Hakua, esineitä ja mudeja

Tänään nähtiin näillä kylillä vierailevaa Iitua treenien merkeissä metsäkoululla.

Mudille muistaakseni 9 toistoa ilmaisua eli koko settiä, toiveena että se esittäisi sen maalimiehen väistämisen. Kilin kellit, herrahan paineli sujuvasti menemään. Kerran se minusta rullaa ottaessaan painui kuin mennäkseen maahan, ja kerran ainakin rulla tippui ja koiran piti poimia se uudestaan mm jaloista. Tuomio oli kuitenkin aika tyly; mun ei tarvii huutaa sille "anna" ja kuvio on valmis metsään vietäväksi. Luultavasti ukon ohi juokseminen on ollut nimenomaan pelkkää turhautumista junnaamiseen. Lisäksi oli puhetta toistoista. Koko kuvion oppimiseen menee kuulemma keskimäärin 600 toistoa, joten yhdellä treenikerralla ei tosiaan kannata pitäytyä parissa vaan aivan hyvin voi tehdä sen kymmenenkin kerrallaan. Jotta saa niitä toistoja. (Joihin se on nyt kyllästynyt?? :D No, kentällä...) Sanoin, että minusta se on vaan virheen houkuttelemista esiin, mutta sitten kuulemma pitää päästä siitä virheestä yli ja kouluttaa sitä koiraa. Ehkä se joillekin koirille sopiikin, mutta esim. Sienen kanssa en nyt kyllä lähtisi kokeilemaan. Sieni ei varmasti ole tehnyt kuuttasataa toistoa, mutta eipä se sen rullakuvio vielä valmis olekaan, vaan yksityiskohtia on edelliseen postaukseen listattu aika läjä. En nyt kuitenkaan saanut lupaa lopettaa hakua mudin kanssa. ;P

Sieni teki rakennusetsintää. Mietin vähän kannattaako eilisen jälkeen heti seuraavana päivänä mitään ottaa, mutta otinpa kuitenkin, mun pitää lakata säälimästä sitä. Sai nähdä parkkikselta että kaksi ukkoa hajaantui, sitten pistin koiran auton taakse piiloon ettei se nähnyt mihin ne meni. Irtorullat, ekan se toi niin nopeasti että katselin siinä vasta taivaan lintuja ja mietin kannattaako mun edetä vai enemmänkin partioida koiran mukana, niin tyyppi tuleekin jo rullan kanssa takaisin! Toisellekin lähti hienolle suoralle pistolle mutta sai hajun rakennusten välistä ja rulla tuli oikein näpsäkästi sieltäkin. Oikein hieno oli ja Iitukin kysyi, että niin mikä tällä oli siinä rullan tuonnissa se ongelma. No ei mikään, tää on se osaavampi koira. :D

Treenattiin muut koirat kanssa ja sitten tallattiin esineruutu. Olisko se ollut jotain 15-20m x 50m, kahden metsäautotien välinen alue, ei mitään luotisuora suorakulmio. Tuuli takaa silloin kun tuuli, välillä oli aika tyyntäkin. On se perkele kumma kun tapaa jotain osaavaa ihmistä jotta saisi apua ongelmiinsa, yksikään niistä ongelmista ei tule esille. Sienen jätin puuhun kiinni n. 5m alueen sisälle ja vein sille esineen vas. takakulmaan, piilotin sen vielä kiven koloon. Sinne paineli hyvällä vauhdilla ja kivalla ilmeellä, löysi aika nopeasti ja tuhatta ja miljoonaa takaisin! Ihan kuin hakumetsässä, eikä esineruudussa. No, ekan se on aina tehnyt paremmin ja ahdistus tulee toisella, joten koira uudestaan puuhun ja vein toisen esineen oikeaan takakulmaan ja painoin senkin piiloon. No ei ahdista eikä ole lainkaan vaikeaa, vaan koira on yhtä iloinen ja motivoitunut! Näitä sille pitää nyt vaan jatkaa. Joko niin, että mä vien esineen tai viedään se koiran kanssa yhdessä. Avustajaa ei ehkä kannata käyttää, koska sotkee hakuun, sen olen huomannut jo aiemmin ja Iitu oli samaa mieltä. Esine saisi olla maaston värinen ja se pitää piilottaa kunnolla, ja yrittää valita tuulisia päiviä treenipäiviksi, jotta koira luopuu silmien käytöstä ja oppii etsimään nenällään. Puhuttiin, että epävarmuus on hyvin voinut tulla juuri siitä, että koira ei ollut oppinut käyttämään nenäänsä vaan etsi silmillään. Sattumalta se joskus osui kohdalle, useimmiten ei, ja huono tekniikka aiheutti nopeasti sellaista "ei täällä ole mitään" -fiilistä koiralle, jolloin se lässähti. Sitten kun mä vielä välillä hermostuin sille että ala mennä siitä nyt, niin sitä ahdisti kahta kauheammin, kun se tiesi että jotain pitäisi tehdä mutta ei se esine nyt vaan osu silmiin kun ei se ehkä ole täällä lainkaan... :/

No se herra sankari sitten! Pitihän jonkun ryssiä jotain ihan totaalisesti! Autolta koiraa ottaessani ja varusteita sille säätäessäni se karkasi morjenstamaan Liinua, joka oli ollut edellinen koira ruudussa ja oli menossa takaisin omaan autoonsa. Autohallinta on jotain missä mulla ei riitä huumoria yhtään ja koira saikin sitten aika lennot takaisin sinne missä sen piti olla. Koira oli kuitenkin ihan vakuuttunut että nyt ollaan tultu naisiin. Virittelin sen yhdellä esineellä autolla ja sen ajatukset oli ihan muualla, vaikka kyllä se sen teki ja nätisti luovutti istuenkin. En päästänyt sitä edes pissalle (ihana nainen saa aina pakottavan tarpeen käydä merkkailemassa vähintään pari puskaa, ajattelin säästää sen luvan loppupalkaksi) vaan jätettiin leikisti loppupalkka autolle mutta mulla oli toinen purkki taskussa ja meininki palkata se siitä heti ruudussa. Hallinnassa "tuomarille" ja ilmoittautuminen ja sitten ruutuun. Yksi ainoa esine oli oikealla n. 5 metrissä, lähetin koiran keskeltä etulinjaa. Oli se maasto aika kumpuilevaa ja senkin takia Sienen kanssa aloitettiin keskemmältä, koska heti alussa oli sellainen kumpare että jos olisin jättänyt Sienen sinne puuhun, se ei olisi nähnyt takarajalle mihin vein sen esineen. Mudi, joka yleensä aina laukkoo ensin takarajaa hyvän tovin, ei irronnut mihinkään! Kusi pari (!) puskaa ja oli aivan kuutamolla, jotain se siellä pyöri mutta varmaan nuuhki ihan muuta eikä yrittänytkään etsiä mitään esinettä. Millään käskyllä tai uudelleen lähetyksellä en saanut sitä irtoamaan ja sen vauhtikin oli sellaista köpöttelyä eikä mitään normaalia laukkaa! No sitten se vahingossa löysi sen esineen kun se oli niin lähellä, ja toi sen mulle päin naamaa, mikä ei käy. Heitin esineen uudestaan peremmälle ja laitoin koiran etsimään, ja heitin vielä toisenkin kerran kauemmas. Sitten se taisi jotenkin herätä ja saada vähän normaalia vaihdetta päälle ja sai palkkansa. Mitään autossa olevaa palkkaa se ei muistanut enää lainkaan ja muutenkin sen fiilis oli sellainen "no nyt se typerä esine on haettu, pääseekö nyt naisiin". Voi hyvää päivää...

Liinulla oli kanssa vaikeaa irrota ja se pyöri (ja kusi) samoja kumpareita ennen Luksia. Mutta sillä on kuulemma aina vaikeaa ja se nyt pääsi kokeilemaan kun oli autolla niin liekeissä, mutta ei olisi halunnutkaan tehdä mitään kun selvisi että esineistä oli kyse. Vikana oli Manta. Se irtosi paremmin ja teki ekalla laatikon alueen rajoja pitkin, mutta sitten jäi kanssa pyörimään niille etukumpareille jotka oli jo moneen kertaan kustu ja kuseskeli itse kanssa. Meidän voittajaluokan koirat, joiden piti saada tehdä yksi esine kummankin "koska ne niin tykkää niistä"... ihmettelin ensin miksi junnuilla sitten meni niin hyvin, mutta niillä oli niin voimakkaat avut niin eivät jääneet kumpareisiin tai hajuihin kiinni. Jotain koirankusettajia siinä varmasti oli käynyt, paskakasoja löytyi ruudusta useampi kun sitä tallattiin. Mutta hei silti?! Mudille esineruutusulkeisia luvassa! Se ei ole varmaan ikinä esittänyt yhtä olematonta työskentelyä :D

Lopuksi lenkille, kokeiltiin koko komppaniaa, mukana oli siis myös I:n sukulaistyttö ja sen valkoinen kääpiösnautseri (narttu). Arvelinkin että voi olla vähän vaikeaa, Jekku-mudinpoikanen (10kk) kävi tahallaan vähän ärsyttämässä ja tuohan epävarmuuttaan todella provosoituu, ja pojat kärhämöi vissiin neljä vai viisi kertaa ja viimeisen sellaisen jälkeen kun olin ojentanut mudiani, se päätti kostaa Sienelle, jolloin game over eli totesin että kerta et osaa olla niin remmiin sitten. Kyllä ne poijjaat karjumalla ja remmejä väliin huitomalla aina lopetti, eikä kenessäkään tiettävästi ole reikiä kun se oli enemmän sellaista ärinää "vain", mutta eipä tarvii sellaistakaan harrastaa. Lisäksi se tekee tuota Sienen kyykytystä aina isossa porukassa, jos mudille yhtään sanotaan mistään niin se "kostaa" heti Sienelle. Osa koirista haukkui koko ajan ja sitten kun noita poikia sai komentaa niin ihan pieni ääni ei sen taustamölyn yli kuulunut, ja nyt tuntuu että kurkku on ihan käheä. Tietää olleensa mudien kanssa lenkillä ;P Jekku meinasi välillä tulla ärsyttämään hihnassa olevaa Luksia, silleen ihanan viattomasti "mä nyt just jäin tähän seisomaan ja tuijotan sinne päin, ai sä tuut sieltä kohti, mites se nyt silleen" mitä munkin koira tekee muille. Kyllä ne Luksin kierrokset siitä sitten laski ja monta kertaa voitiin mennä ohi tai osua samalle puskalle kusemaan ja molemmat käänsi päätä kohteliaasti pois, mutta en kokeillut enää päästää uudestaan irti. Sieni ei lähtenyt kotiin vaikka etukäteen arvelin että se pahastuu hulluista mudeista tai viimeistään siitä jos poikia saa komentaa kovin railakkaasti. Se tykkäsi kyllä eniten siitä käppänästä ja vissiin totesi että mulla on kädet täynnä mudin kanssa, niin se voi vähän rajusti sitä härkkiä kun en puutu... Haukkui sille ja komensi juoksemaan, mutta ei kukaan oikein arvosta sellasta eikä tämäkään koira lähtenyt Sienelle vieheeksi. Sieni tartteisi taas itsensä kokoista leikkiseuraa!

Olin niin pätevä että kyllä nyt hymyilyttää unissaankin!