Mun peli, mun säännöt, ota tai jätä, vain sen voit valita ;) Agihallilla treenaamassa ja alusta saakka tiukka linja; sooloilusta joutuu autoon. Tehdään kuten mä haluan tai ei tehdä mitenkään. Mudi kävi jäähyllä kahdesti. Eka oli ihan ansaittu, toka oli ehkä vähän epäreilua, kun tajusin vasta jälkeen päin mistä kiikasti eikä se ollut vain koiran vika. Molemmat teki pikku pätkissä eri juttuja:
Luksi aloitti "radalla", jossa kaksi ruutua, kaksi merkkiä, tokohyppyeste ja kaksi putkea. Alkuun piti vähän kannustaa, että joo joo ihan totta tää on nyt tällainen sekaharjoitus, kyllä ruudusta voi mennä putkeen kun niin käsketään. Tehtiin jonkin aikaa ihan hienosti, mutta sitten koiralle iski se "huuda sä mitä haluat, mä teen mitä mä haluan" -vaihde ja se lähti sinne autoon etsimään kadotettuja korviaan. Oli muuten kertakaikkisen hölmistynyt ilme, tää on tosi toimiva "jäähy" ;) En sanonut sille mitään. Normaalisti kun vien sen autoon, kehun ja saatan vielä jakaa nameja mennessä, niin ero oli kyllä iso.
Merkin kiertoja sellaisinaan, metallihyppynouto, mutkaputkesta vauhtia hakien merkin kiertoa ja ohjattua. Muut oli ok, mutta tuo ohjattu. Nyt mä tiedän mikä siinä kusee!
Tehtiin eka vaan suuntia, vein koiran merkille seisomaan. 2x molemmat, pelitti tosi hienosti. Ajattelin sitten ottaa kerran koko liikkeen kumpaankin suuntaan. Eka oikea, oli hyvä. Sitten vasen, levisi koko homma. Meni keskikapulalle, kun kielsin sen, oikoi suoraan merkiltä vasemmalle, plaaplaa kaikki virheet. Jossain vaiheessa tässä mä vein koiran taas autoon kun tuntui että se ei yhtään katso mitä ohjaan vaan sinkoili minne sattuu. Kriittinen tekijä on se, missä asennossa koira on merkillä. Kun otan pelkät suunnat ja vien sen sinne, se jää tietysti kohtisuoraan kun laitan sen niin. Kas, sujuu hienosti. Kun otetaan koko liike, koira jää merkille milloin mitenkin, aika usein oikea kylki enemmän tai vähemmän mua kohti ja hieman liian lähelle merkkiäkin. Sen on siitä tosi vaikea kääntyä vasempaan ja siksi se ei vain suju. Turha siis hinkata niitä suuntia merkiltä lähettäen, vaan nimenomaan sitä merkkiä ja koiran asettumista sinne!
Otin lopuksi vielä parkkiksen puolella merkkiä ihan lähellä seisten. Annoin koiran itse hakea paikkaa ja merkkasin oikeat (ei ollut yhtään naksutinta autossa, voi elämä että onkin alaston olo! Luksilla on kyllä toimiva naksusana, pennulla edes ei). Erittäin toimivaksi osoittautui pyytää koiraa peruuttamaan merkin takana, se suoristi koiraa kivasti. Peruutusvihje ei varmasti vaan toimi 10 metristä, joten pitää joko hinkata se erikseen kuntoon tai keksiä tohon merkkiin joku muu kikka. Olen palkannut koiraa pallolla paljon itsestäni katsoen oikeaan yläviistoon, jotta koira menee merkille asti ja kiertää sen kunnolla, eikä jää vajaaksi. Siksi se varmaan kääntyykin tai jää kuono sinne päin, onko mikään ihme. Pitää miettiä ja kokeilla mihin palkkaamalla sen asennon saisi suoristumaan.
Sieni teki putkea, yhtä hyppyä (rima siivekkeiden jalkojen varassa), kokeili minien renkaan läpi menoa kahdesti, tokopuolelta istumisia, maahan menoja, sivulle tuloja, yhden askeleen seuruuta ja paikallaan käännöksiä sekä luoksetulon sivu-odota-tule -kaavalla. Pysyi hienosti ja tuli kovaa, se on niin hauska :D Kentällä oli aika paljon nameja ja pentu häiriintyy niistä kauheasti. Putken alle oli jäänyt yksi ja ihmettelin miksi kummassa koira ei toisesta suunnasta mene putkeen vaan tulee sieltä ohi, kunnes tajusin, että joku siellä putken sivussa alla vetää koiraa puoleensa. No namihan siellä oli, kiva juttu, not. Istumisia ja maahan menoja ekalla setillä tehdessä pentu ei kuunnellut mitään, vaan teki hyppään naamalle yms omia juttujaan ja vein senkin sitten vaan autoon. Seuraavalla kerralla oli niin kuulolla. Autoon se ei hallilla halua ollenkaan tulla, saattaa tulla siihen lähelle mutta kun pyydän autoon, se pakittaakin pois. Kiva että treenaaminen on kivaa, mutta kuules pikku porsas, aina ei oo sun vuoro :D Muutaman kerran hain sen pannasta, ei se karkuun lähde, ja kävelee kyllä sitten ihan omin jaloin. Pitänee palkita sitä taas kuuri autoon tulemisesta niin josko se siitä.
Lisäksi vielä yhteisnoutoharjoitus (piti tappaa aikaa, kun olin menossa kotimatkalla eläinkauppaan joka ei ollut ihan vielä auki silloin kun olin varsinaiset jutut treenannut). Otin kuusi esineruutuesinettä ja laitoin ne kasaan kentälle. Molemmat koirat kehiin, töppönen osaa odottaa vuoroaan vapaana syrjässä, Sienelle valmiiksi remmi aitaan kiinni, mihin sen sai parkkiin. Tehtävänä oli hakea sieltä kasasta vapaavalintainen esine mulle. Matkaa oli joku ehkä 5m (näinhän se kannattaa juuri tehdäkin, tähän mennessä pentu on nostanut esineitä lähinnä metrin säteeltä :P). Töppönen sai aloittaa hakemalla kaksi, sitten Sieni haki kaksi, töppönen yhden ja Sieni viimeisen. Muuten oikein hyvä, mutta Sienellä tippui joku matkalle ja vikana oli sellanen hassu kuminen avainlenkki mitä pentuina oli kaulanauhana. Se oli muka niin vaikea. Hyvin se otti sen suuhun ja toi vähän matkaa, sitten tippui ja pentu tuli mun luo. Tarjosi siinä maahan menoa ja meinasi varastaa namin kourasta ja kaikkea, eikä muka millään tajunnut kun vihjailin että se jäi tohon matkalle, annapas nyt. Kyllä se sieltä sitten lopulta saatiin käteeni. Välillä tuntuu, että toi pieni neiti jo kokeilee että olenko nyt ihan varma mitä haluan, vai voisko soveltaa juuri tolleen että tarjoaakin jotain ihan muuta ja toivoo että palkkaan siitä. Hyvin sillä voi myös oikeasti olla kaiken maailman keppien ja esineiden kanssa sekaisin, mikä piti antaa ja mikä ilmaista maaten. No, ei sitä pieksämään olla ryhtymässä muutenkaan, vaan autetaan että onnistuu, mutta pitää kuitenkin muistaa olla tarkkana kuka niitä vahvisteita loppujen lopuksi hallitseekaan.
***
Illalla kotona Sienelle keppien ilmaisua. Laitoin viisi keppiä lattialle, mutta totesin heti että liian suuri harppaus. Pentu alkoi säheltää ja nostella keppejä. Otettiin kahdella, ja pidin vielä varmuudeksi jalkaa kepin päällä, ettei saanut otettua suuhun. Haluisin jo edetä tässä asiassa kovasti, mutta perusteet nimenomaan pitäisi malttaa tehdä huolella. Talvi tulee enivei eikä se nyt ehdi varsinaisesti jäljestämään päästä, niin jaksais nyt vaan panostaa tähän ilmaisuun. Turhaan niitä keppejä on kahtakaan ennen kuin pentu luotettavasti syöksyy mahalleen sen yhden eteen ottamatta sitä yhtään suuhunsa.
Messarin tokon osallistujalistat tuli (linkki). Pitkä lista tunnettuja nimiä, maamme kerma, sitten tullaan loppua kohti.. kuka tää laura ja luksi niinko mahtaa olla, joku nevöhööd! Mitä hittoa mä ihan totta ajattelin kun ilmotin tonne, iso vika on päässä oltava. Saan ehkä paniikkikohtauksen tai jonkun ja mun on peruttava koko homma. Ai luoja minua!
(No, on siellä muutama muukin mulle vieras nimi, eikä olla ihan ainoita tuntemattomia, mutta ei paljoa lohduta.)
Luksi aloitti "radalla", jossa kaksi ruutua, kaksi merkkiä, tokohyppyeste ja kaksi putkea. Alkuun piti vähän kannustaa, että joo joo ihan totta tää on nyt tällainen sekaharjoitus, kyllä ruudusta voi mennä putkeen kun niin käsketään. Tehtiin jonkin aikaa ihan hienosti, mutta sitten koiralle iski se "huuda sä mitä haluat, mä teen mitä mä haluan" -vaihde ja se lähti sinne autoon etsimään kadotettuja korviaan. Oli muuten kertakaikkisen hölmistynyt ilme, tää on tosi toimiva "jäähy" ;) En sanonut sille mitään. Normaalisti kun vien sen autoon, kehun ja saatan vielä jakaa nameja mennessä, niin ero oli kyllä iso.
Merkin kiertoja sellaisinaan, metallihyppynouto, mutkaputkesta vauhtia hakien merkin kiertoa ja ohjattua. Muut oli ok, mutta tuo ohjattu. Nyt mä tiedän mikä siinä kusee!
Tehtiin eka vaan suuntia, vein koiran merkille seisomaan. 2x molemmat, pelitti tosi hienosti. Ajattelin sitten ottaa kerran koko liikkeen kumpaankin suuntaan. Eka oikea, oli hyvä. Sitten vasen, levisi koko homma. Meni keskikapulalle, kun kielsin sen, oikoi suoraan merkiltä vasemmalle, plaaplaa kaikki virheet. Jossain vaiheessa tässä mä vein koiran taas autoon kun tuntui että se ei yhtään katso mitä ohjaan vaan sinkoili minne sattuu. Kriittinen tekijä on se, missä asennossa koira on merkillä. Kun otan pelkät suunnat ja vien sen sinne, se jää tietysti kohtisuoraan kun laitan sen niin. Kas, sujuu hienosti. Kun otetaan koko liike, koira jää merkille milloin mitenkin, aika usein oikea kylki enemmän tai vähemmän mua kohti ja hieman liian lähelle merkkiäkin. Sen on siitä tosi vaikea kääntyä vasempaan ja siksi se ei vain suju. Turha siis hinkata niitä suuntia merkiltä lähettäen, vaan nimenomaan sitä merkkiä ja koiran asettumista sinne!
Otin lopuksi vielä parkkiksen puolella merkkiä ihan lähellä seisten. Annoin koiran itse hakea paikkaa ja merkkasin oikeat (ei ollut yhtään naksutinta autossa, voi elämä että onkin alaston olo! Luksilla on kyllä toimiva naksusana, pennulla edes ei). Erittäin toimivaksi osoittautui pyytää koiraa peruuttamaan merkin takana, se suoristi koiraa kivasti. Peruutusvihje ei varmasti vaan toimi 10 metristä, joten pitää joko hinkata se erikseen kuntoon tai keksiä tohon merkkiin joku muu kikka. Olen palkannut koiraa pallolla paljon itsestäni katsoen oikeaan yläviistoon, jotta koira menee merkille asti ja kiertää sen kunnolla, eikä jää vajaaksi. Siksi se varmaan kääntyykin tai jää kuono sinne päin, onko mikään ihme. Pitää miettiä ja kokeilla mihin palkkaamalla sen asennon saisi suoristumaan.
Sieni teki putkea, yhtä hyppyä (rima siivekkeiden jalkojen varassa), kokeili minien renkaan läpi menoa kahdesti, tokopuolelta istumisia, maahan menoja, sivulle tuloja, yhden askeleen seuruuta ja paikallaan käännöksiä sekä luoksetulon sivu-odota-tule -kaavalla. Pysyi hienosti ja tuli kovaa, se on niin hauska :D Kentällä oli aika paljon nameja ja pentu häiriintyy niistä kauheasti. Putken alle oli jäänyt yksi ja ihmettelin miksi kummassa koira ei toisesta suunnasta mene putkeen vaan tulee sieltä ohi, kunnes tajusin, että joku siellä putken sivussa alla vetää koiraa puoleensa. No namihan siellä oli, kiva juttu, not. Istumisia ja maahan menoja ekalla setillä tehdessä pentu ei kuunnellut mitään, vaan teki hyppään naamalle yms omia juttujaan ja vein senkin sitten vaan autoon. Seuraavalla kerralla oli niin kuulolla. Autoon se ei hallilla halua ollenkaan tulla, saattaa tulla siihen lähelle mutta kun pyydän autoon, se pakittaakin pois. Kiva että treenaaminen on kivaa, mutta kuules pikku porsas, aina ei oo sun vuoro :D Muutaman kerran hain sen pannasta, ei se karkuun lähde, ja kävelee kyllä sitten ihan omin jaloin. Pitänee palkita sitä taas kuuri autoon tulemisesta niin josko se siitä.
Lisäksi vielä yhteisnoutoharjoitus (piti tappaa aikaa, kun olin menossa kotimatkalla eläinkauppaan joka ei ollut ihan vielä auki silloin kun olin varsinaiset jutut treenannut). Otin kuusi esineruutuesinettä ja laitoin ne kasaan kentälle. Molemmat koirat kehiin, töppönen osaa odottaa vuoroaan vapaana syrjässä, Sienelle valmiiksi remmi aitaan kiinni, mihin sen sai parkkiin. Tehtävänä oli hakea sieltä kasasta vapaavalintainen esine mulle. Matkaa oli joku ehkä 5m (näinhän se kannattaa juuri tehdäkin, tähän mennessä pentu on nostanut esineitä lähinnä metrin säteeltä :P). Töppönen sai aloittaa hakemalla kaksi, sitten Sieni haki kaksi, töppönen yhden ja Sieni viimeisen. Muuten oikein hyvä, mutta Sienellä tippui joku matkalle ja vikana oli sellanen hassu kuminen avainlenkki mitä pentuina oli kaulanauhana. Se oli muka niin vaikea. Hyvin se otti sen suuhun ja toi vähän matkaa, sitten tippui ja pentu tuli mun luo. Tarjosi siinä maahan menoa ja meinasi varastaa namin kourasta ja kaikkea, eikä muka millään tajunnut kun vihjailin että se jäi tohon matkalle, annapas nyt. Kyllä se sieltä sitten lopulta saatiin käteeni. Välillä tuntuu, että toi pieni neiti jo kokeilee että olenko nyt ihan varma mitä haluan, vai voisko soveltaa juuri tolleen että tarjoaakin jotain ihan muuta ja toivoo että palkkaan siitä. Hyvin sillä voi myös oikeasti olla kaiken maailman keppien ja esineiden kanssa sekaisin, mikä piti antaa ja mikä ilmaista maaten. No, ei sitä pieksämään olla ryhtymässä muutenkaan, vaan autetaan että onnistuu, mutta pitää kuitenkin muistaa olla tarkkana kuka niitä vahvisteita loppujen lopuksi hallitseekaan.
***
Illalla kotona Sienelle keppien ilmaisua. Laitoin viisi keppiä lattialle, mutta totesin heti että liian suuri harppaus. Pentu alkoi säheltää ja nostella keppejä. Otettiin kahdella, ja pidin vielä varmuudeksi jalkaa kepin päällä, ettei saanut otettua suuhun. Haluisin jo edetä tässä asiassa kovasti, mutta perusteet nimenomaan pitäisi malttaa tehdä huolella. Talvi tulee enivei eikä se nyt ehdi varsinaisesti jäljestämään päästä, niin jaksais nyt vaan panostaa tähän ilmaisuun. Turhaan niitä keppejä on kahtakaan ennen kuin pentu luotettavasti syöksyy mahalleen sen yhden eteen ottamatta sitä yhtään suuhunsa.
Messarin tokon osallistujalistat tuli (linkki). Pitkä lista tunnettuja nimiä, maamme kerma, sitten tullaan loppua kohti.. kuka tää laura ja luksi niinko mahtaa olla, joku nevöhööd! Mitä hittoa mä ihan totta ajattelin kun ilmotin tonne, iso vika on päässä oltava. Saan ehkä paniikkikohtauksen tai jonkun ja mun on peruttava koko homma. Ai luoja minua!
(No, on siellä muutama muukin mulle vieras nimi, eikä olla ihan ainoita tuntemattomia, mutta ei paljoa lohduta.)
4 kommenttia:
Entäs jos treenailet niitä suuntia niin, että jätät koiraa merkille erilaisiin asentoihin - nokka välillä ihan outoonkin suuntaan? Jos se siitä oppisi aina kääntymään haluttuun suuntaan, niin ei olisi niin väliä miten päin merkille stoppaa. Ja kun sitä treenaa erikseen voi lähetyskohteina olla muutakin kuin kapulat (tai vaan yksi), niin saisi täsmätreenattua vain sitä oikeaan suuntaan lähtemistä ilman että itse liike menee hinkuttamiseksi.
Kyllä varmasti sekin olisi ratkaisu, tai sitä voisi myös tehdä!
Meillä oli sama merkkiongelma, ei ole enää kun opetin koiran olemaan suorassa merkillä. Saralla on itse asiassa kaksi samaa tarkoittavaa merkkikäskyä, "Merkki" ja "Top". Molemmat tarkoittaa koiralle hakeutumista kohtisuoraan merkin taakse. Eli kaksoiskäskytän koiraa kokeissa :p
Miten sait sen suoraksi?
Lähetä kommentti