... tämä elämä, mutta niinhän olen itse halunnutkin. :D Töppönen joutui viettämään tänään silkkaa pissilenkkipäivää. Se ei onnu, mutta muistinpa taas varoa jalkaa. Eilen illalla laskin koirat sinne hiekkamontulle irti kun unohdin koko helkkarin jalan! Olen minäkin yksi koiranomistaja... jalkapohja näyttää enemmän kuivalta kuin ärtyneeltä, ota tuosta nyt sitten selvää. kuva
Tokoa on siis tehty sisällä ja ulkona, yksi kerrallaan, monessa erässä pitkin iltaa. Cittarissa on euron päivät ja ostin koirille paketin jotain oksettavaa jahti-kinkkua, ja se kyllä saa yhden jos toisenkin silmät kiilumaan.
Mudille kapuloiden nostoa, kantoa ja luovutusasentoa metskulla ja puisella. Paikallaan perusasennossa pyörimistä molempiin suuntiin, about kisa kumpi meistä pökrää ensin :P Oli taas harvinaisen hyvä idea, not. Mulle ainakin tuli ihan huono olo. Kaukojen vaihtoja vissiin melkeen kaikkia. Virettä oli liikaa ja seisomaan nousuissakin pompsahti eteenpäin, mitä ei tod normaalisti tee. Mutta istumaan nousut oli hienoja ja virettä ne (koe)kaukot on kaivanneetkin! Ennen ruokaa sai kantaa metskua suussaan kun vietiin yhdessä Sieni ja sen kuppi makkariin ja haettiin mudin kuppi keittiöstä olkkariin. Kapula pysyi hienosti suussa. Ulkona yksi metallinouto, arvasin että kokonainen kinkkusiivu saa koiran palauttamaan laukalla, kun se oli vielä kierroksilla sisäjuttujen jälkeenkin, ja näin kävi. Metskun nostot on selvästi parantuneet naksuttelukuurin ansiosta! :)
Hollannikas on duunaillut perusasentoja, seuruuta imuttamalla ja askelsiirtyminä joista askelsiirtymät tuntuu paljon paremmalta tekniikalta meille. Niin mudikin on opetettu seuraamaan. Imuttaessa pentu koheltaa kauheasti enkä usko että se ajattelee ollenkaan mitä tekee. Askelsiirtymissä namikäsi voi olla jo ylhäällä ja laskeutua vaan palkkaamaan pennun, ja tällä meinaan jatkaakin askel kerrallaan. Muistaakseni johonkin viiteen pääsy oli ainakin mudille kriittistä ja sitten askelmäärää voi melkeen kerralla lisätä kahteenkymmeneen jne. Maahan menoja ja istumisia; maahan menoon edelleen käsiapu, istumista kokeilin myös liikkeestä istumisena niin että peruutan itse hiljaa. Istuu, mutta pomppaa heti perään, kunnes keksin avustaa paikallaolon käsimerkillä. Sitten pysyi hienosti :) Tää nyt oli pelkkä kokeilu, ei se istu luotettavasti läheskään joka tilanteessa eikä oo vielä liikkeestä istun aika. Eteen luoksetulon loppuasentoon tulemisia, en muista onko edes aloitettu koskaan, joten ihan namilla vetämällä mentiin. Tästä oli puhe päivällä ja piti kokeilla miten onnistuu, ja ihan hyvin pentu tulikin lähelle. Ulkona kierrätin pentua pyykkitelineen jalan ympäri ja sekin sujui ihan hyvin.
---
Tätä kirjoittaessani nämä sankarit nylkyttää täällä kilvan toisiaan, enemmän kyllä mudi hollantia. Kertoikohan pentu sille, että Ruka-veli tänään teki silleen ja sitten mudinkin oli pakko alkaa? En tiiä mistä tosiaan nyt tuulee, mutta ilmoitinpa kuitenkin painokkaasti mielipiteeni. Leluja voi vedellä jos on pakko, mutta karvaisia tai karvattomia perheenjäseniä ei tartte.
Tokoa on siis tehty sisällä ja ulkona, yksi kerrallaan, monessa erässä pitkin iltaa. Cittarissa on euron päivät ja ostin koirille paketin jotain oksettavaa jahti-kinkkua, ja se kyllä saa yhden jos toisenkin silmät kiilumaan.
Mudille kapuloiden nostoa, kantoa ja luovutusasentoa metskulla ja puisella. Paikallaan perusasennossa pyörimistä molempiin suuntiin, about kisa kumpi meistä pökrää ensin :P Oli taas harvinaisen hyvä idea, not. Mulle ainakin tuli ihan huono olo. Kaukojen vaihtoja vissiin melkeen kaikkia. Virettä oli liikaa ja seisomaan nousuissakin pompsahti eteenpäin, mitä ei tod normaalisti tee. Mutta istumaan nousut oli hienoja ja virettä ne (koe)kaukot on kaivanneetkin! Ennen ruokaa sai kantaa metskua suussaan kun vietiin yhdessä Sieni ja sen kuppi makkariin ja haettiin mudin kuppi keittiöstä olkkariin. Kapula pysyi hienosti suussa. Ulkona yksi metallinouto, arvasin että kokonainen kinkkusiivu saa koiran palauttamaan laukalla, kun se oli vielä kierroksilla sisäjuttujen jälkeenkin, ja näin kävi. Metskun nostot on selvästi parantuneet naksuttelukuurin ansiosta! :)
Hollannikas on duunaillut perusasentoja, seuruuta imuttamalla ja askelsiirtyminä joista askelsiirtymät tuntuu paljon paremmalta tekniikalta meille. Niin mudikin on opetettu seuraamaan. Imuttaessa pentu koheltaa kauheasti enkä usko että se ajattelee ollenkaan mitä tekee. Askelsiirtymissä namikäsi voi olla jo ylhäällä ja laskeutua vaan palkkaamaan pennun, ja tällä meinaan jatkaakin askel kerrallaan. Muistaakseni johonkin viiteen pääsy oli ainakin mudille kriittistä ja sitten askelmäärää voi melkeen kerralla lisätä kahteenkymmeneen jne. Maahan menoja ja istumisia; maahan menoon edelleen käsiapu, istumista kokeilin myös liikkeestä istumisena niin että peruutan itse hiljaa. Istuu, mutta pomppaa heti perään, kunnes keksin avustaa paikallaolon käsimerkillä. Sitten pysyi hienosti :) Tää nyt oli pelkkä kokeilu, ei se istu luotettavasti läheskään joka tilanteessa eikä oo vielä liikkeestä istun aika. Eteen luoksetulon loppuasentoon tulemisia, en muista onko edes aloitettu koskaan, joten ihan namilla vetämällä mentiin. Tästä oli puhe päivällä ja piti kokeilla miten onnistuu, ja ihan hyvin pentu tulikin lähelle. Ulkona kierrätin pentua pyykkitelineen jalan ympäri ja sekin sujui ihan hyvin.
---
Tätä kirjoittaessani nämä sankarit nylkyttää täällä kilvan toisiaan, enemmän kyllä mudi hollantia. Kertoikohan pentu sille, että Ruka-veli tänään teki silleen ja sitten mudinkin oli pakko alkaa? En tiiä mistä tosiaan nyt tuulee, mutta ilmoitinpa kuitenkin painokkaasti mielipiteeni. Leluja voi vedellä jos on pakko, mutta karvaisia tai karvattomia perheenjäseniä ei tartte.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti