torstai 26. tammikuuta 2012

Tyhmä, tyhmä tatti

Olin kaksi vuorokautta työasioissa reissussa ja koirat miehen kanssa kotona. Isojen suhteen ei niin mitään ihmeellistä, mutta nuorimmaiseni ei ole koskaan ollut enempää kuin jonkun 4h yksinään. Koko asia on ihan rehellisesti unohtunut! Pitäisi ihan keksimällä keksiä mihin menisin jotta sille tulisi niin pitkä aika. :D Ihana tilanne sikäli, että työajat limittyy miehen kanssa niin, että sitä yksinoloa ei tosiaan jää sen enempää vaikka mäkin tekisin täyden päivän. Vaan sitten kun olenkin poissa kotoa, ja mies on töissä 8,5h + matkat yhteensä vajaa puoli tuntia, on siinä koirilla odottelua.

Jätin pennulle pissapaperit eteiseen, lisäksi olin ostanut isoja savustettuja luita. Kaikki kengät ja muu sälä siirtyi eteisestä pois (pentu on yksin ollessaan eteinen + kylppäri -kombossa), naulakon alle kenkien tilalle laitoin koiralle pedin ja pari lelua, jotka nekin on olleet pois kerättynä. Ekan päivän oli ollut aivan kuten normaalisti, ei pissaa sisällä, suihkun lattiakaivon kansi vaan siirrettynä pois paikoiltaan kuten aina. Tokana päivänä oli kuulemma ollut molemmat tarpeet sisälle tehtynä mutta ei muuten mitään tuhoja. Huhheijaa!

Väitetään, että koirilla ei ole ajantajua ja on ihan sama onko ne yksin vartin vai tunnin. En usko tähän ollenkaan. Puoli tuntia vs tunti ei varmaan ole mitenkään kriittinen, tai toisaalta 7h tai 8h keskenään. Mies tulee puoli neljän jälkeen kotiin, ja kummasti elikot alkaa odottaa sitä siinä 15.15 maissa. Siihen saakka ne nukkuu ihan rauhassa, mutta sitten aina kun rapusta kuuluu ääniä, pitää steppailla ovelle kuuntelemaan tuleeko askeleet meidän ovelle vai ei. Samoin joskus vuosi sitten kun mies oli eri työkohteessa ja kävi lounaalla kotona syömässä. Sen ajankohdan koirat tunsi jostain syystä vielä tarkemmin, jollain 5-10min haarukalla, jos tuossa kotiintulossa on sellanen puolen tunnin ennakointi. Ja tätä tapahtuu riippumatta siitä annanko itse jonkun vinkin vai en - aika usein huomaan nimittäin vasta koirista että kappas tosiaan, kello alkaa olla miesajassa. :D

Kun tulin kotiin, niin tyypit oli tietysti kauhean iloisia. Töppönen nuoli mun koipia koko illan ja laahusti ihan perässä, ja murisi pennulle joka olisi kanssa halunnut olla lähelläni. Töppönen piti myös kauheat pyyhkijäiset mun päällä <3

Pennun kanssa on ongelma. Sehän on varastellut ruokaa vähän niin kuin aina ja ollut ihan pohjattoman ahne pieni porsas. Nyt tuntuu että hermo alkaa kiristyä ja asialle tarttee tehdä jotain muutakin kuin todeta että itse oltiin tyhmiä kun jätettiin saataville. Usko ei vaan ole kovin suuri, nää on niin sellasia juttuja että se tajuaa hetkessä että kun ollaan läsnä niin mitään ei voi ottaa, mutta ihmisten poistuttua kukaan ei tiedä mitään... riittäisi nyt alkuun vaikka vaan sekin, että edes ihminen samassa tilassa pitäisi syöpön kurissa! Paljastui tässä että pentu on käynyt jossain vaiheessa tänään syömässä miehen lakupussista sohvalta yli puolet, samalla kun mä olen ollut kotona. Ehkä vessassa tai jotain, koska mulla ei tosiaan ollut mitään käsitystä moisesta. Kävelin koirien kanssa miestä vastaan ja käytiin kaupassa, koirat venasi autossa. Ekasta kaupasta tullessamme pentu oli etupenkillä. Eupenkillä oli myös revitty beef jerky - kuivalihapaketti. Sellanen hot'n'spicy joka ukon mielestä on ihan saatanan väkevää ja polttelee suuta. No, mahto olla hyvää, toivottavasti ees maha tulee kipeeksi, senkin porsas :P Piti mennä vielä toiseen kauppaan, ja nyt lähdettiin autosta ihan normaalisti mutta jätettiin ovet lukitsematta ja jäätiin auton kyljille molemmin puolin vahtiin. Ei mennyt montaa kymmentä sekuntia kun varas hyppäsi etupenkille ja ryömi kuskin jalkatilaan. Edelliskerralla se olikin varmaan tsekannut pelkääjän paikan puolen ja tiesi syöneensä sieltä kaiken. Paukkasin sisään autoon ja annoin tulla oikeen tuutin täydeltä. Pentu pelästyi niin että hyvä kun ei laskenut allensa! :D Se oli niiiiiiin "UPS!!" kun vaan voi koira olla. Kas kummaa kun hienosti siirtyi koirien osastolle ja meni sinne ihan nurkkaan Tytin jalkoihin makaamaan. Autossa ei ollut enää mitään syötävää, joten lähdettiin molemmat asioille. Takaisin tullessa pentu makasi juuri siellä mihin oli jäänytkin enkä usko että se oli käynytkään etupenkillä. Sille kun ei ole montaa kertaa suututtu niin se kyllä ottaa sen hyvin vakavasti.

Enpä oikeen tiedä. Mies epäilee että se on niin tyhmä että se ei vaan tajua kieltoja ja jatkaa tota touhua siksi. Mä uskon että kyllä se tajuaa kun sille kunnolla suuttuu, mutta jos se samalla pääsee välillä onnistumaan (=kun kukaan ei näe), niin se oppii vaan juuri sen, että säännöt pätee kun joku on vahtimassa. Kyllä mä nyt jotkut oikeesti houkuttelevat herkut kerään pois, mutta ei ole tullut mieleenkään että lakut ja tuliset kuivapökäleet on tästä koirasta yhtä ihania kuin mikä tahansa!

Ahneus on aivan ihana harrastuskoiran ominaisuus, mutta kyllä se aiheuttaa myös harmaita hiuksia ja stressiä. Kurapaskaa yöksi odotellessa.

4 kommenttia:

Eeva/Kolmiokorvat kirjoitti...

Meillä Lysti on kiltti, mutta Lykky on ahmatti ja ruokarosvo. Asennoidun niin, että tilaisuus tekee varkaan ja yritän sen muistaa: en siis jätä mitään Lykylle vaarallista syötävää saataville. Tavan pois kitkeminen ei ainakaan meillä onnistu. Lykky palkkautuu jo siitä, että nuolee lavuaarin tai repii jonkin tyhjän possunkorvapussin, vaikka on muutaman kerran yllätetty itse teosta. Yritän keskittää huomioni ilmiön positiiviseen puoleen. :)

Tiia ja Arto kirjoitti...

Oli kyllä hauskaa luettavaa, vaikka ei niin hauska aihe olekaan ;D

laura kirjoitti...

Muakin ehkä naurattais jos en viettäisi ensi yötä pennun seurassa... jos sille ei tule tästäkään mitään mahaoireita niin siinä on pakko olla joku vika, mahan seinämät silkkaa terästä o_O

laura kirjoitti...

Tilannepäivitys. Koirassani on joku vika, sille ei tullut niin minkäänlaisia oireita tästäkään! o_O