Patti, part two

Patissa ollut haava parantui mielestäni kovin hitaasti, ja vielä eilen siinä oli ihan selvä reikä. Aloin taipua leikkaamisen puolelle. Iltapäivällä patti sitten ratkesikin uudelleen vuotamaan verta, lumessa koira sen varmaan johonkin raapaisi. Leikkauspäätös oli sillä tehty, eihän se parane koskaan muuten.

Saatiin aika heti maanantaille. Sovittiin, että lääkäri leikkaa mahdollisimman suurella marginaalilla kaiken pois ja tulkoon niin iso haava kuin sitten tulee. Aloittaessa sitten näkisi kasvaako patti verisuonesta vai ei, ja miten paljon siitä saisi pois otettua. Siirryin odotustilojen puolelle lukemaan lehteä, eikä siinä nytkään kovin pitkään mennyt, kun oli valmista. Haava oli jo ommeltu, mutta pattia sain mennä itse katsomaan. Se oli halkaisijaltaan vain noin sentin, selvärajainen ja kiinteä, ja täysin irrallaan nahassa, ei kasvanut verisuonesta eikä mistään muualtakaan. Eläinlääkäri halkaisi patin vielä ja se oli sisältä samanlainen, sieltä ei siis tullut mitään eritettä, vaan oli varsin siisti ja viattoman näköinen. Ei mikään verinen möykky, eli kyllä se alkuperäinen reiän näköinen haava on ollut ulkoisen syyn aiheuttama, ei patin itsensä.

Antibioottia jatkettiin vielä neljäksi päiväksi, kipulääkkeen sai pistoksena. Sanoin, että viimeeksi poistin tikit liian aikaisin (10vrk), eikä leikkaushaava ollutkaan vielä läheskään täysin ummessa. Nyt sovittiin siksi suosiolla tikkien poisto vasta kahden viikon päähän, ja sanoin että tuon sen klinikalle niin saavat itse katsoa mikä on tilanne. Siihen saakka kauluri päässä ja rauhassa elelyä (yeah right, kerro se taas sitten murille...).

Aineissa oleva pöne on tietenkin taas ihan hirveän surkea reppana, mutta kyllähän se iltaan mennessä siitä selvenee. Sitten vaan toivotaan, että patti ei kolmatta kertaa enää tule takaisin.