Haku on parasta!

Eilen oli poikkiryhmähakutreenit eli paikalle saa tulla kaikista ryhmistä ja jakaannutaan tarpeen mukaan sitten 2-3 porukkaan. Tämä on nyt tämän kevään juttu, ajatuksena saada sotkettua ryhmiä ja vieraampia maalimiehiä, ja ainakin yhdellä vakiryhmällä on nyt niin moni pentueen tms. takia hetken telakalla että niiden on vaikea saada muuten tarpeeksi porukkaa paikalle. Suorastaan nipona järjestyksen naisena tällainen epämääräinen "tulee kuka tulee" -systeemi tuottaa minulle ahdistusta, mutta näillä mennään. Haluaisin tietää etukäteen montako koirakkoa ja ketä mulla on maalimiehinä käytettävissä, koska valitettavasti se kyllä vaikuttaa siihen millainen treeni kannattaa tehdä.

Paikalla oli minä mukaanlukien 7 ohjaajaa, kahdella kaksi koiraa, yksi koirakko elämänsä toisissa hakutreeneissä, ja päätettiin olla vain yhtenä porukkana kun muuten olisi mennyt niin pieniksi ja kokematonta ohjaajaa ei voi kaikessa käyttää maalimiehenäkään. Kolme teki pitkää rataa ja siinä sitten aikaa turahtikin yhteensä 3,5h! Varmaan pisimmät hakutreenit missä olen ollut. Jos se olisi aina noin hidasta, lopettaisin kyllä kokonaan. Sienen plääni oli tässä, käytännössä se tuli peilikuvaksi kun rata alkoi oikealta. Ukot ilmaisuna irtorullalla, pointtina tyhjät ja noi välisiirtymät:

Kaikki välisiirtymät käskin unohtaa heti kättelyssä, olisi mennyt liian vaikeaksi. Toin koiran remmissä. Itse treenin toteutus ei sitten ihan onnistunut sekään, vakitreenikaverini, ihanan samanmielinen H oli poissa ja valitsemani "vastuuhenkilö" ei tajunnut lainkaan mun ajatuksia... Ensinnäkin radiopuhelimia ei ollut muilla kun minulla (2kpl) joten se niistä. Toisekseen pyysin haamut niin, että ukko on piilossa, kun katson koiran kanssa sinne, ja sitten radiopuhelimella keskilinjalta kauniisti karjutaan että haamu ylös. Jotta koira katsoo tyhjään, saa vahvisteeksi siitä sen vilahtavan ukon, ja oppii katsomaan tyhjään mihin näytetään, eikä valmiina seisovaan ukkoon joita siellä ei kokeessa koskaan seiso. No siellä pönötti pystyssä kaikki haamut... Toinen asia oli se eteneminen, mistä leirilläkin oli puhetta, että ihmisten on hyvin vaikea ymmärtää että metri on yksi askel. Sanoin ääneen, että metri, ei kymmentä, jos siinä metrin päässä haamukohdasta ei ole piiloa niin sitten ei ole vaan se metri on tärkeämpi kuin piilo. Pressuja tai mitään ei tartte ottaa ja mieluummin saa olla näkyvissä metrin kohdalla kuin edetä 5m puskaan. Sikäli kun mä näin niin aika pitkiä metrejä oli taas tullut ja mitä ihmettä ne pressut siellä teki?! Ymmärrän, että tämä mun tapa on vastoin monen oppimia ja perinteisiä ajatuksia miten meillä päin on totuttu tekemään, mutta jos kerrotaan ja väännetään oikein rautalankaa että Sieni ei osaa edetä ja mä haluan opettaa sille sitä näin syystä että x ja y, ja kaikki kuuntelee niin miten se nyt siinä viidessä minuutissa unohtui ja tehdään just kuten on itse totuttu tekemään ja miten mä en nyt halua enää tehdä? Tiedän että tätä lukee moni tuttu ja ehkä jopa joku paikalla ollut, ja ei tää nyt ole mitään vittuilua henkilökohtaisesti kellekään. Lähinnä itselleni. Jos ohjeet ei mene perille, ne ei ole tarpeeksi hyvin esitetty, joten ensi kerralla lienee ihan mun oma homma selittää vielä paremmin etukäteen. Koira teki hyvin ja mitään kamalaa ei tapahtunut, mutta koska haku on ehdottomasti kimppalaji, pitäisi jokaiseen koiraan panostaa täysillä eikä sinnepäin ja se alkaa niiden ohjeiden täsmällisestä kuuntelusta, ymmärtämisestä ja noudattamisesta. Minusta.

Ykkösellä olisi voinut edetä enemmän rullaa tuodessa. Kakkoselle hyvä tyhjä, muistaakseni kääntyi oikein ja kehuin, sitten näkyvyys katosi joten en tiedä pyörikö se siellä, sai huudella pois (nelonen ei ollut vielä mennyt karkaamisen välttämiseksi). Kolmoselle kanssa hyvin, tässä kääntyi kanssa minkä kehuin, siellä viipyi vielä pidempään ja sai huudella takaisin. Just kun meinasin alkaa karjua ihan kunnolla, tulihan se sieltä. :D Joo, nyt on luvassa nössölle koiralle hieman hallintaa! Tosi hienoa oli se, että lähti toiselle tyhjälle, eikä ollut sieltä tullessaan yhtään sen oloinen, että ei täällä oo enää mitään, meen kotiin. Kahta peräkkäistä tyhjää ei ole koskaan ennen ollut. Kolmosen jälkeen yritin juottaa koiraa keskilinjalla, jotta seuraavat sai aikaa mennä piiloihin. Ei muuten juo vaikka kaikkialla muualla kyllä maistuu. Nelonen haamuna, rullan kanssa olisi taas voinut edetä enemmän. Näytölle mennessä yritin roikkua liinassa, mutta se lipesi loppuvaiheissa. Koiran syötyä palkat purkista kaadoin siihen vettä ja se kelpasi. Vitonen oli umpparissa roskiksessa, ohjeena jättää kantta sen verta raolleen, että saa tungettua rullan ulos kun koira tarkastelee piiloa. Haamuna kanssa ja sitten hetki odoteltiin, että ehti roskikseen. Sieni pysyi hyvin käskyn alla istumassa, en ole enää roikottanut sitä lähetyksissä valjaista. Haamuja katsellessa on kyllä välillä niin jousilla, että "perkele takaisin!" on ihan kielen päällä valmiina, jos meinaa varastaa. Rullaa tuodessa koira läähätti niin kovaa, että rulla tipahti siltä n. 10m ennen minua. Se luikki sitten ilman rullaa mun luokse, ja tuumattiin että palasin lähetyskohtaan odottamaan kun avustaja vei rullan takaisin maalimiehelle ja sanoi että koira tulee uudestaan. Sieni tästä vähän lässähti, ja se oli oikeasti jo aika läkähdyksissä, oli varsin lämmintä ja kai sillä vaan on huono kunto. Uusinnalla toi rullan kuitenkin ok, näytölle pieni empiminen. Päästin liinan käsistäni, mikä oli virhe, kun olin käskenyt ukon odottaa että tulen piilolle ja otan koiran hallintaan ennen palkkausta. Sieni ehti sinne nyt huomattavasti paljon mua aiemmin ja kun sitten mitään ei tapahtunut, se kyllästyi odottamaan ja oli hienosti maassa piilon edessä ja alkoi haukkua roskikselle että hitossako ne palkat viipyy :D No hallintaan sitten vaan ja ukko ulos.

Kutoselle lähti normaalia hitaammin (oli eka valmis, vaikuttiko aiemmat haamut? Kokeiltava rataa jossa esim. 1&2 haamu, 3&4 valmiit, 5&6 haamut, 7&8 valmiit jne, lisäksi radiopuhelinten kanssa sellaista, että kun koira on jossain 25m:ssä irtoamassa täsmälleen suoraan, haamu nousee ja laskee vahvisteeksi. Tässä treenissähän kaikki aiemmat oli olleet haamuja ja ne missä ketään ei näkynyt, tyhjiä, joten oletti tämänkin olevan tyhjä?) ja n. 40m edettyään jäi hetkeksi seisomaan ja katsoi mua, en tehnyt mitään, niin teki ihan hyvän näköisen ällän saamatta hajua ukosta. Lähetin uudestaan vähän edempää, edelleen lähti vähän luimuna, mutta sai hajun ja toi rullan ok. Tässäkin näytölle hieman vaisummin verrattuna siihen normaaliin täysii-lähtöön. Seiskan tyhjälle lähti taas normaalilla ilmeellä reippaasti, teki hyvän tyhjän ja ilmeisesti koska ymmärtää tallauksen (in your dreams!), tuli hyvin myös pois todettuaan että alue loppuu. Kasi valmiina pupuna n. puolivälissä, otin koiran kuitenkin vahingossa hallintaan jotta sain palkattua sen tyhjästä - olisihan se peräänjuoksu riittänyt palkaksi. Pupu ehti aika ryteikköön eikä pitänyt puutteellisen ohjeistuksen takia ääntä, niin koira ei heti edes nähnyt sitä. Lähti kuitenkin ihan hyvin ja pian huomasi pakenevan ukonkin ja eikun perään vaan. Kaiken kaikkiaan tässä kyllä onnistui ne osat mitä pitikin eli ne tyhjät :) Kiintorullaa en uskaltanut tyhjien kanssa laittaa, pitää vielä saada enemmän rutiinia että on ok tehdä tyhjiä ja palkan saa silloin multa, ettei se kuvittele että aina pitää tuoda rulla. Oon nyt kehunut ja palkannut sitä selvästi enemmän tyhjistä ja se on varmasti oikea tie se. Oikeastaan se mikä eniten mietityttää on nyt se, miten vammaista koiraa voisi saada vähän parempaan kuntoon. Pyöräily olisi oiva menetelmä noin muuten mutta kun en ole osannut päättää voiko sitä juoksuttaa. Kyllähän se metsässäkin aika paljon itsekseen juoksee, mutta kuitenkin pääasiassa sellaista leppoisaa laukkaa eikä täysiä niin kuin hakuradalla. Irtorullien tiputtelusta en ole yhtään huolissani, läähättäessäkin kiintorulla pysyy paljon paremmin suussa ja sehän se syy varmasti eilenkin oli. Rulla tulee teippauksesta huolimatta kovin liukkaaksi koiran kuolasta ja kun huohotus käy niin ote ei ole kovin hyvä, ja helposti risun yli hypätessä tms lipsahtaa. En vaan tiedä olisko tollasissa ok opettaa se nostamaan pudottamansa rulla, eikä laittaa koko kuviolle uudestaan, kun Sienestä se selvästi on tyhmää ja sitä ahdistaa mokata "vahingossa".

Toinen mikä mua nyt eniten mietityttää, on radan pidentäminen. Haluaisin sille pidempää rataa, jotta se oppisi mahdollisesti säätelemään voimiaan eikä lähtisi niin saakelin lujaa ekoille, ja toisaalta myös siksi jotta se oppisi toimimaan väsyneenäkin. En vaan tiedä miten. Näemmä se nyt kestää pari tyhjää peräkkäin ja kolmea enempää sillä ei yhdessä treenissä ole koskaan ollutkaan. Ens kerralla pitänee olla löytö joka pistolla, tämä on Sienen kanssa varmasti aika tasapainoilua. Tyhjien määrää pitäisi tietysti pyrkiä kasvattamaan jotta koira oppii että etsiminenkin on kivaa ja kuuluu asiaan, ja jotta saa sitä pidempää rataa. Mutta sitten en oikein tiedä olisiko fiksumpaa että kun tehdään tyhjiä, ne ukot olisi suorapalkkoja? Jos haluaa pitempää rataa = enemmän tyhjiä, ja sitten ne täytteenä olevat ukot pitää kaikki ilmaistakin, niin sitä juoksemista tulee paljon enemmän ja pointti menee taas ilmaisuun eikä tyhjiin, ja pistojen määrää ei varmaan voi lisätä samaan tahtiin. Ja lisäksi vielä se läähätysongelma, jos koiralla on 5..6...7.. ilmaistavaa ukkoa niin loppua kohtihan se rullan pudottamisen todennäköisyys vaan kasvaa kun suu liukastuu entisestään. Kokeessa sen ei ikinä tartte tehdä kuin kolme. Haukkuvaa koiraa olisi jotenkin niin paljon loogisempaa kouluttaa, sille olisi helppo ottaa yksi tai kaksi haukkua ja palkata siitä, mutta rullakoira ei voi aloittaa ilmaisua vaan se joko tekee sen tai ei tee...

Töppönen pääsi toiseksi viimeisenä, toisen ohjaajan toisella koiralla oli juoksut niin se oli vika. Parkkiksella oli kyllä sellanen nuuhkutus että olin varma että tädit saa eksyä aivan keskenään kun mudilla on vain p***u mielessä ;P Otin sille ihan lyhyet kun kello oli jo kamalasti. Ekan ukon menon näki, kakkonen valmiina, molemmat melkeen viidessäkympissä eikä kummemmin piilossa. Oli ottanut rullat hyvin, näytölle niin reipasta kyytiä että liina lipesi ykkösellä käsistä. Kakkosella sanoin, että nyt mä kyllä roikun tässä vaikka henki lähtisi, ja ihan melkeen loppuun asti pystyinkin mutta sitten oli pakko irroittaa... mä en tajua miten ne ihmiset pitelee 50kg rotikoita kun mä en saa yhtä 15kg mudia vietyä nätisti?! Se vauhti vaan kiihtyy niin ja pelkään että kompastun tai puu tulee naamalle tai mitä vaan. Varmaan vika onkin siinä, että annan sen kiihdyttää ja lähden alussa kanssa juoksemaan. Tää oli aluksi hauskaa mutta ei ole enää ja pitänee ottaa parit kenttätreenit ihan oikean lähtötekniikan löytämiseksi... Varmaan sitä liinaa pitää liu'uttaa käsissä niin hitaasti, että elukka ei pääse laukkomaan lainkaan, ja sitten kävellen takakenossa perään. Nyt kun mä lähden kanssa juoksemaan niin eihän siitä vaan tule yhtään mitään. Ihan sama ongelma on Sienen kanssa, se ei vedä niin kovaa mutta jos annan senkin kiihdyttää ja yritän juosta perässä, jossain vaiheessa metsässä yleensä tulee joku kohta mistä en voi juosta ja on pakko irroittaa.

Miten niin ei vielä ole mun vuoro vaan pitää odottaa?!

Mutta hei, mudi näyttää osaavan irtorullailmaisun! Nyt se ei enää eläessään näe suorapalkkaa, kun tässä meni varmaan puoli vuotta saada se luopumaan kerran saavutetuista eduista... Se siis otti rullan, meni maahan kuten näytöllä ja tarjosi sitä rullaa kauniisti ukolle, että tässä tää olisi ja voitaisko niinko ottaa sitä palkkaa sun taskusta. Hittoako sitä ohjaajaa tänne hakemaan ja ei vaan kerrota kellekään, niin eiks se olis ihan hyvä tälleen! Kuukausi sitten kun tuntui että se kyllä osaa mutta jäkittää tahallaan vastaan kun ei halua luopua omasta näkemyksestään, muutettiin sen treenit niin että koiralla oli pari kolme sekuntia aikaa rullan oton jälkeen ja jos ei noussut maasta ja lähtenyt tulemaan mun luo, mm huusi "höpöhöpö" niin kovaa että mäkin kuulin ja hain vaan koiran pois ja suoraan autoon voivotellen että ethän sä osaa mitään ja ei tuhmat koirat saa treenata meidän kanssa. Kerran parin jälkeen se alkoi löytää jalkansa ja hyvin nopeasti lakkasi se maahan meno rullan kanssa kokonaan, ja nyt eilen oli ottanut reippaasti ja lähtenyt suoraan takaisin mun luo. :) Se on just se sinnikäs perkele mikä mudeissa samalla sekä ihastuttaa että vihastuttaa, ja koska tää yksilö on vielä pehmeä, se taatusti muistaa kaiken hyvän ja pahan pitkään! Se sai aivan liian pitkään suorapalkkaa ja sitten sen oli hyvin vaikea ymmärtää saati hyväksyä, että siihen väliin tuli nyt jotain muuta eikä se maahan meno enää riitä. Olisihan sen voinut vähän paremmin vaikka takaperinketjuttaa niin ei ehkä olisi tarvinut junnata niin kovasti, mutta voitinpas silti!