Blogi? Elämääni on tullut niin paljon kaikkea muuta, että ei ole vähäisissäkään määrin kiinnostanut oikein nämä koirajutut... Ei treenit eikä varsinkaan tyhjän bloggaaminen. Hakutreeneissä on käyty se vähä mitä niitä on ollut (ongelmia saada väkeä paikalle), mutta kovin ajatuksella en ole enää treenannut, talvitauko tässä väistämättä on edessä. Ei sitä koekäyntiäkään sitten tarvinnut lopulta tosissaan edes miettiä, kun ei saanut treenejä läheskään tarpeeksi.
Nämä löysi yllättäen frisbeegolfista miesten yhteisen lajin. Töppönen ei ole koskaan ollut mikään turhan juoksija, ja kuvittelin että kiekot olisi ennemmin Sienen juttu. Ilmeisesti mudi kokee tämän kuitenkin Tärkeäksi Tehtäväksi, niin raivolla se touhuun heittäytyy! Vieraan kanssa leikkiessä mudihan mielellään tuo lelun mulle aina kun saa sen, joten ekan kuvan hetki oli kauhean liikuttava todiste orastavasta ystävyydestä :)
Lokakuun lopussa pidettiin treeniviikonloppu Eijalla. Paikalla oli eniten pitkiksiä (4kpl) ja sitten "vääränrotuisista" kaksi australianpaimenkoiraa, mudi ja saksanpaimenkoira. Lajeista ohjelmistossa oli hakua, peltojälkeä, hajuerottelua, id-jälkeä, tokoa ja rally-tokoa. Intensiivinen viikonloppu! Yövyttiin la-su-välinen yö myös Eijalla, ja koskaan ei ole ollut mudin kanssa niin helppoa olla vieraassa paikassa vieraiden koirien kanssa yötä. Oli portit käytössä ja aina kun kuskasin mudia sisään tai ulos, muut huolehtivat että mudi ei näe ketään tai kukaan sitä, mikä piti pienen vihaisen miehen lunkina, ja talossa oli suorastaan seesteinen tunnelma. Kiitos vielä osallisille, keväällä uudestaan!
Mutta katsokaa noita alla olevia treenikuvia. Mudi nyt on aina yhtä voimakas ja kiihkeä eläin, mutta mitä toi toinen pompottaa?! Mitä sille on tapahtunut? Laitoin vahingon piikkiin, mutta tämän jälkeen kävin kerran omalla kentällä, ja Sieni oli yhtä lennokas. Sen jälkeen ei sitten olekaan taas treenattu yhtään mitään. On ollut niin paljon muuta mielekkäämpää tekemistä. Katsotaan sitten keväällä.
Ehkä mulla on nyt sitten se ratkaisu koiran vireongelmiin. Rakastu :D Ohjaajapehmeälle koiralle ohjaajan säteily on ainakin tehnyt nääääin hyvää!
Ehkä mulla on nyt sitten se ratkaisu koiran vireongelmiin. Rakastu :D Ohjaajapehmeälle koiralle ohjaajan säteily on ainakin tehnyt nääääin hyvää!
 |
| Kaikkien alojen asiantuntijan ilme hänen huomatessaan juuri mokanneensa :D |
Marraskuun alussa vietettiin kaverin kanssa talvilomaa vaelluksen parissa. -> linkki kuvakertomukseen
Marraskuussa käytiin myös varsin kylmiltään rally-tokokokeessa.Treenaamattomuus ei ole koskaan tehnyt Sienelle pahaa, se kerää tauon aikana motivaatiota ja on sitten korkeintaan liikuttavan innoissaan. Mudille se sen sijaan ei sovi yhtään ainakaan nykyisellään, koira meinaa räjähtää intoonsa.
Koe oli järkässä mes-voi-avo-alo, eli mudi ensin voittajassa. Oltiin kolmas tai neljäs suorittaja kuudesta koirasta. Radalla oli useita eteentuloja, myös oikealta, mutta muuten ei mitään järin kinkkistä meille. Ne eteen tulothan edelleen on vähän silleen vaiheessa, että luotettavasti se ei osaa suoraan tulla. Halli oli joku veneiden ym säilytystila, ihan kivan avara ja valoisa siihen nähden mitä noita on tullut pahimmillaan nähtyä. Koekehä oli matotettu perimmäiseen nurkkaan, ja sinne oli tosi ahdas meno ihmisten ja koirien läpi. Kokeessa oli taas myös tuomariharjoittelija joten aikaa meni väleissä enemmän kuin yleensä. Hain koiran heti rataantutustumisen jälkeen, mikä oli liian aikaisin. Sen olisi parasta käydä hallissa nopeasti ja mennä autoon, ja sitten tulla suoraan autosta omaan kehään, mutta hankala sellaista on järjestää. Mudi tuntui kauhealta jo hallissa ja syötin sille pussillisen lihapullia vain odotellessamme omaa vuoroamme. Kyllä se näennäisen rauhassa pystyy sitten olemaan, mutta ei se oikeasti mitenkään rauhoitu ja hirveää mennä sitten sinne kehään... mua jännittikin ihan hirveästi mikä tietysti vain pahentaa tämän koiran kiehumista.
No, jäi siitä hikiset 73p. Turhauttaa, kun tiedän miten paljon se osaa, mutta en saa sitä koskaan kokeessa tekemään parastaan. Inhottava tunne, kun tuntee että koira ei keskity lainkaan, enkä voi luottaa siihen, että se hoitaa tonttinsa. Sitten joudun antamaan kaiken maailman ylimääräisiä käskyjä ja käsiapuja, sellaisia, mitä normaalisti treeneissä en koskaan käytä, ja koekehässä pitäisi yrittää improvisoida. Eihän siitä vaan tule yhtään mitään. Koira oli koko kehän aivan eri planeetalla mun kanssa. Videolta se ei näytä ihan yhtä pahalta kuin miltä tuntui. Vähennyksiä mm. yksi -10 istu, seiso, maahan -kyltillä, koira oli niin vinossa mun edessä maassa etten päässyt sujuvasti liikkeelle, joten se ehti lopussa nousta maasta istumaan ennen liikkeelle pääsyä eikä lähtenyt suoraan maasta kuten pitäisi (ehkä mä olisin voinut lopussa sanoa "seiso" pelkän "seuraa"-käskyn sijaan, jotta se olisi noussut ensin ylös?!). -2 kiljumisesta käytösruudussa, yksi uusittu eteentulohässäkkä missä koira pysähtyi kyltille tullessa perusasentoon jonnekin puoliksi eteen jo valmiiksi, ja sitten vielä toista kymmentä pistettä pikkuvirheistä (vinoutta kaikissa eteen tuloissa, perusasentoon pysähtymiset varsinkin oikealla puoli metriä mun edessä kenollaan, epätarkkuutta vähän kaikessa). Voi argh! Kuudesta koirasta puolet sai nollan ja sitten oli yksi toinen 73p (hitaampi aika), ja yksi 72p, joten mudi oli vähiten huono ja voitti luokkansa. "Jes". Juuri nyt mulla on sellainen olo, että me käydään se kolmas VOIHYV ja sen myötä RTK3 joskus ja hänen korkeutensa koeura on kaikkien lajien osalta sitten ikuisesti tässä. Se on niin kokenut, koeviisas koira, että epäilen mun sinnikkyyden loppuvan ennen koiraa enkä saa sitä enää koskaan ruotuun. :/
Sieni oli avoimen luokan kolmas koira ja hain sen kanssa halliin heti rataan tutustumisen jälkeen. Sen kanssa odottelu ei haittaa, ja avossa sitä olikin vähemmän, kun on vain ratasuoritukset, ei käytösruutua. Avoimen luokan radalla heti ekana kylttinä oli seiso, kierrä koira, mikä on meillä vielä vähän sellaisella "kyllä se kotona osaa" -tasolla. Muistuttelin sitä vielä kehän laidalla. Radalla oli myös useampi eteentulo ja lopussa juoksusta pujottelu ja siitä suoraan hitaaseen siirtyminen ennen maalia. Sieni oli haukkumaisillaan useita kertoja ja juuri ennen kehään menoa annoin sen kerran tehdä niin, kun ei häiritty ainakaan suorittavaa koiraa radan ollessa tyhjillään. Ja sitten menoksi! Tatti teki tosi tasaisen kauniin 99p ja tuntui koko matkan tosi hyvältä kehässä. Juuri siltä, miltä sen pitääkin - että me ollaan siellä yhdessä ja voin luottaa koiran hoitavan osuutensa <3 Tatti sijoittui kolmanneksi, kolmella ekalla samat pisteet, meillä hitain aika. Mudin kanssa olen aina nopein jos tasapisteille menee, miksiköhän kävelen sen kanssa niin kovaa? Sieni siitä hyötyisi jos joku, ja mudille taas sopisi löntystey paremmin. Juoksusta hitaaseen -siirtymä on saanut erityismaininnan "hieno vaihto", ja miinus yksi meni jostain eteentulon vinoudesta. Sienen video. Mudin filmi on kuvattu samoilla laitteilla samasta paikasta, mutta on niin rakeista huttua, että en jaksa laittaa sitä nettiin asti lainkaan.
Sienen osuuteen olen tyytyväinen, muakin jännitti vähemmän kuin mudin kanssa, ja olin alusta asti hyvillä mielin keskittyen onnistumiseen. Kommentoin siinä vielä ääneenkin, että mudi oli ihan kauhea mutta Sieni tekee taatusti paremmin. "Ootko varma", kysyttiin, mihin vastasin täysin varmana, että kyllä olen. Ja niin se tekikin. <3
Näillä näkymin tämä vuosi oli nyt sitten koirajuttujen osalta tässä.
Koe oli järkässä mes-voi-avo-alo, eli mudi ensin voittajassa. Oltiin kolmas tai neljäs suorittaja kuudesta koirasta. Radalla oli useita eteentuloja, myös oikealta, mutta muuten ei mitään järin kinkkistä meille. Ne eteen tulothan edelleen on vähän silleen vaiheessa, että luotettavasti se ei osaa suoraan tulla. Halli oli joku veneiden ym säilytystila, ihan kivan avara ja valoisa siihen nähden mitä noita on tullut pahimmillaan nähtyä. Koekehä oli matotettu perimmäiseen nurkkaan, ja sinne oli tosi ahdas meno ihmisten ja koirien läpi. Kokeessa oli taas myös tuomariharjoittelija joten aikaa meni väleissä enemmän kuin yleensä. Hain koiran heti rataantutustumisen jälkeen, mikä oli liian aikaisin. Sen olisi parasta käydä hallissa nopeasti ja mennä autoon, ja sitten tulla suoraan autosta omaan kehään, mutta hankala sellaista on järjestää. Mudi tuntui kauhealta jo hallissa ja syötin sille pussillisen lihapullia vain odotellessamme omaa vuoroamme. Kyllä se näennäisen rauhassa pystyy sitten olemaan, mutta ei se oikeasti mitenkään rauhoitu ja hirveää mennä sitten sinne kehään... mua jännittikin ihan hirveästi mikä tietysti vain pahentaa tämän koiran kiehumista.
No, jäi siitä hikiset 73p. Turhauttaa, kun tiedän miten paljon se osaa, mutta en saa sitä koskaan kokeessa tekemään parastaan. Inhottava tunne, kun tuntee että koira ei keskity lainkaan, enkä voi luottaa siihen, että se hoitaa tonttinsa. Sitten joudun antamaan kaiken maailman ylimääräisiä käskyjä ja käsiapuja, sellaisia, mitä normaalisti treeneissä en koskaan käytä, ja koekehässä pitäisi yrittää improvisoida. Eihän siitä vaan tule yhtään mitään. Koira oli koko kehän aivan eri planeetalla mun kanssa. Videolta se ei näytä ihan yhtä pahalta kuin miltä tuntui. Vähennyksiä mm. yksi -10 istu, seiso, maahan -kyltillä, koira oli niin vinossa mun edessä maassa etten päässyt sujuvasti liikkeelle, joten se ehti lopussa nousta maasta istumaan ennen liikkeelle pääsyä eikä lähtenyt suoraan maasta kuten pitäisi (ehkä mä olisin voinut lopussa sanoa "seiso" pelkän "seuraa"-käskyn sijaan, jotta se olisi noussut ensin ylös?!). -2 kiljumisesta käytösruudussa, yksi uusittu eteentulohässäkkä missä koira pysähtyi kyltille tullessa perusasentoon jonnekin puoliksi eteen jo valmiiksi, ja sitten vielä toista kymmentä pistettä pikkuvirheistä (vinoutta kaikissa eteen tuloissa, perusasentoon pysähtymiset varsinkin oikealla puoli metriä mun edessä kenollaan, epätarkkuutta vähän kaikessa). Voi argh! Kuudesta koirasta puolet sai nollan ja sitten oli yksi toinen 73p (hitaampi aika), ja yksi 72p, joten mudi oli vähiten huono ja voitti luokkansa. "Jes". Juuri nyt mulla on sellainen olo, että me käydään se kolmas VOIHYV ja sen myötä RTK3 joskus ja hänen korkeutensa koeura on kaikkien lajien osalta sitten ikuisesti tässä. Se on niin kokenut, koeviisas koira, että epäilen mun sinnikkyyden loppuvan ennen koiraa enkä saa sitä enää koskaan ruotuun. :/
Sieni oli avoimen luokan kolmas koira ja hain sen kanssa halliin heti rataan tutustumisen jälkeen. Sen kanssa odottelu ei haittaa, ja avossa sitä olikin vähemmän, kun on vain ratasuoritukset, ei käytösruutua. Avoimen luokan radalla heti ekana kylttinä oli seiso, kierrä koira, mikä on meillä vielä vähän sellaisella "kyllä se kotona osaa" -tasolla. Muistuttelin sitä vielä kehän laidalla. Radalla oli myös useampi eteentulo ja lopussa juoksusta pujottelu ja siitä suoraan hitaaseen siirtyminen ennen maalia. Sieni oli haukkumaisillaan useita kertoja ja juuri ennen kehään menoa annoin sen kerran tehdä niin, kun ei häiritty ainakaan suorittavaa koiraa radan ollessa tyhjillään. Ja sitten menoksi! Tatti teki tosi tasaisen kauniin 99p ja tuntui koko matkan tosi hyvältä kehässä. Juuri siltä, miltä sen pitääkin - että me ollaan siellä yhdessä ja voin luottaa koiran hoitavan osuutensa <3 Tatti sijoittui kolmanneksi, kolmella ekalla samat pisteet, meillä hitain aika. Mudin kanssa olen aina nopein jos tasapisteille menee, miksiköhän kävelen sen kanssa niin kovaa? Sieni siitä hyötyisi jos joku, ja mudille taas sopisi löntystey paremmin. Juoksusta hitaaseen -siirtymä on saanut erityismaininnan "hieno vaihto", ja miinus yksi meni jostain eteentulon vinoudesta. Sienen video. Mudin filmi on kuvattu samoilla laitteilla samasta paikasta, mutta on niin rakeista huttua, että en jaksa laittaa sitä nettiin asti lainkaan.
Sienen osuuteen olen tyytyväinen, muakin jännitti vähemmän kuin mudin kanssa, ja olin alusta asti hyvillä mielin keskittyen onnistumiseen. Kommentoin siinä vielä ääneenkin, että mudi oli ihan kauhea mutta Sieni tekee taatusti paremmin. "Ootko varma", kysyttiin, mihin vastasin täysin varmana, että kyllä olen. Ja niin se tekikin. <3
Näillä näkymin tämä vuosi oli nyt sitten koirajuttujen osalta tässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit tulevat näkyviin hyväksymisen jälkeen! Jos tulevat, eli nimettömiä/yhteystiedottomia kommentteja ei julkaista. Sinä tiedät kuka minä olen ja minäkin haluan tietää kuka sinä olet, tai muuten me ei tällä kanavalla keskustella :)