Aktivoituminen

Nyt kun Sieni sai jatkoaikaa, niin paitsi että olen ollut ihan kamalan onnellinen, päätin myös jatkaa tavoitteellista treenaamista. Monen monta viikkoa ellei kuukausikin on mennyt niin, että olen tehnyt vähän mutta varonut prässäämästä koiraa ja keskittynyt hauskanpitoon ja helppoihin juttuihin ja unohtanut suunnitelmat. Onhan meillä edelleen projekti vire, enkä aio nytkään alkaa hinkata tekniikkaa vireen kustannuksella, mutta on siinä silti iso ero suunnitteleeko mitä tekee ja keskittyykö eteenpäin menemiseen (vaikka sitten tunnetilan kehittymiseen!) vai pelleileekö jotain hömppää.

Juhlittiin Sienen elämistä kermavaahtopirtelöillä.

Perjantaina oli siis paluu treenaamiseen. Tempaisin iltaruokapurkin taskuun ja päätin kylmiltään tehdä pk-seuruukaavion läpi. Seuraa, niin saat syödä, älä seuraa, niin et syö, kuten säännöt nyt on jo jonkun aikaa olleet. Ja mitä perkelettä tapahtuikaan, sehän olisi ihan taatusti seurannut sen toiseenkin kertaan! Seurannut, ei edes matkustanut! Täyskäännöksessä tuli pieni herpaantuminen ja autoin sitä takaa-käskyllä ja kehuin siitä, niin korjasi taas tosi kivaksi ilmeenkin. Toisen täykkärin se teki vasemmalla pysytellen, ja aloin taas kerran pohtia, pitäiskö se kuitenkin vaihtaa niin... täyskäännös on nyt se mikä on pahiten kesken ja mistä koira siksi edelleen meinaa lässähtää, ne tehokuuriin. Mutta mikä vire <3 Yhdistyksellä on omalla kentällä kesäkuussa BH-koe ja kaipa se olisi sinne mentävä. On jo pitkään pitänyt siirtää iltaruoka-pihatreenit pk-kentälle tai johonkin muualle eri kenttiä vaihdellen, mutta olen ollut kamalan laiska. Nyt kun se on pihalla kivassa vireessä ja tiedän että se pystyy esittämään varsin näpsäkkää tekemistä, on pakko alkaa viitsiä raahautua muuallekin. Jos mä esim. nyt koko toukokuun käyn ruokkimassa sen pk-kentällä, en usko, että se BH on lainkaan mahdoton. "Hallinnassa" tai "yhteiskuntakelpoinen" se on ollut pennusta pitäen, eikä sen tottelevaisuus ole koskaan ollut katkolla, kuten monella, mudi mukaanlukien, jossain vaiheessa teini-ikää on. Sieneen olen aina voinut luottaa ihan eri tavalla kuin nuoreen mudiin. Mutta se saamarin tuplakaavio, tai edes yhteen kertaan... muuten oltaisiin voitu käydä BH jo vuosi sitten tai aiemminkin, mutta ajattelin että se ei ehkä ikinä jaksa taapertaa sitä läpi. Nyt uskon, että jaksaa :) Henkilöryhmä toki pitää kanssa opettaa, kylmiltään vietynä se ihan varmasti ahdistuu siitä.

Löysin tällaisen!

Torstaina tein Sienelle jäljen. Sen piti olla noin puoli kilsaa, ja mulla oli jälleen kerran käynnistymättä jättänyt sports tracker mukana, mutta kartasta mittaillen sainkin yli 700m matkan. Kuusi keppiä, vanheni tunnin, jana pari metriä, jälki lähti oikeaan, nameja ehkä n. 30kpl satunnaisesti joko kulmissa tai suoralla lisäämässä maavainuisuutta. Toimi siinä tosi hyvin, mutta samalla hidasti voimakkaasti koiraa ja se jäljesti jopa turhan tarkasti. Tehdään nyt kuuri kuitenkin niillä, koska ilmavainuisuus on ollut ongelmana. Lopussa alkoi vähän väsyä, ei meinannutkaan lopettaa, mutta näkyi silti. Kakkoskepistä jäljesti lainkaan reagoimatta yli, annoin mennä, muut ilmaisi hyvin. Jana kuntoon ja vähän vieraan tekemiä sokkojälkiä lähinnä mun luoton kasvattamiseksi, niin se on varmasti aivan koevalmis.

Määki löysin lopulta kun tajusin irrota syvälle!

Lauantaina treenikaverin kanssa haun ilmaisua ja esineruutua molemmille. Esineissä kaksi kaistaletta, toinen sähkölinjan alle n. 5m leveä ja 70m syvä, niin että vasen reuna oli kuivaa matalaa varvikkoa ja oikeassa meni metsäautotien urat. Olin varma, että uraa pitkin kaikki koirat irtoaa helposti kauas ja ehkä jopa yli alueelta, mutta niin vaan oli nuoremmilla Sieni mukaan lukien tosi vaikeaa ja mudi ampaisi kerralla just sinne minne piti. Kiva ettei turhaan ole vuosia treenattu ja kokemus tuo jotain etua! Toinen kaistale oli ryteikköisempää ja siellä joutui mudi etsimään pitkään, Sieni löysi nopeammin. Sieni teki kuitenkin tosi kivasti töitä ja kesti siinä ekallakin monta uusintalähetystä sen poukkoiltua ulos alueelta ties miten monta kertaa.

Ilmaisuissa Sienelle rautalankaa etenemisestä (mm vie koiran metsään, missä katsovat kun etenen keskilinjalla, mm antaa jossain vaiheessa rullan koiralle ja siitä normaali kuvio loppuun asti), toimii. Mudille nyt nipotuskuuri niin, että jos jää pelleilemään maalimiehelle niin mm ottaa rullan pois saatavilta ja huutaa "höpöhöpö" niin kovaa, että mäkin kuulen, ja tulen sitten itse hakemaan koiran pois ja vien sen autoon. Se siis edelleen tahtoo jumittaa sen rullan oton kanssa. Joskus tarjoaa suoraan maahan menoa koskematta rullaan, joskus heittää rullaa ja tykittää niitä maahan menoja sinne väleihin, tai joskus ottaa rullan ja käy se suussaan maahan. Vikassa tapauksessa mm:n ei kyllä kannata alkaa riuhtoa rullaa pois siltä, mutta höpöhöpön voi huutaa silti ja keskeytetään touhut siihen. No eihän se nyt tietenkään jäänyt säätämään, kun oli niin hyvä plääni! Mä luulen, että se oikeasti osaa sen tuonnin, mutta on vaan niin sinnikäs yrittämään sitä oikomista. Se sai liikaa suorapalkkaa alussa ja se ei halua nyt luopua siitä millään, eikä sen kanssa oikein tappelemalla tai tuo-käskyä rääkymällä pääse puusta pitkälle. Silloin se luulee, että se olisi voinut tehdä omalla tavallaan, jos mä en olisi pakottanut sitä tekemään mun tavalla, eikä se opi siitä muuta kuin ensi kerralla pitämään päänsä vähän kovemmin. Jos koko homma keskeytetään, se ehkä tajuaa paremmin, että sellaista vaihtoehtoa ei nyt ole enää lainkaan, että siellä mentäisiin suoraan maahan. Se oli ottanut rullan, pläjähtänyt maahan sen kanssa ja ennen kuin mm ehti tehdä mitään, lähtenyt mun luokse. Tää ei mua haittaa, mutta jos se jää sinne sekuntikaupalla virpomaan, niin sitten se pitää keskeyttää jatkossakin.

Kaverilla hoidossa yhden iltatyövuoron ajan. :D

Sunnuntaina parin tunnin lenkki uudessa metsässä mihin eksyttiin, öhöm ... iltapäivästä mudille tarkkuusetsintää ja illalla tottikset pk-kentällä. Mudille kentälle menoja, kas ihmettä, että treeni on purrut näihinkin ja nykyään se seuraa kivasti eikä vilkuile tai haahua! Pari kertaa heitin sen takaisin autoon ja sitten olen vaan kieltänyt ja palannut autolle, mistä uusi lähestyminen, jos ei seuraa kunnolla. Tätä pitää vielä junnata lisää häiriössä, samoin ilmoittautumisia tarvittaisiin treeniin. Iskunoutoja ja eteenmenoa tehtiin kanssa. Sienelle kaksi kierrosta, ekalla kentälle menoja, "hommiin!" -virittelyä mihin reagoi kivasti, ja seuruuta 20-5-25-2 askelta, väleissä irtonameja ja vikasta purkki. Toisella kierroksella BH:n jäävät ja luoksetulo sekä eteenmeno luoksetulon jälkeen yhdessä jätetylle loppuruokakupille. Kyllä se aika isolla vaihteella juoksee :D Nyt se on vaan viitsittävä hilautua joka ilta ruokailemaan sinne kentälle. Ja saatava sinne muutakin porukkaa, koska se että se tekee kahdestaan kivasti, ei johda itsestään siihen että se tekee kivasti myös kun kaikki katsoo.

FB:ssä on meneillään arkikuvahaaste, mihin minäkin nyt osallistuin, kun pari eri ihmistä mut haasti. Osa kuvista on sitä varten otettu. Esinekuvat (c) HL ja kyläsieni (c) JM.