Tottelevaiset

Kahden koiran treenaaminen samassa ryhmässä on edelleen hankalaa. Tai toinen on ensin ja toinen sen jälkeen, ryhmät yksi ja kaksi, koko tiistai-ilta hallilla. Ei tartte olla samaan aikaan kehässä tai mitään sellaista, vaan vaikeinta on vaihtaa oma moodi samalla kun käy vaihtamassa koiraa autolla. Mä olen erilainen eri koirien kanssa. Olen saanut siitä noottia, pitäisi olla Sienen kanssa yhtä "ja nyt perkele haluuksä tän palkan vai et, hä!" kuin mudinkin kanssa. Mudille olen paljon intensiivisempi, niin hyvässä kuin pahassakin. Esimerkiksi joku "oho" tulee Sienelle "oooho...." ja mudille "oijoijoijoijoiJOI!!!1". Mutta kun ne on niin erilaiset koiratkin! Totta kai koiran persoona pitää ottaa huomioon tavassa kuinka sitä käsitellään! Hissuttelu ei vaan auta hissukkaa. Se on vaan hirveän vaikeaa yrittää olla samanlainen reipas ja ärhäkkä Sienellekin. Mun pitäisi ehkä treenata silmät kiinni niin että molemmat koirat on hallissa ja avustaja laskee jomman kumman tekemään hommia ja naksuttelee kun palkataan. Niin etten tietäisi kumpi mulla on.

Häiriötreeneissä (houkuttelu perusasennossa, koiran ollessa jätetty maahan/istumaan/jne) huomaan eniten eroa itsessäni. Molemmat koirat on ihan päteviä. Sienen kanssa olen "hyvä, kyllä tää kohta loppuu, selviä vielä vähän aikaa, älä ahdistu vaikka sua kiusataan" ja mudin kanssa "uskallapas prkleen törppönen haksahtaa mihinkään!".

Sienen osalta en nyt kuitenkaan ole varma, onko ryhmäpaikka hyvä idea. Häiriötreenit ja paikallaolot joo, mutta kun jokaisella on sitten omalla vuorolla 10-15min aikaa tehdä kouluttajan kanssa juttuja. Tänään aiheina oli noutojen palautukset ja omavalintainen liike (suurin osa teki tunnarin). Sieni on kummallinen koira ja treenaan sitä eri tavalla kuin toista koiraani ja eri tavalla kuin miten kaikki muu porukka treenaa omiaan. Meillä on osaava ja kiva kouluttaja, ja arvostan hänen kokemustaan ja vinkkejään, mutta Sienen kanssa mun vastaus kaikkeen on "joo, mutta kun". En halua tehdä sitä, tätä tai tota. Sitä ei kannata hetsata tai yrittää saada vauhtia kaivettua. En halua tehdä noutoon millään tavalla hetsattuja vauhtiharjoituksia, haluan vahvistaa vaan luovutuspaikkaa lyhyellä matkalla ja saada sitä kautta koiralle itsevarmuutta ja vauhtia (oli muuten aika hyviä eteen tuonteja tänään!). Ei voi myöskään nillittää, ja mun vapaavalintainen liike oli lopuksi pelkkä suora luoksetulo kun kaikki voi-liikkeet on niin vaiheessa enkä tiedä edes miten osaa lähtisin lähestymään, niin en osannut myöskään keksiä mitä haluaisin avustajan kanssa nyt tehdä. "Vino", sanoi kouluttaja koiran saavuttua perille perusasentoon. "Jes!", sanoin minä ja heitin pallon. Luoksetulo tehtiin kohti yleisöä ja vauhti oli reipas eikä häiriö haitannut koiraa, joten se sai palkkansa, vaikka tekniikka oli puutteellinen. Tällaisissa asioissa sen kanssa juuri ei kannata nillittää ja laittaa sitä yrittämään uudestaan, tai antaa toista käskyä sivulle, että se korjaisi. Ihan sama. Tuhlaan kouluttajan ja muiden ryhmäläisten aikaa, kun teen kaiken niin eri tavalla, enkä oikeastaan edes halua apua.

Ja samalla mua taas meinaa alkaa masentaa kun mulla on niin erilainen ja kummallinen koira. Huonompi. Mulla menee paremmin kun olen sen kanssa kahdestaan, eikä ole niitä toinen toistaan nopeampia, innokkaampia, motivoituneempia ja kaikin puolin parempia bortsuja mihin verrata...

***

Keskiviikkona ennen ryhmää käytiin Sienen kanssa juoksemassa. Ei suju ei, koira ravaa kunnes liina kiristyy jolloin se alkaa peitsata, ja kun lisään vauhtia, se vetää laukalla. Otin sitten Sienen hallin parvelle, kun en halunnut jättää sitä verkkoloimessa autoon jäähtymään. Keskiviikon ryhmillä on yhteiset paikallaolot ryhmien vaihdon aikaan, tällä kertaa oli toisen kouluttajan vuoro miettiä teema ja hän oli suunnitellut häiriökoiran. Sienestä tuli siis se. Oli koiralla kummastunut ilme kun kävelytin sitä remmissä paikallaolorivin ohitse ees ja taas. Koska kukaan ei reagoinut mitenkään, juoksin ja hyppyytin koiraa vähän enemmän. En sitten jaksanut viedä sitä takaisin parvelle, niin se nukkui loppuajan yhdessä nurkassa. Siinä on kyllä koiralla päänuppi kohdallaan ja loistava off-asento. Valitettavasti vaan off meinaa jumittaa silloinkin kun haluttaisiin se on. Olis aika hienoa jos joskus löytyisi se täydellinen koira joka oikeasti voisi odotellessa missä häiriössä tahansa ottaa tirsat, virittyisi sekunnissa itsestään ja tehdessä olisi täysillä messissä.

Kyllä musta on 4kk kesätauon jälkeen kivaa taas kouluttaa :) Vuosia olen ollut alkeiskursseilla ja nyt on tosi hauskaa kouluttaa pidemmällä olevia, tää on mun eka ryhmä. Alkeiskurssilaiset on kauhean palkitsevia, ne edistyy ihan silmissä ja kymmenen kerran kurssilta lähtee aivan eri koirakot kuin mitä sinne tuli. Mutta on se myös jokseenkin turhauttavaa jankuttaa samoja asioita, nyt kun ihmisillä on ihan erilaiset pohjatiedot ja taidot, niin homma on ihan erilaista. Treenasin sitten omatkin kun huomenna on vapaapäivä eikä ollut kiire kotiin. Sieni heräsi kivasti hommiin, ja teki eteen tuloja (ensin läheltä ja sitten matkan pidennys jostain 6-8 askeleesta kerralla ainakin viiteentoista, ekalla tuli väärin sivulle mutta kokeilin uudestaan niin osasi, ja laukkasi hyvällä vauhdilla eteenkin!), jäävien erottelua naminheittelyllä, lähellä pysymistä Tanjan ohjeiden mukaan sunnuntain kurssia varten (tarjoaa kaunista seuraamista!) ja lopuksi vietiin eteenmenokuppi ja tehtiin lähellä pysymistä/seuraamista se paluumatka. Kontakti ei laskenut edes koiran nielaistessa joten se oli sellaista jes-jes-jesjesjes -kävelyä. Eteen se meni kovaa.

Hain sitten mudinkin autosta ja se oli taas liekeissä kuin mikäkin bensarovio. Piti sitten vähän vielä hetsailla patukan kahvoja jalkaani läiskyttämällä, siitähän tulee sellainen piiskamainen ääni. Mudi kävi vähän kuumana ja lopulta puri mua :D Itsepähän kerjäsin... leikin sen kanssa vaan ja huudatin sitä, sillä on välillä sellainen painostava vahva haukku ja välillä saaliskimitys enkä oikein ota selkoa mikä ne erottaa. Tai mitä mun pitäisi tehdä. En mä ainakaan oikein osaa uhata sitä niin että saisin sen räkäisen äänen tulemaan. Sitten se teki metallikapulan nostoja tiistain treenien tyyliin (vire oli katossa jolloin koira murisee ja haukahtelee kapulalle mennessä, mutta ei haittaa, se ei taatusti ikinä tee niin kokeessa), seuraamista, kaikki jäävät (seisomisen istui! ohhoh! sehän ei yleensä koskaan näitä mokaile.) ja luoksetulon. Sitten vietiin lelu pois ja vaihdoin nameihin ja rally-tokoon, koira kyllä kupli yhä mutta pystyi silti tekemään kieppejä ja paikalla käännöksiä ym pientä. Lopuksi vielä jätin sen iltaruuan kuppiin ja tehtiin kokeenomainen setti lyhyt seuruu, avoimen jäävät, avoimen luoksetulo voimakkain avuin ja metallihyppynouto. Palkkasin koiran nameilla liikkeiden jälkeen. Ongelmahan etäpalkalla on helposti vinkuminen ja tällä sen ajatusta saa häirittyä ja se pysyy hiljaa. Hyppynouto oli vauhdikas, mutta koira toi kapulan suoraan sivulle, joten laitoin sen uusimaan. Nyt onnistui ja vapautin suoraan edestä ottamatta perusasentoon. Yllätys oli juuri onnistunut, koska koira hyppäsi ensin mua päin ja oli ihan että ai mikä palkka missä muka, ja rähähti lähtiessään kun muisti ja pelkäsi vissiin jo että joku muu ehti ensin. :D Hassuin koira!

Kotimatkalla mietin, että kouluttamisessa ja omien koirien treenamisessa on samanlainen iso ero kuin minussa omien koirieni välillä. Kouluttaessa yritän olla itsevarma ja perustella näkemykseni niin, että ohjaajalle tulee sellainen olo, että olen miettinyt mitä sanon ja oikeasti ajattelen hänen tilannettaan, enkä vain heitä hatusta ties mitä ehdotuksia ja arvaile. Sellainen olen myös mudin kanssa. Sitten kun treenaan Sientä, kaikki se itsevarmuus katoaa ja musta tulee sellainen epävarma entä jos, oliskohan sittenkin, diipadaa ihme säätäjä. Tänään yhtenä aiheena oli nouto ja kapulan pito/luovutus/palautus, ja yksi koira ohjaajansa mukaan ahdistuu mm. jos kapula tippuu sen jaloille. Nyt se ei esittänyt lainkaan sellaista käytöstä ja oli superreipas ja kivan näköinen muutenkin. Sanoin, että kyllä mä uskon, mutta jos se tilanne joskus tulee niin yritä olla menemättä siihen mukaan ja säälimättä koiraa, koska kuten itsekin näit nyt, se osaa myös olla hyvin reipas. Hymähdin heti perään, että joo tiedän, että se on helppo sanoa mutta vaikea toteuttaa, mun esimerkkini makaa tuolla nurkassa...