Käytiin VAU:n kisoissa Lahdessa. Siellä hallissa, mikä on mudille liian pimeä ja ahdas ja missä alun stressi ihmis- ja koirapaljoudessa tekee sen, että kehässä muutenkin keuliva eläin ei meinaa pysyä liitoksissaan. Se kuulemma näyttää hyvältä, kun se tekee kaiken niin voimalla ja on korkeasti koulutettu (voittajaluokassa nähtiin useita karkaamisia ja pienempää haahuilua...), ja kyllä mä uskon, mutta se tekee yhtä näyttävästi ja kuuluvasti myös kaiken sen härväämisen mitä inhoan. Onneksi mudissa on käytetty ilmeisen vahvaa lankaa, eikä se ihan ratkennut liitoksistaan tälläkään kertaa. Varmaan sieltä sitten vanutuppoja lentelee kun saumat pettää :D .
Mudin osalta mua jännitti ihan hirveästi. Eniten se, että osaan itse toimia oikein. Edellisenä yönä vasta tajusin, että eihän koko voittajassa ole mitään oikealla sivulla seisomaan nousuja ja että kannattaisi lukea ne säännöt ja kyltit huolella, olen hinkannut aivan turhaan jotain tällaista! Radalla oli oikealla seuruussa "istu / maahan, kierrä koira", ja selvisi vasta radalla, että tosiaan kierretään koiran etukautta "väärään" suuntaan ja että siinä pitää muistaa pysähtyä lopussa ja ottaa koira suoraan maasta seuraamaan ilman perusasentoon nousua. Sitten oli vasemmalla seuruussa "liikkeestä seiso, kierrä koira", jossa taas ohjaaja ei saa pysähtyä missään vaiheessa ja koiran tulee kanssa lähteä suoraan seisomisesta seuraamaan. Tää laji vaatii sellaista huolellista sääntöjen tuntemusta kun ne miinus kympit tulee niin helposti! Ohjaajavirheitä siellä on paljon, sekä -3 että -1 pisteen, enkä oikein tiedä mistä ne tulee, ja sitten yksi mudin -10 kun se istui kesken jalkojen välistä puolenvaihdon (????) ja hämmennyin niin etten tajunut uusia :D No ei sen kanssa järin kannatakaan, siitä se vasta repeääkin... käytösruudussa (maaten sivulla) se ei meinannutkaan syödä ketään, ennen meitä oli joku snautserinarttu ja meidän jälkeen mitteli tms karvatuppo, narttu sekin, helppoja vaihtoehtoja. Mudi keskittyi lähinnä vinkumaan, se alkoi radan lopussa ja jatkui enempi vähempi koko käytösruudun ajan koska jo on kumma kun palkkaa ei jo tipu! VIDEO RADALTA
Sienen kanssa tavoite oli vain jännityksen hallinta ja se onnistui hyvin. Päivä oli pitkä ja avo-luokka vikana, ja Sieni vielä loppupään koiriakin. Päätä särki ja oli kiire lähinnä kotiin. Tatti oli ihan kivassa vireessä, loppua kohti vähän hyytyi ja 3. viimeisellä kyltillä (houkutus) meinasi se pyöriminen tympiä niin että piti tosissaan patistella että tuu ny sieltä, tsemppasi kyllä seuraaville eli hyppy ja istu-käännös vasempaan-istu. Tällä kertaa ahdistuksella ei ollut mitään tekoa hyytymisen kanssa, kaikki ne käännökset vaan oli siitä niin tyhmiä ja rata aika pitkä, eihän se ole treenannut palkatonta avoimen luokan rataa koskaan tai palkatonta settiä ylipäänsä missään lajissa sitten kevään kokeisen. Ehkäpä olisi ihan reilua ;P Kisakirjoja odotellessa tatti söi mun kanssa omenapiirakkaa ja iski itselleen kymmenen uutta ihmis- ja koiraystävää. Sen jälkeen kun hilluminen kiellettiin, se kävi nukkumaan. Siis kyljelleen retkottamaan keskelle käytävää ja silmät kiinni ja ihmiset sitten hyppi sen yli, kun se ei vaivautunut nousemaan...
Kotiin viemisinä siis:
Pönelle VOIHYV 81p, sij. 1./8. Lahjakortti ilmaiseen kisaan, puruluu ja roadkill-vinkulelu.
Tatille AVOHYV 94p, sij. 2./22. Lahjakortti 7e alennukseen, puruluu ja roadkill-vinkulelu.
Tuomarina Hannele Pirttimaa. Kummallakaan radalla ei ollut yhtään eteentuloa, mikä sopi meille tosi hyvin :P ratapiirros
3 kommenttia:
Onnittelumme tiimille!
Vitsit että näytti hauskalta! :D Nyt vaan yritän täällä vakuutella itselleni, että meillä on jo harrastuksia ihan tarpeeksi...
Se nimenomaan on hauskaa! Ja ne ylemmät luokat ei todellakaan mene siinä sivussa toisella kädellä (alo-avo tokotaustalla pitkälti kyllä), mullekin tän piti olla helppo kiva valiotitteli jonon jatkoksi mutta saamatta taitaa jäädä :D Sieni olisi parempi tähän lajiin, kun nopeus ja vietikkyys ei ole mikään arvo, ja rauhallisemman koiran ohjaaminen on niin paljon helpompaa itselle.
Lähetä kommentti