Voihan nenä

Teinpäs lauantaina pitkästä aikaa ajatuksella esineruutua ja jäljet. Hieman  painostava, raskas ja varsin tuuleton sää, ei kuitenkaan mikään helle, vaan jotain +17 vain. Alue ehkä 20 x 50m ja kuusi esinettä kaikki selvästi takana valmiina. Otin molemmat koirat yhtä aikaa eturajalle ajatuksena pistottaa vuorotellen. Autolla oli hyvin motivoitunutta väkeä. Laitoin ensin Sienen puuhun kiinni ja lähetin mudin ekalle, ajatuksena että Sieni hakee 2 ja mudi 4. Mudilla kesti aika kauan, minusta se meni monesta esineestä liki yli mutta ei reagoinut mitenkään, ja kun lopulta reagoi, tarkennus oli hyvin hidas. Sieni lähti ekalle jo selvästi vaisummin kuin esim. hakupistolle lähtee, mutta meni kuitenkin reilu puoliväliin, otti poikkitallausjäljet ja poukkoili siellä, ja jonkun aikaa pyörittyään silläkin kesti tarkentaa löytämänsä esine. Oli kuitenkin iloinen koira kun lähti sitä lopulta tuomaan. Pienen palkkauksen jälkeen vaihdoin taas koiraa, mudilla kesti edelleen kauan ja se näytti enemmän juoksemiselta kuin etsimiseltä. Sienen vuorolla koira katsoi jo lähetyksessä ylös puuhun ihan kuin siellä olisi ollut orava tai joku, otti askeleen ja jäi seisomaan ja patistelin sitten että alapas mennä siitä. Eteni ehkä 5m ja jäi sinne seisomaan, ja totesin että älä sitten tee mitään ja menin irroittamaan mudin puusta. Mudi haki kaksi esinettä ja Sieni kävi makaamaan just siihen missä seisoi. Palkkasin mudin niistä ja vein sen autoon, kävin sitten hakemassa itse viimeisen ja sitten kävelin Sienen luokse, kytkin sen ja vein sen pois sanomatta sille mitään. Mitä ihmettä taas?! Se oli välillä jo ihan tosi paljon parempi ja nyt sitten taas päätti olla tekemättä yhtään mitään siellä. Miten se voi olla autosta otettaessa ihan innoissaan ja pompahdella siinä ja sitten jo ekassa lähetyksessä ollakin että voi ei ja lähteä luimussa jos lähtee lainkaan? Tämän kevään muutosten myötä se on ollut kaikissa muissa lajeissa huomattavasti motivoituneempi ja vain esineet on edelleen ihan ihme tökkimistä. Jotenkin on silti niin vaikea uskoa, että sen mielestä ne nyt vaan olisi kamalan tyhmiä ja se sen takia ei haluaisi tehdä niitä. Syyn on pakko olla se, että se ei vain vieläkään osaa käyttää nenää ja silmillä etsiminen on niin työlästä että se ahdistuu siitä. Lisäksi se ehkä haussa ymmärtää että juokse suoraan niin siellä on ukko, mutta esineissä alue on liian iso ja se ahdistaa sitä, kun sillä ei ole selvää "kohdetta"? Tai sitten se ei vain haista? En ymmärrä, miten niillä molemmilla oli niin vaikeaa tänään, mudillakin kesti joka kerta pitkään tarkentaa. Jos ne ei vaan haista niin toinen sitten pelkästään juoksee ja toinen ei tee mitään... googlasin siinä heti puhelimella, että ei ole kumpikaan klinikka tänään auki, mutta maanantaina sitten lienee syytä hakea nenäpunkkilääkkeet kokeeksi. Ei kyllä mitään niiskutuksia ole mutta vissiin ainoa oire voi olla hajuaistin heikentyminen.

Kävin sitten ajamassa mudin jäljen, jana n. 20m, jälki lähti oikeaan, ikää noin tunti, jäljellä 3 keppiä ja pituus ehkä jonkun 200-300m. Yksi suora kulma, yksi piikki, tokan kepin jälkeen jälki meni litimärkää metsäautotietä ja lätäköiden läpi ja ennen vikaa keppiä olin kierrellyt kahdeksikkoa kahden puun ympäri ennen kuin jatkoin jälkeä. Pointtina oli eniten se pelkkä jana mutta päätin aktivoida koiraani tekemällä vähän pidemmän jäljen eikä pelkkää nostoa, ja noi muut kikkailut tuli sitten ex tempore metsässä. Janaa on tehty pitkään niin, että en anna koiralle lainkaan liikaa vaan vien sitä valjaista ja estän häröilemästä, ja tämä on tehnyt sille pienen paineen kautta paljon tarkkuutta ja keskittymistä asiaan. Kun se keskittyy, se ei koskaan myöskään nosta takajälkeä. Nyt kokeilin ottaa kokeenomaisesti eli antaa sen 10m liinaa. Jana olikin tosi hyvä, eteni rauhassa (!) ja tarkasti (!) suoraan häröilemättä yhtään mihinkään ja nosti jäljen napakasti oikeaan suuntaan (!). Jatkamme siis varmaan tätä valjaista viemistä ja kokeessa se saa sitten seuraavan kerran oikeasti liinaa... lähti kuitenkin sitten aika haipakkaa, eka kulma ihan ok, vesieste ei haitannut mitään, mutta piikkiin tuli henkseleitään paukutellen ja ajoin ehkä 5m yli ja yritti sitten sieltä etsiä kulmaa kun tajusi että jälki päättyi. No en tehnyt mitään, ja koira alkoi lenkittää ja palasi jälkeä taaksepäin ihan melkein liinan mitan, juuri kun mietin mitä teen jos se haluaa oikeasti lähteä takaisin päin, se kääntyi. Tuli sitten ihan tosi tarkasti siihen piikin kohdalle, siinä oli vielä kiva pienten kuusien muodostama ryteikkö mistä olin mennyt, koirakin oli vähän että ai se todella menee tosta läpi mutta sinne sitten mentiin. Ja johan muuttui taas ääni kellossa :D Ajoi kuin peltojälkeä konsanaan vaikka se oli tosi helppoa sammanmetsää. Kahdeksikkoa vähän ihmetteli mutta aika hyvin alkoi siinäkin lenkittää ja nappasi lähtöjäljet vaivattomasti. Keppeihin reagoi selvästi mutta niissäkin tarkennus kesti jotenkin ihmeellisen kauan. Ei se ainakaan silmillä niitä bongaile mutta ihmeellisesti pyöri etsimässä itsensä ympäri jokaisella.

Sitten otin Sienen uudestaan esineruutuun, kävin viemässä valmiiksi kaksi esinettä molempiin takakulmiin. Päätin, että välipalkkana on vaan kehut ja sehän hakee ne kun käsketään ja saa kahden jälkeen vasta makkaraa. Lähetän kerran ja sitten en tee enää mitään, en komenna, ja jos koirakaan ei tee mitään, niin istutaan sitten perkele siellä. Kovin oli luimussa jo valmiiksi autosta tullessa, lähti hitaasti mutta liikkui koko ajan. Ekan löysi aika nopeasti, tarkennus taas oli vaikeaa, toi hitaammin kuin yleensä. Kehuin, mihin vastasi ihan hyvin, ja lähetin eri kohdasta toiselle. Oli vielä hitaampi, osui vahingossa aika lähelle ja sai ehkä hajunkin, mutta ei vain löytänyt. Jäi seisomaan ja haistelemaan ilmaa sinne, pyöri vähän, meinasi lähteä kauemmas mutta tuntui että huomasi itsekin että haju häviää ja kyllä se tuolla on. Se ei varmaan oikeasti vaan haista, voi Sieni parka miten tää mahtaa sitä ahdistaa :/ Kyllä se lopulta sen sieltä löysi ja toi ja sai makkaransa, ja oli kauhean iloinen kun sitten myös kehuin ja taputtelin sitä kunnolla.

Meinasin ensin ajaa Sienen jäljen mudilla, mutta päätin että kokeillaan nyt samaan masennukseen se kuitenkin. Se oli varmaan jotain 1,5h vanha, janaa tuli 5m, jälki lähti vasempaan, keppejä 3kpl. Eka keppi hyvin pian, yksi kulma, toka keppi syvässä kuopasa jota ei varmaan haista ellei aja jälkeä täsmälleen sen päältä, yksi piikki, vika pätkä vähän pitempi ja vika keppi just ennen tietä. Pituus oli yhteensä varmaan samaa 200-300m luokkaa. Jäljen nosto meni pipariksi, lähti hyvin suoraan mutta meni n. metrin yli, pyöri siellä, stoppasin liinalla ja sitten nosti jäljeä oikeaan suuntaan. Ekan kepin ilmaisi hyvin ja sitten mentiin! Pidätin kunnolla ja sehän veti nenä maassa vastaan. Kulmasta yli, tarkasti ensin vasempaan ja jatkoi sitten oikeaan mihin jälki meni. Montussa olevan kepin ilmaisi hienosti kun ajoi jälkeä täsmälleen sen päältä, piikistä vähän yli ja sitten palasi tekemään liki askeltarkasti, vikalla pätkällä kanssa sai pitää vastaan ihan napakasti. Tiestä ottaa häiriötä eli nyt Sienelle kanssa pari sellaista, että jälki tulee ihan tien viereen ja tekee kulman ja jatkaa tien suuntaisesti ja vika keppi on vasta joskus siellä. Sieni selvästi kanssa kuvittelee että jälki loppuu tielle ja kun tie alkaa näkyä, koira kiinnittää siihen vähän huomiota. Vikalla kepillä kanssa täydellinen peltojälkipläjähdys-ilmaisu. Upeaa tarkkaa ja motivoitunutta työtä, ei ollut tippaakaan vaikeaa haistaa eikä minkäänlaista "jäljestä ite" -asennetta aiemman välikohtauksen jälkeen. Mitä ihmettä? Nyt kun tosin kysyin tutuilta fb:ssä niin kaikenlaisia kokemuksia löytyi ja kyllä ne on ne lääkkeet kokeiltava. Yksi esim. sanoi että koiransa pystyi hyvin jäljestämään mutta jälkiesineet kertakaikkiaan jäi haistamatta.

Mutta jotain sille Sienen esineruudulle nyt pitäisi muutakin varmasti tehdä, tuskin pelkkä lääke ratkaisee kaikkia ongelmia.

Tiistain tokoilut. Wanted: hieman valkoista maalia? No onneksi oikealla on Noel kanssa "värivirheellisenä"...

La illalla tottista. BH-koe on viikon päästä ja vaikka edelleen uskon, että kyllä se sen laahustaa läpi, jotenkin se nyt kuitenkin on aika pian ja jännittää jo valmiiksi. Onkin ollut aika pitkä koetauko kummankin kanssa ja se on aina mulle pahaksi ;P Tein Sienelle viimeisen viikon pläänin ja sitten ei auta kuin toivoa parasta. Toivon, että olen ensin suorittamassa liikkeet ja vasta sitten paikallaolossa, lähinnä itseni takia. Sienen vireestä en osaa sanoa, luulen että sille voisi melkein olla parempi ensin maata ja päästä vasta sitten hommiin kun se on joutunut ensin katsomaan toisen tekemistä ja odottamaan vuoroaan.

Mudi teki ensin pelkkää hallintaa ja siirtymiä. Kun otin koiran autosta ja kaivelin broilerin kaulat purkista esille, Sienikin alkoi kiljahdella. Etäpalkan jättö, kehään meno, lyhyt seuruu, koira loppuarvostelupaikalle maahan venaamaan, siitä hallintaan ja uusi lyhyt seuruukaavio, maahan venaamaan jne. Kolmannella seuraamaan lähdöllä vapautin palkalle. Oli hyvä!

Sienen teemana oli pari hyvin palkattua sivulle tuloa parkkiksella, kehään meno ja mielikuvitusilmoittautuminen (näkispä joku...), 50 askelta suoraa, täyskäännös ja 50 askelta takaisin, käännös oikeaan ja koska käännös oli niin kamala, tein vielä 10 suoraa ja täyskäännöksen joka oli parempi ja josta pääsi kupille. Yllättyi kovasti "ole hyvä!" -luvasta ja ehdin pinkaista metrin verran edelle, mutta kyllä se silti siellä kupilla ennen mua oli... :D Kehään meno ja alku oli nättiä mutta kyllä se sitten vähän jotenkin pälyilee eikä seuraa kuten haluaisin, mutta ei nyt yhtään meinaa jäädä tai mitään, joten näillä mennään. Nyt enää lyhyttä pätkää ja kehään menoja ja sitä henkilöryhmää, en veivaa pidempää ennen koetta.

Sunnuntaina korkattiin vihdoinkin VEPE-kausi kun yhdistyksen veperyhmä sai kauan odotetun uuden, ehjän veneen! Sieni kävi viime kesänä kerran yhdistyksen treeneissä ja muuten harjoiteltiin satunnaisesti omalla porukalla mökillä, missä asuimme koko kesän. Apulaista vaan ei ollut säännöllisesti käytettävissä ja vepeä ei yksin juuri treenailla... Tänä vuonna päästään onneksi säännöllisesti kimppatreeneihin ja tavoite voisi olla kesän aikana käydä se SOVE.

Aloitettiin veneestä hypyllä, taisi mennä ihan viiteenkymppiin. Huusin "Sieniii!" ja kyllä se ehti sekunnin pari miettiä, saisi roiskaista vielä nopeammin. Muuten oikein hyvä, ui kovaa, tuli suoraan, ei häiriintynyt poijusta 30m:ssä eikä laiturista mikä jäi rannasta vasemmalle.

Sitten tehtiin vientiä saatesanoilla "kyllä se tän mökillä on osannut". No mutta nyt oli erilainen ranta, vähän pengertä ja sitten kun koira seisoi vedessä, se syveni äkkiä ja piti vielä uudestaan hypätä uimasille. Mökillä kun astuu veteen, voi vaan kävellä uimaan. Vene oli jossain ehkä 15 metrissä ja avustaja hiljaa veneessä. Koira arpoi lähtemistä, yritti mennä laiturin kauttakin ja kun sitten vähän patistelin, tiputti esineen suusta. Siinä aikamme säädettiin, pyysin veneestäkin jo kutsumaan avuksi ja kyllä se sitten lähti matkaan. Esine tippui vaan just ennen kuin veneessä olija sai sen käsiin, tämä pitää opettaa erikseen nyt kuivalla maalla kuntoon, ärsyttää mua. En myöskään tiennyt, että kokeessa saman vientiesineen saa heittää koiralle veteen palkaksi heti kun veneessä olija on saanut sen käteen ja nostanut sen ilmaan merkiksi tuomarille. En kyllä silti taida tehdä näin, mun mielestä vientiesineen ei pidäkään olla palkka vaan koiran tulee tietää, että se on vain väline saada palkkaa. Samalla tavalla kun en tee esineruutuesineestä tai noutokapulasta itsessään palkkaa koirilleni.

Rutiini puuttuu.

Vikalla kierroksella veneen hakemista. Leikin ensin rannassa köydellä ja Sieni syttyi kovemmin kuin olin uskonutkaan. Vene jonnekin viiteen metriin ja koiran lähetys, hetsattiin vähän köydellä ja koiran ottaessa kiinni aloin kannustaa rannassa. Sehän meni hyvin! Veneessä oli kaksi ihmistä ja vähän autettiin airoilla koiran kuormaa kevyemmäksi. Pari kertaa ote eli mutta ei se meinannutkaan irti päästää. Näihin pitäisi miettiä jotkut oikeat käskyt, vienti on ollut "menevaan" ja nyt en edes muista millä sanoilla lähetin sen hakemaan venettä... "vie" ja "vene" voisi olla aika loogiset jopa minun muistaa? ;P

Sehän puri kiinni ihan kunnolla!

Tätä kutsutaan orjatyövoimaksi.

Lopuksi vielä bonuskierrokselle uusi vienti, matkaa oli ihan vain joku alle 5m. Kerran koetti lähteä lähetyksessä kiertämään laiturilta tms mutta sain patistettua veteen suoraan oikealta kohdalta, ja nyt piti myös suussa loppuun asti. Kyllä se siitä!

Illalla mudi kävi remmilenkillä yksin ja Sieni kaverikoiran kanssa metsässä. Tehtiin myös esineruutua fb:ssä saamani "sienestys" -vinkin perusteella niin, että kylvin kuusi esinettä kunnolla piiloon, merkkasin niiden paikat krepillä ja toin koiran alueelle mitään sanomatta. Tarkoitus oli kävellä kohti esineitä ja antaa koiran bongata ne, ja sitten pitää kunnon bileet. Nostettiin neljä. Sieni aika kovasti jäljesti, pitänee tallata paremmin tai sitten odottaa kunnon tuulta. Ei ollut lainkaan ahdistunut, mutta ei kyllä yhtään nopeakaan. Neljännestä koira sai 400gr jäisen läskipalan ja istuin mättäälle odottamaan että se söi sen. Sitten mentiin pois, tosin Sieni jäi jälkeen luuhaamaan ja huutelin sitä tulemaan sieltä, ja pian tulikin viidennen esineen kanssa! Onneksi oli vielä nameja taskussa niin palkkasin sen siitäkin. Just sellainen klassinen esimerkki miten ei saisi tapahtua, eli kun on päätetty lopettaa niin koira kiinni tai oikeasti pois sieltä ettei se tarjoa jotain ja jää palkatta koska palkat on loppu tai ohjaaja ei huomaa... mutta tällä me varmaan nyt jatketaan, samalla pitää sitten vaihtaa käskysana ja lähetys jotenkin kokonaan erilaiseksi. Ehkä voin vaan kävellä koiran kanssa kohti etureunaa ja antaa sen lähteä lennosta jollain uudella käskysanalla? Kokeessakin pitää sitten vaan jäädä niin kauas että saan pari metriä käveltyä ja lähetettyä koiran siitä.