torstai 3. maaliskuuta 2016

Mä haluun et mua kehutaan

Miksi ihmiset käy maksullisissa koulutuksissa? Ohjatuissa treeneissä? Yhden päivän sikakalliissa valmennuksissa? Varsinkin aksassa tuntuu olevan muotia nämä 50e maksavat, puoli tuntia treeniaikaa sisältävät valmennukset (ne ei ole enää nykyään koulutuksia, ja btw pk-puolella ne on sitten seminaareja), joista sitten otetaan videokuvaa ja hehkutetaan jälkeen päin kuinka niiiiin hyödyllisiä vinkkejä me saatiin ja kuinka moppe oli niiiin pätevänä. Älkää nyt ymmärtäkö väärin, mäkin olen tehnyt niin ja olen ylihuomenna jälleen tauon jälkeen tekemässä. Koska mun tekee mieli kuulla, kuinka joku täysin ulkopuolinen sanoo mulle miten hyvin se meni, miten kiva koira mulla on, miten hienosti opittiin jotain uutta. Mutta viisikymppiä?

Lueskelin tuossa taannoin blogia, missä oli käyty juuri tällaisessa valmennuksessa ja saatu ruutuun ilmeisen hyvin toimiva ja kyseisen ihmisen tajunnan räjäyttävä neuvo, jolla hän uskoi valmennuksen jälkeenkin saavan kaikki aiemmat ongelmat treenattua pois. Neuvo oli hyvin yksinkertainen ja liittyi palkan suuntaan, palkataan koira vähän huonosta paikasta ja korjataan sitä palkan suunnalla. Tämä menetetelmä oli ihan nimetty (nimekkään) kouluttajan mukaan. No ei siinä mitään, ja on toki aina hienoa saada joku oivallus joka vie omaa treeniä eteenpäin. Mutta mä sain ihan samanlaiset neuvot täysin "nobodylta" (sori, mutta sun maine on jossain muualla kuin kilpatottelevaisuuspiireissä ;)) jo puolitoista vuotta sitten operantilla tokokurssilla, niin vähän hymyilytti jonkun the tokogurun mukaan nimetty upouusi tekniikka, jonka kuuleminen toki maksoi kanssa varmaan sen viisikymppiä per kerta. Mutta ei sillä, kysynnän ja tarjonnan lakihan siinä vain määrää, ja jos kauppa käy, hinta on ihan kohdillaan. Jos asiakas on vielä onnesta soikeana, se varmasti mainostaa eteenpäin ja luvassa on lisää asiakkaita. Sehän on vain kaikille hienoa :)

Tämä oli vain yksi esimerkki, mutta onhan niitä paljon muitakin. Minusta on kiva lukea ihmisten muistiinpanoja koulutuksista, ja kirjoitan niitä itsekin. Aika usein vaan tuntuu, että ne samat jutut niissä aina pyörii. Kuka käyttää vähän eri sanoja tai esittää saman asian hieman eri tavalla, loppujen lopuksi mitään suuria mullistuksia ei ole olemassakaan. Ajoitus, kriteeri, vahvistetiheys, palkkion suunta ja palkkion laatu, viisi asiaa jotka määräävät koulutuksen onnistumisen. "Älä palkkaa sinnepäin-suorituksista" tai "sen pitää tietää koska se tekee väärin" liittyy kriteerin hallintaan, "sillä on liian suuri palkan odotus ja se työskentelee vain pallolle" liittyy taas ehkä tuohon palkkion laatuun.

Toisaalta pelkkä täysin erilaiseen koulutusfilosofiaan törmääminen voi itselle olla sellainen mullistus, muistan edelleen hyvin millaisen valaistumisen minä koin operanttiin maailmaan tutustuessani. :) Joten kuka sen määrittelee mitkä asiat on kenellekin viidenkympin arvoisia ja mitkä pitäisi jo itse tietää ilman että joku niitä eri paketissa sinulle syöttelee? Jos asiakas on tyytyväinen, kaikki voittaa. Joskus vaan tuntuu, että ihmiset heittäytyy vähän avuttomiksi ja haluaa mennä jonkun ongelman kanssa jollekin gurulle yrittämättä lainkaan itse miettiä, mitä asialle voisi tehdä. Halutaan, että joku muu sanoo mitä pitää tehdä.

Mutta miksi ihmiset oikeasti vuosi toisensa jälkeen maksaa niin paljon kuullakseen ne samat asiat? Valitettavasti useinhan siinä käy niinkin, että kouluttajan silmien alla hänen koko ajan neuvoessa mitä pitää tehdä, asia sujuu hienosti, mutta yksin kotona siitä ei oikein enää tulekaan mitään ja palataan samaan vanhaan. Tai sitten eri koulutuksissa eri kouluttajat sanoo vuosi toisensa jälkeen aina samasta asiasta, mutta mikään ei muutu kuitenkaan. Itselleni tämä mantra on ollut "lakkaa vähättelemästä koiraasi". Jos se on nyt sanonut yhdeksän kouluttajaa, mutta kymmenes huomaa ihan saman ja sanoo hänkin, niin onko oletettavaa, että 20., 50. tai 100. kerran jälkeen päässäni tapahtuu oppimista? Ei taida olla, se olisi tapahtunut jo jos olisi tapahtuakseen.

Totta kai koulutuksista saa ihan oikeita inspiraatioita, itselleen sopivia neuvoja joita kukaan ei ehkä aiemmin ole osannut esittää oikeilla sanoilla, uusia tapoja harjoitella jotain tiettyä asiaa, näkee vieraita koirakoita joita seuraamalla useimmiten oppii myös jotakin. En mä tarkoita, että tollaset koulutukset olisi huono asia, olenhan juuri menossa itsekin "kohti voittajaluokkaa" -rallykoulutukseen. Kyllä mä olen osannut toisellekin koiralle opettaa kaikki voittajan liikkeet, tälle toiselle en ole vielä ehtinyt aloittaakaan suurinta osaa, mutta en usko, että mikään on ylitsepääsemätöntä. Ei mulla ole mitään ongelmaa mitä en osaisi itse ratkaista. Silti halusin koulutukseen vain saadakseni vähän potkua treenaamiseen. Ja niitä kehuja. "Mä haluun et mua kehutaan", sanoi kaverini, kun aiheesta oli tässä taannoin puhe. Positiivinen palaute, se että joku huomaa edistymisesi ja näkee että olet harjoitellut ja koirasi on oppinut jonkun asian, sehän se syy on. Oikeastaan se sama syy on varmaan pitkälti motivaattorina kokeissa käynneillekin: halutaan että muutkin näkee miten hyviä me ollaan, mitä ollaan saavutettu ja mitä minä olen osannut koiralleni opettaa.

Kyllä tää koiraharrastus on oikeastaan aika kummallinen maailma :D

6 kommenttia:

Jenny kirjoitti...

Niin hyvä teksti ja oon niin samaa mieltä! Maksoin meinaan just 80€ remmikäytöspäivästä :D luento ja käytännönharjoitus. Me tosin ollaan jo ihan suossa ja aikalailla inhoan kummankin kanssa lenkkeilyä. Tunnen kouluttajan ja uskon että saadaan apua tai sitten lohdullista olalle taputtelua x)

Jenni kirjoitti...

Tosi hyvä teksti. Mä välillä käyn näillä kalliilla ja koen useinmiten saavani jotain niiltä. Tosin nykyään vähemmän, kun sitä tietoa on tullut kahmittua niin monesta paikkaa. Uudelle harrastajalle tää viidenkympin setti on varmasti hyvä. Nykyään käyn aika harvoin kellään ns gurulla, mutta välillä käyn ihan vaan hakemassa jotain toivoa ja potkua perseelle.:)

laura kirjoitti...

Mun mielestä ihan aloittelijat taas tarttee ehdottomasti säännöllistä, pitempiaikaista ohjausta (mieluiten saman ohjaajan taholta), ja yksittäinen päivä menee helposti hukkaan kun niitä oppeja vaan on niin hankalaa toteuttaa sitten yksin kotona. Mutta sellaiset ketkä on vähän tehneet jotain ja osaavat jo hieman, ne saa varmaan eniten irti noista :)

Kata kirjoitti...

Oon samanlailla huvittunut siitä, että jonkun gurun tarjoamat vinkit kelpaa mutta jos joku "tavis" yrittäisi neuvoa samoja, niin ei niitä välttis edes lähdetä kokeilemaan.. Ja se on oikeastaan aika raivostuttavaakin.. Guruihin mä uskon sen kokemuksen ja koiranlukutaidon takia, eikä kaikilla ole sitä, vaikka olisi ihan menestynytkin. En ikinä unohda sitä, kun eräs "guru" oli seuraamassa meidän tottistreeniä kun Spiku oli jotain vuoden ikäinen. Mä olin huolissaan siitä, että se on liian matalassa vietissä eikä riitä kestävyys jne. Tää tyyppi sanoi sit sen yhden treenin perusteella, että koirassa on kyllä niin paljon tavaraa kun voi ikinä kaivata, mutta sun ei kannata sitä sieltä vartavasten yrittää esiin kaivaa, ei tuu pysymään lapasessa.. En uskonut, mietin että mitä joku ukkeli voi muka yhden treenin perusteella meidän suhteesta jne. tietää, ettenkö saisi samalla yhtälailla sitä hallintaakin tehtyä.. No, en saanut ja nyt muistelen sitä edelleen katkerana :D jos ois antanut sen vietillisen nousemisen vaan tapahtua ajallaan sitten kun tapahtuu niin olisi se hallintakin voinut pysyä kyydissä vähän paremmin.. No, onneksi tästä virheestä huolimatta saan edelleen apuja samalta tyypiltä mm. näihin hallinnan ongelmiin..

Että kyllä ne välillä sitten kuitenkin näkee jotain sellaista, mitä ei vähäisemmällä kokemuksella näe tai osaa edes katsoa.. Mutta se koskee ehkä enemmän näitä isoja kokonaisuuksia, koirakkoa kokonaisuutena eikä jonkin yhden liikkeen teknisiä kikkoja, niitä voi opetella ja opettaa kuka vaan.

laura kirjoitti...

Jeo, tohon mäkin uskon, että pitkällä kokemuksella ja kehittyneellä silmällä näkee varmasti juuri tuollaisia asioita. Mutta se, että oisit maksanut viisikymppiä tosta mielipiteestä, ja yrittänyt sitten noudattaa sen ohjetta kotona, olisiko onnistunut? Nyt ei toki onnannut kun et kerta edes yrittänyt, mutta olisit ottanut sen todesta, olisitko tiennyt mitä ihan konkreettisesti teet, miten muutat treenejä, miten viet koiraa eteenpäin? Tätä mä just tarkoitan että kokeneemmankin voi olla vaikeaa kotona jatkaa saatuja ohjeita, oli ne sitten tällaisia kokonaisuuteen liittyviä tai jotain teknisiä "pidä käsi tollasessa kulmassa noin ja sitten tee näin" -juttuja. Se käsi vaan pikku hiljaa tosi helposti palaa takaisin sinne missä se olikin, jos kukaan ei ole koko ajan vieressä muistuttamassa. :P

Minna kirjoitti...

Tää oli kyllä hyvä postaus. :D Omassa treenipiirissänikin on näitä "semmaharrastajia" jotka eivät voi treenata mitään asiaa ellei siihen ole ensin käyty hakemassa guruneuvoja jostain seminaarista ja sitten niitä ohjeita noudatetaan siihen asti kun haetaan uudet neuvot uudelta gurulta. Näin kärjistetysti. ;) Mutta mutta... Onhan nuo tapahtumat erittäin hyödyllisiä. Saa neuvoja, vinkkejä, näkemyksiä, uusia ajatuksia, näkee erilaisia koiria eri ongelmissa.. Se miten ja miten paljon siitä sitten hyötyy niin on myös ohjaajasta kiinni. Mitä neuvoja poimii ja mitä jättää ja miten niitä ohjeita osaa hyödyntää ja jatkojalostaa.

Itseäni jos mietin niin rahat menee kyllä hukkaan jos semman jälkeen taskussa on vain kehuja siitä miten hyvin meni. En minä maksa 50e siitä että joku vieras meidän tekemistä kehuu... Mieluiten kaivaisi esille jokaisen epäkohdan jonka näkee ja parasta on että koira tekee seminaarissa virheet maksimaalisesti jotta niihin saisi jotain apuja.

Omassa treenipiirissäni on ollut tapana että järjestetään ihan itse omalle porukalle joku koulutuspäivä. Otetaan sopivaan kouluttajaan itse yhteyttä ja kysytään tuutko kouluttaan. Yleensä päivän hinta on ollut 30e luokkaa per koirakko kun ei ole ollut mitään välikäsiä ja aikaa on ollut koko päivä eikä rajattu mihkään yhteen ongelmaan tai puoleen tuntiin. Hyväksi havaittuja kouluttajia on pyydetty sitten toistamiseen.