Kuulumisia

Neljän viikon loma alkaa olla ohi. Me ei olla tehty "mitään". Reilu pari viikkoa meni lapin vaelluksella, edellisessä postauksessa oli linkki kuvakertomukseen. Se on nyt vaan nurin, kuvien suuri määrä olisi kannattanut ottaa huomioon ja ladata ne esim. kuvat.fi:n kautta, mutta meni jo. Itselle näkyy offline-tilassa niin en jaksa nähdä vaivaa toisten takia, enkä nyt ainakaan aio tehdä niille mitään. Sivut aukeaa taas uuden kuukauden myötä, ja on varmaan pian uudestaan nurin, joten olkaa nopeita ketkä oikeasti haluatte ne nähdä! Laitetaan nyt tähän muutama mun suosikki vielä:

***

Lapin jälkeen ollaan oltu mökillä. Töppöselle on tehty muutama jälki niin, että jäljen tekijä lähtee mökin pihasta ja jäljen ajaja 15-20min sen perään. Jos minä olen jäljen tekijä ja äiti tulee koiran kanssa perään, se ei mutsille ilmaise mitään esineitä. Mulkaisee korkeintaan että tossa on tollainen, mutta jatkaa matkaa. Viime kerralla käskin äitin pysähtyä, katsoa taivaalle ja odottaa että koira palaa esineelle ilmaisemaan sen. Siinä oli hetki kestänyt ja koiran asenne oli silti ollut luokkaa "pitääkö mun todella". :D Eilen äiti teki jäljen ja minä ajoin sen kun teki mieli korjata moiset possuilut, mutta ei meillä ollut mitään ongelmia, koira ilmaisi kolme sukkaa ja yhden lippiksen aivan moitteettomasti. Ilmeisesti sillä on niin kiire mun perään, ja sen mielestä äidin kanssa ei olla missään oikeissa hommissa, vaan pelleillään vaan, että mitään esineitä ei tartte matkalla ilmaista. Hassu eläin. Mutta on se vaan aika pätevä, sitä on yritetty eksyttää paluuperillä, vierekkäisiä ympyröitä tekemällä, kiipeilemällä kivillä pitkin ojaa ja vaikka millä. Äidin tekemällä jäljellä hän on pari kertaa matkalla istunut hetken jossain, ja jatkanut vielä matkaa. Näihin pysähdyskohtiin koira reagoi hassusti ja tietämättömänä arvelin oikein, että niissä on istuttu hetki. Se haistelee hirmu tarkkaan ja on ihan sen näköinen, että tässä pitäisi olla jotain, mutta ei ole. Nyt kun sille opettaisi vielä maalihenkilön ilmaisun ja siedättäisi sen siihen, että se on joku ventovieras, sehän voisi käydä pelastuspuolen jälkikokeessa. Paitsi että hittoako se sellaisilla tuloksilla tekee, kun ei siitä pelastuskoiraa tule, vaikka asia edelleen mua hieman kutkuttaisikin...

Loppuviikosta H kävi täällä, kentälle ei päästy sen ollessa varattu, mutta esineet ja haun ilmaisutreenit pidettiin. Esineet 50x50m alue, viisi esinettä: takalinjan tuntumassa kolme ja vaikeat (sulkapallo ja ikivanha silmälasikotelo) edessä reunoilla. Ei juurikaan tuullut, raskas ukkossää. Sieni sai hakea kaksi, ja muistin nyt alussa lietsoa sitä suuremmin kuin palkatessa. Se tuntuu aika tyhmältä, mutta toimii, koira oli reipas ja esineet löytyi suht vähällä vaivalla. Se toi takaa kaksi sukkaa. Toinen koira toi samat, ja sitten oli töppösen vuoro tyhjentää ruutu lopuista. Etuesineiden lisäksi ruudussa oli luumun kokoinen pallo. Töppönen joutui varmaan kymmenen minuuttia etsimään ennen kuin se lopulta löysi pallon! Jätin siihen ja loput haettiin itse pois. Olipas se vaikeaa.

Haun osalta Sienelle eka irtorullalla ja toinen kiintorullalla. Ekalla kaikkea säätöä, hetken näytti, että juoksi rulla suussa vasta ukolle mennessä (???), ukolle oli tullut eri puolelta kuin tämä oli olettanut ja kiertänyt selän takaa, joten mahapuolella kädessä tarjolla ollut irtorulla oli jäänyt ja koira tuli kiintorullan kanssa. Näytölle vedätin loppuun asti, se osa ok, mutta ukolla ei mennyt heti maahan vaan hyppeli edestakaisin, sitten kävi maassa, otti rullan ja toi sen uudestaan mulle. Pyysin irti ja uudestaan "näytä", meinasi taas hamuta rullaa maassa ollessaan. Tämä pitää nyt opettaa sille kuntoon, tämä on selvästi sellaista yliyrittämistä millä se koettaa vauhdittaa tapahtumaketjua päästäkseen palkalle nopeammin. Samaa kun välillä se näytöllä alkaa haukahdella ukolle että tänne nyt sitä ruokaa jo. Täytyy vaan miettiä suunnitelma etukäteen kunnolla. Voisihan sitä kai kieltääkin, jos olisi sellainen koira, jota voisi... mutta ei se kieltäminen sille mitään opeta, eikä mun mielestä ole syytä millään tapaa yrittää passivoida sitä. Sehän on vaan hyvä, että toinen kovasti yrittää. Mun pitää vaan saada se tajuamaan millainen yritys tässä tilanteessa on suotavaa. Kakkonen meni onneksi paremmin, tosin siinä koira sai juosta näytölle liina perässään ja se palkattiinkin nopeammin. Yllättävän hyvin se kuitenkin kuukauden tauon jälkeen muisti mikä on homman nimi!

Haun osalta pitäisi tehdä jonkinlainen treenisuunnitelma. Elokuun lopussa on yhdistyksen leiri, johon olemme menossa, ja enemmän sieltä aina saa irti, jos on treenannut kunnolla ja osaa kertoa missä ollaan menossa ja onko jotain ongelmia, kuin jos ei ole tehnytkään oikein mitään. En tiedä, en ole lomalla uhrannut ajatustakaan tottisjutuille enkä osaa nyt yhtään sanoa, pitäisikö suosiolla unohtaa koko loppuvuoden kokeet vai voisiko niitä haun rotumestiksiä ajatella. Jos menisi tekemään pelkät maastot :D Olisi niin kiva näyttää naamaansa niissä karkeloissa ja saada yksi pitkis osallistumaan. Tauko on kyllä tehnyt varmasti hyvää, sekä koiralle, että itselleni. Lapissa tuli kerran mieleen, muistaakseni jollekin tunturille noustessamme, että nyt sillä on ne pk-koularit mutta helvetinkö merkitystä niillä on kellekään, elämä on oikeasti jotain ihan muuta :) Jossain vaiheessa pitäisi päättää syksyn suunnitelmat: haluanko treenata vielä tokoa yhdistyksessä, ehdinkö elokuussa mudin kanssa rally-tokon voittajaluokan kokeisiin jotta saisin tuloksen jotta voisin osallistua yhdistyksen rally-sm-joukkueeseen, haluanko oikeastaan kuulua koko yhdistykseen enää lainkaan. Vepekautta on vielä jäljellä ja lähialueilla olisi elokuun puolivälissä kokeet, saisiko Sienen sove-kuntoon niihin. Alkaako opettaa Sienelle EK:n osia vai unohtaisiko ne. Menisikö mudin kanssa jäljen rotumestiksiin (jotka on ihan hiton kaukana, ja seuraavana viikonloppuna on se holskuleiri, mutta silti...).

Keskiviikkona Sieni kävi hieronnassa ja sai erittäin positiivista palautetta: oikeaan (huonompaan) jalkaan oli tullut selvästi lisää lihasta, aiemminhan se olikin ollut ainakin pahimmillaan lähinnä pelkkää jännettä. Tiheät hieronnat sai lihaksistoa auki ja sen myötä koira nyt ilmeisesti on ruvennut taas käyttämään huonompaakin puolta, muuta syytä en keksi. Liikunnassa, ruokinnassa ym ei suuria muutoksia, tuskinpa nyt yksi kahden viikon lapin vaellus on sille mitään mainittavaa lihasta sinne kehittänyt (olisikin, niin voitaiskin hyvällä syyllä muuttaa lapin metsiin :p ... ). Tänä vuonna koira ei ole edes uinutkaan kovin paljoa, hellekesinä se puljaa mökillä ollessamme jatkuvasti vedessä, nyt ei.

Vaelluksella kerkesin miettiä myös koira-asioita ja mudin rähinää äärimmäisen turhautuneena kuunnellessani olin hyvin varma siitä, että seuraava koirani tulee olemaan jotain läpeensä sosiaalista, avointa, ei-terävää ja sellaista perusonnellista rotua. Sellaista, jonka kanssa on helppoa olla myös vaelluksella, eikä sitä haittaa ne toiset koirat, saati ihmiset... Mielessä pyöri lähinnä (working) kelpie ja käyttölabradori. Otantani on tosi pieni, mutta molemmista on tosi kivoja esimerkkejä. Tiedän, että mudeissakin on niitä syntymäiloisia tyyppejä, mutta mudeissa on myös paljon terävyyttä, puolustushalua ja sellaista "yhden ihmisen koira" -tyylistä pidättyväisyyttä, ja todennäköisyys osua sellaiseen yksilöön on luultavasti paljon suurempi kuin todennäköisyys saada "onnellinen hölmö"-mudi. Silloin kun olin ottamassa töppöstä, mun toiveet oli erilaiset. Halusinkin "yhden ihmisen koiran". Enää en halua, ja niin rakas kuin se onkin, olen myös ihan helkkarin kyllästynyt sen ongelmiin. Kaupungissa luvassa taas intensiivistä ohituskoulutusta, se auttaa aina vähäksi aikaa, kunnes sitten taas rysähtää. Jos joku ei ole saanut auki tuota vaelluskertomusta, niin by the way vaelluksellakin mudin kimppuun kävi kaksi irtokoiraa.

Hakukuvat (c) Veera kesäkuun vikoista ennen lomaa -treeneistä. Kiitos vielä! Se on varmaan kivaa ostaa kunnon laitteet, kun joka suunnasta alkaa tulla niitä "voisitko tulla kuvaamaan meidän treenejä kanssa" -pyyntöjä...