Tokoa ja syntyjä syviä

Ei nyt kai mitään ihmeellistä kirjoitettavaa...? Tänään olisi ollut möllitoko Varkaudessa, ja ensin olin menossa sinne, mutta plääh... avoimeen siis ihan vaan, haluaisin vaan ylläripalkata koiran koekehässä ja treenata vieraassa paikassa vieraiden keskellä ohjaaja jännittyneenä. Mutta seuruukaaviota se ei tee ennen kuin ne käännökset on ensin erillisinä kunnossa, luoksetulon stoppi on aika huonolla tolalla eikä sen sellaistakaan kämästä suoritusta tarvitse saada toistaa ilman että puutun siihen, ja noudon luovutus on sekaisin enkä voi tehdä kokeenomaista noutoa koska en halua että se sekoilee senkään kanssa enää ikinä. Avoimen luokan hyppyä se ei myöskään tartte enää koskaan joten en näe mitään järkeä hinkata sitäkään, vaan olisin tehnyt hypyn ja noudon voittajaluokan hyppynoutona. Olisin siis mennyt avoimen luokan möllikokeeseen ja sanonut että teen avoimen jäävät & kaukot ja voittajan hyppynoudon, ja jätän välistä seuruun ja luoksetulon, sopiiko. Totesin että ehkä en vaan mene :D Kerkiäähän tuota.

Tunnarissa ollaan tehty ylipitkiä rivejä (15-20 väärää), jotka on nimenomaan pystysuorassa rivissä koirasta poispäin. Mä olen aika monelle sanonut, että koirani katsoo suunnilleen mihin kohtaan se oma laitetaan, mitä kukaan ei tietenkään usko, mutta nähtyään toteavat että niin se kyllä taitaa tehdä. Se kyllä haistelee (kop kop!) hyvin, mutta valitsee aloituskohdan siitä mihin kuvittelee oman laitetun. Jos omaa laittaessaan nostaa paria väärää hämyksi, koira aloittaa jostain niistä, ja muistaa mistä kohdista nostettiin ja saattaa siis pitkässä jonossa höpötä 10 kapulan yli sinne missä näki kanssa nostettavan! Kyllä se siis hyvin nenää käyttää, ei härki vääriä eikä valitse silmillä, ja löytää sen oman näinkin, mutta en haluaisi että sillä on yhtään silmät mielessä koko liikkeessä! Helppo ratkaisuhan on jättää koira selin (tai jos kurkkii, niin viedä se kokonaan toiseen huoneeseen tms) ja valmiissa liikkeessä opettaa koira kääntymään ohjaajan mukana, silloin se ei varmaan kurkkisikaan kun sen tehtävä on pitää kontaktia sivu-käskyn alla. Mutta sitten se ei myöskään näe kapuloiden vientiä ja luulen että Sienen irtoaminen olisi hankalampaa kun sillä ehtisi olla vähän aikaa "ai mihin lähden" -tunne. Lisäksi se on nyt myös oppinut että pitkässä rivissä oma on aina jossain takana ja ehkä sekin vahvistaa välissä olevien kapuloiden yli hyppimistä. Laitettiin sille oma toiseksi, S latoi kaikki kapulat kerralla. Koira aloitti alusta, reagoi omaan, meni yhden kapulan verran yli, palasi ottamaan oman mutta tiputtikin sen heti ja meni tutkimaan niitä loppupään kapuloita. Maltoin olla hiljaa ja se sitten palasi omalle ja otti ja toi sen, mistä se sai normaalin palkan ja suuret kehut. Ja olen ylpeä itsestäni että maltoin tehdä niin, vaikka jotain koiraa ei kannattaisi korjaamisesta palkata. Koska tätä kannattaa. Seuraavalla S siirsi oman jonnekin 5.-6. kapulan kohdalle, nyt koira aloitti kanssa alusta ja otti tai toi oman heti siihen osuessaan. Nyt kun se periaatteessa ymmärtää mitä siellä kuuluu tehdä, sille pitäisi keksiä mahdollisimman erilaisia kuvioita, ettei se kyllästy. Koska uransa alussa oleva koira tarttee paljon toistoja rutiinin kehittymiseksi, liikettä kannattaa treenailla, mutta ei kuitenkaan aina samalla 5+1 rivillä tai ympyrällä. Sieni ainakin on sellainen koira että se ei kestä paljoa toistoja, sen mielestä se on tyhmää. Se kaipaa sopivasti haasteita ja sellaista lupaa toteuttaa itse itseään, vaikka se on siinä "itsenäisyydessään" aivan erilainen kuin esim. mudi. Kapulat pinoon, ihan kiinni toisiinsa, nojaamaan seinään, matalien lt-merkkien sisään, jne.

Luoksetulon eteenistuminen (ensin ilman kapulaa) on nyt työn alla. Laitoin karvavinkupupun treeniliiviin ja koira saa vapauksesta "hop" hypätä ottamaan sen. Tai saisi, mutta ei ihan ymmärrä, eli pelkkää yläpalkkaa nyt muuten vaan. Mä saisin olla innostuneempi vapautuksessa mutta kuitenkin pysyä passiivisempana kuin koira, sen tehtävä se lelu on hypätä ottamaan. Noin muuten tehtiin Suskin koulutuksessa tulleilla käsien häivytysohjeilla ja sitä pitää jatkaa kanssa kotona.

Tasapainotyynyllä kiertämistä (takapäänkäyttöä) olen tehnyt kotona niin että pyörin kanssa, ja nyt näytin sitä apusilmille. S:n mielestä koira laahustaa, koska ei oikein ymmärrä mitä halutaan. Kun tajusin mitä mun pitää tehdä, eli seistä vähän kauempana ja pelkällä ranneliikkeellä "pyörittää koiraa", sieltähän löytyi hyvinkin ketterää alleen astumista, varsinkin kun S vielä avuksi väistätti koiraa omalla liikkeellään. Eikä se kuulemma edes näyttänyt siltä että tekee kipeää tms, eli sen pitäisi olla kyllä mahdollista. :) Tätä lisää kotona!

Ruutua en ole aikomuksistani huolimatta kovin ahkerasti treenannut, eli en missään muualla kuin hallilla... luulen että se on sellainen liike mikä vaatii paljon yleistämistä eri ympäristöihin ja häiriöihin, ja sitä voisi tehdä jo alkuvaiheessa. Sieni irtoaa lelulle sen verta hyvin ja riittävän kivalla asenteella. Tänään tehtiin hallille kaksi ruutua, toinen vas. etukulmaan ja toinen oik. takakulmaan. S laittoi ensin v.e. ruutuun lelun koiran näkemättä, ja vei sitten o.t. ruutuun lelun niin että koira näki. Lähetin koiran o.t. ja menin itse kanssa sinne perään. Sitten lähetin koiran sieltä v.e. ruutuun, ja sillä aikaa S laittoi vielä huomaamatta lelun o.t. ruutuun. Mä olin aika varma että koira jää kiinni edelliseen ruutuun, mutta ei mitään ongelmia :) Mudille ei tällaisia koskaan tehty enkä tiedä onko tässä joku källi mitä en tajua, mutta ajatus oli vain avartaa sitä koiran käsitystä että niillä merkeillä on väliä ja ruutu on merkkien väli, ei vain joku paikka missä pallo sattuu lattialla olemaan. Pitäisi hankkia vähän pienempiä ja vihreän maton värisiä palloja, mitkä häviäisi sinne alustaan vähän ja näkyisi vasta lähempää. Ruudun paikkaa näyttämällä ja lähettämällä koira sitten, ja naks + koiran taakse lentävä nami. Tää on aika epäselvää Sienen mielestä ja helposti sen asenne lässähtää. Pelkällä pallolla tehdessä se ei ikinä opi koko ruutua, mutta en tiedä onko toikaan sille hyvä tapa ja pitäisikö kokeilla esim. kosketusalustaa. Sienellä on parempi mieli kun se tietää mitä pitää tehdä - "juokse alustalle, se on kyllä siellä vaikket näe sitä täältä asti" vrt. "juokse tonne päin niin naksautan ku oot riittävän oikeassa kohdassa ja heitän palkan sinne suuntaan mihin sun pitäisi vähän enemmän siirtyä".

Tänään tehtiin lopuksi kuunteluharkkana rata, missä ensin suoraan edessä ämpäri, jonka taakse koiran piti mennä seisomaan. Siitä oikealle putki joka oli aika hyvin tyrkyllä ja toinen pää syötti koiran ohjaajaa kohti. Annettiin tulla aika lähelle luokse, ja sitten stop tai maahan. Siitä sivulle, ja sitten ohjaaja kääntyi vähän lisää oikeaan missä oli hyppy ja sen takana valmiiksi viety esineruutuesine, joku keinonahkainen penaali tms. Esine piti hakea mennen tullen hypäten ja tuoda ohjaajalle, jolloin lähdettiin kävelemään niin että koira kantoi esinettä pari kolme metriä. Töppösellä menojalka vipatti mutta ihan hyvin sekin malttoi kuunnella. Sieni taas teki yllättävän hyvin eikä jäätynyt lainkaan vaikka ilme oli välillä aikamoisen "kamalaa, mä en tajuu". Näitä lisää! Korrien systeemissä pointtina on nimenomaan siis laumavietti, kehut kun koira on menossa oikeaan suuntaan ja kielto jos ei, käskyjä ei kai juurikaan ole tarkoitus käyttää.

Olen viime päivinä miettinyt, nauttiiko mun koirat harrastuksistaan. Mudi hausta ja Sieni tokosta. Kirjoitin fb:ssä, että mudi on säännöllisen epäsäännöllisesti tehnyt hakutreeneissä niin, että juoksee vain maalimiehen ohi. Se näyttää siltä, että sitä ahdistaa ja se "tyhjää päätä", ja uusinnalla se on aina sitten toiminut kuten tähänkin saakka. Se tekee sitä vain ilmaisuharkoissa, ei koskaan metsässä. Sain kommenttia, että se voi olla vain turhautunutkin ja ilmaisun hinkkaaminen kentällä on koirasta helposti aika tylsää. En tiedä, en osaa sanoa. Mutta oli se ilmaisu aika säätöäkin ja ihan oikeasti vähensin apuja liian nopeasti, ja koira sotki näytön ja rullan oton (ei ottanut rullaa vaan meni vain maahan, tai otti rullan ja meni sen kanssa heti ukolla maahan) ja sylki rullaa matkalla jne jne. Näytölläkin sen kanssa on tapeltu maahan menosta, tai siellä pysymisestä. Sehän nyt ei pienestä maalimiehen ärähdyksestäkään ole moksiskaan, tai saattaa sillä kertaa toimia mutta käy niin kierroksilla (?) että oppimista ei tapahdu ja sama pelleily ensi kerralla. Uskon että koko ukolle meneminen on voinut olla sen mielessä sellainen konfliktin paikka jo valmiiksi, mutta jotenkin se ukkojen väistäminen ei silti sovi ton koiran käytökseen. Ennemmin se purkaisi sitä turhaumaa minuun keskilinjalla. Ehkä. Niin tai näin, olen tosissani pohtinut tuleeko siitä koskaan koevalmista. Kuinka paljon se tarvitsee treenejä vieraissa maastoissa, vierailla ukoilla, kokeenomaisesti jännittävän ohjaajan kanssa? Mistä mä saan sille niitä niin paljon, ja miten voin silti olla varma että se säilyttää itseluottamuksensa eikä saa mitään paskahalvausta kesken kaiken? Onko tässä mitään järkeä, kun koira on jo 5,5v? Hyvän hakukoiran rakentamiseen menee kuulemma vuosia ja se on ihan ok, mutta ehkä tän koiran kanssa helpointa olisi vain unohtaa. Haku oli sille vain yksi laji, kun jotain järkevää tekemistä pitää "eläkepäiville" keksiä. Onhan sillä nyt esim. se rallyroko olemassa. Ja mikään ei estä aina joskus ja jouluna ottamasta sitä metsään, mutta sen kun etsii vaan? Siinä se on hyvä ja siitä se nauttii. Jos en ole kokeeseen menossa niin suotta sitä ilmaisua sille kauhealla vaivalla tankkaakaan?

Sienen toko/tottis taas... jäisikö koira kaipaamaan sitä, jos lopetettaisiin kokonaan? Mistä tietää mitä se haluaa tehdä ja kuinka paljon? Jos se välillä ahdistuu, mutta suurimman osan ajasta on iloinen ja silmät loistaa "mä osasin", ollaanko vielä plussan puolella? Jos se haluaa aina tulla treeneihin ja pomppii tasajalkaa ennen kuin aloitetaan, mutta saattaa silti ahdistua kesken kaiken? Johtuuko se ahdistus oikeasti koiran ominaisuuksista vai olenko mä tehnyt sen sille? Olen pyöritellyt päässäni Suskin "tämä koira todella haluaa tehdä sulle mieliksi" -lausetta ja näen nyt monta paikkaa missä olen vaan edennyt liian nopeasti, jättänyt koiran tyhjän päälle ja olettanut liikaa. Ja kun se ei tiedä mitä tarkoitan ja mikä on mun toivomus tai kriteeri, se tulee se ahdistus. No, toki se "taipumus" ahdistua on koirassa, joku toinen turhautuisi tai alkaisi komentaa ohjaajaa tai mitä tahansa muuta. Mutta voidaanko se laittaa koiran puutteeksi jos ohjaaja on ihan tunari? Olisko Sienestä tokokin huomattavasti paljon kivempaa jos sillä olisi parempi ohjaaja?

***

Pari kuvaa männä viikoilta, nää on ollu fb:ssä:

Anteeksi että kierittiin siinä kuoleman hajuisessa mömmössä, paitsi että kuten kuvasta näkyy, oikeasti kukaan ei ole, noh, paskan vertaa pahoillaan! Tehtäis sama heti uudestaan! Ei haitannut edes joutua kylpyyn, paitsi sitä kuka selkä vääränä kuurasi kaksi koiraa.

Kariset tohvelit saapui ja kävi just kuten etukäteen arvasin!

 

SIVULLE!