Kaukokäskyt

Kaukokäskyjä on perinteisesti opetettu namilla liikeratoja veivaten. Useimmalla koiralla on luonnostaan jonkinlainen sekatekniikka, ja valtaosa opettaa kaukot takajalat paikallaan pysyen. Nyt odotellaan, pakottaako uudet 1.8.2015 voimaan tulevat säännöt siihen, vai salliiko ne edelleen vapaan tekniikan. Namilla veivaillen toistojen määrä on ziljoona ja ongelmaksi muodostuu sama kuin kaikessa muussakin houkuttelussa: koirahan menee namin perässä vaikka perse edellä puuhun, mutta luultavasti se ei hirveästi kerkiä miettiä tekemisiään siinä ohessa. Varsinkaan jotain niin abstraktia kuin takajalkojen paikalla pysymistä - tosi monella koiralla on hirveän huono käsitys takajaloistaan ylipäänsä, kun ne nyt normaalisti tulee etuosan perässä sinne minne koira menee, ilman että niitä tarvii sen kummemmin tiedostaa. Kaukokäskyjen oppiminen perustuukin ehkä enemmän siihen, että koira oppii oikean liikeradan, jolla se tekee puhtaat vaihdot, vaikka ei itse ymmärräkään että samalla sen takajalat pysyy paikoillaan ja että niillä on erityinen merkitys. Monesti siis ne vaihdot voi onnistua ihan ok kun ohjaaja on kiinni koirassa ja jopa vähän pidemmältäkin matkalta, mutta jo valmiiksi puutteellinen tekniikka helposti hajoaa, kun matkaa on se 10-15m. Koira ei vain ikinä oppinut, että takajaloilla on mitään merkitystä, ja se toistaa niitä liikeratoja sillä tasolla mitä se kuvittelee olevan tarkoitus ja mitä sille on namin perässä veivatessa mieleen jäänyt.

Sitten aletaan keksiä kikkaa jos jonkinlaista huijaamaan ne jalat paikoilleen. Viimeisin kuulemani esimerkki on laittaa pienet hernepussit painoksi koiran jaloille. Apurimat tassujen edessä/takana/kellä missäkin, esteet jotka estää liikkumasta eteenpäin, "namivahti" eli namit joita ei saa ottaa edessä/sivulla/takana/jalkojen päällä/missä vaan, painot tai kaveri pitämässä jaloista kiinni, matto paikalla pidettävien jalkojen alla ja liukas lattia siirrettävien jalkojen alla, pelkkä takapalkka viemässä ajatusta taakse, painonsiirtoharkat, peruuttaminen eri väleissä eri käskystä tai sisältyen asentokäskyihin ajatuksella "ei se kokeessa kuitenkaan metrejä peruuta", käskystä  tapahtuva "lyhennys" seisomaan nousuissa joka auttaa jatkovaihdoissa, you name it. Nämä kaikki on tietenkin aivan ok ja hyviä tapoja, jos ne kyseiselle koiralle toimii! :) Tarkoitus ei ole ylistää minkäänlaista ideologiaa. Jos mikä tahansa asia toimii, ei sitä kannata alkaa väkisin muuttaa tai keksiä ongelmia vain siksi, että se on "väärällä" tavalla opetettu. Näitä postauksia inspiroi Sieni, jolle todella moni "perinteinen" tyyli vain ei toimi.

Operantissa koulutuksessa kaukokäskyjen vaihtoehdot on käytännössä joko kosketuskeppi tai alusta (koroke - koko ja korkeus koiran mukaan. Kertauksena: alustan on syytä olla helpottamassa, ei vaikeuttamassa treeniä, joten sen sopivuuteen on syytä kiinnittää huomiota. Selkeästi ympäristöstä erottuva jotta koiran on helppo ymmärtää, koska sen jalat on korokkeella ja koska ei.). Kosketuskepillä vaihtoja tehdään alkuun periaatteessa ihan samalla tavalla kuin namilla ohjaten. Ero on kuitenkin selkeä, keppi on vain väline saada palkkio ja siksi koira keskittyy paremmin tekemisiinsä, ja toisekseen kosketuskepin häivyttäminen on samasta syystä huomattavasti namia helpompaa. Kepillä tehden koira tuskin miettii jalkojen paikalla pitämistä paljoa sen enempää kuin namilla ohjatenkaan. Ja se jos mikä olisi tässä liikkeessä valtaosalle avain onnistumiseen, koiran oma ymmärrys niistä jaloista.

Koroke on minulle kaikkein vierain, mutta lyhyen tuttavuuden perusteella erittäin toimivalta ja yksinkertaiselta tuntuva vaihtoehto. Koroke on kaikista yllä esitetyistä vaihtoehdoista ainoa, jossa koiralle oikeasti opetetaan, että sen tulee pitää takajalat (tai toki sen voi opettaa myös etujalkatekniikkaan!) paikoillaan vaihtoja tehdessään. Kaikessa lyhykäisyydessään koira siis opetetaan ensin vihjeestä menemään takajalat korokkeelle ja pitämään ne siellä, ja sitten koiralle annetaan samaan aikaan ensin vihje pitää jalat korokkeella ja perään tehdä haluttu asento ennastaan tutulla käskyllä istu/maahan/seiso. Kun homma toimii, vaihdoille opetetaan uudet vihjeet, jotka siis pitää sisällään "pidä jalat paikoillaan ja siirry asentoon x". Eikä tarvitse kikkailla minkään hernepussien kanssa, kun koira opetetaan itse ymmärtämään ne jalkansa!

No eihän se helppoa ja nopeaa tietenkään ole, niin kuin harva tokoliike nyt kokonaisuudessaan onkaan. :D Homma sisältää monta osaa ja joillekin koirille se pelkkä takajalkojen tiedostaminen on hyvin pitkän prosessin takana. Sieni oli tästä loistava esimerkki. Jos en vuosiin saanut sitä sheipattua laittamaan takajalat korokkeelle, kun sillä oli kertakaikkiaan niin huono ymmärrys niistä, niin miten realistista on olettaa, että se namilla veivatessakaan tajuaisi niistä takajaloistaan yhtään enempää? Mitä vaikeampaa on opettaa takajalat korokkeella vaikka vain temppuna, sen tarpeellisempaahan se on, jos meinaa saada onnistuneita takajalkakaukoja.

Korokkeen kanssa toimitaan ihan samalla tavalla kuin normaalisti kaikkien muidenkin liikkeiden. Eli sellainen mitä minä olen tehnyt tyyliin koroke lattialle ja naksun kanssa hääritään viisi minsaa ja se siitä, ei ihan ole loppuun asti opetettu ;P Koulutuksen rakenne -kaavio pätee siis siihenkin. Mulla ei ollut koskaan tullut mieleenkään opettaa korokkeelle erikseen vihje-erottelua tai häiriötä esim. ohjaajaan liikkumisella.

Tässä alla luvalla linkitettyä videota. Pyydän vielä huomioimaan, että nämä on koulutusvaiheita, ei valmiita kokonaisuuksia, joten niitä ei tule lopullisina liikkeinä arvostellakaan! Aina välillä kun pitkin nettiä on ihme paskanjauhantaa operantista koulutuksesta ja linkitellään videonpätkiä täysin asiayhteydestään irroitettuina.

Demokoira Kirsikka, ekoja vaihtoja (s-i-s) korokkeen kanssa. Huomatkaa palkan suunta ja ajoitus alkuvaiheessa apuna. Tässä saman koiran muutenvaan-istu-seiso-tekniikkaa vertailun vuoksi.

No, sitten mennään! Vaikutuin tuosta Kirsikan korokevideosta niin, että tekee mieli kokeilla itsekin. Mudi opettelee nyt ensin vaan olemaan rauhassa etujalat korokkeella. Vanha minikoroke heitettiin pois ja otettiin käyttöön paljon isompi, mitä se ei pysty potkimaan pitkin kämppää.

Sienen kanssa ollaan treenattu koroketta tosi paljon vähemmän. Viime postauksessa oli video siitä, kun koira vasta ymmärsi takajalkojen olevan se pointti. Jatkettiin sen jälkeen takajalkojen laittamisesta korokkeelle, ja lisäksi Sienelle sain helposti yhdessä treenissä paikalla seisomiseen kestoa jo useita sekunteja. Toisin kuin eräälle säätäjälle. Sienen osalta alkuviikosta ilahduttavinta oli se, kun koira astui ulos korokkeelta, ja se yritti ja onnistuikin peruuttamalla saada takajalkansa takaisin asemiin. Siihen saakka se oli aina kiepannut ensin etujalat korokkeelle, koska sen on tarvinnut "löytää" se ensin saadakseen takajalat aseteltua sinne. Tässä video tältä illalta, palkkaushetkellä sanon "jalat" mikä tulee olemaan Sienen vihje. Vihjeen liittämisen ensimmäinen treeni on sanoa vihje palkkaussanan tilalla, ja ensi kerralla sitä aletaan aikaistaa. Tässä koiraa palkataan paljon pelkästä paikallaan seisomisesta. Peruuttaminen onnistuu jos koira on valmiiksi jotakuinkin suorassa tultuaan pyynnöstä pois, ja poishan se ei meinaa tulla, mikä on ihan tyypillinen ongelma. Sama kuin ruudussa. Jos palkkaa tulee vaan korokkeella, miksi tulla pois sieltä. Siinä vaiheessa on sallittua sössöttää niin paljon kuin tarttee, mutta namia ei pitäisi antaa. Joskus sorrun silti antamaan.