olekaan kivaa :P Sieni kokeilee selvästi rajojaan juuri leikissä töppösen kanssa, se ei meinaa välillä uskoa muakaan, kun käsken sitä hillitsemään itseään ja jättämään (remmissä olevan) töppösen rauhaan. Eilen taisin ottaa kerran ihan poskista kiinni että haloo kuuluuko. Se niinko lopettaa ja menee muutaman metrin eteenpäin mutta vilkuilee sieltä alta kulmain ja odottaa vaan hetkeä hyökätä takas mudin kimppuun. Juuei käy silloin kun jumalanne niin sanoo!
3 kommenttia:
Varmaan jokaisen näyttelyharrastajan unelma: koira, joka pesee itse itsensä ;) Eiku.
Mä odotan jännityksellä, mitä käy, kun Viiru alkaa olla Susun mielestä aikuinen eli aloittaa juoksunsa. Meinaan ei ole ihan pisimmällä pinnalla tuota koiraa siunattu... Välillä tuntuu melkein uskomattomalta, miten hyvin tytöt nyt tulevat juttuun ja selvästi Susu tykkää pennun (pentu reilu yksvee...) seurasta. Ei olisi tuosta amatsonista uskonut. Saa nähdä miten käy tulevaisuudessa.
Sieni on kyllä kierinyt siinä kylpysuolassa, koska se haisee.. siis tuoksuu ihan siltä. :D Vähän kelasin tänään että mikä ihme täällä oikeen tuoksuu, mutta koiran turkkihan se. Jei. :D
Paljonko Susulla ja Viirulla olikaan ikäeroa, ei muistaakseni ihan hirveästi? Miten uskalsitte ottaa narttupennun?
Niillä on vain vähän reilu kaksi vuotta eroa eli suhteellisen vähän. Susu on kuitenkin tietyllä tavalla hyvin seurallinen koira ja tykkää muutamien tuttujen kavereiden seurasta eli kun on totutettu huolella, uskaltaa sitä melko huoletta pitää toisten seurassa. Lisäksi se siedättyi kaverin bc-pentuun aika nopsaan, vaikka siihen on siis totutettu vasta kun Susu itse oli jo aikuinen. Muut kaverit onkin sitten oikeastaan pentuajalta saakka tuttuja.
No - on tietenkin silti ihan eri asia, että samaan talouteen tulee uusi koira, ja tietenkin pennun tulo arvelutti. Urospentu olisi ollut todennäköisesti vielä vaikeampi, koska Susu tulee pääsääntöisesti paremmin juttuun narttujen kuin urosten kanssa, mikä on aika yllättävää. Jos Susu ei olisi tottunut Viiruun, se ei olisi ollut ylitsepääsemätön ongelma, koska meillä on iso talo ja useampi lenkittäjä, ja lisäksi Susu lähtee mun mukaan kun nyt lähden opiskelemaan. Millään tavalla mukavaa se nyt ei tietenkään oisi ollut. Lisäksi Viiru on siis äidin koira, itselleni en ikinä olisi ottanut näin lyhyellä aikavälillä toista aktiivikoiraa etenkään, kun Susu on niin raakile vielä. Sitten yritettiin valita myös mahdollisimman (tai no valita ja valita, Viiruhan ei ollut ollenkaan suunniteltu tapaus mutta olisi jäänyt ottamatta jos olisi ollut mallia nyrkit pystyssä jo 8-viikkoisena kuten eräät) sopiva pentu Susun kaveriksi: sopuisa ja fiksulla tavalla nöyrä.
Lähtökohdat huomioon ottaen meillä kävi siis paremmin kuin hyvin. Alku oli kyllä tosi takkuinen, mutta onneksi Viiru oli rento tyyppi jo pentuna ja talossa riitti koiraportteja ;) En tiedä, miten iso riski se sitten loppujen lopuksi olisi ollut, että yhteiselo ei olisi alkanut sujua. Kai se on aina olemassa.
Lähetä kommentti