Eilisillan treeniä. Hajuerotteluna tätä on nyt tehty reilu viikko. En tiedä, voiko muutos näkyä niin nopeasti, mutta väitän silti, että koira on saanut kovasti varmuutta ja reippautta verrattuna siihen, mitä se ennen tätä projektia oli.
Viikolla jonakin iltana kävi niin, että kapuloita oli 2 + 1 ja olin hajustanut toisen väärän kissanruualla (jota oli myös palkkana). Lihapulla tms ei ole koskaan ollut vaikea häiriöhaju, mutta kissanruoka selvästi oli. Sieni reagoi omaan, mutta nappasi kuitenkin vierestä sen kissanruokakapulan. Koira näytti heti siltä, että hupsista lankesin, ei se ollut tämä, ja olisi sylkenyt sen ja vaihtanut omaan, mutta onneksi olin nopeampi ja kerkesin napata oikean kapulan pois saatavilta. Kiusoittelin vielä koiraa että hitsi tosiaan miten lankesit ansaani, olitpas hassu. Saatan siis rapsuttaa sitä ja jutella sille sellasella härnäävällä äänellä, vaikka se teki juuri virheen! Ei tarvitse suuttua, kieltää tai olla vihainen, vaan jostain syystä se silti ymmärtää ja vastaa tällaiseen parhaimmillaan silleen "niin mokasinkin, mutta anna nyt perkele tänne ne takas että voin yrittää uudestaan kun en taatusti enää mokaa!". Olen aiemminkin miettinyt, että joskus keskeyttäminen sattumalta onnistuu ja koira yhdistää sen juuri oikein, ja joskus sillä selvästi ei ole mitään hajuakaan miksi keskeytetään. Jos pelkkä keskeyttäminen on näin tuuripeliä, miten kukaan voi hyvillä mielin käyttää rangaistuksia ja luottaa että koira yhdistää sen oikein? Joka tapauksessa tällä kertaa keskeyttäminen onnistui tosi hyvin, ja sen jälkeen minusta koira eteni harppauksen ja liike sai jollain tapaa varmuutta. Sen jälkeen se ei ole tainnut kertaakaan nostaa väärää.
Sieni tekee pari ekaa toistoa paremmin ja sitten selvästi alkaa joko väsyä tai hermostua ja meinaa unohtaa haistelun. Sehän haistelee lenkit pitkät joka päivä ulkona, niin tuntuu hassulta, että tällainen liike on niin rankka. Mutta se nyt vaan jostain syystä on, joten ollaan tehty vain se kaksi toistoa ja sitten kunnon tauko. Eihän sitä kokeessakaan tarvii tehdä kuin kerran. Varmuus varmaan lisää kestävyyttä ja myöhemmin pystyy tekemään useamman toiston putkeen jos tarpeelliseksi kokee.
Viikolla jonakin iltana kävi niin, että kapuloita oli 2 + 1 ja olin hajustanut toisen väärän kissanruualla (jota oli myös palkkana). Lihapulla tms ei ole koskaan ollut vaikea häiriöhaju, mutta kissanruoka selvästi oli. Sieni reagoi omaan, mutta nappasi kuitenkin vierestä sen kissanruokakapulan. Koira näytti heti siltä, että hupsista lankesin, ei se ollut tämä, ja olisi sylkenyt sen ja vaihtanut omaan, mutta onneksi olin nopeampi ja kerkesin napata oikean kapulan pois saatavilta. Kiusoittelin vielä koiraa että hitsi tosiaan miten lankesit ansaani, olitpas hassu. Saatan siis rapsuttaa sitä ja jutella sille sellasella härnäävällä äänellä, vaikka se teki juuri virheen! Ei tarvitse suuttua, kieltää tai olla vihainen, vaan jostain syystä se silti ymmärtää ja vastaa tällaiseen parhaimmillaan silleen "niin mokasinkin, mutta anna nyt perkele tänne ne takas että voin yrittää uudestaan kun en taatusti enää mokaa!". Olen aiemminkin miettinyt, että joskus keskeyttäminen sattumalta onnistuu ja koira yhdistää sen juuri oikein, ja joskus sillä selvästi ei ole mitään hajuakaan miksi keskeytetään. Jos pelkkä keskeyttäminen on näin tuuripeliä, miten kukaan voi hyvillä mielin käyttää rangaistuksia ja luottaa että koira yhdistää sen oikein? Joka tapauksessa tällä kertaa keskeyttäminen onnistui tosi hyvin, ja sen jälkeen minusta koira eteni harppauksen ja liike sai jollain tapaa varmuutta. Sen jälkeen se ei ole tainnut kertaakaan nostaa väärää.
Sieni tekee pari ekaa toistoa paremmin ja sitten selvästi alkaa joko väsyä tai hermostua ja meinaa unohtaa haistelun. Sehän haistelee lenkit pitkät joka päivä ulkona, niin tuntuu hassulta, että tällainen liike on niin rankka. Mutta se nyt vaan jostain syystä on, joten ollaan tehty vain se kaksi toistoa ja sitten kunnon tauko. Eihän sitä kokeessakaan tarvii tehdä kuin kerran. Varmuus varmaan lisää kestävyyttä ja myöhemmin pystyy tekemään useamman toiston putkeen jos tarpeelliseksi kokee.
No, eilen illalla kapuloita 3 + 1, häiriöhajuina huulirasvaa, shampoota ja toisen koiran kuolaa (taas näitä hienoja hetkiä, kun laitoin kapulan pihdeillä maahan ja pyysin töppöstä antamaan sen, ja otin sen siltä pihdeillä suusta :D Tulipas hyvä irroitustreeni, ekalla kerralla meinaan sylki sen tuodessani pihdit sen suun lähelle, mutta toisella malttoi odottaa irroituskäskyä että sain pihdit aseteltua :D).
Tässä ensimmäinen toisto, oma oikean puolimmainen mistä koira myös aloittaa hassusti noiden muiden yli. Youtuben pakkaamalta videolta ei näy, mutta koira reagoi siihen ja avaa hieman suuta, mutta katsoo kuitenkin tarpeelliseksi tarkistaa muut ja nappaa sitten oman. Hyvin tyypillinen ensimmäinen toisto. Toisen koiran kuolaama kapula ei yllättäen ollut lainkaan vaikea, jostain syystä oletin että se hämää Sientä.
Tässä saman setin toinen toisto, vaihdoin oman uuteen ja uudelleenjärjestin samat väärät, oma on eka vasemmalta. Tämäkin on hyvin tyypillinen toisto: menee suoraan sinne missä edellinen oma oli, meinaa ottaa sen (suun avaaminen näkyy videolla), tajuaa ettei se ole se eli kykenee kuitenkin haistelemaan samalla, sitten sillä menee pasmat sekaisin ja se pyörähtää ton ihme tarkastuksen siinä että eikö se todellakaan ole tuo. Tässä vaiheessa se vielä viikko sitten olisi luultavasti hermostunut selvästi enemmän ja saattanut hetkeksi jäädä seisomaan ja katsomaan mua tms, mutta nyt se ratkoo asiaa paljon itsenäisemmin. Sitten skannaa rivin ja omalle tullessaan ottaa sen heti tarkastamatta enää uudestaan. Eli jos se osuu ekana omalle, se ei luota itseensä vaan haluaa tarkastaa, mutta jos se ehtii skannata vääriä ensin ja sitten tulee oma, se nappaa sen paremmin heti.
Uskon, että varmuus itsessään vähentää tuota tarkistelua, mutta taidan kokeilla silti tehdä jokusen sarjan huomattavasti pitemmillä väleillä. Pitkät välit yleensä vähentää tarvetta mennä tutkailemaan vielä seuraavaa ja sitä seuraavaa, kun oman haju ehtii paremmin rekisteröityä koiran aivoihin. Välit voi siis olla vaikka yli metrinkin jos tilaa vaan riittää. Toisaalta lyhyet välit tai jopa kapulat kiinni toisissaan opettaa tarkkuutta, että koira oikeasti haistaa kapulaa eikä nappaa ilmavainulla jotain minkä lähellä haju leijuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit tulevat näkyviin hyväksymisen jälkeen! Jos tulevat, eli nimettömiä/yhteystiedottomia kommentteja ei julkaista. Sinä tiedät kuka minä olen ja minäkin haluan tietää kuka sinä olet, tai muuten me ei tällä kanavalla keskustella :)