Jälleen Sienen keppitreeni. Aloitin lattialta, ja jostain syystä pentu tarjoaa silloin nostamista. Otin kepin pois siltä, pidin pienen tauon ja laitoin kepin takaisin tarjolle, nyt jalka siihen päälle, ettei toistu. Seuraava otettiin ilman jalkaa, onnistui. Näemmä se eka on se kriittinen, että pentu pääsee oikealle taajuudelle.
Sitten laitoin pennun syrjään ja neljä keppiä valmiiksi L-kirjaimen muotoon. Olkkarin matolle, olkkarin maton ja lattian rajalle, olkkarin lattialle ja vikan keittiön matolle. Pentu sai ilmaista ne järkässä. Ohjasin sitä vähän omalla liikkeellä seuraavan kepin suuntaan, mutta en mennyt kepille asti, vaan koira sai bongata ne itse. Hyvin sujui! Teen vielä illalla ja huomenna aamulla treenin ulkona ja sitten saa jäädä tauolle muhimaan.
***
Iltapäivä: kolmen kepin tallattu kaistale takapihan nurmikolla, keppien väli noin metrin. Pentu oli puussa kiinni ja näki kun tein harjoituksen. Samalla sain ärähdettyä sille hillumisesta. Sehän ei puussa tai tolpassa pysy, vaan peruuttaa sekä pannasta että valjaista irti ja ryntää alta aikayksikön kanssa paikalle... nyt istui oikein nätisti kun kielsin karkaamiset ;)
Jälki meni hienosti! <3 Vähän sillä vielä oli ekalla kepillä sellanen "tässä se on, mutta tsekkaan mitä tuolla edessä on" -olo. Makkarajälki on kyllä kaiken pahan alku ja juuri, olen vakuuttunut siitä. Siis metsäjäljestä puhuttaessa tietysti, pelto on ihan eri juttu, kun tekniikkaa arvostellaan. Kaksi seuraavaa keppiä oli jo parempia. Jes! Hyvä mieli!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti