Neitvuorella yhden yön yli. Oli hieno reissu!
Sienelle meinasi käydä huonosti. Oltiin kävelty ehkä puoli tuntia, kun pentu tuli liukasta, jyrkkää mutta pientä alamäkeä täyttä laukkaa alas ja heitti voltin. Ulvaisi ja nousi kolmijalkaisena, oej ei ottanut maahan lainkaan ja oli kyynärpäästä jotenkin oudosti ulospäin. Pentu vinkui aika sydäntäsärkevästi, mutta kun pääsin sen luokse, sain kamat selästä ja kumarruin tunnustelemaan sitä, mikään kohta ei erityisesti aristanut eikä kyynärpäässäkään ollut mikään sijoiltaan. Istuttiin siinä aikamme ja kun varovasti ehdotin että noustaisko, käveletkö sä itse vai mikä on tilanne, pennulla oli taas kaikki jalat käytössä. Ei ontunut enää yhtään, joten eiköhän se vain tärähtänyt ja pelästynyt ja huusi siksi. Huh, vielä se joku kerta katkaisee itsensä oikeasti, nyt on ollut niin monta läheltä piti -tilannetta jo. Rauhoittui kuitenkin kummasti, se oli sinkoillut koko alkumatkan ihan sekopäänä.
Niin, ja takastullessa vaan sitten taas irtokoirakohtaaminen. Mulla tuli kerta kaikkiaan mitta täyteen ja täytyy nyt selvittää millasia itsepuolustusvälineitä saa laillisesti kuljettaa mukana. Joku pippurisumute olis aika jees, niin alkais niihin typeriin ihmisiin tulla vähän vauhtia. Eräs sankari taas vaan toljotti kun sen kaksi irti ollutta suden näköistä koiraa tuli uhoomaan meidän luokse (L fleksissä ja rinkat selässä, pentu irti), minä rinkka selässä yritin siellä koirien keskellä hätyyttää vieraita pois, suojella pentua, olla hirttäytymättä mudin fleksin naruun, estää mudia puremasta ketään tai tulemasta purruksi... luulin ensin, että ne koirat oli keskenään, ja mietin jo että mistä mä tempaisen jotain kättä pitempää millä saan ne hittoon siitä. Tulihan sieltä mutkan takaa sitten vähän ajan päästä laiskasti kaksi tyyppiä. Karjuin, että tule nyt helvetin äkkiä hakemaan nämä koirasi täältä, ja lopulta kun akka saa ne kiinni (mitäänhän ne ei tietenkään totelleet), se mussuttaa että ne on vielä pentuja. No aijaa?! Kuule ihan paskanvitun sama mulle, olkoon vaikka afrikankääpiönorsuja, mutta elukat pidetään hallinnassa eikä päästetä niitä kenenkään luokse, ja jos ja kun se vahinko käy kuitenkin, niin tehdään jotakin eikä toljoteta monttu auki kuin parastakin tv-show'ta! Töppönen oli ihan liki tiltata muhun kiinni, se kävi hirveillä kierroksilla. Pentu vaikutti selvinneen aika vähällä, mutta aikuisenahan sen vasta näkee millaset traumat sille mahdollisesti on jäänyt. Kiitos nyt vaan tästäkin kohtaamisesta sinulle, ammu vaikka ittes!
Sienelle meinasi käydä huonosti. Oltiin kävelty ehkä puoli tuntia, kun pentu tuli liukasta, jyrkkää mutta pientä alamäkeä täyttä laukkaa alas ja heitti voltin. Ulvaisi ja nousi kolmijalkaisena, oej ei ottanut maahan lainkaan ja oli kyynärpäästä jotenkin oudosti ulospäin. Pentu vinkui aika sydäntäsärkevästi, mutta kun pääsin sen luokse, sain kamat selästä ja kumarruin tunnustelemaan sitä, mikään kohta ei erityisesti aristanut eikä kyynärpäässäkään ollut mikään sijoiltaan. Istuttiin siinä aikamme ja kun varovasti ehdotin että noustaisko, käveletkö sä itse vai mikä on tilanne, pennulla oli taas kaikki jalat käytössä. Ei ontunut enää yhtään, joten eiköhän se vain tärähtänyt ja pelästynyt ja huusi siksi. Huh, vielä se joku kerta katkaisee itsensä oikeasti, nyt on ollut niin monta läheltä piti -tilannetta jo. Rauhoittui kuitenkin kummasti, se oli sinkoillut koko alkumatkan ihan sekopäänä.
Niin, ja takastullessa vaan sitten taas irtokoirakohtaaminen. Mulla tuli kerta kaikkiaan mitta täyteen ja täytyy nyt selvittää millasia itsepuolustusvälineitä saa laillisesti kuljettaa mukana. Joku pippurisumute olis aika jees, niin alkais niihin typeriin ihmisiin tulla vähän vauhtia. Eräs sankari taas vaan toljotti kun sen kaksi irti ollutta suden näköistä koiraa tuli uhoomaan meidän luokse (L fleksissä ja rinkat selässä, pentu irti), minä rinkka selässä yritin siellä koirien keskellä hätyyttää vieraita pois, suojella pentua, olla hirttäytymättä mudin fleksin naruun, estää mudia puremasta ketään tai tulemasta purruksi... luulin ensin, että ne koirat oli keskenään, ja mietin jo että mistä mä tempaisen jotain kättä pitempää millä saan ne hittoon siitä. Tulihan sieltä mutkan takaa sitten vähän ajan päästä laiskasti kaksi tyyppiä. Karjuin, että tule nyt helvetin äkkiä hakemaan nämä koirasi täältä, ja lopulta kun akka saa ne kiinni (mitäänhän ne ei tietenkään totelleet), se mussuttaa että ne on vielä pentuja. No aijaa?! Kuule ihan paskanvitun sama mulle, olkoon vaikka afrikankääpiönorsuja, mutta elukat pidetään hallinnassa eikä päästetä niitä kenenkään luokse, ja jos ja kun se vahinko käy kuitenkin, niin tehdään jotakin eikä toljoteta monttu auki kuin parastakin tv-show'ta! Töppönen oli ihan liki tiltata muhun kiinni, se kävi hirveillä kierroksilla. Pentu vaikutti selvinneen aika vähällä, mutta aikuisenahan sen vasta näkee millaset traumat sille mahdollisesti on jäänyt. Kiitos nyt vaan tästäkin kohtaamisesta sinulle, ammu vaikka ittes!
8 kommenttia:
Kivan näköinen reissu, ja töppösen ilme on aina yhtä vakava!
Kerro Laura mullekin, jos löydät sopivan keinon. Hätistelin tänään irrallaan olevaa airedalenterrieri-urosta, joka meitä lähestyi omistajan huuteluista huolimatta. Kiva kun itsellä on kiinni 2 belginarttua, joista toinen juoksussa. Kävelin vaan lopulta pois narttuja perässäni raahaten. Airiskin kääntyi, että mitään ei lopulta käynyt, mutta oli pitkät sekunnit.
Toikin on niin kamala tilanne, kun itsellä on juoksuinen narttu ja jonkun uros päättää liittyä seuraan!
Raippa? Läimisin vaan mieluummin ihmistä kuin koiraa.
Starttipyssyäkin mietin, mutta menee jo aika härskiksi uhkailuksi ampua sillä ilmaan ja huutaa että koira kiinni justiinsa tai ammun sen seuraavaksi...
Mä oon vaan NIIIIN kypsä näihin tilanteisiin. Luksista ei varmasti tule hiljaista ohittajaa enää eläessään. Aina ku oon tehny sen kanssa pitkään työtä, käy joku tällanen ja kaikki hyvin sujuneet naksutteluohitukset haihtuu ku pieru saharaan. Saa nähä, nythän se tosiaan kävi niin kuumana tilanteesta että meinasi purkaa sen minuun, kun otin koirasta kiinni. Kauhulla odotan miten tavan ohituksetkaan enää sujuu. :( Koirassa on joo vikaa, se ON pehmeä ja terävä ja ottaa tällaset liian raskaasti, mutta kyllä silläkin pitäis olla oikeus kävellä ulkona rauhassa ilman että kerran kuussa on jonkun koira luvatta ihollamme.
Pennun kanssa tietysti pelkään sydän syrjälläni mitä siitä kasvaa. Se vaikuttaa toistaiseksi paljon paremmin kolhuja kestävältä ja todella, todella toivon, että se kasvaa luottavaiseksi aikuiseksikin.
Jos jonkin pelotuskeinon keksii, niin sen pitäisi olla sellainen ettei omat säiky.
Olen huomannut tämän "kahden koiran syndrooman" haitat. Yhtä vielä pitää selkänsä takana tai nostaa syliin, mutta kahden kanssa on jo solmussa.
Mukava reissu, ilman irtokoirakohtaamista, koirat tykkäsivät varmasti :).
Raippa kuulostaa tuohon tarkoitukseen hyvältä välineeltä mutta starttipysyllä saisi varmaan omistajiin liikettä paremmin. Noi on erittäin ikäviä juttuja eikä niitä soisi tapahtuvan.
-Eija-
Eipä taida ihan hirveästi olla niitä puolustusvälineitä. Starttipistoolin kanssa uhkailemalla saanet virkavallan perääsi, kun joku säikähtää enempi ja eikös pippurisuihkekin ole luvanvarainen? Sellaista huhua jostain ;) keskustelupalstalta joskus luin.
Eihän ne irtokoirakohtaamiset tietysti kivoja ole. Helpointa on vaihtaa suuntaa, hypätä reippaasti puskan puolelle tai huutaa "koira kiinni, tää on vihainen". Aksu on urosaggressiivinen eli tiedän kyllä, että irtokoirat voivat pahimmillaan saada ihan oikeasti verenpaineen nousemaan huolella.
Aksu on sen verta isompi, että sen kanssa varmaan toimiikin "tää on vihainen". Töppönen on vaan tollanen hukkapätkä, byhyy, niin kukaan ei välitä!
Sen verran tarkennusta, että ittelläni ei ole ollut pokkaa huutaa Aksun olevan vihainen. Ilkeät kanssaihmiset vääntelisivät sen helposti "lapsille vaarallinen" -muotoon ja sitä en sentään halua. Tähän mennessä kehoitukset ottaa koira kiinni ovat toimineet kohtuu hyvin. Viimeistään siinä vaiheessa, kun sitä on tehostanut remmin päässä muriseva Aksu. Ja joo, totta, koko tuo hieman sitä uskottavuutta.
Lähetä kommentti