Holskuyhdistyksen pk-leirillä (haku & peltojälki) Loimaalla, hakukouluttajana tuomari ja itsekin lajia harrastava Antti Konttinen. Matkaa tuli melkein täsmälleen 300km/suunta, mutta tämä oli vähän niin kuin Sienen henkiin jäämisen kunniaksi... mudia en saanut kätevästi mihinkään hoitoon niin se oli sitten pakko ottaa mukaan. Yhdellä leiriläisellä oli juoksuinen narttu ja sen hajut pihassa hämäsi mudia varmaan niin, että se oli aivan ihmeellisen lunki koko viikonlopun! No autossahan se asui ja pääsi kolme kertaa päivässä lenkille yhteensä n. tunnin ajaksi, eikä käynyt sisällä lainkaan, mutta se olisi kuulkaa voinut silti vetää sellaiset pultit että olisi saanut pelätä että se saa sydärin hetkellä millä hyvänsä. Pahimpaan ruuhkaan pihalla pientä mutinaa lähiohituksissa mutta eipä ollut ainoa, ja sehän siis vaikutti aivan normaalilta koiralta. :) Sillä oli hurtta-haalari ja toppa-BoT ja vaikka öisin kävi pari astetta pakkasella, ennen seitsemää aamulenkille lähtiessä kokeilin töppösen uumenia ja takkien alla karvaa vasten oli aivan lämmintä. Ei varmasti ollut siis mitään hätää. Paha mielihän sen puolesta oli, kun se joutui vaan katsomaan, mutta joskus elämä on... Sieni taas osoitti miten helppoa elämä voi olla kun koiralla on päässä palikat kohdillaan. Ei muuten tasan vingu, möykkää, rähise tai ole rauhaton vieraassakaan paikassa yksin omaan häkkiinsä jätettynä. Eikä töppönenkään nyt olisi siellä mikään erityisen paha häirikkö ollut, kaikilla ei todellakaan ollut "sieniä" vaikka ne sisälle ne koirat toikin.
Konttinen oli aika perinteinen pk-tyylin mies ja kiteytti omasta mielestään pk-haun koesuorituksen vaatimukset kolmeen asiaan: maalimiesmotivaatio, 50m suoraan täsmälleen käteni osoittamaan suuntaan ja ilmaisu. Suoran piston sijaan ehkä voisi sanoa laatikkopisto, eli hän oli hyvin tarkka "ällistä" (L-pisto) ja näkee että henkilöetsintä on tottelevaisuutta metsässä. Ei kuitenkaan missään nimessä virkamiesmaista eleetöntä työskentelyä "kun nyt on pakko", vaan haluaa että koirassa on oikeasti sitä tunteen paloa ja suuri motivaatio hommaan. Kaikki alkaa maalimiesmotivaatiosta ja valtaosa ongelmista palaa vaikka mutkan kautta mutta palaa silti myös maalimiesmotivaatioon, joten siitä täytyy aina pitää hyvää huolta ja tietoisesti ylläpitää sitä osaavallakin koiralla. Huomattava, että esim. motivaatio juosta ei ole sama asia kuin maalimiesmotivaatio. Asiat opetetaan koiralle vaiheittain ja opetusvaiheen jälkeen päästään vasta oikeasti kouluttamaan sitä koiraa. Kyselin kolmosluokan koiran treeneistä ja ei todellakaan ole mikään tavoite, että koiran osaamisen myötä rata aina pitenee. Eihän kukaan treenaa voittajaluokan koiralla kentälläkään aina koko seuruukaaviota kokeenomaisena läpi. Haussa treenataan samalla tavalla aina eri osia täsmätreenillä ja rataa tehdään vain välillä, koiran mukaan, mutta missään tapauksessa mitään kokeenomaisia kolmosen ratoja ei kenenkään pidä tavoitella joka treeniin. Jotenkin mulle oli ylläri se, miten avuistakaan ei ole tarkoitus päästä eroon ja unohtaa niitä, vaan kolmosen koirilla vahvistetaan edelleen suoraa pistoa paljon haamuilla jne. Tai jos treenaa pitkää rataa, sinne ei ole mitään järkeä tunkea kahtakymmentä tyhjää, vaan tehdä sitä pituutta esim. motivaatiotreeneillä eli esim. lelupalkalla olevalle haukkuvalle koiralle haamuilla suoria pistoja, lyhyet haukut ja kunnon leikit (että väsyy leikistä ja saadaan sitä väsyneenä jaksamista harjoiteltua). Lisäksi oli lohdullista nähdä kouluttajan oman nuoren kolmosluokan koiran eka kierros; pelkkää tyhjää ja oikeassa takakulmassa (olisko rata ollut jotain 150m? 200m? oon edelleen huono arvioimaan...) ukko. Etukulmat vinoon ja korjasi molemmat, toiselta ei tullut edes takaisin vaikka karjuttiin, sitten karkasi kokonaan, irtosi jonnekin tosi pitkälle, teki omatoimisen keskilinjan ylityksen ja oli siellä ukolla rääkymässä. :D Kun ei ne ole koneita, ja sitten tehtiinkin korjaussarjaa. Tämä on ihan normaalia ja haussa kukaan ei koskaan ole valmis, eikä sellaista tilaa pidä erehtyä tavoittelemaankaan. Motivaatio ja tekniikka koiran mukaan tasapainoillen, aina kuuri kumpaakin, ja sitten ennen koetta pakettiin. Eri koirat laitetaan hyvin eri tavalla siihen ideaalipakettiinsa ja ohjaajan omaa tunne koirasi -vastuuta korostettiin moneen kertaan.
Kouluttajan mielestä haku on myös periaatteessa hyvin yksinkertaista. Ennen hänkin mietti kamalasti miksi eka oma hakukoira joskus 20v sitten teki sitä tai tätä, nykyään ajattelee enemmän, että koira on eläin ja elää hetkessä, eikä se osaa kovin monimutkaisia analyyseja tehdä. Ihmisenkään ei pidä siis ajatella liian monimutkaisesti ja kaikenlainen kikkailu on pahasta.
Hakuryhmässä oli lauantaina 10 koiraa ja sunnuntaina 8, Sieni ainoa pitkäkarva, karkkareita yksi ja lyhkäsistä suurin osa enempi vähempi "käyttösukuisia". Jälkiryhmässä oli kanssa yksi pitkis, useampi karkkari ja loput lyhytkarvoja. Hieman oli siis paineet taas matkassa, kiva olla tollasessa seurassa edustamassa! Lisäksi mua vähän hirvitti osa niistä koirista, en vaan ole koskaan pelannut niin kiihkeiden ja vietikkäiden koirien kanssa enkä oikeasti osaa kun oon tottunut puudeleihin. :D Oli kyllä hienoa kun oli niin erilaisia rotunsa edustajia, niitähän mä sinne menin myös katsomaan!
Kouluttajan mielestä haku on myös periaatteessa hyvin yksinkertaista. Ennen hänkin mietti kamalasti miksi eka oma hakukoira joskus 20v sitten teki sitä tai tätä, nykyään ajattelee enemmän, että koira on eläin ja elää hetkessä, eikä se osaa kovin monimutkaisia analyyseja tehdä. Ihmisenkään ei pidä siis ajatella liian monimutkaisesti ja kaikenlainen kikkailu on pahasta.
Hakuryhmässä oli lauantaina 10 koiraa ja sunnuntaina 8, Sieni ainoa pitkäkarva, karkkareita yksi ja lyhkäsistä suurin osa enempi vähempi "käyttösukuisia". Jälkiryhmässä oli kanssa yksi pitkis, useampi karkkari ja loput lyhytkarvoja. Hieman oli siis paineet taas matkassa, kiva olla tollasessa seurassa edustamassa! Lisäksi mua vähän hirvitti osa niistä koirista, en vaan ole koskaan pelannut niin kiihkeiden ja vietikkäiden koirien kanssa enkä oikeasti osaa kun oon tottunut puudeleihin. :D Oli kyllä hienoa kun oli niin erilaisia rotunsa edustajia, niitähän mä sinne menin myös katsomaan!
Lauantaiaamu alkoi oman koiran esittelyllä ja sitten jokainen suunnitteli itselleen sellaisen lyhyen treenin, missä tulisi esiin ne ongelmat mitä leirillä haluaa treenata. Sieni oli viides ja ehdin vähän katselle toisten treenejä siis ensin, ja mun suunnitelma muuttui koko ajan. Koska kouluttaja painotti niitä L-pistoja ja mun koirahan ei niitä osaa ("osaa" oikealla tuulella ja tähtien asennolla, eli ei osaa), päätin että unohdetaan ilmaisu ja tehdään pelkkää ällää suorapalkalla. Ykkönen oikealla ääniavulla, kuljetti L-pistoa, passivoitui ja kutsuin koiran (tai se tuli itse). Kakkonen vasemmassa etukulmassa valmiina, kuljetti kanssa L-pistoa. Kolmonen oli siirtynyt ykköseltä valmiiksi niin että lähetyskohdasta piti tehdä pieni etenemä ja kuljetti myös L-pistoa. Kolmoselle tuli kaksi lähetystä, ekalla teki tyhjän eikä saanut hajua vaikka aika läheltä juoksikin. Sienellä oli minusta vauhtia enemmän kuin aivoja ja se kaahasi ihan saatananmoista vauhtia, eka kommentti olikin "sulla on juokseva (=nopea) koira". Seuraavaksi heti perään, että olen liian aktiivinen ja turhaan kehun niin paljon (ja imutan) sitä siirtymissä tai sen tultua pistolta mun luokse. Koira voisi myös omasta mielestäni edetä hieman suorempaan, nyt se vähän poukkoili, tähän ei kyllä tullut kommenttia nillitänkö turhasta. Mutta älliä se ei ainakaan osaa ja viidessäkympissä alkaa pyöriä miten sattuu.
Toisella kierroksella lounaan jälkeen suunniteltiin sille kuuden piston treeni. Aloitus samalla tavalla oikealta. Konttinen opettaa pennulle lähetyksen ensin niin, että menee kyykkyyn sen viereen ja näyttää käsi pitkänä suoraan eteen, ja näin katsotaan haamu (nousee kun koira katsoo, ja laskeutuu niille sijoilleen, jolloin ohjaaja lähettää) yhdessä. Myöhemmin hän alkaa lähettää koiran ihan normaalisti seisten ja tekee paljon yliheittoja, mutta jos koira ei mene minne oli tarkoitus, hän kutsuu sen pois ja menee aina uusintalähetyksellä kyykkyyn sen viereen. Niin saa tehdä myös kokeessa, kunhan ei koske koiraan (ota sitä pannasta tms) - lähetysasento on vapaa! Tällä on hänen koirilleen sellainen vähän painostava merkitys, että "nyt olisi mentävä just tuonne minne näytän eikä sovelleta mitään omia oikomisia!". Sienen kanssa alettiin nyt harjoittelemaan tätä ihan samaa, eli näytin sille suuntaa ja kun koira katsoi sinne, vahvisteeksi radiopuhelimella ukolle käsky nousta ja laskeutua takaisin, ja koira lähetettiin heti. Maalimies kuljetti taas L-pistoa. Näitä viisi, osa maalimiehistä laskeutui juuri niille sijoilleen suoran piston päähän ja osassa koiran silmät peitettiin ja mm siirtyi haamukohdasta metrin eteenpäin, jotta tuli pieni L. Viimeiselle yliheitto, lähti pupuna karkuun. Sieni jaksoi hyvin ja treeni onnistui kaikin puolin hyvin. Kysyin siitä vauhdista, että haittaako kun se aloittaa niin kovaa ja väsyy (hidastuu) loppua kohti, niin ei haittaa. Täysii on hyvä asenne ja kertoo motivaatiosta, mutta koiralle pitää toki opettaa, että väsymyksestä huolimatta sen tulee jatkaa jos niin käsketään. Mutta ei sitä siis mitenkään pidä alkaa väkisin yrittää saada hidastamaan!
Toisella kierroksella lounaan jälkeen suunniteltiin sille kuuden piston treeni. Aloitus samalla tavalla oikealta. Konttinen opettaa pennulle lähetyksen ensin niin, että menee kyykkyyn sen viereen ja näyttää käsi pitkänä suoraan eteen, ja näin katsotaan haamu (nousee kun koira katsoo, ja laskeutuu niille sijoilleen, jolloin ohjaaja lähettää) yhdessä. Myöhemmin hän alkaa lähettää koiran ihan normaalisti seisten ja tekee paljon yliheittoja, mutta jos koira ei mene minne oli tarkoitus, hän kutsuu sen pois ja menee aina uusintalähetyksellä kyykkyyn sen viereen. Niin saa tehdä myös kokeessa, kunhan ei koske koiraan (ota sitä pannasta tms) - lähetysasento on vapaa! Tällä on hänen koirilleen sellainen vähän painostava merkitys, että "nyt olisi mentävä just tuonne minne näytän eikä sovelleta mitään omia oikomisia!". Sienen kanssa alettiin nyt harjoittelemaan tätä ihan samaa, eli näytin sille suuntaa ja kun koira katsoi sinne, vahvisteeksi radiopuhelimella ukolle käsky nousta ja laskeutua takaisin, ja koira lähetettiin heti. Maalimies kuljetti taas L-pistoa. Näitä viisi, osa maalimiehistä laskeutui juuri niille sijoilleen suoran piston päähän ja osassa koiran silmät peitettiin ja mm siirtyi haamukohdasta metrin eteenpäin, jotta tuli pieni L. Viimeiselle yliheitto, lähti pupuna karkuun. Sieni jaksoi hyvin ja treeni onnistui kaikin puolin hyvin. Kysyin siitä vauhdista, että haittaako kun se aloittaa niin kovaa ja väsyy (hidastuu) loppua kohti, niin ei haittaa. Täysii on hyvä asenne ja kertoo motivaatiosta, mutta koiralle pitää toki opettaa, että väsymyksestä huolimatta sen tulee jatkaa jos niin käsketään. Mutta ei sitä siis mitenkään pidä alkaa väkisin yrittää saada hidastamaan!
Konttinen lainasi Kaarloa ja näytti kädestä pitäen että näin. Ei jää epäselvää suunnasta. |
Sunnuntaille tuli jo illasta kommenttia, että ilmaisu mukaan, eteneminen rullan kanssa tulee samalla vaivalla eikä ole järkeä junnata älliä pelkällä suorapalkalla. Yön yli sitten haudoin asiaa ja koska palautetta tuli myös mukavuusalueella treenaamisesta ja kikkailusta, päätin että olkoon perkele, pannaan sille kiintorulla ekaa kertaa ratatreeniin ja katsotaan mitä tapahtuu. :D On se pelkissä ilmaisuharkoissa sitä osannut parkkipaikan laidalla "metsässä" käyttää ja yhden mökkikylätreenin kentällä tehnyt, mutta mutta... sen verran jänistin sitten kuitenkin, että ekalla ukolla oli irtorulla. Oli sama rata kuin lauantaina ja kun se oli siellä kaksi kertaa saanut suorapalkkaa, laitoin ekalle irtorullan käteen, että koira varmasti tajuaa että tänään ilmaistaan. Kolme seuraavaa kiintorullalla ja vikana kolmen ihmisen kimppapiilo n. 25 metrissä ja niiden syöttäessä koiraa kaikki muutkin hilpaisi keskilinjalta sinne ja oli niin sieninen joulu metsässä. Näistä se tykkää. :) Kaikki ukot oli haamuina että saatiin suoran pistot. Keskimmäisessä kiintorullailmaisussa oli ottanut rullan ukolta hyvin, mutta kun huusin "täällä!" avuksi etenemiseen, tiputti ja tuli ilman rullaa sivulle. Siinä vähän meinasi hamuta sitä kaulasta suuhunsa, mutta jätti itse. Laitettiin se kokonaan uudestaan sinne pistolle ja nyt meni hyvin, tällä ja kaikilla muilla kesti kyllä "täälläpäin!"- huudot. Tarkastaa kuulemma ukot varsin läheltä, ihan melkein koskee ennen rullan ottoa, ja palkalla mun "syöttäkää yksi nami kerrallaan että ehdin paikalle" -ohjeet meni vähän vituiksi kun kahdella ekalla se oli sikaillut purkille itse. :D Maahan siis meni hyvin mutta ei sitten odottanut tarjoilua vaan ryntäsi vastaan. Kyllä se vähän rullaa tuodessa palaa omia jälkiään ja saisi edetä aluetta selvemmin, eli autetaan just huutamalla missä menen (kokeessa koiraa ei saa kutsua sen tuodessa rullaa, eli pitää ehtiä huutaa ennen kuin näkee koiralla olevan rullan (tai katsoa eri suuntaan ja kuvitella että koiraa kutsutaan tyhjältä ja on jo miettimässä seuraavaa lähetyspaikkaa...), tai pitää muuten vaan kävelemällä tms ääntä että osaa suunnistaa oikeaan suuntaan), ja tekemämme treeni missä maalimies vie koiran metsään ja ne katsoo mun liikkumista ennen kuin koira saa irtorullan, on varmaan tälle sopiva ja sitä voi jatkaa. Näytölle lähti tänään kuitenkin varsin suoraan eikä palannut omia reittejään, mutta tätäkin voi vielä vahvistaa että mm muuttuu aktiiviseksi näytä-käskyn kanssa samaan aikaan. Lisäksi se liinassa meno pitää opettaa ihan samalla tavalla, mm hetsaa kun ohjaaja roikkuu perässä. Nyt annoin sen liinan liukua käsistäni ja koiran juosta edellä kun sanoin että tätä sille ei ole opetettu.
Noin kokonaisuutena palaute oli sellainen mehut väärään kurkkuun -tyylinen, eli missäs kunnossa tottis on kun voisi alkaa tämän perusteella katselemaan koepaikkaa...! Tyhjiähän se ei lainkaan kiintorulla kaulassa tehnyt, ei leirillä eikä ole koskaan kotonakaan, mutta näytti kuulemma siltä että koira kyllä ymmärtää miten rullaa käytetään eikä niissä pitäisi olla oletettavissa mitään ongelmia. Näyttö liinatuntumalla ja hallinta ukoilta keskilinjalle mennessä niin aivan olisi alokasluokan koira kyllä. Jos se nyt ei täydellisiä älliä tee niin ei ehkä tule täysiä pisteitäkään, mutta koulari ihan varmasti. Mulla kyllä oli taas sata selitystä miksi ei varmasti vielä ole valmis, mutta oli tää toisaalta aika ravisteleva kommentti ja saipahan vähän perspektiiviä asioihin. Vaikka Sieni ei ole mikään tykki ja se oli yksi harvoja ruokapalkalla olevia koiria, sillä oli mun mielestä koko jengiin verrattuna kyllä todella hyvä motivaatio! Siellä oli useampi lelulla oleva koira jonka ongelmat kulminoitui juuri maalimiesmotivaatioon ja siihen että se saisi olla vielä parempi. Mä oon edelleen siis ihan jumissa tässä ihme ajatuksessa, että jos koira leikkii ihan saakelin kiihkeästi, se on automaattisesti kaikin tavoin muutenkin erinomainen.
No sitten niitä ajatuksia omista ja muiden treeneistä:
Noin kokonaisuutena palaute oli sellainen mehut väärään kurkkuun -tyylinen, eli missäs kunnossa tottis on kun voisi alkaa tämän perusteella katselemaan koepaikkaa...! Tyhjiähän se ei lainkaan kiintorulla kaulassa tehnyt, ei leirillä eikä ole koskaan kotonakaan, mutta näytti kuulemma siltä että koira kyllä ymmärtää miten rullaa käytetään eikä niissä pitäisi olla oletettavissa mitään ongelmia. Näyttö liinatuntumalla ja hallinta ukoilta keskilinjalle mennessä niin aivan olisi alokasluokan koira kyllä. Jos se nyt ei täydellisiä älliä tee niin ei ehkä tule täysiä pisteitäkään, mutta koulari ihan varmasti. Mulla kyllä oli taas sata selitystä miksi ei varmasti vielä ole valmis, mutta oli tää toisaalta aika ravisteleva kommentti ja saipahan vähän perspektiiviä asioihin. Vaikka Sieni ei ole mikään tykki ja se oli yksi harvoja ruokapalkalla olevia koiria, sillä oli mun mielestä koko jengiin verrattuna kyllä todella hyvä motivaatio! Siellä oli useampi lelulla oleva koira jonka ongelmat kulminoitui juuri maalimiesmotivaatioon ja siihen että se saisi olla vielä parempi. Mä oon edelleen siis ihan jumissa tässä ihme ajatuksessa, että jos koira leikkii ihan saakelin kiihkeästi, se on automaattisesti kaikin tavoin muutenkin erinomainen.
No sitten niitä ajatuksia omista ja muiden treeneistä:
-perusasia on 50m (tai 60, 70, 80... tallauksen rajalle asti siis) eteneminen suoraan ja jos siinä ei ole ukkoa, kääntyminen oikeaan suuntaan rataa eteenpäin
-"riittää että löytää" on huono kriteeri pk-hakuun. Osa tuomareista painottaa laatikkopistoja eri tavoin, mutta kyseisen herran mielestä ne on tärkeitä ja haku on ehdottomasti tottelevaisuutta metsässä, ja hallitsematon juoksentelu ei ole pk-hakua vaikka löydöt ja ilmaisut olisi kuinka hienoja.
-vahvista käännös heti kehulla! Ohjaaja mieluiten etenee ja joku muu jää katsomaan koiran reitin ja ilmoittaa tekikö oikein. Näin ohjaajan kehu tulee edestä päin. Ääntä saa käyttää myös kokeessa ja treeneissä varsinkin. Jos ukko on suoraan edessä, kehutaan juuri kun koira tulee sille, kehu tulee siis suorasta pistosta.
-"riittää että löytää" on huono kriteeri pk-hakuun. Osa tuomareista painottaa laatikkopistoja eri tavoin, mutta kyseisen herran mielestä ne on tärkeitä ja haku on ehdottomasti tottelevaisuutta metsässä, ja hallitsematon juoksentelu ei ole pk-hakua vaikka löydöt ja ilmaisut olisi kuinka hienoja.
-vahvista käännös heti kehulla! Ohjaaja mieluiten etenee ja joku muu jää katsomaan koiran reitin ja ilmoittaa tekikö oikein. Näin ohjaajan kehu tulee edestä päin. Ääntä saa käyttää myös kokeessa ja treeneissä varsinkin. Jos ukko on suoraan edessä, kehutaan juuri kun koira tulee sille, kehu tulee siis suorasta pistosta.
-lähetyksessä päätä tietty puu tms mitä kohti koiran tulee mennä, ja jos poikkeaa yhtään reitiltä, korjataan. Osaavan koiran voi lähettää keskilinjalta, jos ei suju tai koira on alussa, mennään lähettämään siitä missä lähti vinoon. Tarvittaessa vaikka puolen metrin päästä puusta, jos ei ennen mene sinne minne pitää.
-osaavalle koiralle edelleen ääniavut/haamu usein! Vahvistetaan perusasioita eli suoraan etenemistä läpi koiran elämän eikä niistä avuista ole mikään tavoite päästä eroon koskaan. Ei tietysti aina, että osaa ilmankin eikä tee asiaa x vaan tilanteessa y, mutta paljon silti.
-osaavalle koiralle edelleen ääniavut/haamu usein! Vahvistetaan perusasioita eli suoraan etenemistä läpi koiran elämän eikä niistä avuista ole mikään tavoite päästä eroon koskaan. Ei tietysti aina, että osaa ilmankin eikä tee asiaa x vaan tilanteessa y, mutta paljon silti.
Aloitukseen tulossa ja koira olisi jo menossa. |
-L-pisto opetetaan vaihe kerrallaan, eli aloitus juuri kuten Sienelle tehtiin: katsotaan yhdessä koiran kanssa kun ukko nousee ja putoaa alas, peitetään koiran silmät kädellä tai käännetään se ympäri, ukko liikkuu sillä aikaa metrin eteenpäin ja piiloutuu hyvin siihen. Keskilinjalla kannattaa jutella ettei koira kuule ukon liikkeitä, eikä se myöskään saa vahingossakaan nähdä ukon liikkuvan, vaan sen täytyy luulla että se putosi juuri siihen missä se nähtiin. Sitten koira lähetetään ja se juoksee sinne missä näki ukon, ja ideaalitapauksessa sille ehtii tulla sellainen "täh?" -tunne ja se heti näkee/haistaa (kouluttajan mielestä tässä vaiheessa voi olla näkyvä sen kummemmin piiloutumaton ukko, että koira varmasti huomaa sen, eikä ehdi pyöriä) ukon metrin päässä ja menee sinne. Tämä on se vaihe mikä useimmiten epäonnistuu ja syy on se, että ihmiset laittaa sen maalimiehen jonnekin 10-15m päähän ja yksikään koira ei vahingossa tee oikeaoppista L-pistoa vaan ehtii siinä pyöriä ja hyöriä ja saada vahvisteen sellaisesta. Eli se opetetaan metri kerrallaan. Keskilinjalla ohjaaja vahvistaa koiran oikean suunnan valinnan huutamalla "hyvä!" ja heti perään koira löytää ukon. Lisäksi todellinen ongelma on se, että ihmiset ei osaa arvioida matkaa. Jos sanotaan että liiku kaksi metriä, valtaosa loikkii siellä helposti jonkun viisi tai kymmenenkin mikä on aivan liikaa. Kaksi metriä on lyhyt matka metsässä. Kaksi askelta eikä yhtään enempää. Sitten paljon niitä, missä ukko on suoraan siellä missä näkyikin, että koira ei ala oikoa, ja samalla pikku hiljaa L:n leveyttä pidennetään sinne 10, 15, 20 metriin.
-kouluttaja ei pidä alkuvaiheessa maalimiesten piiloutumista lainkaan tärkeänä. Jos käytetään apuja, käytetään sitten kunnolla, että ne varmasti toimii. Pahinta on esim. jos ottaa haamun ja koira ei silti löydä sitä suoraan, vaan ehtii pyöriä etsimässä. Apu meni ihan hukkaan ja koko homma vahvisti pyörimistä, ei suoraa pistoa. Maalimies voi siis hyvin olla aivan näkyvä jotta koira varmasti bongaa sen heti kun saapuu siihen missä haamun näki. Avain nenänkäyttöön on jumalaton maalimiesmotivaatio, eli sitten kun ne ukot pannaan piiloon, koiralla on niin hirveä tarve löytää ne ja heti, että se luonnostaan tajuaa että nenä on tehokkain väline. Vähän jäi epäilyttämään...
-ilmaisuissa (rulla) joko kiintorulla tai irtorulla, ei sekaisin. Musta tää oli outo ohje, eli tarkoitti oikeasti sitä että joko opetetaan alkeista asti kiintorullalla tai sitten tehdään irtorullilla aina paitsi kokeissa. Suorapalkasta en tajunnut erikseen kysyä, tai miten kiintorullakoira varmistetaan että se ei ala oikoa ja ottaa rullaa jo esim. hajusta vaan menee oikeasti tarkastamaan ukon ensin. Kouluttaja ei tuntunut pitävän sitä riskinä lainkaan. Jos koira osaa ilmaisun ja ymmärtää että rulla otetaan ukolla, siinä ei pitäisi tulla mitään tällaisia lainkaan. No mutta miten se sitten opetetaan? :D Valeita noin ylipäänsä ei saa pelätä, ne kuuluu koulutusvaiheeseen. Mennään koiran kanssa näytölle ja ollaan siellä sitten "mitä v*ttua sä teet, eihän täällä ole ketään!?" ja otetaan uudestaan. Tai jos koira ottaa rullan jo lähetyksen jälkeen suuhun, kielletään ja laitetaan uudestaan. Jos ottaa uudestaan liian aikaisin, kielletään ja mennään lähemmäs lähettämään. Sitten jos koira ei tee enää mitään, talutetaan se ukolle, pannaan rulla siellä sen suuhun, talutetaan se takaisin luovutuspaikkaan ja kerrotaan siis että näin se piti tehdä. Mulle nyt jäi varsin epäselväksi miten tämä käytännössä onnistuu ja oikeastiko kaikkien koirien pitäisi se kestää...
-radiopuhelimet ehdottomat, kiintorullakoiralla esim. AINA annetaan merkki kun on käynyt oikeasti tarkastamassa ukon, niin tietää ettei ole ottanut rullaa liian aikaisin. Hyvä idea laittaa puhelimet kahdelle eri taajuudelle, eli vasemmalla olevalla ukolla on eri taajuus kuin oikealla olevalle eikä ne kuule siis kuin itselleen tarkoitetut viestit. Keskilinjalla puhelinvastaava pitää sitten vasemman puolen puhelinta vasemmassa taskussa jne, tai jos muistaa kumpi puoli on kumpi niin puhelimet voi merkata eri värisillä nauhoilla.
-ylipäänsä paineistuminen ja "en sitten tee mitään" tai monella nähty maalimiehestä tuleva pieni mörköily on sellaisia asioita, että maalimiehellä on hyvä olla ja tarvittaessa ohjaaja on niin paha, että möröstä huolimatta koira menee mieluummin ukolle. Ohjaaja muuttuu siis vielä isommaksi möröksi. Koira ajetaan sinne ukolle sen perässä kävellen tai "niskaperseotteella" vieden jos se yrittää tulla pois tai esim. käy ukolla mutta ei jää sinne haukkumaan, tai ottaa rullan muttei mene enää näytölle (vaikka tietää mitä pitäisi tehdä, tämä on siis koulutusvaihe, ei opetusvaihe!). Tällainen tyyli varmaan sopii joillekin mutta vähän hurjalta taas tuntui, kun asenne oli se, että näin voi tehdä kaikille... maalimiehellä sitten pääsee rauhaan ja ohjaaja on tyytyväinen. Kokeessa pitkällä radalla useiden tyhjien jälkeen koira helposti ottaa hieman painetta ohjaajasta ja paljon näkee sellaisia koiria, jotka ei lähde enää pistolle lainkaan vaan jää esim. makaamaan parin metrin päähän keskilinjasta. Tällaista ei koskaan tapahdu jos koiralle on opetettu, että ohjaaja on isompi mörkö jos niin sattuu ja koira osaa siten kääntää sen paineen nimenomaan aktiivisuudeksi eikä lamaannu, vaan haluaa sinne maalimiehelle "turvaan". Kyllä tässä musta tavallaan oli aika oleellinen pointti ja onhan esim. mudin jälkikeppien ilmaisu opetettu ihan samalla tavalla paineen kautta. Paineen kasvaessa koiralla on yhä suurempi tarve päästä rauhaan ja rauha on vain ukoilla/kepeillä, joten se ei ainakaan jää ohjaajan tykö nysväämään.
-vietinnosto radalle tullessa, ei tulla virkamiestilassa. Saisi siis tulla karmit kaulassa remmissä vetäen ellei erikseen tuoda hallinnassa. Ei löysällä remmillä!
-hallinta on väärin tehty jos koira näyttää hakatulta, ohjaaja joutuu kovistelemaan ja koira laskee vietillisesti. Päämäärän tulee aina olla selkeä eli koiran tietää että "seuraa" hakumetsässä tarkoittaa aina jotakin tiettyä asiaa. Ei random siirtymää, vaan seuraavaa maalimiestä. Hallina opetetaan suojelun selkäkuljetus-tyylillä eli maalimies menee patukan kanssa edellä ja ohjaaja koiran kanssa perässä, alkuun ihan yksi askel (päätä kriteeri itse mikä on riittävää seuraamista, mitään kenttäseuruuta ei todellakaan tarvitse vaatia) ja ohjaaja vapauttaa koiran jolloin maalimies aktivoituu ja antaa purun. Kouluttaja ei ole tehnyt tätä koskaan makkaralla mutta pitäisi kuulemma toimia ihan samalla tavalla. Eli "seuraa" = kun seuraat riittävän hyvin, pääset maalimiehelle palkattavaksi. Pikku hiljaa edellä menevältä maalimieheltä palkat piiloon ja lisää välimatkaa ja jotenkin se sitten häivytetään seuraavaksi ukoksi joka odottaa esim. 5m keskilinjasta toisella puolella jne. Ohjaaja ei koskaan palkkaa omasta kädestä vaan seuraa-käskyn hallintaan tulon päämäärä on seuraava maalimies. Tämä tuottaa myös sen, että koira itse alkaa tarjota ilmaisun jälkeen hallintaa päästäkseen seuraavalle ukolle. Pois kaikki karjumiset ja kovistelut...!
-viuhka hyvä harjoitus työskentelysuunnan ja etenemisen ymmärtämiseen
-mä kehun liikaa itse keskilinjalla. Sanoin, että koiralle on tärkeää että mä olen tyytyväinen ja se haluaa tehdä yhdessä niin että se tuntee että mä autan sitä, eikä sen tarvii yksin. Se on ihan ok mutta silti pää kiinni, ruuat pois ja maalimies saa olla aktiivisempi. Niin kauan kun hallintakäskyä ei ole opetettu, viedään remmissä (missä koiran pitää vetää, ja sitä kannattaa hetsata että mennääs katsomaan lisää ukkoja).
-sisääntulot, yliheitot hyvää vaihtelua joka treenissä osana muuta
-voittajaluokan radan pystyy tekemään vain n. 15 pistolla jos on hyvin irtoava nenää käyttävä koira ja ohjaaja osaa taktikoida ja pistottaa oikein. Jos koiralla motivaatio-ongelmia siis ja epäilyttää ettei se jaksa enää lopussa jos tekee 20 tai 25 pistoa 300m radalle...
-"sukkapallo" on joku pelastuskoirapuolen juttu, joku noutajaihmisten keksintö missä maalimies vaan antaa koiralle pallon joka usein on vielä sukan sisällä. Heittää sen maahan mistä koira ottaa sen, ja sitten vaan kehutaan mutta palloa ei saa koskea tai vetää tai yhtään leikkiä koiran kanssa. Perjantai-iltana sain melkein tappelun aikaiseksi meidän tuvassa kun kysyin että mitä hittoa ja mikä tässä on se ajatus ja jos koira palkkaantuu repimisestä niin miksei sitä palkata niin. No ei vaan palkata kun niin ei saa tehdä. Miksi ei saa?? Kukaan ei osannut vastata ja onneksi joku sitten möläytti tämän lauantaina koulutuksessa ja kouluttaja tyrmäsi sen kanssa aivan täysin. Palkka koiran mukaan. Jos koira syyttyy rajusta taistelusta missä maalimies vähän uhkaa ja riepoo sitä, niin ei nyt helvetissä jätetä sitä moottoria käyttämättä ja sievistellä jollain sukkapalloilla tai ruualla. Hitto että mä inhoan just tollasia, joille ei ole mitään selitystä tai edes historiaa :D Niin nyt vaan tehdään ja kaikki tekee koska joku on joskus keksinyt sellaisen idean! Tämä oli nimenomaan pelastuspuolen juttu, pelastuskoirien kanssa ei saa leikkiä. Jos joku tietää tästä enemmän niin kertokaa toki mullekin.
-treenin jälkeen mietitään mikä oli sen harjoituksen tarkoitus ja onnistuiko se. Jos tarkoitus on "löytää pari ukkoa metsästä" niin treeni oli aivan liian ympäripyöreää eikä vienyt koirakkoa eteenpäin. Tarkemmat osatavoitteet ja analyysit siis!
-ohjaaja on itse vastuussa koirastaan ja päättää mitä tehdään. Koko ryhmä sanoo (jälkeen päin tai heti jos jotain on menossa pahasti pieleen) mielipiteensä ja varsinkin sellaisia eteenpäin vieviä kommentteja, "no oli se ihan kiva" ei ole mielipide. Kukaan muu ei kuitenkaan tunne koiraa niin kuin ohjaaja eikä kukaan muu tee suunnitelmaa ohjaajan puolesta. Aina pitää muistaa kysyä "miksi". Miksi joku tekee omalle koiralle niin kuin teki tai miksi neuvoo toista tekemään niin kuin neuvoo. Ei ole vain yhtä ainoaa oikeaa menetelmää, joten ohjaajan vastuulle jää suodattaa mikä sille omalle koiralle ja hänelle ohjaajana sopii parhaiten.
-mukavuusalueella treenaaminen pitää lopettaa! En onneksi ollut ihan ainoa... se ei ole kouluttamista, se on junnaamista, mikä on koirallekin oikeastaan aika tylsää. Haasteita! Virheitä ei saa pelätä, jotta päästään kouluttamaan!
-kiltti herkkä koira ei ole niin huono mitä harmittelin, sain taas aika palautetta asennevammastani. Sehän on juuri sellainen vanhan ajan oikea laumaviettinen palveluskoira joka tekee ohjaajalle, siinä missä nykyiset kisakoirat tekee pääasiassa vain pallolle. Väistämiskäyttäytyminen kertoo siitä että koirassa on tavaraa (laumavietti) mikä on myös toiseen suuntaan käytettävissä! Tämä kyllä ei sitten ole ihan niin helppoa käytännössä, mutta ei se ole mikään synonyymi huonoudelle. Passivoitumista ei vaan saa ruokkia ja koira pitää aina ajaa ylös sieltä.
-jos korjaat, korjaa selvästi eli heti kun lähtee vinoon tms. Ei ole aikaa miettiä ja katsoa ja arpoa että olisko se riittävän hyvä vai ei, ja jos päättää korjata, niin selkeä kuuluva rääkäisy että koirakin ymmärtää että nyt ei mennyt kuten oli tarkoitus. Jos koira ei tule pois, ohjaaja karjuu sen perään niin että siellä 300m:ssäkin oleva maalimies varmasti kuulee että nyt ei mennyt ihan putkeen (ja tietää ohjaajan rääkymisestä että ei saa palkata mitä ikinä onkaan tapahtumassa). Jos koira ehtii ukolle ja alkaa ilmaista, maalimies nousee mitään sanomatta ylös ja kävelee koiraa lainkaan huomioimatta kohti keskilinjaa ja ohjaajaa. Tätä ei tartte montaa kertaa tehdä niin koira oppii, että tässä vaiheessa on turha enää palkkaa odottaa. Sitten ei tartte enää olla lainkaan pahana, koirahan löysi ukon mikä kuitenkin on se päätarkoitus. Otetaan vaan se koira hallintaan ja tehdään täsmälleen samanlainen toisto siitä asti missä lähti vikaan, ja ystävällisen napakasti kerrotaan sille, että vaikka kaikki meistä tietää että edessä on ukko niin sun pitää ensin tehdä niin kuin minä sanon jos meinaat palkkasi saada.
-haukkuvan koiran palkkaaminen, vaihtoehdot: 1) hyvästä haukusta "istu", maalimies liikkuu selvästi pois sieltä missä oli olkoon se umppari tai ei, ja palkkaa koiran vasta sitten. palkka ei koskaan tule mieltä missä ukko on, vähentää tönimistä. 2) palkka heitetään koiran yli sen taakse, palkan suunta on tärkeä 3) maalimies ei koskaan leiki vaan antaa vain lelun (koiran taakse, voidaan yhdistää myös ykköseen). Haukkuva koira ei saa koskea maalimieheen ja se on tehtävä sille selväksi, ja asiaa joutuu ylläpitämään valtaosalla koko koiran uran ajan, sen takia nämä on niin tärkeitä kohtia.
-jos koira palkkaantuu ihmisistä, mieluummin kaikki maalimiehet menee mukaan vikalle piilolle kuin loppulässytykset keskilinjalla
-jos haukkuva koira häiriintyy ohjaajan tullessa piilolle, moni yrittää mennä varovasti ja hiljaa ettei häiritse. Se on juuri ongelman välttelyä kun pitäisi kouluttaa! Eli keksimällä keksitään häiriötä, ohjaaja voi laulaa mennessään, kaatua jne. jos koira keskeyttää ilmaisun, maalimies aktivoituu eli esim. vain hihkaisee "hei täällä!", tietyn tyyppisiä koiria voi myös esim. näpsäistä pajun oksalla kyljelle että mitäs siitä tuijottelet kun mä olen täällä. Joka tapauksessa maalimiehen tehtävä on pitää koiran huomio itsessään. Voidaan myös vahvistaa niin, että jos häiriintyy ohjaajasta, odotetaan että alkaa itse jatkaa haukkua -> heti palkka siitä että ymmärtää mikä on hyvä. Koeohje sanoo, että koira saa lievästi reagoida ohjaajan tuloon, ja kouluttajan mielestä on ihan tervettä että koira huomaa myös ympäristön eikä vain hauku niin transsissa ettei tajua mitään muusta maailmasta. Pieni vilkaisu esim. on siis ihan ok, jos jatkaa heti.
-keskittyminen! muualle vilkuilu lähetyksissä on kielletty, enemmän apuja maalimieheltä jotta katsoo varmasti tiiviisti sinne.
-kouluttaja ei pidä alkuvaiheessa maalimiesten piiloutumista lainkaan tärkeänä. Jos käytetään apuja, käytetään sitten kunnolla, että ne varmasti toimii. Pahinta on esim. jos ottaa haamun ja koira ei silti löydä sitä suoraan, vaan ehtii pyöriä etsimässä. Apu meni ihan hukkaan ja koko homma vahvisti pyörimistä, ei suoraa pistoa. Maalimies voi siis hyvin olla aivan näkyvä jotta koira varmasti bongaa sen heti kun saapuu siihen missä haamun näki. Avain nenänkäyttöön on jumalaton maalimiesmotivaatio, eli sitten kun ne ukot pannaan piiloon, koiralla on niin hirveä tarve löytää ne ja heti, että se luonnostaan tajuaa että nenä on tehokkain väline. Vähän jäi epäilyttämään...
-ilmaisuissa (rulla) joko kiintorulla tai irtorulla, ei sekaisin. Musta tää oli outo ohje, eli tarkoitti oikeasti sitä että joko opetetaan alkeista asti kiintorullalla tai sitten tehdään irtorullilla aina paitsi kokeissa. Suorapalkasta en tajunnut erikseen kysyä, tai miten kiintorullakoira varmistetaan että se ei ala oikoa ja ottaa rullaa jo esim. hajusta vaan menee oikeasti tarkastamaan ukon ensin. Kouluttaja ei tuntunut pitävän sitä riskinä lainkaan. Jos koira osaa ilmaisun ja ymmärtää että rulla otetaan ukolla, siinä ei pitäisi tulla mitään tällaisia lainkaan. No mutta miten se sitten opetetaan? :D Valeita noin ylipäänsä ei saa pelätä, ne kuuluu koulutusvaiheeseen. Mennään koiran kanssa näytölle ja ollaan siellä sitten "mitä v*ttua sä teet, eihän täällä ole ketään!?" ja otetaan uudestaan. Tai jos koira ottaa rullan jo lähetyksen jälkeen suuhun, kielletään ja laitetaan uudestaan. Jos ottaa uudestaan liian aikaisin, kielletään ja mennään lähemmäs lähettämään. Sitten jos koira ei tee enää mitään, talutetaan se ukolle, pannaan rulla siellä sen suuhun, talutetaan se takaisin luovutuspaikkaan ja kerrotaan siis että näin se piti tehdä. Mulle nyt jäi varsin epäselväksi miten tämä käytännössä onnistuu ja oikeastiko kaikkien koirien pitäisi se kestää...
-radiopuhelimet ehdottomat, kiintorullakoiralla esim. AINA annetaan merkki kun on käynyt oikeasti tarkastamassa ukon, niin tietää ettei ole ottanut rullaa liian aikaisin. Hyvä idea laittaa puhelimet kahdelle eri taajuudelle, eli vasemmalla olevalla ukolla on eri taajuus kuin oikealla olevalle eikä ne kuule siis kuin itselleen tarkoitetut viestit. Keskilinjalla puhelinvastaava pitää sitten vasemman puolen puhelinta vasemmassa taskussa jne, tai jos muistaa kumpi puoli on kumpi niin puhelimet voi merkata eri värisillä nauhoilla.
"Täti!" |
-ylipäänsä paineistuminen ja "en sitten tee mitään" tai monella nähty maalimiehestä tuleva pieni mörköily on sellaisia asioita, että maalimiehellä on hyvä olla ja tarvittaessa ohjaaja on niin paha, että möröstä huolimatta koira menee mieluummin ukolle. Ohjaaja muuttuu siis vielä isommaksi möröksi. Koira ajetaan sinne ukolle sen perässä kävellen tai "niskaperseotteella" vieden jos se yrittää tulla pois tai esim. käy ukolla mutta ei jää sinne haukkumaan, tai ottaa rullan muttei mene enää näytölle (vaikka tietää mitä pitäisi tehdä, tämä on siis koulutusvaihe, ei opetusvaihe!). Tällainen tyyli varmaan sopii joillekin mutta vähän hurjalta taas tuntui, kun asenne oli se, että näin voi tehdä kaikille... maalimiehellä sitten pääsee rauhaan ja ohjaaja on tyytyväinen. Kokeessa pitkällä radalla useiden tyhjien jälkeen koira helposti ottaa hieman painetta ohjaajasta ja paljon näkee sellaisia koiria, jotka ei lähde enää pistolle lainkaan vaan jää esim. makaamaan parin metrin päähän keskilinjasta. Tällaista ei koskaan tapahdu jos koiralle on opetettu, että ohjaaja on isompi mörkö jos niin sattuu ja koira osaa siten kääntää sen paineen nimenomaan aktiivisuudeksi eikä lamaannu, vaan haluaa sinne maalimiehelle "turvaan". Kyllä tässä musta tavallaan oli aika oleellinen pointti ja onhan esim. mudin jälkikeppien ilmaisu opetettu ihan samalla tavalla paineen kautta. Paineen kasvaessa koiralla on yhä suurempi tarve päästä rauhaan ja rauha on vain ukoilla/kepeillä, joten se ei ainakaan jää ohjaajan tykö nysväämään.
-vietinnosto radalle tullessa, ei tulla virkamiestilassa. Saisi siis tulla karmit kaulassa remmissä vetäen ellei erikseen tuoda hallinnassa. Ei löysällä remmillä!
-hallinta on väärin tehty jos koira näyttää hakatulta, ohjaaja joutuu kovistelemaan ja koira laskee vietillisesti. Päämäärän tulee aina olla selkeä eli koiran tietää että "seuraa" hakumetsässä tarkoittaa aina jotakin tiettyä asiaa. Ei random siirtymää, vaan seuraavaa maalimiestä. Hallina opetetaan suojelun selkäkuljetus-tyylillä eli maalimies menee patukan kanssa edellä ja ohjaaja koiran kanssa perässä, alkuun ihan yksi askel (päätä kriteeri itse mikä on riittävää seuraamista, mitään kenttäseuruuta ei todellakaan tarvitse vaatia) ja ohjaaja vapauttaa koiran jolloin maalimies aktivoituu ja antaa purun. Kouluttaja ei ole tehnyt tätä koskaan makkaralla mutta pitäisi kuulemma toimia ihan samalla tavalla. Eli "seuraa" = kun seuraat riittävän hyvin, pääset maalimiehelle palkattavaksi. Pikku hiljaa edellä menevältä maalimieheltä palkat piiloon ja lisää välimatkaa ja jotenkin se sitten häivytetään seuraavaksi ukoksi joka odottaa esim. 5m keskilinjasta toisella puolella jne. Ohjaaja ei koskaan palkkaa omasta kädestä vaan seuraa-käskyn hallintaan tulon päämäärä on seuraava maalimies. Tämä tuottaa myös sen, että koira itse alkaa tarjota ilmaisun jälkeen hallintaa päästäkseen seuraavalle ukolle. Pois kaikki karjumiset ja kovistelut...!
-viuhka hyvä harjoitus työskentelysuunnan ja etenemisen ymmärtämiseen
-mä kehun liikaa itse keskilinjalla. Sanoin, että koiralle on tärkeää että mä olen tyytyväinen ja se haluaa tehdä yhdessä niin että se tuntee että mä autan sitä, eikä sen tarvii yksin. Se on ihan ok mutta silti pää kiinni, ruuat pois ja maalimies saa olla aktiivisempi. Niin kauan kun hallintakäskyä ei ole opetettu, viedään remmissä (missä koiran pitää vetää, ja sitä kannattaa hetsata että mennääs katsomaan lisää ukkoja).
Siellä niitä on. |
-sisääntulot, yliheitot hyvää vaihtelua joka treenissä osana muuta
-voittajaluokan radan pystyy tekemään vain n. 15 pistolla jos on hyvin irtoava nenää käyttävä koira ja ohjaaja osaa taktikoida ja pistottaa oikein. Jos koiralla motivaatio-ongelmia siis ja epäilyttää ettei se jaksa enää lopussa jos tekee 20 tai 25 pistoa 300m radalle...
-"sukkapallo" on joku pelastuskoirapuolen juttu, joku noutajaihmisten keksintö missä maalimies vaan antaa koiralle pallon joka usein on vielä sukan sisällä. Heittää sen maahan mistä koira ottaa sen, ja sitten vaan kehutaan mutta palloa ei saa koskea tai vetää tai yhtään leikkiä koiran kanssa. Perjantai-iltana sain melkein tappelun aikaiseksi meidän tuvassa kun kysyin että mitä hittoa ja mikä tässä on se ajatus ja jos koira palkkaantuu repimisestä niin miksei sitä palkata niin. No ei vaan palkata kun niin ei saa tehdä. Miksi ei saa?? Kukaan ei osannut vastata ja onneksi joku sitten möläytti tämän lauantaina koulutuksessa ja kouluttaja tyrmäsi sen kanssa aivan täysin. Palkka koiran mukaan. Jos koira syyttyy rajusta taistelusta missä maalimies vähän uhkaa ja riepoo sitä, niin ei nyt helvetissä jätetä sitä moottoria käyttämättä ja sievistellä jollain sukkapalloilla tai ruualla. Hitto että mä inhoan just tollasia, joille ei ole mitään selitystä tai edes historiaa :D Niin nyt vaan tehdään ja kaikki tekee koska joku on joskus keksinyt sellaisen idean! Tämä oli nimenomaan pelastuspuolen juttu, pelastuskoirien kanssa ei saa leikkiä. Jos joku tietää tästä enemmän niin kertokaa toki mullekin.
-treenin jälkeen mietitään mikä oli sen harjoituksen tarkoitus ja onnistuiko se. Jos tarkoitus on "löytää pari ukkoa metsästä" niin treeni oli aivan liian ympäripyöreää eikä vienyt koirakkoa eteenpäin. Tarkemmat osatavoitteet ja analyysit siis!
-ohjaaja on itse vastuussa koirastaan ja päättää mitä tehdään. Koko ryhmä sanoo (jälkeen päin tai heti jos jotain on menossa pahasti pieleen) mielipiteensä ja varsinkin sellaisia eteenpäin vieviä kommentteja, "no oli se ihan kiva" ei ole mielipide. Kukaan muu ei kuitenkaan tunne koiraa niin kuin ohjaaja eikä kukaan muu tee suunnitelmaa ohjaajan puolesta. Aina pitää muistaa kysyä "miksi". Miksi joku tekee omalle koiralle niin kuin teki tai miksi neuvoo toista tekemään niin kuin neuvoo. Ei ole vain yhtä ainoaa oikeaa menetelmää, joten ohjaajan vastuulle jää suodattaa mikä sille omalle koiralle ja hänelle ohjaajana sopii parhaiten.
-mukavuusalueella treenaaminen pitää lopettaa! En onneksi ollut ihan ainoa... se ei ole kouluttamista, se on junnaamista, mikä on koirallekin oikeastaan aika tylsää. Haasteita! Virheitä ei saa pelätä, jotta päästään kouluttamaan!
-kiltti herkkä koira ei ole niin huono mitä harmittelin, sain taas aika palautetta asennevammastani. Sehän on juuri sellainen vanhan ajan oikea laumaviettinen palveluskoira joka tekee ohjaajalle, siinä missä nykyiset kisakoirat tekee pääasiassa vain pallolle. Väistämiskäyttäytyminen kertoo siitä että koirassa on tavaraa (laumavietti) mikä on myös toiseen suuntaan käytettävissä! Tämä kyllä ei sitten ole ihan niin helppoa käytännössä, mutta ei se ole mikään synonyymi huonoudelle. Passivoitumista ei vaan saa ruokkia ja koira pitää aina ajaa ylös sieltä.
-jos korjaat, korjaa selvästi eli heti kun lähtee vinoon tms. Ei ole aikaa miettiä ja katsoa ja arpoa että olisko se riittävän hyvä vai ei, ja jos päättää korjata, niin selkeä kuuluva rääkäisy että koirakin ymmärtää että nyt ei mennyt kuten oli tarkoitus. Jos koira ei tule pois, ohjaaja karjuu sen perään niin että siellä 300m:ssäkin oleva maalimies varmasti kuulee että nyt ei mennyt ihan putkeen (ja tietää ohjaajan rääkymisestä että ei saa palkata mitä ikinä onkaan tapahtumassa). Jos koira ehtii ukolle ja alkaa ilmaista, maalimies nousee mitään sanomatta ylös ja kävelee koiraa lainkaan huomioimatta kohti keskilinjaa ja ohjaajaa. Tätä ei tartte montaa kertaa tehdä niin koira oppii, että tässä vaiheessa on turha enää palkkaa odottaa. Sitten ei tartte enää olla lainkaan pahana, koirahan löysi ukon mikä kuitenkin on se päätarkoitus. Otetaan vaan se koira hallintaan ja tehdään täsmälleen samanlainen toisto siitä asti missä lähti vikaan, ja ystävällisen napakasti kerrotaan sille, että vaikka kaikki meistä tietää että edessä on ukko niin sun pitää ensin tehdä niin kuin minä sanon jos meinaat palkkasi saada.
-haukkuvan koiran palkkaaminen, vaihtoehdot: 1) hyvästä haukusta "istu", maalimies liikkuu selvästi pois sieltä missä oli olkoon se umppari tai ei, ja palkkaa koiran vasta sitten. palkka ei koskaan tule mieltä missä ukko on, vähentää tönimistä. 2) palkka heitetään koiran yli sen taakse, palkan suunta on tärkeä 3) maalimies ei koskaan leiki vaan antaa vain lelun (koiran taakse, voidaan yhdistää myös ykköseen). Haukkuva koira ei saa koskea maalimieheen ja se on tehtävä sille selväksi, ja asiaa joutuu ylläpitämään valtaosalla koko koiran uran ajan, sen takia nämä on niin tärkeitä kohtia.
-jos koira palkkaantuu ihmisistä, mieluummin kaikki maalimiehet menee mukaan vikalle piilolle kuin loppulässytykset keskilinjalla
-jos haukkuva koira häiriintyy ohjaajan tullessa piilolle, moni yrittää mennä varovasti ja hiljaa ettei häiritse. Se on juuri ongelman välttelyä kun pitäisi kouluttaa! Eli keksimällä keksitään häiriötä, ohjaaja voi laulaa mennessään, kaatua jne. jos koira keskeyttää ilmaisun, maalimies aktivoituu eli esim. vain hihkaisee "hei täällä!", tietyn tyyppisiä koiria voi myös esim. näpsäistä pajun oksalla kyljelle että mitäs siitä tuijottelet kun mä olen täällä. Joka tapauksessa maalimiehen tehtävä on pitää koiran huomio itsessään. Voidaan myös vahvistaa niin, että jos häiriintyy ohjaajasta, odotetaan että alkaa itse jatkaa haukkua -> heti palkka siitä että ymmärtää mikä on hyvä. Koeohje sanoo, että koira saa lievästi reagoida ohjaajan tuloon, ja kouluttajan mielestä on ihan tervettä että koira huomaa myös ympäristön eikä vain hauku niin transsissa ettei tajua mitään muusta maailmasta. Pieni vilkaisu esim. on siis ihan ok, jos jatkaa heti.
-keskittyminen! muualle vilkuilu lähetyksissä on kielletty, enemmän apuja maalimieheltä jotta katsoo varmasti tiiviisti sinne.
-näytöltä tullessa jutellaan jo että missä seuraava ukko on, koira saisi vetää hihnassa (ellei ole hallinnassa sivulla) ja tuijottaa jo keskilinjan yli toiselle puolelle. Jos ehtii haistella, vilkuilla kaikkialle jne niin ei ole tarpeeksi vietissään, keskity siihen mitä ollaan tekemässä ja tarttee siis vielä apuja (haamut jne) ja intensiivisempää treeniä.
-pannasta veto samalla kun näyttää kädellä suuntaa koiran vieressä lisää intensiivisyyttä, voi käyttää treeneissä, kunhan muistaa kokeessa olla koskematta koiraan
-pannasta veto samalla kun näyttää kädellä suuntaa koiran vieressä lisää intensiivisyyttä, voi käyttää treeneissä, kunhan muistaa kokeessa olla koskematta koiraan
-lähetykset tapahtuu sanallisesta käskystä, karata ei saa. Koiran pitää pystyä istumaan paikoillaan niin että ohjaaja on sen vieressä kyykyssä, ei pidä kiinni mistään, näyttää kädellä suuntaa ja juttelee että missä ukko on samalla kun ukko heiluu haamuna. "Ukko!" on se lupa lähteä, ei tämä suunnan otto. Koiralle voidaan myös antaa "seuraa" -käsky ja kääntää se ympäri ja sen pitää tehdä se, eikä lähteä "se sanoi varmaan ukko!" -asenteella heti kun ohjaaja avaa suunsa. Hallintaa siis vaan, haku on tottelevaisuutta ;)
-kun koiralle on näytetty oikealla haamu ja se etenee eli koira pitää hetkeksi kääntää pois katsomasta, pelkän kääntämisen tai silmien peittämisen sijaan voi näyttää mielikuvitushaamun vasemmalla. Eli ihan normaalisti kyykistyy koiran kanssa yhdessä katsomaan ja tekee kaiken kuten oikeilla haamuilla (jos esim. taputtaa koiraa rintaan tai sanoo jonkun tietyn sanan), vaikka siellä ei olekaan mitään. Koiralle jää usein sellainen "mitä v*ttua, ohjaaja näki mutta mä en! epistä!" -tunne, mikä lisää kovasti motivaatiota. Tietysti koiran pitää ensin olla tehnyt sen verta oikeita haamuja että se tietää mitä ohjaajan suunnan näyttö tarkoittaa, aloittelija oppii tällaisesta vain että joskus siellä on jotain ja joskus ei ole. Ja olla hallinnassa, eli lähteä sitten sinne mihin laitetaan. Osaavalle koiralle hallintaa myös niin, että näytetään haamu/peräänjuoksu/mitä vaan vasemmalla ja pannaan koira sitten oikealle valmiille (tai tyhjälle, tai miten vaan) ja sen on tehtävä se kunnolla eikä jäädä jumiin siihen minkä näki ja minne enemmän haluaisi mennä.
-mulla on oikeasti ihan perkeleen nopea koira. Sekä pistolla, että näytöllä (liina perässä roikkuen se ei tosin kokeessa tietysti tule sinne juoksemaan). Ongelmia nopeus aiheuttaa lähinnä siksi, että ohjaajalle jäävä aika keskilinjalla siirtymiseen ja seuraavan lähetyspaikan katsomiseen jää huomattavasti lyhyemmäksi kuin jos koira olisi rauhallisempi ja viipyisi pistolla pidempään. Kokeneemmalla ohjaajalla koiran nopeus tuskin olisikaan ongelma mutta itse koen että minulla ehdottomasti on, mutta no can do...
-onneksi keskilinjalla toimimista on mahdollista harjoitella ja mekään ei merkattu rataa kovinkaan huolella. Etukulmat ja takaraja toki. Vasemmalla puolella oli vain sivuraja merkattu tiuhaan, ei piilon kohtia lainkaan. Oikealla oli neljä piiloa ja keskilinjalla vastaavissa kohdissa merkit, mutta ei niitä käytetty suurimmalle osalle. Keskilinjalla olevat katsoo mihin kohtaan maalimies menee, jotta ohjaaja saa suoran tai L-piston valintansa mukaan. Mutta sellaisia "lähetä tästä" -merkkejä ei saisi aina käyttää, koska ohjaajan on opittava lukemaan maastoa itsekin.
-tärkeää on piston leveys. Jos tekee esim. suoria pistoja missä maalimies ei edes kuljeta laatikkoa vaan palkkaa paikoiltaan, leveys max 20m. Moni tempaisi ekalla kierroksella jonkun 40m ja se on aivan liikaa, sitten turha ihmetellä miksi koira työskentelee taaksepäin, kun sinne jäi niin laaja tarkastamaton alue. Koiralle on typerää opettaa edes vahingossa, että on ok että sinne jää laajat alueet väliin.
-kouluta, älä kikkaile. Pidä treeni selkeänä ja muista että koira tekee joko oikein tai väärin, siltä väliltä ei ole vaihtoehtoja ja melkein oikein ei riitä. Se "oikein" pitää olla itsellä kirkkaasti mielessä koko ajan jotta osaa heti korjata jos koira ei tee niin. Jokaisella on oma tavoite ja täytyy vain pitää huoli, että treenit etenee sitä kohti. Helppoa, eikö! :D
Tässä Sienen leiribiisi josta otsikkokin on. Useammalta leiriläiseltä tuli palautetta kivasta koirasta ja ihan niinkin selvästi kuin "paras pitkäkarva mitä olen koskaan nähnyt" :) Tämän sivun kuvat lauantailta (c) Camilla Gustafsson. Mullakin oli kamera, autossa. Oli sen verta suttuinen sää ja sateen riski että en viitsinyt edes yrittää, vaan keskityin vain koulutukseen.
-kun koiralle on näytetty oikealla haamu ja se etenee eli koira pitää hetkeksi kääntää pois katsomasta, pelkän kääntämisen tai silmien peittämisen sijaan voi näyttää mielikuvitushaamun vasemmalla. Eli ihan normaalisti kyykistyy koiran kanssa yhdessä katsomaan ja tekee kaiken kuten oikeilla haamuilla (jos esim. taputtaa koiraa rintaan tai sanoo jonkun tietyn sanan), vaikka siellä ei olekaan mitään. Koiralle jää usein sellainen "mitä v*ttua, ohjaaja näki mutta mä en! epistä!" -tunne, mikä lisää kovasti motivaatiota. Tietysti koiran pitää ensin olla tehnyt sen verta oikeita haamuja että se tietää mitä ohjaajan suunnan näyttö tarkoittaa, aloittelija oppii tällaisesta vain että joskus siellä on jotain ja joskus ei ole. Ja olla hallinnassa, eli lähteä sitten sinne mihin laitetaan. Osaavalle koiralle hallintaa myös niin, että näytetään haamu/peräänjuoksu/mitä vaan vasemmalla ja pannaan koira sitten oikealle valmiille (tai tyhjälle, tai miten vaan) ja sen on tehtävä se kunnolla eikä jäädä jumiin siihen minkä näki ja minne enemmän haluaisi mennä.
-mulla on oikeasti ihan perkeleen nopea koira. Sekä pistolla, että näytöllä (liina perässä roikkuen se ei tosin kokeessa tietysti tule sinne juoksemaan). Ongelmia nopeus aiheuttaa lähinnä siksi, että ohjaajalle jäävä aika keskilinjalla siirtymiseen ja seuraavan lähetyspaikan katsomiseen jää huomattavasti lyhyemmäksi kuin jos koira olisi rauhallisempi ja viipyisi pistolla pidempään. Kokeneemmalla ohjaajalla koiran nopeus tuskin olisikaan ongelma mutta itse koen että minulla ehdottomasti on, mutta no can do...
-onneksi keskilinjalla toimimista on mahdollista harjoitella ja mekään ei merkattu rataa kovinkaan huolella. Etukulmat ja takaraja toki. Vasemmalla puolella oli vain sivuraja merkattu tiuhaan, ei piilon kohtia lainkaan. Oikealla oli neljä piiloa ja keskilinjalla vastaavissa kohdissa merkit, mutta ei niitä käytetty suurimmalle osalle. Keskilinjalla olevat katsoo mihin kohtaan maalimies menee, jotta ohjaaja saa suoran tai L-piston valintansa mukaan. Mutta sellaisia "lähetä tästä" -merkkejä ei saisi aina käyttää, koska ohjaajan on opittava lukemaan maastoa itsekin.
-tärkeää on piston leveys. Jos tekee esim. suoria pistoja missä maalimies ei edes kuljeta laatikkoa vaan palkkaa paikoiltaan, leveys max 20m. Moni tempaisi ekalla kierroksella jonkun 40m ja se on aivan liikaa, sitten turha ihmetellä miksi koira työskentelee taaksepäin, kun sinne jäi niin laaja tarkastamaton alue. Koiralle on typerää opettaa edes vahingossa, että on ok että sinne jää laajat alueet väliin.
-kouluta, älä kikkaile. Pidä treeni selkeänä ja muista että koira tekee joko oikein tai väärin, siltä väliltä ei ole vaihtoehtoja ja melkein oikein ei riitä. Se "oikein" pitää olla itsellä kirkkaasti mielessä koko ajan jotta osaa heti korjata jos koira ei tee niin. Jokaisella on oma tavoite ja täytyy vain pitää huoli, että treenit etenee sitä kohti. Helppoa, eikö! :D
"Juokseva" koirani ei koskaan tarkennu edes kuviin :D |
Tässä Sienen leiribiisi josta otsikkokin on. Useammalta leiriläiseltä tuli palautetta kivasta koirasta ja ihan niinkin selvästi kuin "paras pitkäkarva mitä olen koskaan nähnyt" :) Tämän sivun kuvat lauantailta (c) Camilla Gustafsson. Mullakin oli kamera, autossa. Oli sen verta suttuinen sää ja sateen riski että en viitsinyt edes yrittää, vaan keskityin vain koulutukseen.
Jaahas, osaankos edes tätinä teille olla enää?
VastaaPoista