Kaikenlaista murhetta

 Perjantaina treenit, joiden jälkeen Sieni treffasi Nooaa. Tätä vaan niin jaksaisi tuijottaa ikuisuuden:

Lauantaina oltiin koko porukalla munkkikahvien kanssa lenkillä. Pönenkin sai päästää luvan kanssa irti, tosin ehkä olisi pitänyt muistaa vähän hillitympi aloitus... Lauantain metsälenkki uusissa maisemissa oli siis sikäli epäonnistunut, että isoja ojia tuli toinen toisensa perään. Pöne oli juuri aiemmin käynyt jossain paskassa kierimässä, joten en voinut nostaa sitä. En varmaan olisi muutenkaan, alkulenkistä se oli tosi riehakas leikkien Sienen kanssa, hyppien mua päin, ojien yli ym aivan normaalisti. Sitten se vain jossain vaiheessa vinkaisi yhdessä ojaloikassa, ja sen jälkeen ainakin 4-5 seuraavassakin. Se myös silmin nähden arpoi hyppäämistä ja olisi halunnut välttää sen. Kerran se hetken ontui vasenta takajalkaa. Reissun saldona muuten pari sitruunaperhosta, viime talvena hakkuuaukiolle hukattu frisbee, yksi kohmeinen kyy ja hyvät munkit.

Sunnuntaina hillitympi lenkki, edelleen riehakas koira ja hyvin hyppi. Mä en nyt sitten tiedä, eihän ne lihasvaivatkaan kerrasta parane "on" tai "off"- tilasta toiseen. On vaan sellainen huono kutina siitä, että tämä ei ollut tässä. Eiköhän se ole ruvettava säästämään satasia siihen perkeleen magneettiin... :(

Sunnuntaina kävin ennen hakutreenejä tottistelemassa Sienen kanssa, aikomuksena tempaista koko luokka palkatta läpi. Olin kentällä yksin, mutta ensin ilmo mielikuvitustuomarille, sitten paikallaoloon siirtyminen. Ammuin piilosta kahdesti, ja odotin sen jälkeen ehkä minuutin. Koira nousi hyvin sivulle ja oli riehakas sen jälkeen, joten hyvillä mielin siirryimme aloituspaikalle. Hetken odotus ja seuraamaan. Noin kymmenen askeleen jälkeen koira jäi seisomaan ja oli vaan niin sen näköinen, kuin viime kesän kokeissa pahimmillaan. Paitsi että nyt me ei oltu kokeessa, kukaan ei edes katsonut. Mua jännitti se palkkaamattomuus sikäli että mietin mitä tästä mahtaa tulla, ja olin ottanut hihnan taskuun, koska epäilin juuri tätä. Sanoin siis koiralle nätisti, että nyt on kuule seurattava, ja sitten me seurattiin. Tehtiin koko kaavio loppuun. Välissä oli pätkiä, jolloin koira näytti kauhealta, välillä se tsemppasi ja teki jopa ihan kelvollisella ilmeellä. Kehuihin se myös reagoi ihan jotenkin. Mistä hitosta tämä nyt tuli? Miksi se hyytyi? Miksi se ei halua tehdä?

Pönen kanssa onnistunut rallytreeni. Kyltit helppoja (vai vasemmalla), mutta välit lyhyet, ja sain yhdessä välissä äänen tulemaan. Seuraavana oli joku pysähtymisen sisältävä kyltti, missä rauhoituttiin ja kehuin koiraa kunnolla siinä tehtävästä tempusta. Olisko se ollut istu-seiso-istu tai joku. Tämä auttoi, ja sen jälkeen oli taas hiljaista loppuun. Kytkemisen kautta käytösruutuun, jossa edessä maaten n. 10s, mistä purkkipalkka. Oli levollinen. Näitä nyt lisää!

Hakutreeneissä 6 tyhjää, jonka jälkeen 7. ja 8. hetsattuina (ääntä, kun olin lähettänyt koiran) ja 9 valmiina maastonmuutoskohdassa (metsästä hakkuuaukiolle, jossa jo pieniä puita). Oli vähän liian vähän väkeä eikä keskilinjalla ketään, ja mulla oli ongelmia seurata merkkejä, pitää puhelinta ja liinaa kädessä ja ohjata koiraa. En siis keskittynyt ihan täysillä koiraan, joten sinne alkuun tuli vähän kaikenlaista kuviota. Eteni kuitenkin riittävän syvälle ja työskenteli eteenpäin, ja oikeastaan tän treenin pointti oli katsoa hyytyykö se tyhjstä. Ei hyytynyt, yhtään. Mun mielestä sen kanssa on ollut niin kivaa treenata hakua, mutta jos tottis ei kulje, ei tässä ole mitään järkeä.. pekopuoli ei ole edelleenkään herättänyt ohjaajassa sellaista paloa kuin sen pitäisi, jotta sinne jaksaisi sitoutua, joten se ei ole vaihtoehto. Onhan meillä se rally-toko, ja fakta on, että koira ei osaa ajatella onko sillä HK1, HK2 tai peräti HK3, sille on ihan sama. Minusta olisi vaan niin surkeaa nyt luovuttaa, kun me ollaan kuitenkin opittu niin valtavasti yhdessä, ja päästy jo näinkin pitkälle. En vaan enää yhtään tiedä mitä tekisin treeneissäkään. Surku, että mulla on yksi koira joka kamalasti haluaisi, muttei pysty, ja toinen joka pystyisi, muttei aina juuri halua. :(