Mudiyhdistyksen leiri

Olen ollut useamman vuoden täysin telakalla harrastavien mudien piireistä, oikeastaan siitä saakka, kun töppönen valioitui jäljeltä ja "eläköityi" (2014). SUMUn leirillä en ole ollut koskaan lukuun ottamatta sitä mudi- ja holskuleiriä jonka itse järjestin Kiteellä, vuosi taisi olla 2012. Tänä vuonna oli tarjolla yhdistetty haku- ja peltojälkileiri, ja kun sattui vielä, että sain Sienen hoitoon, mehän lähdettiin pönen kanssa kahdestaan jäljestämään. Matkaa oli pienet 300km mutta edes vanha autoni ei lahonnut matkalle, vaan vei meidät kiltisti sinne ja takaisin :)

Siellä niitä on, mudeja pellossa!

Jälkikouluttajan auto sen sijaan oli hajonnut eikä hän päässyt paikalle, joten yksi leiriläinen sitten joutui vaihtamaan koulutettavasta itse kouluttajaksi. Mudeja oli hänen koiriensa lisäksi lauantaina 6, sunnuntaina 5. Perjantaina osa kävi jo vähän aloittelemassa jälkihommia. Me ei, saavuttiin 19 jälkeen ja satoi kuin saavista kaatamalla, joten ekan illan saavutus oli roudata kamat ja koira sisälle.

Pullervo oli kotia vailla

Lauantaina oli tosi hieno, jopa hieman liian kuuma, sää. Aloitettiin tekemällä sellainen "mitä tekisit itse nyt" -jälki lyhyehkönä versiona. Tein pönelle 300 askelta niin, että jälki oli U:n muotoinen, pitkät sivut 125 ja lyhyt 50 askelta. Esine lyhyen sivun keskellä ja lopussa, esineiden jälkeen seuraavissa askeleissa purkit. Ruokaa enemmän kuin olisin itse laittanut (käskettiin laittaa paljon, kerta vauhti on ongelma), sekä suoralla että molemmat kulmat namitettu, myös paalulla ruokaa. Jälki taisi vanhentua reilun tunnin. Pöne ajoi ihan suht tyypilliseen tapaansa, paikoin olisi voinut olla hieman intensiivisempi ja keskittyä vielä enemmän (nosti pari kertaa päätä mikä siis on virhe), esineet ihan ok. Alkuun se veti kuin hullu, mutta kouluttajan ohjeilla annoin sille vaan löysää silti ja koira vastasi siihen toivotusti, kiihdytti vain vähän minkä jälkeen vauhti tasaantui. Jotkut kuulemma lähtee sitten oikeasti juoksemaan, jolloin on iso ongelma, mutta koska pöne lakkaa rynnimästä hyvin pian kun sen ei tartte enää vetää vastaan, sen saa kyllä löysille liinoille. Mun pitää nyt treeneissä pitkillä suorilla harjoitella tuota löysäämistä. Alkuun siellä kannattaa olla paljon ruokaa jarruttamassa koiraa, mutta kun tulee lisää rutiinia, sitä pitää toki vähentää. Tällaisella suorituksella se olisi kuulemma vielä saanut kokeesta sen 70p.

Paalulle roikotus

"Jälki!"

Peltojäljellä ohjaajan tulee näyttää että hyväksyy koiran ilmaiseman esineen, eli nostaa se ilmaan

Yleisöä

Jälkiesineitä

Toinen jälki oli vieraan tekemä arviolta reilu 400 askelta. Tavoitteena oli "flow" suorilla. Kaksi lyhyttä suoraa ja kaksi pitkää suoraa, kolme kulmaa, kolme esinettä jälleen samalla tavalla että palkat on valmiiksi esineen jälkeen (=palkan suunta, suoristanut koiraa kovasti), ruokaa myös suht paljon. Vanheni taas reilun tunnin. Pöne ajoi aika täydellisen harmonisen jäljen, tälläisella suorituksella olisi tullut yli 90p. No, ei tartte kun häivyttää ne ruuat enää :P ... no ei mutta oikeasti se oli hieno, keskittyi tosi paljon paremmin kuin aamun jäljellä, osoittaa suurta halua jäljestää, on intensiivinen ja voimakas (toki mudi on aina sen +-15kg, eli voimakas mudi ei näytä samalta kuin voimakas 40kg sakemanni, tätä ei kuulemma kaikki tuomarit sitten ymmärrä) ja se myös nimenomaan aktiivisesti jäljestää, ei vain etsi ruokaa. Huippu pöne! Siinä sitten harmiteltiin taas porukalla sitä selkää, pönellä oli käyttöominaisuuksineen jalostukseen annettavaa, mutta minkäs teet. Hää itse heti perjantaina näki ekan mudin ja tiesi olevansa kaltaistensa joukossa, ja joka jäljen päätteeksi söi kissanruuat mutta leikkiä ei voinut, koska oli kiire naisiin. Hää vaan niin kovasti olisi tahtonut isäksi justnytheti!

Lauantai-illan valoilmiö

Iltapöne

Masentavaa

Sunnuntaina satoi, ei niin kovaa kun perjantaina, mutta ihan riittävästi silti. Päivää kohti mennessä se onneksi lakkasi. Tehtiin vain yksi kierros. Pönen eilisestä ei jäänyt mitään parannettavaa, joten otettiin sille teemaksi harhat. Jälki oli taas vieraan tekemä ja varmaan suht saman pituinen, sen 300-400 askelta. Jälki oli "portaan" muotoinen, lopussa pitkä suora mihin tuli 4 harhaa, sitten vielä kulma ja loppusuora ennen vikaa esinettä. Joka toisen harhan jälkeen oli esine ja joka toisen jälkeen ruokaa, eli esineitä yhteensä 3, kulmia 5. Jälki vanheni 3h ja harhat oli tunnin ikäisiä, kun lähdettiin ajamaan. Ruokaa oli taas jonkun verran, harhojen kohdat kuitenkin täysin tyhjät, ei ole mitään mieltä houkutella koiraa ruualla niiden ohi, eihän se silloin edes huomaa niitä, eikä opi mitään.

Koira oli selvästi jo väsynyt eikä enää parhaassa terässä, mikä näkyi lähinnä keskittymisessä, eikä se tunteen palo ollut muutenkaan ihan sellaista kuin eilen vielä oli ollut. Ilmaisut oli hyvät, mutta kaksi keskellä ollutta kulmaa meni vähän pitkäksi vaikka niissä oli ruokaakin. Kolmeen ekaan harhaan ei reagoinut yhtään mitenkään. Sitten oli esine, ja siitä lähdettäessä joku vanha traktorin ura tms ja aikamoinen ruohotuppo siinä minne jälki meni. Koira joutui etsimään seuraavaa askelta, ja sitä etsiessään se rekisteröi harhan, joka sattui olemaan juuri siinä samassa "risteyksessä". Yritti sinnekin, mutta en antanut yhtään liinaa, niin en tiedä kuinka pitkälle olisi mennyt. Musta se näytti enemmän siltä, että tempoo joka suuntaan etsiessään sitä seuraavaa askelta eikä olisi mennyt harhaa kovin pitkälle, mutta harmi kun en älynnyt katsoa mitä tapahtuu. Toisaalta oli puhetta, että paras keino kouluttaa harhat on juurikin mitään sanomatta vaan olla päästämättä koiraa yhtään etenemään sinne.

Kouluttajan mielestä pöne kaipaa vain hieman lisää rutiinia ja sitten ei muuta kuin kokeeseen. Mudeilla pitäisi olla syksyllä FH-rotumestikset, niin kai se on sinne sitten mentävä kokeilemaan, olkoon ne miten kaukana tahansa. Täällä suunnalla on aika vähän noita kokeita meinaan tarjolla.

Hienoin pöne

Sitten vielä vähän teoriaa:

-treenatessa aina joku teema, esim. tyhjältä paalulta lähtö - 15 askelta - esine (tai pelkkä kasa ruokaa, jotta ilmaisun kanssa ei voi tulla virheitä), kulmat, esineet. Ei kouluteta montaa asiaa kerrallaan, ja jos esim. harjoitellaan kulmia ja mahdollisesti joudutaan puuttumaan koiran tekemisiin, ei tartte välttämättä laittaa yhtään ainoaa esinettä, jotta kulmilta tullut paine ei valu esineille ja huononna esineilmaisua. Tai jos treenaa esineitä, jälki voi olla pelkkä suora, jolloin ei voi tehdä virheitä kulmissa

-toimiva tapa nenän alhaalla pitämiseen on ollut tehdä kaksi suoraa jälkeä (vierekkäin, koira käy välillä autossa siis), joista toisella on tosi vähän tai ei ollenkaan ruokaa, ja toisella on tosi paljon ruokaa. Töppösellä näkyy kanssa hyvin se, että jos koiralla on ollut paljon ruokaa, se kantaa jokusen treenin. Kokeeseen mennessä on siis tiedettävä millaisella "rytmillä" oman koiran kanssa kannattaa treenata, esim. ennen koetta voi olla viimeisenä pari hyvin paljon ruokaa sisältänyttä jälkeä -> koira ajaa syvällä nenällä kokeessakin koska uskoo että täälläkin alkaa juuri ruokasuora.

-alussa voi hyvin tehdä kaksi suoraa jälkeä (30-100 askelta) peräkkäin. Merkkaa ekan lopun kukkakepillä ja laittaa siihen parikymmentä askelta tyhjää, sitten uusi paalu ja toinen jälki alkaa siitä. Tällöin koira saa välillä pitää tauon, leikkiä lelulla tms, ja heti perään toinen treeni -> oppiminen tehostuu verrattuna siihen että tekee vain yhden. Eikä ole niin vaivalloista kuin viedä koira välillä autoon ja ajaa toinen jälki eri kohdassa.

-pellolta ei koskaan saa lähteä paineessa tai pahalla mielellä! Jäljelle kannattaa aina loppuun laittaa helppo suora, jossa voi olla paljon ruokaa, jotta koira kerkiää palautua jo siinä, jos ollut vaikeaa matkalla. Lisäksi loppupalkkaa pitää miettiä: koiralla ei saisi olla liian kiire loppupalkalle (hutiloi matkalla, ei ilmaise esineitä kunnolla koska loppu arvokkaampi jne lieveilmiöt), mutta sillä pitää kuitenkin olla kantava motivaatio jotta se jaksaa ja haluaa taistella jäljen loppuun saakka. Lelun käyttö hyvä myös paineen kannalta, koira saa siis purkaa itsensä siihen. Seurailtava että tasapaino säilyy.

-peltojälki ei ole koiran luontainen tyyli jäljestää, se on tottelevaisuutta. Jos koira jäljestäisi luonnossa niin, se kuolisi nälkään, koska ei saisi saalista ikinä niin hitaalla tekniikalla kiinni. Tämän takia pelkkä jäljestäminen on koiralle kuormittavaa, ei-luontaista toimintaa, jossa sen täytyy toimia eri tavalla kuin se itse toimisi jos saisi vapaasti valita. Painetta siis tahtoo kertyä vaikka ohjaajan rooli olisi täysin neutraali, eikä koiraa mitenkään kuritettaisi. Toisaalta pieni paine luo sen näyttävyyden ja intensiivisyyden mitä lajissa arvostetaan.

-paalulla ensin vähän ennen ilmoittautuminen tuomarille, sitten mennään koira hallinnassa ("seuraa" tai "tässä" riittää) paalulle ja koiran tulee pelkällä sanallisella käskyllä lähteä paalulta jäljestämään. Ei käsimerkkejä eikä valjaista roikottamista. Kokeiltiin vikalla jäljellä eikä ollut ongelmaa, mutta vaihdetaan silti rutiini nyt oikeaksi.

 

***

(Jotain muuta kuin pelkkiä näyttelyitä) harrastavat mudi-ihmiset on sitten kivoja. Ei ole väliä mistä kennelistä koirasi on kotoisin, kyllä innostunut uusi harrastaja otetaan avoimesti mukaan porukkaan ja häntä jaksetaan neuvoa. On varmasti suuri merkitys, millaisia ihmisiä SUMUun alun perin sattui, joten suuri kiitos heille hyvän yhteishengen luomisesta ja ylläpitämisestä :) Porukka on ystävällistä, kannustavaa ja sopivan rentoa.

Lisäksi vielä toinen pointti: mä en jaksa enää yhtään sellaisia tavan pk-leirejä, missä ryypätään ja riehutaan yöt läpeensä niin, että kukaan muukaan ei saa nukuttua siinä mölyssä. Ei mua kiinnosta, jos joku haluaa muutaman ottaa, mutta itse en maksa 120e + aja 300km/suunta päästäkseni katsomaan toisten dokaamista ja sitä aamujen käynnistymisen vaikeutta. Mä haluan kouluttaa koiraa ja jutella ihmisten kanssa, ja koska olen perusluonteeltani varsin epäsosiaalinen introvertti ja tällaiset viikonloput on siksi rankkoja, tulen hulluksi jos en saa yöllä nukuttua! Mudiharrastajat on kiltein porukka mitä olen vuosiin missään leireillä nähnyt (jos ei lasketa kavereiden kanssa pidettyjä omia leirejä, silloin tietenkin samanhenkiset ihmiset lyöttäytyy yhteen eikä mitään dokaamisongelmaa todellakaan ole). Oikeastaan mudiharrastajat on sellaisia joiden kanssa haluan jatkossakin viettää aikaa, niin sehän on samalla yksi loistava syy päättää seuraavan pennun rotu ;) Parin vuoden kuluttua voisin tilata yhden tuollaisen Pullervon kaltaisen pikku pirulaisen!