Se osaa ilmaista!

Sienen hakutreeneistä ei olekaan moneen viikkoon ollut juttua. Viimeeksi olen kirjoittanut, että pitäisi uskaltaa kokeilla sitä kiintorullaa. Meillä on ollut viime viikkojen aikana monet treenit; sekä pelkkää ilmaisua hallissa/kentällä, ilmaisua parkkiksella metsän laidalla missä halukkaat on päässeet vähän metsän puolelle, ja tänään ihan oikeat metsätreenit. Jotain hyötyä tästä vesisateesta on, pääsee joulukuun lopussa täysin sulaan metsään hakuilemaan ;)

Kiintorullaa on nyt sitten kokeiltu noissa kenttäilmaisutreeneissä ja kyllä mun sydän heitti volttia, kun kaikki meni juuri kuten pitääkin ja se vaan näytti niin... upealta. Muistaakseni ekalla kerralla pyysin, että mm auttaa vähän sormia heiluttelemalla koiran kumartumaan ja huomaamaan kaulassaan olevan rullan. Sen jälkeen mm on ollut käsi sillä tavalla maassa/matalalla kuin siinä olisi irtorulla, ja koira on ottanut kiintorullan ihan itse. Valeilmaisuja pelkäsin etukäteen ihan kamalasti, ja yksi sellainen on tullutkin. Tai ei se ollut mikään ilmaisu, koira ei varmasti ajatellut sitä niin, vaan oltiin vasta aloittamassa ja siirtymässä asemiin kun koira tapansa mukaan hillui mun ympärillä ja pomppi mua vasten ja siinä ilakoidessaan nappasi sitten rullankin suuhunsa kun se kivasti mukana heilui. Multa tuli ihan spontaani ulvahdus "hei! mitä sä teet!", otin rullan pois suusta ja rauhoitin koiran menoa muutenkin vähän. Siirryttiin asemiin ja aloitettiin ja kaikki meni kuten piti. Pitäisi edelleen sitä tässä-käskyä sille vahvistella, vähän olen sentään lenkillä aloittanut jo. Haluaisin sitä alkua ja siirtymistä vähän enemmän pakettiin, nythän koira on saanut hillua ihan viimeistä päivää. Musta on ihanaa kun siitä on niin kivaa päästä hakuilemaan, mutta samalla mua vituttaa pukea sille varusteita kun se hilluu, ja siirryttäessä se ehkä turhaan purkaa itseään pomppimalla kun se voisi säästää kaikki paukut radalle. Mutta en siis usko että tällainen "valeilmaisu" on niin vaarallista, ja mun mylväisy oli aika sopivasti mitoitettu koska jatkossa koiran ilakoidessa se ei kuitenkaan ole koskenut uudestaan rullaan. Varmasti se joskus kokeilee "oikeaa" valeilmaisua metsässä, mulle on useat ihmiset vakuuttaneet että se on vain koulutusvaihe eikä ole kuolemaksi tai merkki mistään että kaikki olisi lopullisesti pilattu.

huhtikuu 2013, tullaan ja mennään samoja jälkiä...

Joulupukki toi uuden Haamuja tuulessa -hakukirjan ja sitä voin lämpimästi suositella! Olen vähän silmäillyt sitä ja lueskellut sieltä sun täältä, ja paljon hyviä ideoita on jo tullut. Tänään metsätreeneissä päätin kokeilla ensimmäisenä uutena juttuna kimppapiiloa. Ihan vaan siis useita maalimiehiä samaan piiloon ja vietetään sitten oikein kunnon "joulua", kun kaikki kehuu ja kaikilla on koiralle paljon "lahjoja". Se oli viimeisenä, neljäs pisto, jossain ehkä 40m kohdilla kun oli sopiva kanto/ryteikkö mihin ne mahtui piiloon niin etteivät näkyneet keskilinjan suuntaan mutta olivat siis ihan peittämättömiä ja näkyvissä toiselta puolelta. Siellä oli 3 maalimiestä. Yritin kysellä että miltä koira näytti paikalle pelmahtaessaan ja ainakin se oli kuulemma ollut kauhean yllättynyt. Kun mä saavuin paikalle, siellä se pyöri väkkäränä ihmisten keskellä ja tuli mieleen että puuttui vaan grilli ja makkarat, sellanen eväsretki-fiilis siitä tuli :D Yllätys kai olikin pointtina joten pidetään tätä onnistuneena? Satunnaisesti sitä varmaan voi jatkossakin käyttää, mutta tuskin kannattaa kovin usein, ettei se menetä merkitystään.

Alkuun oli ilmaisua. Kävi mielessä, onko tyhmää tehdä niin sekavat treenit, eli kolme ekaa pistoa ilmaisua ja lopussa kimppasuorapalkka, ja ehkä jatkossa en niin teekään, mutta nyt vaan oli pakko saada kokeilla tota kimppaa. Alun ilmaisut siis irtorullilla ja ekaa kertaa metsässä tauon jälkeen. Tätähän kokeiltiin joskus keväällä, mutta koko ilmaisu oli silloin kauhean epävarma, ja sitten kun vielä lähdin etenemään metsässä (kentällä etenemistä ei oltu paljoa tehty, vaan se ehti liikaa tottua että seison paikoillani ja oppi palaamaan omia menojälkiään takaisinkin), niin tuloksena oli koira joka sylki rullaa lyhyelläkin matkalla pahimmillaan monta kertaa. Viimeistään silloin jos mä liikuin tai en ollut siellä missä se oli mut viimeeksi nähnyt, niin rulla putosi suusta ja koira oli ihan surkeena "mihin sä oot menossa, mikset ole siellä enää, mä en tajuu". Sitten se ei myöskään oikein osannut hakea pudonnutta rullaa tai lähtenyt uudestaan ukollekaan. Liian nopeaa etenemistä vain. Parkkiksen laidalla metsässä oli pari toistoa tehty viime viikkoina ja nyt sitten tosiaan ekaa kertaa uudestaan kunnolla metsään. Eka mm vasemmalla n. 20m, toinen oikealla n. 25m ja kolmas (siirtynyt ykkönen) vasemmalla n. 30m:ssä. Koira sai katsoa mihin ukot menee, koska halusin että tässä tehdään pelkkää ilmaisua, ei etsimistä. Menivät paksujen puiden taakse istumaan selkä puuta vasten poispäin keskilinjasta. Koira oli tosi itsevarma ja ihan eri meininki kuin keväällä! Ykkönen meni kaikin puolin nappiin, kakkosella koira kiersi ukon/puun ja nappasi rullan vauhdista, jolloin se putosi. Koira teki lukkojarrutuksen ja poimi rullan itse ennen kuin ukko ehti tehdä mitään, ja sinkosi taas mua kohti. Kolmosella en ehtinyt edetä kauhean tulvakohdan yli vaan olin just siinä lammikossa, ja koiran rypiessä sivulle rulla tipahti mun jalkoihin, mutta annoin olla ja lähetin sen näytölle. Jäi tosi hyvä mieli, nyt se näytti siltä miltä pitää ja koiran ilme oli oikein kiva, se niin tiesi mitä pitää tehdä. Ensi kerralla mm:t saa olla valmiina jossain siellä 30m kohdilla, että koira joutuu myös etsimään.

Onhan näitä yksityiskohtia vielä treenattavana vaikka miten:

-näytölle vetäminen pitää opettaa, nyt koira on saanut juosta pelkkä liina perässään. Maalimies voisi alkuun huutaa koiraa ja/tai hetsailla palkkapurkilla, että saadaan se vetämään eikä mene epävarmaksi kun jarrutan.

-rullan tuonti perille asti ja irroitus sivulla vasta käskystä, vai saako sylkeä itse? Pitoharkkoja sivulla?

-rullan tuonti takakautta kiertämällä perusasentoon? Tänään teki siinä lätäkkökohdassa itse niin, yleensä tulee edestä kiepsahtamalla, mikä ei ole maastossa ehkä niin ketterää.

-irtorullan etsiminen "maalimiehestä" eli rulla vähän piiloon, että oppii kunnolla tarkistamaan

-toisaalta myös maalimiehen kiertämistä? ainakin umpipiiloilla, että tarkistaa kunnolla?

-mun etenemisen vahvistamista edelleen niin kentällä kuin varsinkin metsässäkin

-rullan tuonti sivulle niin että liikun koko ajan, nyt yleensä pysähdyn odottamaan kun näen koiran tulevan rullan kanssa, mutta jos joskus en huomaakaan heti tms. niin ettei se hämäänny vaikka etenen yhä
-rullan tuonti perille asti, vaikka en näkisi koiraa eikä koira mua, ja kutsuisin/huutaisin "täälläpäin" kesken kaiken

-hallinta maalimiehellä. Nyt on välillä tehty niin, että kun koira menee maahan, mm sanoo "hyvä, odota", nousee, siirtyy metrin tai pari, avaa purkin, menee kyykkyyn, laittaa purkin maahan ja jopa vähän heiluttelee sitä ja koiran pysyessä koko ajan maassa mm vapauttaa sen palkalle. Tää oli enemmän niille syliin tunkeville tai muuten kiihkeille koirille (esim. mudi), mutta Sienikin on jokusen kerran sitä tehnyt. Pitää miettiä miten mä haluan valmiissa liikkeessä tehdä, otanko koiran sivulle, vai kutsunko sen vähän syrjään ja käsken siihen maahan odottamaan maalimiehen ylösnousemusta. Nousemista. :D

En edes tiedä onko tässä kaikki osat listattuna. Työsarkaa siis riittää. Mutta kyllä vaan tuntuu hienolta, rullailmaisu on jotenkin niin erilainen ja pitkäkin ketju enkä ole sellaisia muualla kouluttanut! Sieni <3

huhtikuu 2013