Tunnistusjälkiseminaari

Karita Häkkisen tunnistusjälkiseminaarissa. Tämäkin ala on sellainen, missä tapoja on monia ja niiden paremmuudesta on turhaa kiistellä, eri reitit voi siis hyvinkin viedä samaan lopputulokseen. Alla minun tulkintani kouluttajan ajatuksista, luentomateriaali on erikseen ja sitä en julkaise, tässä siis vain mitä tuli puhuttua ja kirjoitettua ylös.

-hajunäytteen otto useasta kohdasta, vältä hajusteita, saippuaa, eläimessä sellaista kohtaa mistä juuri silitetty tms.

-lähtöhajun antoon riittää hyvin nopea nuuskaisu, ei tarvitse palkata (toisaalta jos siitä ei koskaan palkata, lisää kiirettä radalle - itse olen palkannut tähän saakka aina ja tulen jatkossakin palkkaamaan ainakin joskus) eikä ottaa siihen ilmaisua. Tapoja on kuitenkin monia.

-purkkiradalla purkit alussa vähintään 0,5m välein toisistaan, että koira kerkiää haistaa ja ilmaista oikean kohdalla. Varsinkin vauhdikas koira on helposti "lentänyt" jo seuraavalle purkille, jos ovat liian lähekkäin.

-tyhjän ilmaisu, esim. kadonnutta henkilöä etsittäessä kun koiralle annetaan lähtöhajua ja koira ei löydä kyseiseltä parkkipaikalta tms vastaavaa kohdehajua. Opetetaan ensin purkkiradalla, mutta tavoitetta on syytä miettiä huolella. Tämä on myös tärkeää opettaa kontrolloiduissa olosuhteissa ennen kuin tilanne tulee kentällä (=tositilanteessa) koiralle vastaan.

-ohjaaja ei saa painostaa koiraa löytämään jotakin, lähtee sitten helposti jäljestämään jotain muita jälkiä tai näyttää jäljestävän, eli tyhjä pitäisi olla myös ihan ok asia. Tai jos tyhjästä seuraa autoon joutuminen, niin kuin luonnostaan tositilanteessa tapahtuu, motivoitunut koira kokee sen kurjana ja olevinaan löytää jotakin, jotta saa jatkaa.

-toisaalta jos tyhjästä saa hyvän palkan, moni koira menee mieluiten sieltä mistä aita on matalin ja olevinaan tarkistaa ja väittää heti, että tyhjä on, palkka tänne -> löydön on oltava arvokkaampaa

-purkkiradalla opetuksessa mietitään mitä halutaan koiran tekevän, jos lähtöhajua vastaavaa hajua ei radalla ole. Istuu tai ilmaisee jotenkin muuten? Etsii kauempaa? Luopuu muista hajuista ja passivoituu? Saako palkaksi etsittävän hajun ilmaistavaksi vai palkataanko ruualla/lelulla?

-maalin (etsittävä eläin/ihminen, home, lutikka, whatever) ilmaisu ja koiran palkkaus mietittävä myös tavoitteen kannalta. Karkurit säikähtää riehakasta lelupalkkausta, lutikkakoirilla on oltava sellainen ilmaisu että vaitiolovelvollisuus säilyy eikä naapurit siis esim. saa kuulla että löytyi (haukkuilmaisu). Lutikkakoira ei myöskään saa raapia löytökohtaa - jos lutikat oli vain sängyssä siihen asti, eivät taatusti ole enää.

-hajut on periaatteessa ikuisia eikä mikään lakkaa täysin haisemasta koskaan, mutta heikkenee ajan saatossa ja esim. rasva härskiintyy, likaiset karvaa alkaa homehtua jne. Paras säilytyspaikka lasipurkki, muovi on liian huokoista ja esim. muovipussissa vierekkäin olevat eri eläimen karvat haisee takuulla toisiltaan.

-kokonainen sokeripala luovuttaa vähemmän hajua kuin murskattu ja kämmenen alalle levitetty yhden sokeripalan jauhe

-treenattavia asioita: eri ikäiset hajut - mieti tavoite etukäteen, halutaanko että etsii tuoreinta (esim. pelastuskoira, jos jälki tekee silmukan, koira saa ja sen pitää oikoa jotta maali löytyy mahdollisimman nopeasti) vai vastaavaa kuin lähtöhaju

-lähtöhaju + etsittävä haju vanhoja (tiettävästi useita vuosia vanhat karvat toimii yhä)

-lähtöhaju + maali eri ikäisiä keskenään

-henkilö A:sta kolme eri ikäistä hajua (esim. 1, 2 ja 3 viikkoa vanhat), etsi tuorein. Lähtöhaju voi olla tuore tai vaikka 4 viikkoa vanha. Nämä on enemmänkin kokeita mitä se oma koira tekee, oikeaa ja väärää ei ole.

-siirrännäinen (= vanulappu, sideharso, paperinpala tms jolla maali on pyyhkinyt ihoaan tai johon on uutettu teetä/maustetta/tms) usein oleellinen koirille, joten tärkeää sammuttaa, eli tyhjissä on ain samanlainen tyhjä siirrännäinen. Myöhemmin voi myös käyttää esim. hiusponnaria, sukkaa, pipoa tms. Ihmisten hajut käytännössä on usein siirrännäisillä, koska ihmisistä ei saa paloja, mutta jos mahdollista, voi toki käyttää myös hiuksia, kynsiä tms sellaisinaan. Eläimistä saa helpommin karvoja, mutta mikään ei estä tekemistä niistäkään siirrännäisiä, käyttämään kaulapantaa tms.

-tavoitteen määrittely: onko esineet maalia tärkeämpiä, vrt. esim. poliisikoira joka on ottamassa pakenevaa rikollista kiinni (viis esineistä kunhan ihminen tavoitetaan) tai poliisikoira jonka pitäisi kerätä esineet talteen (todisteet oikeuteen), ja jäljen päässä ei välttämättä ole enää ketään? Saako oikoa pois jäljeltä, jos saa maalista tai tuoreemmasta jäljestä ilmavainua (voi saada sopivissa olosuhteissa kilometrienkin päästä)? Onko jäljellä maali vai ei? Tällaiset päätökset on tehtävä etukäteen. Alla esimerkkikuva, punainen on maali. Jos koiran halutaan jäljestävän tarkasti, se löytää matkalta kolme esinettä ja tekee koukeroita. Jos koira saa oikoa, se luultavasti menee mustan viivan mukaisesti suoraan maalille.

-veden käyttö jäljellä aluksi hyödyllistä

-märkä sitoo hajumolekyylejä eli haju vahvempi juuri siinä kohtaa (tosin myös häiriöhajut vahvistuu)

-ohjaaja näkee missä jälki kulkee ja voi opetella lukemaan koiraa, esim. kun poikkeaa jäljeltä

-hajustettu vesi lisää maassa olevien hajumolekyylien määrää, mutta hajustamaton vesi (tai sateen jälkeen märkä maa) riittää myös

-purkkiradalla voi opettaa myös esineet, alkuun siirrännäisen sijaan purkissa on esine, sitten voidaan ottaa matalammat purkit ja lopuksi esim. pelkkä kansi jonka päällä esine on, sen jälkeen esine maassa. Viedään myös ulos ja yleistetään eri ympäristöihin ennen jäljelle viemistä.

-jälki purkkiradan jälkeen ensimmäisiä kertoja: annetaan lähtöhaju -> pyydetään etsimään

-palkataan kun haistelee ja löytää ylipäänsä jäljen, ei odoteta että lähtee jäljestämään tai ilmaisee mitään

-eläimiä etsivälle koiralle alkuvaiheen treeneissä palkaksi voidaan jättää purkki (eläimet ei jätä esineitä, joten niitä on turha sotkea treeniin missään vaiheessa), jonka se saa ilmaista palkaksi. Jatkossa kun maalin ilmaisu on opetettu, purkkia ei tarvita. Alussa jälki voi olla ihan pari metriä ja sen päässä puskassa tms silmin näkymättömissä purkki, jossa vastavaa hajua, ja koira oppii että jälki vie purkille.

-karkurieläintä ei 99% kerroista ohjaaja kerkiä nähdä lainkaan, ja moni remmirähjä tms. epäsosiaalinen tapaus toimii kuulemma etsintätilanteissa tosi hyvin eikä ikinä rähjää maalille. Maalin ilmaisu ylipäänsä eläinten kanssa aika kaukaa, karkurit pakenee herkästi vain lisää jos etsijäkoira menee liian lähelle. Koira usein luonnostaan pysähtyy maalia kohti mennessään tajutessaan että siellä se on -> valmiina palkkaamaan, niin saadaan siepattua tällainen käytös ilmaisuksi.

-vihreällä alustalla hajun käyttäytyminen menee niin, että kasveista hajoava haju tekee jäljestä vaikeimman 2-30min kohdalla. Eli helppoa jälkeä halutessa jälki ajetaan heti tai 30+ min kuluttua sen tekemisestä, 15min vanhetus on kaikkein haastavin. Koskee siis nimenomaan id-jälkikoiria, tällöin ihmisen ominaishajun ja rikkoutuneiden kasvien hajujen suhde on huonoin ja ihmisen hajua on vaikea erottaa.

-lumi: jälki tehty pienessä lumessa, tulee aura -> lumi ja haju sen jälkeen pitkin penkkoja. Samoin jos asvalttijäljen päälle sataa, haju valuu veden mukana usein alustan rajalle viheriölle. Ei pidä ihmetellä jos koira seilaa. Ylipäänsä hajut käyttäytyy hyvin eri tavalla eri olosuhteissa -> jäljen päällä askeltarkka ajaminen tai hakukoiran luotisuorat pistot on todella teennäisiä vaatimuksia. Linkki hajujen käyttäytymisestä ja leviämisestä

-kuumalla suuri osa koirista osaa itse tauottaa esim. poikkeamalla hetkeksi varjoon, voi olla vain pään kääntö tai muu niin pieni juttu, ettei ohjaaja huomaakaan. Aina ennen puuttumista tulee miettiä miksi koira tekee niin. Jos on tarve nollata nenä, on annettava nollata!

-helle- ja pakkasrajat tärkeitä, nenä voi palaa! Talvella -10 yleinen, jos kova tuuli, vähempikin. Kesällä jos ilma +20, pitkään jatkuneella helteellä myös maa on lämmin ja maan pinnassa nenän tasolla voi olla paljon kuumempaakin.

-junarata liikuttaa hajuja pitkälle, teollisuusalueella voi olla aitoja mistä kukaan ei pääse jne ja on pakko kiertää, koiran voi joutua pysäyttämään -> tostilanteita varten koira tulee opettaa hyvin monenlaisiin keskeytyksiin ja häiriöihin

-y-jälki ja viuhkat: kaksi tai useampia mennyt vähän aikaa päällekkäin ja sitten eroavat. Jäljestetään jompaa kumpaa. Saman tai eri ikäiset. Häiriöhaju voi olla myös esim. hyvä kaveri(koira), juoksuinen narttu tms. Voi olla myös saman ihmisen tekemät mutta eri ikäiset, jolloin testatan hakeeko tuoreinta.

-reviirijälki: kohdehenkilö pyörinyt esim. talonsa pihassa ristiin rastiin ennen poistumistaan, koiran etsittävä jälkiviidakosta poistumisjälki (myös omalla reviirillä jäljestämistä tulee harjoitella, yleensä henkilökohtainen alue ja koiran käytös ja motiivit voi olla erilaista)

-tyhjän etsiminen maastossa: aluksi lähtöhajuksi 500km päässä asuvan hajua, ettei varmasti ole koskaan ikinä milloinkaan käynyt alueella. Tiettävästi sopivissa oloissa jopa 10km päästä voi haistaa, joten lähellä asuvan mutta juuri nyt ei-paikallaolevan treenikaverin haju ei siis käy.

-sekahaju: A ja B. Aluksi B ei ole koskaan ollut lähelläkään aluetta.

-ohjaaminen tapahtuu todella helposti tiedostamatta, joten sokkojen merkitys suuri. Kaikki ketkä on seuraamassa jälkeä, seuraa sovitusti teki koira mitä tahansa. Jos lähtee väärään suuntaan, yleisö usein hidastelee tai jää odottamaan koska tietää, että ei se sinne mene ja se palaa kohta. Koira ja ohjaaja molemmat oppii nopeasti lukemaan tätä, ja tositilanteessa ollaan aivan hukassa kun yleisökään ei tiedä mihin jälki menee. Poliisikoirilla on tehty sellainen testi, missä tyhjään huoneeseen oli post-it-lapuilla merkattu tiettyjä kohtia, ja ohjaajille vielä sanottu, että siellä on (etsittävä voi olla huume, lähtöhajun perusteella annettu haju tms mikä tahansa). Valtaosa ohjaajista sai koirat valeilmaisemaan koska oli itse päättäneet, että siellä on...

-kun lisätään uusi häiriöhaju (varsinkin joku voimakas, esim. riista), koirat tyypillisesti kokeilee sitä kerran "olisko tää". Saa kokeilla kerran ilman negatiivista rangaistusta (palkkion mahdollisuus poistuu, eli oikea purkki otetaan pois). Tämä kouluttaja ei ylipäänsä hirveästi käyttänyt neg. rankkua. Ohjaajan on hyvä olla mahdollisimman kaukana ja eleetön, koska koirat yrittää kysellä kauheasti ja seuraa eleitä. Kaukaa on taas pitkä matka lähestyä ja poistaa oikea purkki, ja siinä välillä ehtii jo tapahtua kaikkea. Virhesignaalia jossain tapauksessa voi käyttää.

-jos ilmaisee väärää esim. 3s, odotetaan oikealla vähintään yhtä pitkä, tai mieluiten vähän pitempi (4-5s) ilmaisu! Ohjaajat mielellään palkkaa heti kun luopuu väärästä ja osaa oikealle, mutta niin ei pidä tehdä.

Käytännön treenit su

-kouluttaminen ON tekniikkalaji, ja tekniikan olisi oltava kunnossa. Oli taas surullista katsoa kun koirat teki oikein mutta ohjaajat sääti ja koira ei siksi esim. saanut vahvistetta. Edelleen esim se treenin aloitus ja lopetus, ei päästetä sitä koiraa haistelemaan mitään jos ohjaaja ei ole vielä/enää valmis palkkaamaan!

-töppönen selvisi ihan hyvin, vaikka tila oli suht ahdas kellari. Eka kierros tehtiin niin, että jokainen toi koiran sisään ja syötti sitä kupista minuutin ja vei pois. Lyhensin aikaa vain noin 15 sekuntiin, mutta tällainen on silti tosi hyvä lähestyminen. En tiedä miksei se ole yleisemmin käytössä.

-töppönen sai kehuja että operanttius näkyy siitä ja tarjoaa ja oppii nopeasti. No joo, mutta kun sitä on kyllä treenattu nuorena hyvin eri tavalla ja vain viime vuosi operantisti. Sitä suuremmalla syyllä on kuulemma oikein tehty se vuosi :)

-me ollaan tähän saakka tehty mausteilla, mutta vaihdettiinpa nyt lennosta ihmisen hajuun. Ekan kierroksen eka toisto pelkällä kuumalla täydellistä härväämistä, mutta päästiin jutun juoneen kiinni ja saatiin onnistumisia, ja lisättiin pian se yksi tyhjä kanssa. Tokalla kierroksella lisättiin 3 purkkiin (kuuma ja 2 tyhjää), siinä oli hyviä ja huonoja toistoja. Koira mm. ilmaisi vääriä haistelematta lainkaan ja keksi myös tarjota purkeilla kiipeilyä, voi kristus... Kolmannella purkkeja oli 6 (kuuma + 5 tyhjää), joista tosin yksi poistettiin, kun koira fiksoitui siihen kiipeilyyn. Tuomio oli kuitenkin selvä, koira ymmärtää lähtöhajun ja etsittävän hajun yhteyden ja se tasan tarkkaan osaa. Pelleilyyn tiukka linja ja koira nopeasti pois. Sekin riittää, että pari kertaa käy kaikki purkit läpi ilmaisematta, pois vaan sitten. Kerroin, että jonkun parin minsan tauon jälkeen se tulee kahta suuremmalla raivolla ja härväämisen määrä on vain suurentunut, niin sitten vaan surutta tällaisten koirien tauko on vuorokauden ja kokeillaan huomenna uudelleen. Koska tämä oppii ja ketjuttaa äärimmäisen nopeasti, niitä temppuja ei pidä katsella yhtään. Kiipeily loppui kun se nimenomainen purkki poistettiin, tai sitten kuuman voisi myös vaihtaa siihen tilalle. Purkkien määrä sattaa myös vähentää härväämistä kun joutuu oikeasti etsimään eikä voi arvata, meillä tämä ei tänään vaikuttanut mitenkään, melkein päin vastoin vika kierros oli huonoin. Koira toki alkoi olla jo väsynytkin koko viikonlopun jäljiltä, joten testattava vielä kotona uudestaan. Joka tapauksessa niitä jälkiä on korkea aika alkaa tehdä. Siistiä!

No, ups.