Tunnistusnouto

Inspiroiduin tunnistusnoudon suhteen tästä kirjoituksesta. Itse asiassa kyselin myös saman osoitteen tunnari-nettikurssista, mutta päädyin lopulta kuitenkin jättämään väliin, syystä että a) kokeilin jo ja tuntui toimivalta, ainakin ennen kuin tulee ekat ongelmat ja pitäisi kysyä "mitä mä nyt teen" ja b) meillä on nyt niin paljon muitakin juttuja työn alla, että kiireinen aikataulu videokurssille stressasi, sekä c) keväälle on tosi paljon kursseja ja koulutuksia suunnitteilla ja rahaakin pitäisi alkaa vähän laskemaan. 49e neljän viikon kurssista ei kyllä ole kallis, vaikka äkkiseltään summa suurelta tuntuikin. Herranen aika, monen kouluttajan puolen tunnin aika yhtenä päivänä jossain tapahtumassa maksaa saman verran!

Uudet tokosäännöt: evl:ssa 5-7 + oma ja asetelma vapaa. Näkemykseni, vaikka ei ne tähän oikeasti ihan riitäkään.

Sienen tunnari on opetettu ns. perinteisellä menetelmällä piilottamalla ensin vain omaa lenkin ohessa ym ja kun koira osaa "oma"-käskyllä alkaa etsiä nenällä, häiriökapuloiden kasa (20-40kpl) on lisätty ensin kauemmas näköpiiriin ja sieltä pikku hiljaa lähemmäs (edelleen koiran nähden) piilotettua omaa. Häiriökasaa myös pikku hiljaa aletaan hajauttaa, kunnes väärät on levällään ja oma jossain niiden laitamilla. Sen jälkeen ei ole ollut vaikeaa vähentää väärien määrää ja siirtää oma suoraan niiden keskelle. Töppösestä tuli hyvä, tosin silläkin paluuvauhti on herkästi hidas. Se oli nuorena nin innokas, että pelkäsin haistelun puolesta ja otin siltä aika voimakkaasti sitä mielentilaa alas. Meni vähän liikaa eikä paluu koskaan enää korjaantunut, sen tyypillinen evl-arvosana oli 8½-9 juurikin ravilla palautuksen vuoksi. Toisaalta parempi oma hitaalla palautuksella kuin väärä kapula reippaalla tuonnilla, ja eipä tuokaan koulutusvirhe sitä estänyt valioitumasta. Sienen tunnari muistaakseni oli jossain vaiheessa reippaampi, mutta nyt kun se on ollut puoli vuotta telakalla, epävarmuus on palannut ja koira on kaikkinensa kovin hidas. Jos kapulat on randomilla roiskaistu, ne on selvästi helpommin lähestyttävissä kuin kokeenomainen rivi tai ympyrä. Sieni saattaa mennä kapuloille, ja sitten tehdä jonkun pienen väistämiseleen, heittää vähän päätä poispäin tai lipaisee huuliaan tai jotenkin vaan näyttää epävarmalta aloittamaan. Jos omaa ei heti löydy, se helposti toistaa sen ja saattaa jopa jäädä seisomaan "ei se ehkä oo täällä, voi ei mitä mä nyt teen". Kaiken tämän jälkeen paluuvauhtikaan ei todellakaan ole reipas, ja koira tosi helposti pyörittelee kapulaa. Jos sille antaa kapulan suuhun, sillä on tosi nätti pito, mutta omassa valinnassa selvästi se vastuu hirvittää, mikä valuu heti otteeseen.

Tunnarissa ylipäänsä väärien nostelu nähdään hirveänä peikkona (samoin kuin haussa valeilmaisu). Kysymyshän on vain koulutusvaiheesta - kuinka koira voi olla varma mikä on oikein, jos se ei koskaan tee väärin? Ehkä ihmisiä pelottaa se, että ne ei tiedä miten koiran kanssa saa kommunikoitua niin, että se ymmärtää mikä oli virhe ja miten sen voi korjata. Virheiden paniikinomaisen välttämisen sijaan oleellisempaa olisikin tietää se, kuinka niihin reagoidaan. Uskon, että Sienen tunnari on hidas ja epävarma ihan siitä syystä, että aina koiran kapuloille lähettessäni olen jo valmiiksi hiljaa mielessäni enempi vähempi stressissä "pliis älä ota väärää, löydä nyt se oma, jooko, onnistu". Jos koira aloittaa haistelun oman viereisestä ja etenee siitä, sillä helposti jää se oma haistamatta, ja silloin me molemmat ollaan silmin nähden "apua, nyt tässä kestää, löydy nyt pian". Ei sitä ole toruttu väärän tuomisesta, ohoteltu on kyllä aikoinaan, mutta varmasti pelkkä jäätävä asetelma jo luo hirveät paineet. Tarkoitus ei tietenkään ole sekään, että koira hyvillä mielin kiikuttaa yhden kapulan kerrallaan "onko se tämä, entäs tämä, no ehkä tämä sitten" ja odottaa vain että ohjaaja palkkaa lopulta sen oikean. Koira pitäisi itse saada ymmärtämään mitä eroa niissä kapuloissa on, mutta sen prosessin aikana virheet kuuluu asiaan ja ne pitää vaan jättää rauhassa huomiotta.

Merkkaan sekä oikean että väärän jollakin eri kuviolla samalla kynällä, jotta musteen hajusta ei muodostu vahingossa vihjettä.

Perinteisesti myös neuvotaan aloittamaan suurella määrällä kapuloita, joillekin koirille toimii ihan sekin, että vääriä on matolla 50 ja sekaan viedään oma, ja koira luonnostaan etsii sen. Monihan ulkonakin tuo luonnostaan juuri sen saman kepin tai kävyn millä on leikitty, vaikka sen heittäisi sadan samanlaisen kasaan. Kahdella kapulalla aloittaminen tuntui minustakin hurjalta, koirallahan on suuri mahdollisuus ja houkutus vain arvailla. Toisaalta vertailun tekeminen on tosi paljon helpompaa kuin jos vääriä on viisikymmentä, tai edes viisi. Oleellista tässä vaiheessa on nyt negatiivisen rangaistuksen (=palkkion mahdollisuus poistuu) käyttö, eli mikäli koira valitsee väärän, se ei saa toista mahdollisuutta arvata, vaan oikea kapula otetaan välittömästi mitään sanomatta ja hiljaa mielessäkään hermostumatta pois saatavilta. Linkin ohjeissa oli, että jos koiralla on taipumus viihdyttää itseään pureskelemalla väärää, sekin kannattaa ottaa oman kanssa samalla pois, ettei koira palkkaa itse itseään sillä. Olisi ehkä hyvä, jos tässä vaiheessa ei olisi vielä mitään suuhun ottamista, vaan koira valitsisi oman vaan pysähtymällä sen kohdalle? Meillä se nyt nousee välittömästi suuhun, enkä viitsi enää alkaa muuttaa sitä alkeisiin päin, niin nappasin oman lattialta käteen ja selän taakse, ja väärän koiran suusta pois pihdeillä. Eli jos koira valitsee väärän, poistetaan molemmat kapulat saatavilta. Minä pidin n. 15 sekunnin tauon, ja sen aikana koira sitten lähti etsimään jotain muuta tuotavaa, silmäsi seinää vasten varikolla olevaa takajalkakoroketta ja meinasi alkaa haukkua mulle. Koska koira oli aika häsläämismoodissa, en olisi saanut kapuloita laskettua ilman että se tulee jo tutkimaan niitä, niin tauon jälkeen pyysin sen vaan odottamaan, laitoin kapulat kuten alussa ja annoin luvan jatkaa.

Sieni teki virheen muutaman kerran (selvästi ei yrittänytkään haistella), mutta hyvin nopeasti päästiin 100% onnistumiseen. Olen ollut kyykyssä lattialla, jotta oikean kapulan pois noukkiminen on nopeampaa. En tiedä, etenenkö nurinkurisessa järjestyksessä, mutta usean 100% onnistuneen sarjan jälkeen vaikeutin tehtävää hajustamalla väärän kapulan lihapullalla (nämä on näitä koiraharrastajan "onnneks kukaan ei näe" -hetkiä: koska en voinut koskea väärään kapulaan sillä valmiiksi lihapullan rasvaisella sormellani, pidin sitä toisella kädellä pihdeissä ja toisella kädellä hieroin lusikalla lihapullaa kapulaan...). Ainakaan se ei ollut yhtään vaikeaa. Lisäsin nopeasti kolmannen kapulan, koska kahdella arvaamisen mahdollisuus on kuitenkin niin houkutteleva ja kolmella joutuu jo selvemmin oikeasti itse valitsemaan. Keskittyessään Sieni tekee 100% onnistumisia, mutta jostain syystä se nopeasti lakkaa haistelemasta ja selvästi nostaa sitten vain jotakin. Pari kolme toistoa onnistuu putkeen ja sitten olen vain pitänyt taukoa, viimeistään jos koira alkaa yhtään meinata läähättää, koska läähätys kertoo heti että haistelu ei enää tapahdu kunnolla (lähde: hajuerottelukurssi viime keväältä). En tiedä hermostuttaako sitä vaan tämä liike? Hyvin mahdollista, siitähän ne ongelmatkin kielii. Joko tapauksessa ei se määrä, vaan laatu :) Meinasin tehdä kolmella nyt jonkin aikaa vahvistusta eri hajujen erottelulle: hajustan yhden tai molemmat väärät jollain muulla (hammastahna, mausteet, mikä tahansa mitä kotoa löytyy), lisäksi tässä vaiheessa haluaisin saada treenejä, missä molemmat väärät olisi eri vieraan ihmisen koskemia. Lisäksi aion tehdä oman kuolan hajun etsimisen eliminoimiseksi sellaisen treenin, missä kaikki kapulat on käyneet Sienen tai jonkun muun koiran suussa ja siinä oikeassa on lisäksi minun haju. Minulla on kapuloita joku ehkä 40kpl, joten mun koirien tunnari on "etsi tuorein ohjaajan hajuinen kapula". Väärätkin ihan taatusti on joskus olleet oikeita ja haisee minulle, mutta jos jälkikoira erottaa yhdestä askeleesta kantapään ja varpaiden maahan osumisen sekunnin murto-osan mittaisen eron ja siten jäljen kulkusuunnan, niin ihan varmasti 24h tms ero kapuloiden koskemisessa on aivan riittävä, tästä en ole osannut tehdä ongelmaa vaikka tiedän että moni on eri mieltä. Jos teen useamman toiston, usein pyrin vaihtamaan koiran kertaalleen tuoman kapulan uuteen, ettei siihen jää koiran kuolaa seuraavaa toistoa varten. Joskus kuitenkin treenaan samalla, mutta kuolan eliminoiminenhan käy kätevästi noin, että kaikki on käyneet koiran suussa. Ihan tarpeeton vaihehan se on koesuoritusta varten, mutta uskon että Sieni kaipaa varmuutta nimenomaan hajuerottelun suhteen, ja sen takia se on ihan hyvä variaatio :)

Tässä video tältä illalta, ensimmäisellä kerralla vasemman puolimmainen on oma, toisella kerralla keskellä oleva. Toinen vääristä on hajuton, toiseen on tiputettu sitruunatäytteisten oliivien purkin suolalientä (no sattui olemaan käsillä! En nyt tätä varten ostanut saati avannut.). Kilinä on lusikan kolahtelu namikuppia vasten, jakelin nameja lusikalla, jotta käsi ei välillä sotkeennu kanaan ja tartuta sen hajua mihinkään koskemiini kapuloihin. Niin ihmeellistä kuin se onkin, aiemmin kokonaista liikettä tehdessään Sieni oppi katsomaan, mihin liikkuri laskee sen yhden erillisen kapulan ja aloitti haistelun usein siitä läheltä ja monesti löysikin oman suoraan. Mun mielestä tämä lyhyt pätkä paljastaa jotain mitä olen aiemminkin jo ounastellut: Sieni on hyvin, hyvin "matemaattinen" koira ja se ottaa nopeasti jonkin kaavan. Sehän meinaa tässä nostaa toisella kierroksella samaa vasenta kapulaa, mistä ekana sai palkan, mutta tajuaa kyllä heti että se ei ole tämä. Entistä suurempi syy olla hyvin tarkka satunnaistamisessa ja kaavojen rikkomisessa! Tunnarinhan voisi hyvin opettaa myös muotoon "tuo vasemman puolimmainen kapula", oikeastaan sehän on aika lähellä ohjattua noutoa sitten. :D (Itse asiassa nyt tuli mieleen, pitäisikö kokeilla jollain muilla esineillä opettaa mudille. Ymmärtääköhän koira helposti reunimmaisen käsitteen?) Kunhan vaan itse on varma millä perusteella opettaa sen koiran valitsemaan, eikä käy niin, että luulee että se erottelee hajuja mutta oikeasti se onkin bongannut jonkun muun kaavan, millä sattumalta osuu hyvin yksiin, ja homma ehtii siksi jatkua pitkään aivan väärin.

Noudon palautusta on nyt alettu erikseen kasata. Toivottavasti viimeistä kertaa, luoja mikä säätö tämänkin kanssa. Siinä vaan menee aikaa että se on valmis ja varma. Tunnarissa Sieni siis toistaiseksi nostaa omaa ja ojennan sille käden mihin se saa laskea sen, tai sitten jos teen hallilla pitkällä matkalla, niin jessaan heti nostosta ja kohti kääntymisestä.