Begleithundprüfung

Uunituore BH Sieni toveriensa BH Hertan ja BH Baikan kanssa tuloshamppareilla ennen palkintojen jakoa! :) Hyvä tytöt!

Nyt se on sitten tehty, BH iässä 3v 1kk. Mudi oli aikoinaan 2v 2kk ja onhan Sieni aika vanha jo, kun alaikärajakin on 12kk ja moni sen silloin heti käy rykäisemässä läpi. Toisaalta koirat on niin erilaisia, ja ei mudikaan samana syksynä (BH oli lokakuun lopussa) enää mihinkään oikeaan kokeeseen mennyt. Seuraavassa kesäkuussa vasta vajaa 3v iässä, ja silloinkin oli aika kesken vielä, vaikka rääpikin koularin kasaan huimalla 75p tms tottiksella. Mudi oli Sieneen verrattuna paljon aiemmin teknisesti ja vietillisesti riittävän kypsä tähän kokeeseen, mutta sen kanssa mua stressasi se kaupunkiosuus ihan sekona ja ajoin kokeeseenkin Imatralle asti ventovieraaseen paikkaan, ettei mudi ole omilla tiluksilla, mikä pahentaa pään aukomista. Mudin osalta kyse oli nimenomaan siitä, että murkkuiän kourissa se elukka ei todellakaan aina ole ollut 100% hallinnassa enkä voinut luottaa siihen. Sienen kohdalla taas tilanne on ollut täysin päinvastainen, sillä ei koskaan ollut sellaista murkkuikää ja täydellistä korvattomuutta niin kuin mudilla, ja hallinnan ja nimenomaan kaupunkiosuuden osalta se olisi voinut käydä BH:n minä tahansa elämänsä päivänä. Teknisesti senkin seuruu oli riittävän sinnepäin jo vuosi sitten, mutta kokeeseen menoa jarrutti nimenomaan vietin riittäminen tuplakaavioon. Että se edes laahustaisi sen sinnepäin-seuruulla, eikä jättäytyisi kokonaan matkasta!

Koepaikalla olimme hyvissä ajoin klo 9. Matkaa oli huimat pari kilsaa, koskaan en ole ollut kokeessa näin lähellä, että mahdollisesti kotiin unohtuneet paperit tms ehtisi reilusti hakemaankin. :D Jännitin ihan sekona jo monta päivää ennen. Onhan tässä tullut yli puolen vuoden koetauko ja se ei vain sovi mulle. Ei pitäisi päästää tällaisia kausia tulemaan, harmi kun Sienelläkin on se TK2 niin ei ole voinut tokokokeessakaan käydä treenaamassa ohjaajan hermojen hallintaa.

Oli tosi kiva mennä ekaa kertaa pk-kokeeseen sosiaalisen, tervepäisen koiran kanssa! Ei tarvinnut lainkaan jännittää luoksepäästävyyttä ja sirun tarkastusta, ja tajusin myös viikkoa ennen koetta, etten edes tiedä miten siellä tsekataan narttujen juoksut vai tsekataanko lainkaan. Sitten muistin hieman harjoitella koirani nimen ääntämistä ja vannottaa etten vahingossa ilmoittaudu tuomarille vanhasta tottumuksesta mudin nimellä! Se jos mikä olisi aika noloa.

Koiria oli 6kpl. Sieni arvottiin numeroksi 3, joten olimme toisessa parissa ja ensin liikkeissä. Olisin ehkä halunnut ensin paikalla oloon, luulen, että Sienelle tekisi hyvää katsoa ja päästä sitten vasta hommiin, mutta oli tässäkin puolensa. Aurinko alkoi pikku hiljaa porottaa ja varsinkin iltapäivästä kisakirjoja jaettaessa oli jo oikeasti hirveän kuuma.

Sirun tarkastus ym Sieneksi hyvin hillitty. :D Tuomari käski tuoda löysällä remmillä ja antaa hypätä jos hyppää. Ei hypännyt, maassa oli joku kiinnostava haju juuri ja nuuhki enemmän sitä, mutta ehti nopeasti morjenstaa. Sitten hetkeksi autoon ja uudestaan kentän laidalle kun edellisen parin vika koira teki jääviä. Palkkailin vähän namilla taskusta ja se meinasi alkaa siinä haukkua, niin pidin sen hiljaisena.

Sitten mentiin! Ilmoittautuminen ok, tosin ärsytti, kun tuomari siinä samalla koulutti yleisöä ja esitelmöi että juuri näin se tehdään, oma nimi ja koira nimi, ei muuta, plaaplaa.

Remmissä seuraaminen oli oikein kivaa, ei meinannutkaan jäädä, ja piti myös kontaktia eikä laahustanut. Täyskäännökset kamalia, juoksuun en antanut edes käskyä kun oli kivasti mukana, hitaaseen kuiskasin käskyn. Käännökset muutenkin voisi olla siistimmät, pysähdys oli ok, henkilöryhmässä ehkä hieman tuntui että meinaako se alkaa jätättää. Otin pysähdyksen heti ryhmään tullessa jotta sain antaa uuden käskyn liikkeelle lähtöön.

Remmin irroituksen yhteydessä kehuin kerran silleen jännittyneesti "hyväää...!".

Vapaana seuraamisessa oikeastaan samat jutut, ihan lopussa vikan vas. käännöksen jälkeen meinasi selvästi alkaa väsyä, taisi tiputtaa vähän kontaktia ja liikkeen loppupisteeseen tullessa jäi seisomaan kun käännyin ja tuli sitten sivulle. Tässä kehuin vähän kovemmin. Mutta ihan sikahyvin se jaksoi sen saakelin pitkän kaavion!

Istuminen jäi vinoon, käskyn annoin tarkoituksella tosi hiljaa (koska sanon "odota" enkä haluaisi että tuomari ihmettelee erikoista istu-käskyä...) ja siitä tulikin sanomista että tuomarin on kuultava käskynantohetki tai muuten varsinaisissa luokisssa tuomitaan koiran ennakoineen. Tämän jälkeen kehuin vielä enemmän ja kävin myös käsiksi koiraan, eli taputin sitä kyljille, mistä se ei varmaan edes tykkää (suurin osa koiristahan EI halua että ohjaaja lääppii kesken kokeen, vaikka ohjaaja kuvittelee palkkaavansa koiraa...) ja mitä ei ollut tarkoitus tehdä, mutta olin niin onnellinen että ollaan kohta lopussa ja kaikki on vielä hyvin. Tarkoitus oli käyttää ne sallitut kiittämisen paikat kehumalla jännittyneesti kuiskaamalla kerran se "hyväää.." ja saada koira nousemaan siitä.

Maahanmeno ja luoksetulo meni just kuten sille on opetettu, eli se tulee "Sieniiii!" -kutsulla suoraan sivulle. Kaarsi vielä aika voimakkaasti mun vasenta puolta kohti eli ei edes näyttänyt siltä että tulisi ensin eteen mutta olisi päättänyt viime hetkellä oikaista tms.

Paikallaoloa en kytännyt olan yli kertaakaan kun ajattelin, että luotan koiraan. Ja mitäpä siinä voisi tehdäkään, jos se siellä haistelisi tms niin olisi vielä pitemmät minuutit odottaa. Pari teki sitten liikkeet remmissä seuruu - istuminen - maahan meno ja luoksetulo ja sitten tuomarin huomautuksesta vasta sen vapaana seuruun, vähän ehkä tuli säätöä ja pitempi aika kun luoksetulopaikalta piti palata alkuun tekemään se seuruu, mutta mitäpäs tuosta.

Kokonaisuutena aivan Sienen näköinen suoritus, koira teki sen minkä osaa. Erinomaisen ilahduttavaa tietysti, että se ei alisuorittanut tai lamaantunut koetilanteessa, mutta olisihan sen seuruun voinut opettaa vähän nätimmäksi ennen kuin sitä menee kokeeseen esittelemään.. no mutta nyt ei murehdita, sitä ehtii loppuelämän vielä hinkata :) Vikan viikon ennen koetta aina treeneissä iskostin päähäni, että se seuraa niin kuin seuraa ja se on sille täydellistä seuraamista ja mun on oltava tyytyväinen siihen. Jos ja kun se ei seuraa kuten haluaisin, sitä pitää vaan harjoitella, että saan koiran käsityksen seuraamisesta lähemmäs mun käsitystä seuraamisesta. Sen käsitys on nyt se mikä on eikä se muuksi muutu sillä että olen tyytymätön ja yritän saada siitä ulos jotain mitä se ei esitä. Ajattelin kokeessakin joka askeleella, että se tekee niin hyvin kuin osaa ja että se on täydellinen Sieni juuri nyt. Se auttoi.

Arvostelussa Sieni kieri selällään ja näytti niin onnelliselta, että hyvä etten tirauttanut pari kyyneltä. Seuruut molemmat erinomaisia, tuomari kiitti ohjaajan eleetöntä ja korrektia ohjaamista ja sanoi että kun ohjaaja on näin tyylikäs, koirankin suoritus voi saada vähän armoa. Hyvä tietää, tulee tarpeeseen meille :D Jos haluaa hinkata niin kuulemma juoksussa vähän väistää/erkanee ja koko seuruu on hieman auki, mutta koska koira pitää saman asennon koko ajan, vielä erinomainen. Henkilöryhmässä hieman jätättää, mutta kokonaisuutena "kirjoitin tähän että hyvin kaunista, eikä ole muuta kommentoitavaa". Istuminen erinomainen, luoksetulossa arvosanan alennus suoraan sivulle tulemisesta, muuten ei huomautettavaa. Paikallaolo erinomainen. Kokonaisuutena "kaunista ja hyvin valmista" ja myöhemmin palkintojen jaossa tuomari vielä sanoi, että koira askeltaa tosi kauniisti mun tahtiin jalkojaan nostellen kuin mikäkin kouluratsu. Ihmeellistä! Miksi mulla on niin erilainen käsitys sen tekemisistä...

Arvostelun päätyttyä otin koiran hihnan käteeni ja lähdin juoksemaan sen kanssa kauas tielle autoon jätetylle maksalaatikkopurkille. Se sai vetää koko 400g rasian :D. Se kyllä muisti sen palkan itsekin ja veti sinne ihan kiitettävästi!

Kaupunkiosuuteen starttasimme pienen tauon jälkeen. Kaikki sai tottikset läpi ja olin kyllä samaa mieltä tuomarin kanssa. Virheitä näkyi ja tuomarillakin oli käytössä koko asteikko erinomaisesta puutteelliseen, mutta kyllä mulle jäi sellainen fiilis että kaikki kokeessa esitetyt koirat oli hallinnassa ja sehän tässä on pääasia. Kaupungissa käytiin ensin ilman koiria kaikki läjässä reitti läpi, tuomari halusi että liikutaan koiran kanssa sitten itsenäisesti ja hän tulee vähän matkaa perässä. Toivoi näkevänsä hallintaa, ei tottisseuruuta mutta "ei ole koiran asia tervehtiä henkilöryhmää eikä neuvoa reittiä kysyvälle mihin päin mennään, vaan se odottaa syrjemmällä kun ohjaaja hoitaa nämä tilanteet". Eli reilusti käskeä ensin koira istumaan/maahan/sivulle/jotain ja katsoa että se ei häiritse ketään ja sitten vasta keskittyä kysyjään. Ei saa haistella eikä muutenkaan liihottaa miten sattuu, vaan tässä-käskyllä pitäisi mennä. No mehän ei olla sellaisia harjoiteltu... Siispä mä kysyin, että entä jos koira luonnostaan ei ole lainkaan kiinnostunut mistään, onko sitä silti pakko käskyttää, ja voiko mennä löysällä remmillä ilman että se koira on varsinaisesti käsketty siihen lähelle kävelemään. Kyllä kuulemma voi. No niin me sitten tehtiin, ja Sieni oli täydellisen sienisen välinpitämätön just kuten oletinkin. Sillä oli kuuma ja sen mielestä keskustassa ympäräreitin käveleminen oli aika tyhmää. Henkilöryhmään mennessä käskin sen istua kättelyn ajaksi ja kun autosta kysyttiin reittiohjeita, käskin kanssa istumaan, kun kerta sitä hallintaa toivottiin nähtävän. Sitä ei hittojakaan kiinnostanut muutenkaan ja se olisi seissyt mun vierellä, mutta istui nyt sitten kun käskettiin. Pari kertaa meinasi alkaa haistelemaan mutta sanoin vaan "mennään" niin se siitä. Koiraohituksissa tuomari käski ottaa sen toiselle puolelle itseäni kuin missä se silloin oli. Lenkkeilijöiden oli määrä mennä ensin takaa ohi ja sitten tulla uudestaan vastaan, mutta tuomari huusi niille ekan ohituksen jälkeen, että menkää pois, tätä koiraa ei voisi vähempää kiinnostaa mikään eikä tarvii enää uudestaan juosta siellä helteessä. Tolppaan jätin sen maahan "käy siihen" mukavasti varjoon mutta palatessani se seisoi samassa kohtaa. Ohittavaa koiraa se ei ollut tainnut edes huomata. Loppuarvostelu oli lyhyt "se oli hyvin tyylikästä", ei kuulemma mitään muuta kommentoitavaa. :D Jep, sellainen juuri on Sieni!

Kaupunkikuvat (c) Eeva!

Sitten kerittiin hakea hampurilaiset ja mennä kentälle odottelemaan että loppuporukka sai suorituksensa tehtyä, paperit täytettyä ja palkinnot jaettua. Kaikki kuusi oman yhdistyksen koirakkoa sai hyväksytyn, vähänkö hienoa! Sienen lisäksi kokeessa oli myös toinen pitkäkarvaholsku joten nytpä kerralla tilastot notkahti kahden hyväksytyn BH:n verran :)

Yhdistyksen onnelliset BH:n suorittaneet! Niina & Onni puuttuu kuvasta. (c) Eija Taipalinen

Tässä random kuvia viikon varrelta muuten:

Käyttäytymiskokeen suorittaneita pitkiksiä:

2014: toistaiseksi nämä kaksi samassa kokeessa, uskoisin että vielä tulee muutama lisää

2013: kaksi koekäyntiä, yksi tulos

2012: kuusi koekäyntiä, kuusi tulosta

2011: yksi koekäynti, yksi tulos

2010: yksi koekäynti, ei tulosta

Jäljeltä viimeisen tulos on 2007 AVO-luokasta, sama koira sai tuloksen edellisenä vuonna ALOssa. Tuorein koekäynti on 2009 ALO-jäljellä, mutta se ei tuottanut koularia, vaan pisteet jäi hyväksymisrajan alle. Voittajaluokasta löytyy kolmella eri koiralla tuloksettomia koekäyntejä vuosilta 2002, 2004 ja 2005, yhtään tulosta sieltä ei ole siis tehty eikä siten ole käyttövalioitakaan.

Haussa viimeinen ja samalla ylin koekäynti on 1998 AVO-luokasta, kakkostulos. Viestiltä löytyy alokasluokan koulari vuodelta 1996.

Lähde: koiranet, oikeellisuutta en ole mistään muualta tarkastanut.

Sieni menee varsinaiseen kokeeseen sitten kun on valmista. Mulla ei ole kiire joten älkää tekään hätäilkö!