Eilen oltiin metsäkoululenkin lisäksi illalla kolme tuntia miehen mummon "ranta"saunassa ja koiraparat joutuivat värjöttelemään pihalla. Saunan lämmetessä käytiin sentään vähän käppäilemässä. Kumma, kun ei siinä pihalla voi keskenään juosta, kun ihmiset on sisällä! Tyypit istuu about jonossa odottamassa että ihmiset tulee takas ulos. :P Tytille oli takki matkassa, karvakoirat tarkeni vielä hyvin ilmankin. Liki viisi tuntia ulkoilua oli vallan riittävästi - pentu oli seuraavana aamuna vajaa 5h yksin eikä se ollut juuri touhunnut mitään. Ei pissoja paperilla eikä mitään kaaosta, kuten normaalisti on, kun se on vähän rällännyt. Uusimpana huvina suihkun lattiakaivon kannen irroittaminen ja vessaharjan kaivaminen tungin sen sitten ihan minne tahansa. Putkinaisen ura taitaa olla top-ykkösenä tällä hetkellä, kun puutarhurin hommat on kesän jäljiltä jäissä :D
Tänään oli Sienen toko, Moision koulun kentällä. Pentu oli aluksi aivan kauhea, se sinkoili ja veti ja säntäili joka ilmansuuntaan. Kaikkia olisi pitänyt päästä tervehtimään. Olin vielä lähtenyt siinä onnettomassa pistolukkopannassa enkä valjaissa, kuten aiemmin juuri tämän takia olen tehnyt. Otin sitten pentua kyljistä kiinni ja pitelin sitä hetken aloillaan, niin elikko rauhoittui hieman ja sain pyydettyä sen huomion itseeni. Tästä palkkasin namilla ja sen jälkeen tokovaihde lähti kivasti käyntiin :) Multa loppui makkaran muruset kesken, mutta ei hätää laisinkaan, nappuloita on autossa hätävarana ja tainnut tyyppi huomata mitään eroa :P Pääasia että on RUOKAAAAAAAAH!!
Aloitus luoksepäästävyydellä, otettiin kaksi kierrosta. Ekalla vähän ehti nousta kun tuomari jo rapsutteli, tokalla pysyi istumassa. Mitäänhän se ei tietysti osaa eli homma on ihan mallia "hyyvä, odota, odota" ja namia naamaan. Tai no, osaa se silleen, tästähän se lähtee!
Siitä paikalla makuu rivissä. Aika oli puoli minuuttia, remmit irti jotta koira oppii siihen alusta asti, ja jokainen sitten valitsee etäisyyden ja välipalkkauksen oman koiransa mukaan. Sieni teki aika kivasti, mutta ihan lopussa kolmas peruuttamani askel oli liikaa ja se nousi. :/ Se ei oikein kestä sitä että kehun sitä vaan tulee heti ihan jeejee vastaan, kuten nytkin. Tätä pitää erikseen harjoitella, ilman mitään kestojen ja etäisyyksien lisäämisiä. Että kehu ei ole sama kuin vapautus. Kun olin hiljaa, pystyin hyvin palaamaan pennun viereen ja ruokkimaan sitä etujalkojen väliin, eikä sillä ollut aikomustakaan nousta.
Seuraamista yksitellen. Kerroin, että en ole juuri imutellut, vaan opettanut askelsiirtymien kautta, ja niin meinaan koko liikkeenkin luoda. Katsottiin sitä yhden askeleen siirtymää. Olen ihan namilla auttanut pentua - turhaan! Kokeiltiin ensin, että lähdin liikkeelle namikäsi ylhäällä ja pennun noustessa seisomaan laskin käden alas ja autoin sen loppuun. Se toimi, ja poistettiin apua vielä vähän, ja toimi edelleen! Istumiseen tarttee vielä pienen avun, mutta käsi ei tarvii olla pennun nokassa kiinni, vaan ylempänäkin riittää. Alussa pentu koetti kerran hypähtää, ja silloin vaan uusi yritys vähän isommalla avulla ettei kerkeä -> seuraavilla ei yrittänytkään. Se hiffaa aikasen nopeesti mitä siltä toivotaan :)
Käännöksiä katsottiin kanssa. Oikealle on pyöritty ja pentu pyöriikin suht kivasti, työtä toki siinäkin vielä on. Vasemmalle ei ole juuri tehty koska se ei suju lainkaan ja on jonkun mielestä ihan tyhmää :P, ja nyt pitää vaan ottaa itseä niskasta kiinni ja alkaa treenata. Isolla avulla pentu kyllä kovasti yrittää, joten kyllä se sieltä saadaan. Peruutusta halusin vielä tsekata, kun se ei vaan suju, pentu kaatuu selälleen... namikättä alemmas ja aidan/seinän viereen oli ohje ja kas, saatiinhan sitä sieltä tulemaankin!
Sosiaaliharkkaa sen verran, että muiden ollessa yksityisseuruuopissa muut teki kohtaamisia. Kävellään kohti, koirat istumaan, ohjaajat kättelee ja vaihtaa pari sanaa ja koirat ei saa päästä kontaktiin vaan istuvat kiltisti persiillään. Sieni yllätti todella! Tyyppi ei edes yrittänyt rynniä "kättelemään" kanssa, ei koiraa eikä ihmistä, vaan istua killitti ja katsoi vaan minuun.
Kaukokäskyjen i-m-i -sarjaa. Sieni on sitä kotona tehnyt ja toimihan se kentälläkin. Ohjaajan käsimerkit oli vaan kovin hitaat (no niin olikin, miksi, ja miksi en ees ole tajunnut?!) ja koirakin siksi hidas. Kun nopeutin merkkejä, pentukin alkoi plätsähtää suorilta makuulle ja suorastaan hypähtää pystyyn. Sillä on hieno tekniikka eikä takapää liikkunut lainkaan. Pidä tästä ehdottomasti nyt kiinni, nopeus alusta asti mukaan! Mulla on jo yksi joka laamaantuu kokeessa kaukoissa... tekniikka ei yksin mitenkään riitä, jos tulee tuplakäskyt useaan vaihtoon.
Pentu oli pariin kertaan välissä autossa, ja yhdellä tauolla otin mudin kehiin. Oltiin parkkipaikan toisella puolella eikä menty lainkaan kentälle, missä muut oli. En tiiä pitäisikö nyt olla pahoillaan että vei toipilaskoiran sinne, mutta hankala sitä on neljän seinän sisälläkään kahta viikkoa pitää karanteenissa, niin katsoin että parkkipaikan reuna on ihan luvallista aluetta sillekin. Mudi teki seuraamista, jossa paljon 90-180-270 asteen käännöksiä liikkeestä, peruutusta ja paikallaan käännöksiä. Kerran huomautin yhden käännöksen leviämisestä, muuten aika jees. Pärski kun mikäkin, hieman oli intoa. Luoksetulon stopin meinasin ottaa vaan kerran, jätettiin takapalkkanami yhdessä, ja niinpä niin... junnattiin varmaan joku 15 toistoa että sain mitä halusin: koira tulee laukalla & koira ei ennakoi stoppia itse. Se teki monta ihan vauhdikasta luoksetuloa, mutta ennakoi stopin just ennen kun aioin huutaa. Aika näppärä stoppi oli mutta valitettavasti ei auta, jos sen tekee ilman käskyä :P Hemmetti, tätäkin voisi ihan asiakseen treenailla jahka koira on taas täysin kunnossa. Hyvin se jo voi ja intoa riittäisi, mutta ruoka on edelleen kanariisi-pikkuhiljaavähännappulaa-linjalla, ja lääkkeet on saanut i/d-mössöön sotkettuna. Koira on täysin kunnossa mielestäni sitten, kun ruokinta on palautettu normaaliksi ja tabut voi antaa missä tahansa maksalaatikossa tms.
Töppöselle ei tee hyvää olla pitkään sairaana (silmä, tassu, oksennus). Eilen se oli ihan perseestä siellä miehen mummon ja isän tiluksilla, kas kun kuurous alkoi vaivata. Tyttikin karkasi tutun koiran luokse eikä totellut yhtään vaikka mies karjui perään. Tympeetä, mutta hieman salaa lohdutti kuitenkin, kun saman teki mulle silloin päivällä... tänään L meinasi hiippailla auton sijaan turhan kauas vieraita koiria ja ihmisiä kohti, mikä ei koskaan ole treeneissä ollut sallittua, eikä varsinkaan nyt kun kontakteja on erityisesti syytä vältellä. Ärjäisin sille lopulta oikeen peräsuoli pitkällä. Ihastuttavaa aina, kun jollain on koira irti ja sille karjutaan. En voi olla ajattelematta, että kannattaisko pitää kiinni, niin ei tarttisi huutaakaan. Jahka toi tosta toipuu, pitää taas vähän herkistää sitä kuuloa. Kun se on kipee ja mä huolesta soikeena ja kyttään ja paapon sitä koko ajan, niin kyllä se vaan näkyy siinä että se kuulo alkaa hieman heikentyä :P Ja mikäs ihme, itseään siitäkin saa vain syyttää.
Tänään oli Sienen toko, Moision koulun kentällä. Pentu oli aluksi aivan kauhea, se sinkoili ja veti ja säntäili joka ilmansuuntaan. Kaikkia olisi pitänyt päästä tervehtimään. Olin vielä lähtenyt siinä onnettomassa pistolukkopannassa enkä valjaissa, kuten aiemmin juuri tämän takia olen tehnyt. Otin sitten pentua kyljistä kiinni ja pitelin sitä hetken aloillaan, niin elikko rauhoittui hieman ja sain pyydettyä sen huomion itseeni. Tästä palkkasin namilla ja sen jälkeen tokovaihde lähti kivasti käyntiin :) Multa loppui makkaran muruset kesken, mutta ei hätää laisinkaan, nappuloita on autossa hätävarana ja tainnut tyyppi huomata mitään eroa :P Pääasia että on RUOKAAAAAAAAH!!
Aloitus luoksepäästävyydellä, otettiin kaksi kierrosta. Ekalla vähän ehti nousta kun tuomari jo rapsutteli, tokalla pysyi istumassa. Mitäänhän se ei tietysti osaa eli homma on ihan mallia "hyyvä, odota, odota" ja namia naamaan. Tai no, osaa se silleen, tästähän se lähtee!
Siitä paikalla makuu rivissä. Aika oli puoli minuuttia, remmit irti jotta koira oppii siihen alusta asti, ja jokainen sitten valitsee etäisyyden ja välipalkkauksen oman koiransa mukaan. Sieni teki aika kivasti, mutta ihan lopussa kolmas peruuttamani askel oli liikaa ja se nousi. :/ Se ei oikein kestä sitä että kehun sitä vaan tulee heti ihan jeejee vastaan, kuten nytkin. Tätä pitää erikseen harjoitella, ilman mitään kestojen ja etäisyyksien lisäämisiä. Että kehu ei ole sama kuin vapautus. Kun olin hiljaa, pystyin hyvin palaamaan pennun viereen ja ruokkimaan sitä etujalkojen väliin, eikä sillä ollut aikomustakaan nousta.
Seuraamista yksitellen. Kerroin, että en ole juuri imutellut, vaan opettanut askelsiirtymien kautta, ja niin meinaan koko liikkeenkin luoda. Katsottiin sitä yhden askeleen siirtymää. Olen ihan namilla auttanut pentua - turhaan! Kokeiltiin ensin, että lähdin liikkeelle namikäsi ylhäällä ja pennun noustessa seisomaan laskin käden alas ja autoin sen loppuun. Se toimi, ja poistettiin apua vielä vähän, ja toimi edelleen! Istumiseen tarttee vielä pienen avun, mutta käsi ei tarvii olla pennun nokassa kiinni, vaan ylempänäkin riittää. Alussa pentu koetti kerran hypähtää, ja silloin vaan uusi yritys vähän isommalla avulla ettei kerkeä -> seuraavilla ei yrittänytkään. Se hiffaa aikasen nopeesti mitä siltä toivotaan :)
Käännöksiä katsottiin kanssa. Oikealle on pyöritty ja pentu pyöriikin suht kivasti, työtä toki siinäkin vielä on. Vasemmalle ei ole juuri tehty koska se ei suju lainkaan ja on jonkun mielestä ihan tyhmää :P, ja nyt pitää vaan ottaa itseä niskasta kiinni ja alkaa treenata. Isolla avulla pentu kyllä kovasti yrittää, joten kyllä se sieltä saadaan. Peruutusta halusin vielä tsekata, kun se ei vaan suju, pentu kaatuu selälleen... namikättä alemmas ja aidan/seinän viereen oli ohje ja kas, saatiinhan sitä sieltä tulemaankin!
Sosiaaliharkkaa sen verran, että muiden ollessa yksityisseuruuopissa muut teki kohtaamisia. Kävellään kohti, koirat istumaan, ohjaajat kättelee ja vaihtaa pari sanaa ja koirat ei saa päästä kontaktiin vaan istuvat kiltisti persiillään. Sieni yllätti todella! Tyyppi ei edes yrittänyt rynniä "kättelemään" kanssa, ei koiraa eikä ihmistä, vaan istua killitti ja katsoi vaan minuun.
Kaukokäskyjen i-m-i -sarjaa. Sieni on sitä kotona tehnyt ja toimihan se kentälläkin. Ohjaajan käsimerkit oli vaan kovin hitaat (no niin olikin, miksi, ja miksi en ees ole tajunnut?!) ja koirakin siksi hidas. Kun nopeutin merkkejä, pentukin alkoi plätsähtää suorilta makuulle ja suorastaan hypähtää pystyyn. Sillä on hieno tekniikka eikä takapää liikkunut lainkaan. Pidä tästä ehdottomasti nyt kiinni, nopeus alusta asti mukaan! Mulla on jo yksi joka laamaantuu kokeessa kaukoissa... tekniikka ei yksin mitenkään riitä, jos tulee tuplakäskyt useaan vaihtoon.
Pentu oli pariin kertaan välissä autossa, ja yhdellä tauolla otin mudin kehiin. Oltiin parkkipaikan toisella puolella eikä menty lainkaan kentälle, missä muut oli. En tiiä pitäisikö nyt olla pahoillaan että vei toipilaskoiran sinne, mutta hankala sitä on neljän seinän sisälläkään kahta viikkoa pitää karanteenissa, niin katsoin että parkkipaikan reuna on ihan luvallista aluetta sillekin. Mudi teki seuraamista, jossa paljon 90-180-270 asteen käännöksiä liikkeestä, peruutusta ja paikallaan käännöksiä. Kerran huomautin yhden käännöksen leviämisestä, muuten aika jees. Pärski kun mikäkin, hieman oli intoa. Luoksetulon stopin meinasin ottaa vaan kerran, jätettiin takapalkkanami yhdessä, ja niinpä niin... junnattiin varmaan joku 15 toistoa että sain mitä halusin: koira tulee laukalla & koira ei ennakoi stoppia itse. Se teki monta ihan vauhdikasta luoksetuloa, mutta ennakoi stopin just ennen kun aioin huutaa. Aika näppärä stoppi oli mutta valitettavasti ei auta, jos sen tekee ilman käskyä :P Hemmetti, tätäkin voisi ihan asiakseen treenailla jahka koira on taas täysin kunnossa. Hyvin se jo voi ja intoa riittäisi, mutta ruoka on edelleen kanariisi-pikkuhiljaavähännappulaa-linjalla, ja lääkkeet on saanut i/d-mössöön sotkettuna. Koira on täysin kunnossa mielestäni sitten, kun ruokinta on palautettu normaaliksi ja tabut voi antaa missä tahansa maksalaatikossa tms.
Töppöselle ei tee hyvää olla pitkään sairaana (silmä, tassu, oksennus). Eilen se oli ihan perseestä siellä miehen mummon ja isän tiluksilla, kas kun kuurous alkoi vaivata. Tyttikin karkasi tutun koiran luokse eikä totellut yhtään vaikka mies karjui perään. Tympeetä, mutta hieman salaa lohdutti kuitenkin, kun saman teki mulle silloin päivällä... tänään L meinasi hiippailla auton sijaan turhan kauas vieraita koiria ja ihmisiä kohti, mikä ei koskaan ole treeneissä ollut sallittua, eikä varsinkaan nyt kun kontakteja on erityisesti syytä vältellä. Ärjäisin sille lopulta oikeen peräsuoli pitkällä. Ihastuttavaa aina, kun jollain on koira irti ja sille karjutaan. En voi olla ajattelematta, että kannattaisko pitää kiinni, niin ei tarttisi huutaakaan. Jahka toi tosta toipuu, pitää taas vähän herkistää sitä kuuloa. Kun se on kipee ja mä huolesta soikeena ja kyttään ja paapon sitä koko ajan, niin kyllä se vaan näkyy siinä että se kuulo alkaa hieman heikentyä :P Ja mikäs ihme, itseään siitäkin saa vain syyttää.
3 kommenttia:
Mä oon aina suuna päänä täällä...
Mutta tarkoitus oli tulla sanomaan, että Sieni on jo tosi taitava! (Täällä yksi kateudesta vihreä hehkuttaa.) Mulla ja Lykyllä ei olisi tuollaiseen koulutukseen mitään asiaa. :/
Mä luulen, että kateuteen ei oo mitään syytä :) Lykky on niin saalisviettinen, vilkas ja kiihkeä (Lykky on käy-mali), että sen kanssa tarttee varmaankin tehdä pohjat huolella ja rauhassa, niin että se pystyy keskittymään. Sitten kun se osaa ja on orientoitunut että työskentely = oma pallo, en usko että häiriö tulee olemaan kovin paha juttu. Sen kiihkeyden saa käännettyä edukseen ja koira keskittyy samalla tarmolla omaan suoritukseensa. Töitä se varmaan vaatii mutta en silti olisi lainkaan huolissani!
Sienen kanssa on jonkun verran tehty ihan perus lenkeillä ja missä tahansa ihmisten ilmoilla sellaista, että passivoidun itse täysin (koira on ainakin alkuun siis remmissä) ja odotan että ottaa jollain tavalla kontaktia. Naks ja namia sitten vaan, ei tartte olla pitkä keskittyminen, ja sitten taas jatketaan matkaa. Uskon, että mitä enemmän jaksaa tän tapaisia juttuja tehdä, sen paremmin koirakin alkaa ajattelemaan että kun ensin keskityn tohon akkaan niin sen jälkeen saan mennä tekemään sitä mitä itse haluan. Ja siitä on toki jatkossa hurjasti hyötyä.
Kiitos. :)
Tuota mentaliteettia (pohjien teko, motivaatio) olen mahdollisuuksien mukaan yrittänyt soveltaa. Haluan, että Lykky on se aktiivinen osapuoli ja tässä vaiheessa meillä häiriötreeni tarkoittaisi sitä, että osat vaihtuisivat. Mutta onhan tässä aikaa mennyt ja "pentu" on kohta 8 kk.
Metsässä se ottaa onneksi kontaktia, tulee lelun kanssa luokseni "tehdään hei mekin jotakin yhdessä", vaikka Lysti olisi mukana. Pitää vaan jaksaa niitä vahvistaa loputtomiin.
Lähetä kommentti