Verijälki ja muita kokeita

Teinpäs vihdoin Sienelle verijäljen! Ei mennyt kun vuosi! En ole turhan tarkka pakastimessa olevien ruokien säilymisestä, miten ne nyt siellä muka menisi vanhaksi tai pilaantuisi, mutta kieltämättä jossain vaiheessa veret metsään lutrattuani tuli mieleen, että saankohan aamulla kääriä muovipussista ja sanomalehdestä vuoden käyttämättä olleen vihreän sorkan. Ihan kuin se nyt pakastimessa ainakaan mätänisi :D Mutta vuoden se on siellä ollut koskemattomana ja nyt haluaisin siitä eroon. Mihinköhän sellainen hävitetään?

Tein jäljen edellisenä iltapäivänä ja sille tuli ikää n. 20h. Satoi useaan kertaan välissä, rankastikin. Jäljen oli tarkoitus olla U:n muotoinen 150m sivuilla eli noin 450m yhteensä, mutta mun eka suora kulma olikin aika vino ja lopulta tupsahdin tielle aivan ennen aikojaan. Siitä tuli siis max joku 300m yhdellä kulmalla ja kahdella suoralla.

Sieni ei ollut ollenkaan niin liekeissä kuin vuoden takaisesta muistelin. Tutki tosi kiinnostuneena ja jäljesti ihan eri moodissa kuin metsäjäljellä, jotenkin hieman hiippaillen ja huomattavasti maavainuisemmin. Ekan kulman meinasi oikaista, en päästänyt. Tokalla suoralla ihan vähän ennen sorkkaa harhautui jäljeltä. Jälkeä ei oltu merkattu, mutta näin itse sen katajan jonka juurella tiesin sorkan olevan, niin en päästänyt koiraa kovin kauas. Se palasi sitten jossain vaiheessa oikeaan suuntaan ja nosti jäljen uudelleen. Jäljestys oli hitaampaa kuin nykyään metsässä ja löysillä liinoin mentiin koko matka. Sorkalla koira nuuhki pitkään ja hartaasti, häntä alhaalla ja täysin eleettömästi. Tästä se vuosi sitten oli paljon enemmän innoissaan. Nyt sorkka oli suoraan pakastimesta, olisikohan sitä pitänyt sulattaa ensin? Kehuin kovasti niin kyllä se sitten alkoi nuolla karvaa ja sen jälkeen purra lihakohdasta, mutta ei mitenkään erityisen vaikuttuneena edelleenkään. Toisaalta kun otin sorkan sitten pois ja pistin pussiin, koira olisi halunnut sen sieltä uudestaan. En tiedä, kyllä se varmaan syttyisi, mutta tämä on kyllä sellaista säätöä että jos ja kun se ei ole aivan erityisen innoissaan niin antaa olla. :D Tavan metsäjälkeä on aivan huomattavasti paljon helpompaa tehdä. Ehkä mä säästän tän sille eläkelajiksi kun ei ole mitään tottiksen hyppyjä. Tai sitten kävi taas mielessä, että mudillehan voisi koettaa hankkia JVA-titteliäkin. :D Se ei ole verestä tai riistasta yhtään kiinnostunut ja joskus kerran kokeiltuani jäljesti selvästi jäljen tekijän jälkeä. Luultavasti se ilmaisisi makaukset ja sorkankin kuten kepit konsanaan, haittaiskohan se? :D

Viikko sitten kun porukatkin oli vielä mökillä lomalla, tehtiin pari eläinkoetta. Otettiin ensin mudi. Äiti jäi pitämään koiraa pihaan kun lähdin hetsaten pihasta tietä pitkin pois. Mudi huusi kuin piestävä sika ja oli tempoa äidiltä käden irti. Oltiin sovittu, että antaa mulle 10min aikaa ja lähtee sitten perään. Kävelin tietä jonkun 100m ja poikkesin sitten metsään, tiputin pipon matkalle, tulin vähän ajan päästä takaisin tielle, menin sen yli toiselle puolelle metsään ja johonkin näreeseen piiloon. Olisko se ollut yhteensä jotain reilu parisataa metriä. Sanoin, että mulle on aivan sama mitä se koira tekee, ilmaiskoon jos ilmaisee sen esineen ja jäljestäköön tai tulkoon ilmavainulla. Se ei nyt hyvin luultavasti enää koskaan mene kokeeseen, niin ei ole väliä vaikka se menisi "pilalle". Se oli kaahannut aika haipakkaa, juossut esineen yli, äiti ei nähnyt reagoiko se lainkaan mutta yli meni niin äiti otti sen itse taskuunsa. Tielle takaisin tullessaan olivat olleet kumpikin yhtä hämmästyneitä eli källi onnistui, mutta mutsi ei ollut kerinnyt miettiä että mites tämä tälleen, tuliko joku hukka, kun koira jo bongasi jälkien jatkuvan ja taas mentiin. Aika iloinen muri sitten tupsahti pusikkooni!

Sienelle tehtiin samanlainen, paitsi että lähdin eri suuntaan aitan takaa suoraan metsään, kun tie oli jo tallottu. Yllätyksekseni Sienikin alkoi hieman kiljahdella kun huutelin sitä poistuessani. Sovittiin kanssa noin 10min odotus ennen kuin saa lähteä. Merkkasin parilla merkillä kohdan mistä menin, ja pyysin että äiti tuo koiran noin 90 asteen kulmassa sitä linjaa kohti ja antaa sen nostaa jäljen. Tiputin Sienelle kanssa pipon matkalle ja menin yhteensä ehkä 150m päähän. Sieni oli nostanut jäljen hyvin ja tullut kanssa varsin reippaasti. Esineelle se oli tullut vähän syrjästä, bongannut sen ja vienyt sen mutsille. Sen pitäisi kyllä ilmaista maahan menemällä :D Mutta ehkä se ei mielestään ollut jäljellä kun se oli niin tuore hajutunneli. Minulle saapui kamalan iloinen sienen muotoinen väkkärä. Pitää kokeilla sille noita näkölähtöjä muutama, tosin ongelma on se, että jäljen pitäisi antaa vanheta reilusti ja jäljen tekijä ei sinä aikana voi tulla takaisin (tai varmaan voi, mutta luulen, että Sienellä on huomattavasti suurempi palo metsään jos se luulee että joku odottaa sitä vielä siellä).

Rally-tokon oikealla seuraamisen myötä tuplaseuraaminen vaihtui peilikuvaseuraamiseksi!