Jee ihanaa parasta!

Maanantaina paluu arkeen, ensin VEPE (S), sitten pellolle (L) ja vielä esineruutuun (S&L). Vepessä muutin hieman suunnitelmaa, koska koira oli mökkijuhannuksen 3-4h metsälenkkien ja pihahommien jäljiltä selvästi väsynyt. Sitten se sai vähän aikaa huilia autossa, kun pyllistelin peltojäljen vain mudille. Esineruudussa H aloitti ja Sieni oli seuraava. Pakkoko sitä on väsyneenä treenata, tällaista koiraa ainakaan? Yleensä ei varmaan järkevää olekaan, mutta pk-lajeissa on kolme osa-aluetta ja vikassa koira on väistämättä aika paljon väsyneempi kuin ekassa, ja mielestäni jossain määrin on syytä opettaa, että väsymyksestä huolimatta hommat tehdään. Tämä oli siis tarkoituskin olla sellainen helppo treeni. Alue oli lähes täysikokoinen, helppoa mäntykangasta jossa reunoissa ja takana vähän varvikkoa, muuten oikeasti paljasta sammalta. Esineitä laitettiin viisi, molempiin takanurkkiin ja keskelle takalinjaa, ja vähän edemmäs aluetta pari. Tuuli oli hyvin vähäinen.

Sanoin, että mua ahdistaa jo etukäteen se, että nyt ollaan pois mukavuusalueelta ja mitä jos koira ei tee kunnolla tai ylipäänsä lainkaan. Tunnistan hyvin nämä tilanteet, normaalisti olisin ilman muuta jättänyt sen autoon, koska väsyneenä ei kannata treenata ja koska mua hyvin mahdollisesti alkaa vain ärsyttää koiran tekemiset, tai siis nimenomaan niiden puute. Mutta nyt mulla on projekti nimeltä mukavuusalueen ravistelu, joten nyt treenataan joskus myös väsyneenä. Jos koira ei meinaa lähteä, autan sitä menemällä sen kanssa peremmälle alueelle, en hermostu. Tarkoitus on ehkä kaikkein eniten treenata vain omaa päätäni ja kasvattaa uskoa siihen, että mukavuusaluetta voi vähän venyttää ja että koira kyllä hoitaa tonttinsa kun minä vaan olen oikealla asenteella. Kannustamassa, en epäilemässä.

No sitten mä menin hakemaan sitä autosta eikä se jutellut normaaliin tapaansa "joko on mun vuoro". Voi ahdistus, tästä ei tule mitään, miksi mun pitää! Aloin sitten itse jututtaa sitä, kysyin että onkohan Sienen vuoro ja että haluutko tulla, ja se vastasi kyllä. Otin sen ulos ja keskityin nyt siihen, että en ajattele sitä mitä ei saa tapahtua, vaan sitä mitä haluan tapahtuvan. Hihkuin ja hyppelin siinä sitten itse ihan JEE ESINEITÄ, VÄHÄN SIISTIÄ ETTÄ NYT MENNÄÄN ETSIMÄÄN ESINEITÄ JA SULLA ON MAHDOLLISUUS ANSAITA SUPERHYVÄÄ PALKKAA, IHANAA PARASTA! Koira oli ihan kympillä mukana. Heitti volttia, kiljahteli, veti alueelle, lähti reippaasti suoraan, sai vielä mennessään heti hajun jossain puolivälissä olleesta esineestä ja tarkensi ja esine oli viidessätoista sekunnissa kädessäni. Palkan jälkeen autolle palatessamme koira karkasi H:n auton vieressä olleelle H:n esinerepulle ja varasti sieltä mulle yhden nallen, kun ne esineet olikin niin ihania ja jee miten kivaa!

Se on kyllä todellinen sieni sikälikin, että on just tasan sitä samaa mieltä kuin minäkin. Syksyn aikana projektiksi siis ehdottomasti JEE TOTTISTA IHANAA PARASTA, ja sitten joskus myös JEE KOKEITA IHANAA PARASTA!

PS. Ihan hirveät suttuiset kuvat, muttakun harmaa sadepäivä ja mun laitteisto ei tykkää toisistaan. Uusi putki wanted.