Ensimmäinen yhteenotto

Kaikki meni aika lailla niin kuin tämän vuorokauden mittaisen tuttavuuden perusteella oletinkin. Koirat sai iltaruuan ja laitoin ne porttien taakse syömään, koska halusin ensin tehdä pennun kanssa pari pentuluoksetuloa (=mies pitää kiinni vähän matkan päässä ja minä kutsun luokse) ilman että isot tulee kanssa jaolle tai että pentu ehtii sännätä jokaisen kupilla. Olin antamassa töppösen ruokaa kompostikehikkoportin takana partsilla. Pennulle tämä ei sopinut ja se päätti saapua paikalle myös. Täydet vauhdit ja raivolla pystyyn porttia päin, kyllä se kaatuu. Pennun päälle. Pentu väisti porttia eikä jäänyt alle, se ei korvaansa lotkauttanut sen räminälle, vaan käveli sen päältä saman tien meidän luokse. Vein sen takaisin ja sama uudestaan. Nyt olin valmistautunut ja toruin sitä samalla hetkellä kun se hyppäsi porttia vasten. Portti kaatui ja pentu tuli uudestaan sen yli. Kolmannella kerralla korotin ääntä ihan kunnolla ja otin pentua niskasta kiinni. Ja kas, sain ruokkia toisen koiran rauhassa ja pentu makoili kiltisti metrin päässä portista olkkarin pöydän alla!

Mitään pahoja fiiliksiä sille ei todellakaan jäänyt, ei minusta eikä portista. Mielenkiinnolla odotan, menikö muka kerrasta jakeluun, vai toistammeko tätä vielä montakin kertaa ;)

Yritin etsiä hiljaisinta naksutintani, mutta ei löytynyt mistään. Itse asiassa en löytänyt yhtään niistä neljästä vai viidestä kappaleestani... autossa varmaan ja toivottavasti ovat mutta sinne en jaksanut lähteä. Ajatuksissa on ehdollistaa pentu naksuttimeen tässä lähiviikkojen aikana. Luoksetuloa ja omaa nimeä harjoitellaan useita kertoja päivässä. Ruokakupilla odotan pennun istuvan ja odottavan niin kauan että saa luvan. Istuminen tulee aika hyvin, mutta pentu ei malta odottaa yhtään, vaan nousee heti kun käteni liikahtaa. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa, ei sen mitään kuulu vielä osatakaan. :) Pentu ei puolusta ruokiaan lainkaan, mutta en ole koskaan odottanutkaan että (tai jos) koirani alkaisivat tehdä niin, vaan opetan niille joka tapauksessa heti alkuun että minä en syö koirien ruokia enkä ole uhka. En näe ruokakupilla murisevaa koiraa minkäänlaisena "johtajuusongelmana", minulle se on silkka epäluottamuslause. Luottamusta ei lisätä sillä että koiralle annetaan selkään. Missään muussakaan asiassa!

Pennun syödessä olen siis istunut siinä vieressä ja lisännyt sille kerran-pari nappuloita kun kuppi alkaa olla tyhjä. Portteihin totuttelun ohella lähiviikkojen ohjelmassa on muutenkin fyysisiin rajoituksiin alistuminen ja tilanteisiin rauhoittuminen; sylissä kiinnipito, käsittely ja kaiken maailman tutkiminen, kynsien leikkuu, autohäkissä rauhassa ja h i l j a a oleminen, sekä alkeelliset remmiharkat. Varsinaista hihnakäytöstä minä alan opettaa noin puolivuotiaalle koiralle, siihen saakka se saa olla irti, pitkässä liinassa tai sitten minä pidän huolen että lyhyt remmi ei koskaan pääse kiristymään. Pienellä pennulla on niin paljon ihmeteltävää ulkona, että ei ole mitenkään realistista odottaa sen keskittyvän remmin kiristymisen tarkkailuun. Siksi en aseta sitä kertaakaan tilanteeseen missä niin kävisi ja koiran pitäisi osata keskittyä siihen ja tehdä oikeita ratkaisuja. Mudi on koulittu näin ja oikein hyvä tuli. :) Varmasti on muitakin tapoja, mutta näillä meinaan mennä tämänkin kanssa. Pentu saa kuitenkin jo pienenä totutella siihen, että se ei välttämättä pääse eteenpäin ja naru rajoittaa sen vapautta. Haluan, että se vain lakkaa kiljumasta ja protestoimasta ja rauhoittuu tilanteeseen. Tarkoitus ei ole liikkua itse minnekään ja tämän voi tehdä vaikka sisälläkin.