keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Kuolleet lehmät

BH-kokeen jälkeen sain Azuricoyotes-ryhmässä palautetta. Enemmänkin olisin toivonut mutta kiitos Sannalle ainakin tästä:
""miksei se pidä kunnolla kontaktia pää ylhäällä ja korvat hörössä vaan mulkoilee alta kulmain" Musta toi kuulostaa ihan siltä kuin mitä pitkäkarvalta "pitäisikin" odottaa jos rodunomaista esiintymistä arvostellaan, siis vaikka sitä kestävyyttä olisikin tarpeeksi siihen seuraamiseen niin kyllähän me tiedetään että ei niiden silti tarvitse/kuulu näyttää joltain muilta roduilta suorittaessaan, se on vaan helppo unohtaa. Monesti puhutaan niistä näyttelykehän kuolleista lehmistä jne. ;) mutta kyllä sen rodun matalaryhtisyyden voi odottaa näkyvän tässäkin. Ja sitten kun on tuollainen pehmeä ja kiltti otus kuin Sieni, niin se varmaan helposti näyttää just tosi piestyltä sieltä omasta silmäkulmasta katsottuna, vaikka totuus olisikin muuta? Jos videoisi treenejä tosi ahkerasti, niin muuttuisiko se oma mielikuva siitä miltä se koira näyttää huonona ja hyvänä (etenkin hyvänä!) päivänä ja uskaltaisi useammin olla ylpeä siitä - mikä sitten taas näkyisi ihan varmasti koirassakin?"

Kaikkina näinä vuosina en ole koskaan tullut ajatelleeksi rodunomaisuutta ja jo koiran rakenteen aiheuttamia rajoituksia esimerkiksi juuri seuraamisliikkeessä. Mulla on ollut päässäni ihannekuva siitä, mitä mun mielestä seuraaminen on, ja mihin haluaisin omat koirani kouluttaa. Olen kyllä ymmärtänyt, että koirani ovat henkisiltä ominaisuuksiltaan hyvin erilaiset ja siten metodien on oltava erilaiset. Koskaan ikinä milloinkaan minä tai liioin kukaan muukaan tuttu treenikaveri tai maksettu kouluttaja ei ole tajunnut ajatella rodunomaisuutta. Pitkäkarvainen hollanninpaimenkoira ei ole malinois eikä bordercollie eikä sen kuulukaan olla tai ilmentää samoja ominaisuuksia. Jep jep, tämän mantran ymmärtää ja allekirjoittaakin moni, myös minä. Miksi tätä ei sitten kuitenkaan ole osattu ajatella nimenomaan seuraamisessa ja siinä, millaiselta pitkäkarvaisen holskun hyvän seuraamisen voi odottaa näyttävän?

Luultavasti aivan totta on tuokin, että matalaryhtisen koiran olemus näyttää helposti ylhäältä katsottuna huonolta, ja heti kun alan yhtään ajattelemaan että miksi oot tollanen ja etkö voi nyt vähän skarpata, se lässähtää siitä vielä aivan oikeutetusti lisää. Jolloin kierre on valmis. Harmittaa ihan helvetisti, että se koe ei tullut videolle. Olen käännellyt ja väännellyt asiaa enkä oikein ole varma, miksi se tuntui kokeessa paremmalta kuin koskaan treeneissä. Voiko se olla kiinni vaan mun asenteesta? Olin päättänyt hymyillä koko kaavion ja joka ikisellä askeleella mun ainoa ajatus olisi "Sieni sä olet paras" meni se miten tahansa. Kun uskoin siihen niin poskettomasti, se täytti ja ylitti kaikki ne ajatukset ja oli paras.

Kyselin muutamalta BH-kokeessa olleelta tutulta miltä Sienen seuruu heidän mielestään näytti, ja tässä H, joka paikalla olleista eniten on nähnyt Sientä treeneissäkin: "Siinä oli jotan sellaista levollista keskittyneisyyttä (tai teissä oli), vaikea kuvata. No, kontakti pysyi, häntä nyt ei varsinaisesti liehunut, mutta Sienen askelluksen tempo oli koko ajan sama (pl. juoksu ja hidas tietty) ja Sieni sillain pehmeästi astahteli. Helppoa, vaivatonta, ei viettipommi vaan semmoinen keveys, tasalaatuisuus, hyvällä kontaktilla."

Tänään oltiin kimppatottiksissa ja pyysin kaverin kuvaamaan seuruuta. Yritin ottaa vähän kokeenomaista tunnelmaa, eli koira autosta, hetken odotus, kentälle tässä-käskyllä siirtyminen, aloituspisteessä odotus ja sitten liikkeelle. Tein kaavion pitkän suoran ja videolla se on tässä. Koira tuntui tehdessä ihan mukavalta, ei kuitenkaan niin kivalta kuin kokeessa. Mutta ei mulla ole enää lainkaan sellainen olo, että se jää matkasta hetkellä millä hyvänsä. Tämän videon alussa esim. vertailuna vuoden takainen avo-tokokoe, missä koiraa ahdistaa ihan kauheasti kun vein sen mökiltä jumalan selän takaa suoraan kehään käskytettäväksi. On se aika eri näköistä ja tuntuista varsinkin.

Tuoreella videolla täyskäännös on kauhea eikä se häntä vaan tuosta nouse tai juuri edes heilu, mutta jotenkin nyt videolta katsoessani se näyttää silti kokonaisuutena paljon, paljon paremmalta kuin miltä musta usein tuntuu. Hyvin voisin kommentoida jollekin muulle nimenomaan "kaunista" tai "sievää" tai jotain. Ehkä se fakta vaan on se, että pystyyn kuolleet lehmät on pystyyn kuolleita lehmiä ja jos haluaa sm-tason näyttävän showkoiran, rotuvalinta on jotain ihan muuta. Tällaisesta vaatimattomasta rakista on turhaa yrittää väkisin kaivaa jotain mitä se ei vaan ole. Ainakaan minä en osaa ja nyt lopetan sen, ja keskityn olemaan tyytyväinen siihen mitä mulla on.




Edellisessä postauksessa vihjaamani kosketuskeppi tuli hankittua. Tein ensin hätäpäissäni diy-version sukkapuikosta, jonka päähän kiedoin villalankaa, jonka sidoin kuumaliimalla pariin otteeseen. Totesin kuitenkin äkkiä, että koiran kuola ja mahdollinen sadesää ulkona tuhoaa tämän nopeasti ja googlasin oikeita kosketuskeppejä. Halvimmillaan Trixien malli oli zooplussalla alle 4e, mutta postikuluja tuli niin paljon, että samalla hinnalla hain sen paikallisesta Rahulan Rehusta (8,10e).

Sieni on joskus junnuna muistaakseni treenannut vähän, ja käsikosketuksen se osaa myös. Eihän tuo nyt ylipäänsä ole mikään työläs juttu opettaa. Paitsi mitä tekee Sieni: ehtii tarjota paljon haukkua ja lisäksi vähemmän mm. sivulle tuloja, hypätä katsomaan pöydälle missä on namit, hypätä mua päin, mennä maahan, purra keppiä päästä ja varresta sekä tempaista sen mun kädestä suuhunsa ja tyrkyttää jo takaisin. :D Ongelma on se että en tiedä missä mun pitäisi pitää nameja, se kyttää niitä ja kun olen liikkumatta ja hiljaa itse, jännitteen myötä koira aivan oikein alkaa tarjota haukkumista. Sitähän sille koko kevät on opetettu! No ehkä se siitä jää pois ja se tykittää vaan niitä kosketuksia. Mutta on kyllä hauska tämä "uusi" aktiivinen ja yritteliäs Sieni, pitäisi varmaan naksutella sille nyt jotain muitakin temppuja. Voi olla vähän eri meininki kuin ennen kun se ei oikein lähtenyt mitään tarjoamaan.

Jostain olen saanut päähäni sellaisen luvun kuin 12, eli kepin tökkiminen on sujuvaa, kun koira tekee vähintään 12 toistoa minuutissa. Ekalla kerralla kun mittasin aikaa, Sieni teki kaikkien haukkumisten ym ohessakin 14-16 toistoa minuutissa ja parhaimmillaan ylsi lukuun 20. Joku haaste on ilmeisesti myös ollut 10 toistoa 30 sekunnissa eli se 20 minuutissa. Enitenhän siinä menee aikaa namien jakeluun, ja ainakin koiran omilla nappuloilla se pureskeli yhtä jo sen sekunnin, lihapullat on huomattavasti nopeampia niellä ja olla valmiina uuteen toistoon. En nyt tiedä onko tässä mitään syytä jumiutua mihinkään lukuihin, tai siis mahdollisimman suurta ei liene tarpeellista tavoitella, mutta koiran normaali oma tempo olisi hyvä tuntea.



Ollaan nyt kolme päivää tehty tätä kotona, olen vaihtanut omaa asentoa (seisoo, istuu, makaa lattialla), kepin sijaintia koiraan nähden (edessä, pään jommalla kummalla sivulla, alaviistossa, yläviistossa) ja eilen kokeilin myös niin että peruutan kepin kanssa ja koira tulee perässä. Sienestä tämä on kauhean hauskaa. Kosketus ei vieläkään ole vakio, ja jo kerran kun naksuttaa hieman väärällä hetkellä, käytös alkaa heti muuttua. Sieni tarjoaa edelleen pallon ottamista suuhun ja nopeasti sain sen vahingossa myös laittamaan nenän kepin varteen ja liu'uttamaan sen siitä pallo-osaan mitä sen siis kuuluisi koskea. En tiedä, onko tällä niin väliä, tarviiko mun edes saada se koskemaan suoraan siihen palloon.

Suunnitelma on siis käyttää kosketuskeppiä apuna ampumiseen siedättämisessä. Sain idean Tanjalta, ja vaikka tällainen lähestyminen on minulle varsin vierasta, homma tuntui alkuihmettelyn jälkeen loogiselta ja Sienelle sopivalta, niin kokeillaanpa. Sieni ei reagoi arjessa laukauksiin eikä sillä ole mitään ongelmia esim. uuden vuoden tai ukkosen kanssa. Tottiskentällä sillä ei juuri ilmekään värähdä jos se on paikallamakuussa ampumisen aikana, mutta seuruussa koira hyvin mielellään passivoituu laukauksista(kin). Kepin tökkimisen on tärkeää olla yksittäisiä aktiivisia tökkäämisiä mistä tulee jokaisesta palkka, ei siis yhtä pitkäkestoista esim. minuutin pituista kuonokosketusta. Kyse on koiran aktiivisesta tekemisestä. Kuonon painaminen minuutin ajan keppiin on toki jossain määrin aktiivista toimintaa sekin, mutta tökkiminen on vielä selkeämpää.

Eli kun kepin tökkiminen on sujuvaa häiriöttömässä ympäristössä, aletaan siihen lisätä pikku hiljaa erilaisia häiriöitä. Oma ja koiran sijainti varmaan ensin, ja sitten itse voinee häiritä koiraa esim. pitämällä kättä tai jotain esinettä jotenkin oudosti kiinni koirassa tai kepissä, silittää koiraa, pitää yhtä tassua ylhäällä, jne. Sitten voidaan varmaan lisätä vieras ihminen tai koira johonkin lähelle ja pikku hiljaa antaa senkin häiritä yhä enemmän ja lähempää. Ehkä jotain erilaisia ääniä kanssa. Tökkiminen on helppo laskea ja minuutissa onnistuneiden toistojen määrä kertoo rehellisesti ottiko koira häiriötä ja koska se on siedättynyt niin että voidaan edetä eteenpäin, eli lisätä häiriötä tai tuoda se lähemmäs. Ampuminen ajatellaan vaan yhdeksi häiriöksi muiden joukossa ja sekin aloitetaan ensin kauempaa ja tuodaan pikku hiljaa lähemmäs. Tanjan mielestä oli oletettavaa, että kun koira pystyy tökkimään keppiä omalla normaalilla tempollaan ammuttaessa halutulta etäisyydeltä (15 askelta), voidaan vaihtaa suoraan seuraamiseen eikä ampumisen pitäisi aiheuttaa siinäkään enää mitään reaktiota.

Ainoa ongelma on nyt sitten käytännön toteutus. Niinhän se on muutenkin, jos tarvii ampua kauempaa, oli menetelmä mikä tahansa. Radiopuhelimella tai isoin käsimerkein kommunikoitaessa mun molemmat koirat jotenkin meinaa alkaa ahdistua niistä eleistä. Pitäisi melkein olla kolme ihmistä, että mä voin keskittyä vaan koiraan, yksi on mun luona ja ohjaa ampujaa joka on alkuun ainakin varmaan pk-kentällämme ihan tiellä asti näkymättömissä.




Tänään aloitin keppitreenit myös kentällä, muut lähti jo pois kun otin pari sarjaa. Hyvin tökkii. Minä uskon että tämä on hyvä systeemi.

12 kommenttia:

  1. Selvitä missä teillä on lähellä ampumarata ja siellä treenit? Me ollaan penskat aina treenattu niin, että J jättää mut autolla johonkin suht kauas (meillä ollu isot koirat mallina mukana). Sit ollaan vaan rauhassa käppäilty radalle, kun J treenaa.

    Tässä nyt toki vähän eri juttu, mutta jossain kauempana vois käydä tekemässä sitä keppiä. Toki monet koirat reagoi oikeisiin pyssyihin erilailla, mitä starttiin, mutta vois ehkä olla yksi porras treeneissä?

    VastaaPoista
  2. Ei se reagoi tollaseen mitenkään, mutta toki sitä on hyvä varmaan käyttää tässä väliportaana. Kiitos ideasta! Tärkeää olis varmaan just se, että ampuminen ei aina tule samassa paikassa (ja että ensin opetan sille huolella sen kepin ja muita häiriöitä, ettei se heti yhdistä sitä vaan ampumiseen).

    VastaaPoista
  3. Sienen seuraaminen on upeeta!!

    VastaaPoista
  4. Oi kiitos :) Tuli hyvä mieli vaikka sä olet jäävi arvioimaan sitä... :D

    VastaaPoista
  5. Nyt se ei ainakaan vähääkään ennakoi perusasentoa ja pystyy siksi kävellä kaikissa askellajeissa, myös hitaassa käynnissä, ilman että persus alkaa viistää maata tai tulee jotain muuta ennakoinnin merkkiä. Se on hyvä se.

    VastaaPoista
  6. Rodunomaista tai ei, mutta ei mun mielestä minkään rodun tulisi näyttää kuolleelta lehmältä seuraamisliikkeessä.. Onko ne samat koirat huonoryhtisiä laamoja myös muussa elämässä ja esim. metsälenkillä? Silloin kyllä epäilisin jotain sairautta. Vai pystyykö ainoastaan malit ja bordercolliet rodun ominaisuuksien puitteissa iloiseen tekemiseen?

    VastaaPoista
  7. Sinin kommentin innoittama palaan vielä tähän holskujen seuraamiseen ja esimerkkinä olkoon ihana Sieni. Vaikka olisin kuinka jäävi tätä taas sanomaan :D, niin Sienen seuraaminen näyttää ainakin mun silmään tosi hyvältä ja ennen kaikkea Sienimäiseltä. Sienellä on hyvä kontakti ja se liikkuu kauniisti ohjaajan tahtiin ja ohjaajalle työtä tehden. Se on luonteeltaan nöyrä koira ja tämä näkyy sen olemuksessa. Se seuraa mielestäni holskunartulle tyypilliseen tapaan kevyesti liikkuen ja sen liikkeissä näkyy mielestäni rodulle tyypillinen VAATIMATTOMUUS, joka taas on selkeä rotuominaisuus holskuilla ja mielestäni myös hieno piirre koirassa. Joskaan sitä ominaisuutta ei taideta tänä päivänä juuri arvostaa? Miksi? - En tiedä.

    Maailma on kuitenkin täynnä suuriviettisiä maleja, joten itse ainakin toivoisin, että holskut saisivat säilyä ainakin osaltaan "sellaisina kuin mitä ne ovat", ihanina ns. keskivertokoiria, joille varmasti on jatkossakin tilauksensa ja kannattajansa.

    Samaa mieltä kuitenkin Sinin kanssa tuossa, että kyllä iloisuus ja innokkuus toivoisi koirasta näkyvän esim. seuruuta tehdessä oli rotu mikä tahansa. Kaikkien holskujen kanssa tämän esiin saaminen ei ole helppoa ja varsinkin jos koira on luonteeltaan ohjaajapehmeä ja nöyrä, kuten aika usein monet holskut ovat. Poikkeuksiakin tietty rodusta löytyy ja jalostuksellakin tähänkin pyritään voimakkaasti vaikuttamaan. Onko se sitten kaikilta osin hyvä asia, tiedä häntä?

    Vaikken tykkääkään, että maleja (belgejä) ja holskuja vertailla keskenään niin sen verran pitää vertailua tehdä, että onhan noiden jo pelkästään ns. vapaassa liikkumisessakin suuria eroja. (mitä sitten ne erot ovat koulutuksellisesti?)Esimerkkinä vaikka nuo omat hihnalenkillä. Romeo kulkee pää runkon jatkeena susimaisesti jolkutellen kun taas Myy kävelee mielummin pää pystyssä hyvin ryhdikkäänä. No, voi vaan miettiä kun tekee seuraamista kumman kanssa se näyttää mukavammalta katsojan silmiin?

    Ja vielä lopuksi (kun kerran pääsin vauhtiin... ) Mä en usko, että kukaan voisi saada Sienen seuraamisesta tuon kauniimpaa kuin mitä Laura olet siitä rakentanut. Saat olla Laura ylpeä Sienestä ja itsestäsi. Hyvää työtä teette! :)

    VastaaPoista
  8. Kata olis voinut laittaa kommenttinsa tänne eikä yksityisesti, mutta lyhyesti, ollaan puhuttu siitä että Sieni on liian edessä. Koska se edistää, mä potkin sitä (hyvin vähän vaan, "potkin" on nyt hieman korostettu ilmaisu, mutta siitä se on kauheaa silti) ja edistämisen takia käännöksissäkin koira ajautuu aivan liian pitkälle ja varsinkin täykkärissä se siksi on ihan väärässä paikassa ja rauhoittelee. Edistämisen huomaa hyvin myös vapautuksesta, koiralla on ajatus sinne mihin se sinkoaa. Sen pitäisi odottaa palkkaa takavasemmalle, joten, eh...

    Mä oon samaa mieltä sekä Annen että Sinin kanssa. Molemmissa on pointti. Matalaryhtisenkin koiran pitäisi näyttää omassa olemuksessaan iloiselta, kyllä. Toisaalta matalaryhtistä koiraa on turha verrata johonkin muuhun koiraan. Sieni ON lenkillä ja kaikkialla muuallakin ihan erilainen kuin esim. töppönen, just sellanen vaatimaton pää ja häntä vartalon tasalla jolkottaja. Sillä ei häntä nouse oikein missään (arjessa) joten aika epärealistista odottaa niin tapahtuvan seuruussakaan. Mä en silti usko, että se tässä videolla on läheskään kaikkensa antanut ja parhaimmillaan, siitä saa kyllä vielä paljon irti. Mutta se tapa saada siitä enemmän on varmasti osaltaan lakata niin kovasti vaatimasta tai odottamasta. Ja toisekseen sitä pitää saada vähän taaemmas, se auttaa varmaan jo itsessään. Mä luulen, että Sieni luulee, että sen pitää olla potkittavana ja koska se on niin läpeensä nöyrä koira, se sitten vetää vähän luimuun ja on siinä ja miettii korkeintaan hiljaa mielessään, että miksi maailmassa... Kata kysyi, eikö se sitten nimenomaan ottaisi vähän etäisyyttä jotta se välttäisi sen potkimisen. En usko, kiltein Sieni tekee niin kuin kuvittelee että siltä odotetaaan vaikka se olisi siitä tyhmää. Ja onhan se jätättänyt ja ollut väljäkin, jolloin olen keskeyttänyt ja jättänyt sen ruuatta, ja sitä kautta pakottanut sen tulemaan lähemmäs. Mikä sotku, oikeasti.

    VastaaPoista
  9. Katsoin videon ja Sienellä on kyllä tosi kiva seuraaminen! Täyskäännöksessä näkyy joku ahdistus, mutta muutenhan tuo on tosi hienon näköistä! En tiedä oletko kuullut tätä, mutta sä olet Laura kyllä yksi perfektionisti. :D

    Jäin oikein miettimään tätä ryhtiasiaa ja oivalsin, että bordercollieilla on usein juurikin sellainen rakenne, jossa niska on ns. selän jatkeena, aivan kuin holskuilla. Ja eihän niiden seuraaminen oikeastaan näytäkään kauhean voimakkaalta? Ainakaan minusta. Mutta iloiselta kyllä. Belgeillä taas on neliömäisempi rakenne ja sitä kautta seuraamisliike voi olla paljon näyttävempi kuin esim. bordercollieilla. Rakenneasiassa on siis perää, mutta rotuominaisuuksilla ei kyllä sitä ilottomuutta selitetä. Vai pitääkö kuollut lehmä määritellä uudelleen? Onko kuollut lehmä iloinen lehmä vai surullinen lehmä?

    VastaaPoista
  10. Kiva Sini keskustella videosta ja katsoa se vasta lopuksi... :D

    Ei se kuollut lehmä määrittele koiran mielentilaa, vaan sitä ulkoista olemusta.

    VastaaPoista
  11. Mullakin vähän särähti toi lehmä-vertaus samanlailla kun Sinilläkin, mutta arvelin, ettei sillä kuitenkaan sitä kirjaimellisesti tarkoitettu ja oli vertauskuva siitä ryhdistä, ei mistään olotiloista.. Jos sieni ei usein pidä häntää ylhäällä, niin ainakin sen heiluminen on sille tunnusomaista, ehkä se joskus vielä huiskii sillä seuruussakin. Vaan oikeastihan toi seuruu on jo tosi hyvää ja Annen tavoin en usko että sitä kuka tahansa muu saisi ton paremmaksi. Lähinnä nää korva- ja häntäjutut sekä 8,5cm edistämiset on sellaista hiuksien halkomista, mutta kivaahan sekin on , ainakin jossain rajoissa :D

    VastaaPoista
  12. Keskustelin aluksi vain kuolleista lehmistä, kun se kalikka todellakin kalahti. :D Tai ymmärsin sen niin, että seuraamisliikkeessä pitkäkarvaholskun kuuluukin näyttää kuolleelta lehmältä tai että sen voi antaa anteeksi rodunomaisuuden puitteissa.

    Sienen seuruu taas on aina mun silmään näyttänyt hyvältä, mutta mun kokemukset onkin niistä kahdesta tokokokeesta mitä oon nähnyt.

    VastaaPoista

Kommentit tulevat näkyviin hyväksymisen jälkeen! Jos tulevat, eli nimettömiä/yhteystiedottomia kommentteja ei julkaista. Sinä tiedät kuka minä olen ja minäkin haluan tietää kuka sinä olet, tai muuten me ei tällä kanavalla keskustella :)