Ei jeesus

Tänään hakutreenit. Tehtiin 9 piston rata, ja tarkoituksella tosi leveät välit sen kummemmin niitä kuitenkaan mittaamatta. Meidän viime syksyn koe oli samassa maastossa, ja meidän rata alkoi vähän myöhemmin kuin koerata, ja yhdeksäs pisto tuli varsin lähelle 300m radan päätepistettä. Siispä meidän rata oli nyt varmaan jotain vähän vajaa 250m.

Sienelle kolme maalimiestä niin, etten tiennyt missä ovat. Irtorullat, eka palkaton, muilla palkat näytöltä. Kiintorulla oli kaulassa normaalisa on-asennossa. Sää oli hyvin seisova, tuuleton ja suht raskas, joka koira joutui tarkentamaan pitkään ennen kuin sai hajun ukosta, ja moni tartti laittaa suoralle pistolle uudelleen kun ekalla ei löytynyt, vaikka varsin lähellä kävi. Mun pitäisi edelleen enemmän osata ottaa sää huomioon...

Sieni teki ensin oikealle tyhjän, lähti vähän huonosti vinoon ja meinasin korjata, mutta koira korjasi itse niin hyväksyin. Vasemmalle lähti paljon reippaammin luotisuoraan ja nosti ukon. Palkattomuus ei koiraa haitannut, vähän se oli sitä mieltä että tarttis kyllä tulla evästä ja hallintaan otto ei ollut mikään kovin kaunis tapahtuma, mutta pääasia että ei missään nimessä ainakaan lässähtänyt. 

Sitten siihen tuli pari tyhjää, vetelin tarkoituksella aika haipakkaa keskilinjalla, kun tän treenin pointti oli ne harvat pistot. Koira teki pääosin ihan ok pistoja sikäli kun peitteisessä maastossa näin. Oltiin jo aika pitkällä ja aloin siinä miettiä, että nyt voisi ruveta hermostumaan kun ei löydy, mutta en rupea, koska ne voi hyvin olla takakulmissa molemmat.

Koira oli oikealla jossain 7. piston kohdilla, kun se viipyi tosi pitkään ja kuvittelin sen tarkentavan. Sitten kuului hau, ja muutama muukin hau. Keskilinjalla joku kysyi, että onko tuo Sieni. Kyllä se oli, vaikka sävy oli aika outo, vähän niin kuin komentaisi jotakin mutta ei ihan sellainen kuitenkaan. Mitä ihmettä siellä tapahtuu?! Maltoin mieleni enkä tehnyt mitään, ja lopulta koira tuli hämmentyneen oloisena tyhjin suin pois. Tässä vaiheessa oli pakko kysyä keskilinjalta että onko siellä ukko. Ei ollut, ysillä on, mutta emme nähneet kuinka lähellä koira oli käynyt. Radioyhteys ysiin, hän ei ollut nähnyt koiraa, mutta oli kuullut haukkumisen kanssa. Pyynnöstäni ysi sitten huhuili piilostaan, että onko siellä joku. En kyllä usko, että koira haukkuisi marjastajalle. Joko se olisi ilmaissut kiintorullalla, tai sitten jos marjastaja esim. seisoisi ja hätistäisi koiraa pois, Sieni ei taatusti alkaisi haukkua vastaukseksi vaan luikkisi surkeana pois. Ja kai nyt jokainen normaalijärkinen ihminen olisi vastannut kun kysytään, että onko siellä joku.

Siinä sitä sitten piti keksiä jotain, niin kysyin onko toisessa takakulmassa joku. Ei ollut, se oli jäänyt noin kutospiston kohdalle, olin siinä kohtaa juuri marssinut aika haipakkaa pitkin keskilinjaa. Joo ei sovi meille näin pitkät välit, ainakaan näin vellovassa säässä, koira ei vain ollut saanut hajua. Oli käynyt edellisellä pistolla n. 20m päässä ukosta, hän oli nähnyt koiran. No, laitoin sitten uudestaan sinne takakulmaan, ja koira ei ollenkaan halunnut lähteä! On se joskus heittäytynyt sellaiseksi siksikin, kun ei vaan huvita, tai omasta mielestään se on käynyt jo ja on kuuma ja kaikkea. Läähätti se nytkin varsin voimakkaasti, mutta silti se oli jotenkin tosi kummallisen oloinen. Menin sitten vaan vähän lähemmäs lähettämään uudestaan, meinasi siinä vähän alkaa hermoa kiristää että mitä ihmettä tämä nyt on. Sitten tuli irtorulla ja näytölle mentiin reippaasti. Siellä koiraa palkatessa ukko kertoi, että koira oli tullessaan pysähtynyt parin metrin päähän tuijottamaan häntä ja seissyt siinä hetken ennen kuin tuli loppuun asti ja otti rullan. WTF? Se ei ole tehnyt niin ikinä, sillä ei koskaan edes missään murkkuiässä ollut mitään tollasia "apua onkse hirviö vai ihminen" -hetkiä!

No, sitten loppupalaverissa keskilinjalla sain kuulla, että toisessa ryhmässä oli taannoin samassa paikassa hakutreenien vuoroa odotellessa nähty mäyrä alle 10m päässä. Se oli kävellyt siihen paikallaan seisovaa koirakkoa kohti ihan muina mäyrinä eikä pelännyt lainkaan. Jotain sellaista sen on täytynyt olla nytkin, sen takia koira ei halunnut mennä uudestaan ja sen takia se oli toljottanut sitä ukkoa, että ootko sä nyt se ihme otus vai ihminen. Luulen, että Sienelle tollanen tilanne on ristiriitoja täynnä, se tietää että mitään ei jahdata mutta mieli tekisi kuitenkin. Lisäksi mäyrä varmaan käyttäytyy jotenkin kummallisesti, minkä takia koira oli ruvennut haukkumaan sille, se haukku oli juuri sellaista vähän epävarmaa. Ja koska Sieni päätti poistua paikalta, se ei halunnut mennä sinne enää uudestaan, sekin on sille hyvin tyypillistä väistää tilannetta jota se ei ymmärrä. Onneksi siellä oli ukko, jotta sain koiran saateltua sinne ja se sai palkkansa! Parempi niin kuin jos se olisi ollut tyhjä ja ukko toisella puolella.

Mutta, eh, kaikkea sitä todella voi tapahtua. Positiivista on se, että ainakaan koira ei koskenut kertaakaan kiintorullaan koko treenin aikana. Edes mäyrällä. Jäin nimittäin ihan miettimään, että jos se olisi ratkaissut mäyrätilanteen tuomalla kiintorullan, olisko mun pitänyt hyväksyä se ilmaisu...? :p

 ***

Pönen kanssa on tehty peltojälkeä. Pöne lähtee huomenna mudien haku- ja peltojälkileirille ja piti saada vähän treeniä taas alle, jotta voin kertoa missä mennään. No, selitys on hyvin lyhyt: koiralla on edelleen kaikesta huolimatta jumalaton motivaatio, ei muuta. Mitään se ei osaa ja koko touhu on täysin kaoottista. Mielenkiinnolla siis menemme kuulemaan, miten kouluttaja muotoilee nätisti "unohda koko laji" ...

***

Otsikon mukaisesti mun koiraharrastus on tällä hetkellä jotenkin sellaisessa "ei jeesus" -tilassa. Mikään ei ole niin varmaa kuin se, että mikään ei ole varmaa. Silmät kiinni, kypärä päähän ja sitten niinku vaan mennään.