Hakutreenejä

Keskiviikkona kentällä tottiksen jälkeen ilmaisutreenit. Kiintorulla kaulassa normisti. Ykkönen vasemmalla kyykyssä oleva näkyvä ukko irtorullalla, ihan vain muistuttamassa mikä oli homman nimi. Kakkonen, kolmonen ja nelonen tyhjät laatikot, vitonen ukko umpparissa (kiinto) ja kutonen taas näkyvä kyykyssä oleva ukko irtorullalla. Sieni pelasi kuin kone, niin kuin aina ennenkin. Vitoslaatikolle sain vielä lähettää kahdesti kun ekalla oli jo tyyliin 10m päästä haistanut ettei siellä ole mitään eikä halunnut mennä. En ole koskaan varsinaisesti opettanut sitä kiertämään laatikoita, mutta nyt vaadin siltä kuitenkin sellaista - ne on aina niitä hienoja hetkiä kun voi olla ylpeä itsestään ohjaajana, eh. Eli ei. Mutta ei se tällaisesta tökeröstä painostamisesta huolimatta ottanut rullaa, vaan pisti korvat siihen "ei nyt kyllä y h t ä ä n huvita mutta mennään sit jos on pakko" -asentoonsa ja kipitti uudestaan laatikolle asti. Vitoselle lähti kanssa vähän nihkeästi mutta haistoi siellä ukon, näppärä laatikon tarkistus ja nopea kiintorullan otto. Kutonenkin meni hyvin, sen pointti oli siis vaan kiintorullailmaisun jälkeen katsoa ottaako rullan heti kun näkee ukon (mitä se ei missään nimessä saa tehdä) vai meneekö tarkistamaan perille asti. Tarkisti, ja sai sieltä irtorullan.

Perjantaina ajettiin kaveri mökille 45km päähän ja pidettiin hakutreenit täysin uudessa metsässä. Kaveri oli etukäteen käynyt merkkaamassa alueen. Keskilinjana toimi mökkitie ja radan pituudeksi oli ihan jollain laitteella mitattu 200m. Vasemmalla puolella oli radan alussa nuorta ohutta koivikkoa ja jonkun verran kaatuneita rankoja maassa, ei kuitenkaan mikään niin paha "pusikko" kuin mitä oli varoiteltu. Etelän ihmisillä taitaa olla vähän eri käsitys puskasta kuin meillä täällä Etelä-Savossa, tämä kaveri siis treenaa normaalisti pk-seudulla. 50m:ssä etukulmassa oli kivenlohkareita ja juoksuhauta! Edempänä metsä muuttui sellaiseksi normi mäntymetsäksi, jossa oli jonkun verran "kumpuja" ja 150m-200m kohdilla vielä lisää juoksuhautoja. Oikealla oli alussa hieman nousevaa mäntymetsää, jossain 100m kohdilla hirveä suolutakko ja loppurata kosteaa, paljon saniaista sisältävää sekametsää. Sää oli painostavan raskas, pilvinen, mutta silti varsin kuuma. Ei juuri tuullut.

Sienen etukäteen sunniteltu treeni muuttui - on tosi vaikea suunnitella ennen kuin on nähnyt alueen. Ykkönen laitettiin vasempaan etukulmaan juoksuhautaan (kiinto, hallintaan otto näytöllä). Sitten oli oikealla sen suon takana jossain 80-100m kohdilla toinen löytö (irto, näytölle hetsausta). Takakulmissa hetsauskot eli molemmista ääntä kun koira oli lähetetty ja suorapalkka. Mä tykkään radan lopussa väsyneelle koiralle tällaisista: nostaa virettä loppua kohti, ja ehdottomasti niin, että koira lähtee "tyhjään" ja vasta sen jo lähdettyä (mielellään tietysti suoraan ja hyvällä ilmeellä) tulee niitä apuja. Tällöin koiran oma aktiivisuus vahvistuu ja hyvästä lähdöstä saa palkaksi ääntä. Jos sen sijaan avut tulisi ensin, koiran vain möllöttäessä keskilinjalla, en usko, että sellainen treeni tuottaisi oikein mitään. Tai vahvistaisi se ehkä sitä suuntaa jos oltaisiin jo lähetysasennossa, mutta tykkään silti että pääasiassa koira lähtee tyhjään ja radiopuhelimella sitten vain tilataan se ääni.

Aloitin vasemmalta, koira haistoi ukon jo keskilinjalle (vaikkei paljoa tuullut!) ja hirmu kyytiä paineli. Ilmaisu ok ja näytöllekin mentiin kovaa, hallinnassa pysyminen ukon noustessa oli taas vähän rumaa ja jouduin kerran toistamaan käskyn. Oikealle lähti kanssa tosi hyvin ja katosi näkyvistä. Viipyi pistolla tosi pitkään, lopulta ohjaajan hermo petti ja huusin "hyvä" mikä on mun mielestä sellaien kevyempi muistutus siitä että olen täälläpäin ja joskus voisi alkaa tulla takaisin keskilinjalle. "Täällä" on se vahvempi paluukäsky. Jälkeen päin kuulin että koira oli ollut tosi lähellä ukkoa, huohotus oli kuulunut, mutta hyvä-huutoon oli reagoinut lähtemällä pois. Vastedes taidan yrittää vain olla hiljaa. Luultavasti usein kun se tulee tyhjältä, huudan "hyvä" kehuakseni tyhjästä, ja koira on varmaan yhdistänyt sen mua kohti tulemiseen. No sitten tuli tyhjä vasemmalle ja uudestaan oikealle. Lähetin sen hyvissä ajoin ennen sitä suokohtaa, muilla koirilla oli ollut tosi vaikeaa edetä sen yli, jopa SM-tason koiralle tuli yhteensä ainakin 5 lähetystä sekä vähän ennen, kohdalta ja suon jälkeen ennen kuin ukko nousi. Sieni viipyi taas aika kauan, ja sitten tuli kuittus rullan otosta. Ohhoh, tekipäs se hienoja laatikoita!

Keskilinjana toimineen hiekkatien molemmilla puolilla oli ojat, ja siinä suokohdassa mistä koira nyt tuli, ojan reunoilla kasvoi varsin rehevää matalaa puskaa. Koiran tullessa hyppyyn rulla putosi sen suusta ja putosi jonnekin sinne kasvillisuuteen. Koira kääntyi takaisin etsimään sitä ja hyppäsi takaisin sinne toiselle puolelle ojaa. Rullaa ei löytynyt, ja sitten koira seisoi siellä ojan toisella puolella etujalat ojan reunalla, takaosa korkeammalla ja katsoi mua silmiin. Hetken tunsin että me ollaan yhtä ja kylmät väreet meni selkää pitkin. Tiedän mitä sä ajattelet ja se on ihan hyvä ratkaisu se. Sieni on koira, joka ei aina ehkä tee "virallisten" sääntöjen mukaan, ja jota ei missään tapauksessa kielletä ja ohjata niin kuin keskivertoharrastaja keskivertopalveluskoiraa kouluttaa. Eihän rullaa saisi ottaa kuin ukolta, mutta nyt minusta oli äärimmäisen hienoa ajattelua ja ongelmanratkaisua ottaa se kiintorulla ja tuoda se, kun irtorulla kerta katosi metriä ennen minua. Hymyilin sille, se toi kiintorullan kuten aina tuo suoraan sivulle, ja olin pakahtua ylpeyteen sanoessani sitten "näytä!". Nyt musta tuntuu, että me puhutaan taas samaa kieltä. Sienen kanssa yhteistyön tekeminen on jotain hyvin erilaista kuin töppösen kanssa. Töppösen paras puoli on jumalaton motivaatio ja "ohjaaja on vain hidaste" -asenne. Sen kanssa harvoin saa tuntea saumatonta tiimityöskentelyä, ja ehkä juuri siksi se tuntuu Sienen kanssa niin hienolta. Parhaimmillaan siltä, että ei ole sinä ja minä, on vain me.

No. Näytölle oli se hetsaus tilattu ja sittenhän ryvin siellä suossa oikein kunnolla. Oikeaan käsivarteen tuli isot naarmut kun revin sen johonkin oksaan. Teki mieli laskea liina käsistä tai ainakin karjaista ukolle että ole nyt jo hiljaa kun mä kuolen tässä kyydissä :D, mutta purin hammasta ja totesin että nyt on roikuttava mukana, voi se kokeessakin mennä näytölle jostain kauheasta paikasta. Sienelle kannattaa olla hetsattuja näyttöjä aina tyyliin yhdessä ilmaisussa vähintään joka neljäs, tai kolmas treeni, niin se kantaa sitten aika kivasti ja vauhti pysyy kovana ilmankin. Sienelle vetäminen on vaan jotenkin niin sellainen asia, mitä kiltit koirat ei tee, ja se kokee sen rangaistuksena kun roikun perässä ja hidastan sen menoa, niin sitä asennetta joutuu ylläpitämään tällä tavalla.

Sitten tuli taas tyhjiä, osa oli aika piikkipistoja ja osaan teki ihan kivat laatikot. Yritin pistottaa koiran menemisten mukaan, se on edelleen tosi vaikeaa. Joskus pitäisi tehdä ihan sellainen treeni, että keskilinjalla olisi yksi katsomassa mun ja koiran toimia ja hän merkkaisi yhdellä värillä ne kohdat mistä lähetän ja toisella ne mistä koira on tullut. Näkisi ainakin tosi rehellisesti kuinka ohjaaja sekoilee ja tekee parhaansa sabotoidakseen koiran suorituksen :p Miten voi olla niin vaikeaa painaa mieleen mistä se just tuli, se vaan unohtuu aina siinä kun laittaa koiran toiselle puolelle ja kääntyy hetkeksi eri suuntaan.

Takakulman hetsaukset oli kiva lopetus, koira lähti kummallekin hyvin ja siitä oli kiva saada sitten ääntä kirittämään menoa. :) Mulla on nyt vähän sellainen olo, että jos se ei ala sitä hookookakkosta tällä kaudella saamaan niin sitten en tiedä enää mitä edes treenaisin. Ehkä tätä lajia ei vaan ole sitten tarkoitettu meille, ja ehkä pitää lopettaa kokonaan ja vaihtaa taas vaikka metsäjälkeen. Oman seuran jälkikokeen talkoissa eilen tuli taas inspis sitäkin lajia kohtaan. Jälki on kuitenkin jotenkin tosi paljon yksinkertaisempaa kuin haku, ja Sienelle voisi tehdä sellaisia treenijälkiä missä olisi jäljen tekijä jäljen päässä palkkana, se olisi tuolle koiralle varmasti suuri motivaattori.