Hakua ja muuta

Pe illalla iltaruoka seuraamistreenissä pihalla. Ajattelin, että se tekee pari viikkoa pelkkää seuraamista ja iltaruoka tulee vain siitä. Seuraaminen on se tokoliike, mihin kaikki ahdistus kasaantuu. Lähdin käymään vahvisteaikataulun tasoa yksi läpi ja eilen oli kuusi toistoa; 5-2-6-3-7-3. Seiskassa koiran korvat ehti käydä väärässä asennossa; korvat on aika hyvä mielentilan mittari ja jos ne ei ole terhakkaasti täysin hörössä, vaan esim. kääntyy yhtään sivuille päin, tunnetila ei ole sitä mitä haluan. Keskeytin "oho", pysähdyin ja odotin että koira tarjosi uudestaan sivulle tuloa, jolloin lähdin liikkeelle, nyt onnistui.

Pe lenkillä päivällä heittelin hanskaa metsässä etsittäväksi. S:n kanssa oli lelujenheitosta puhe, opettaa sekä nenän käyttöä että laumassa myös kateusviettiä (mun lempisana :D). En tiedä miksi en ole juuri koskaan oikeastaan moista tehnyt, nameja kyllä piilottelen. No nyt aloitin, paitsi että hanska ei lennä mihinkään ja mudi ryntää sen perään rääkyen kuin yleinen syyttäjä - mitään kilpailutilannetta ei ole eikä tule koska Sieni katsoo parhaaksi väistää ja todeta että pidä hullu hanskasi. Pitäisi joko käskeä toinen odottamaan tai laittaa kiinni, tai hankkia kaksi heiteltävää. Hanska on huono kun se ei lennä kauas, eli koira näkee mihin se putoaa ja se siitä nenän käytöstä.

Lauantaina iltapäivästä hakutreenit. Piti pitää myös esinetreenit porukalla, mutta ne peruuntui. Menin sitten itse ajoissa ja tein yksin. Sienelle kaistaleet 2m x n. 40m, esineet ihan takana kohmeiseen mättääseen painettuina. Kaistaleiden väli n. 20m. Tuuli hyvin vähän. Autolla koira heitti yhden voltin, virittelyesineellä oli iloinen. Kummankin kaistaleen se suoritti rauhallisella laukalla turhan paljon lumeen jääneitä jälkiäni tutkaillen. Mutta siis kaksi esinettä tuli oikein hienosti! Olin päättänyt, että jos koira ei kulje, sen osalta tämä päivä oli tässä ja otan mudin hakuun. Mutta sai palkkansa ja sai luvan osallistua jatkoon.

Mudille tallasin myös kaistaleiden välin eli sille n. 20x40m ruutu. Neljä esinettä takakulmissa, takarajalla keskellä ja edessä jossain 5m syvyydellä aika keskellä. Oli vaikeaa! En tiedä onko kohmeiseen maahan painetut esineet jotenkin "kuplassa" eikä haju leviä sieltä kunnolla, vai onko mudilla nenässä vikaa, vai mikä oli ongelma. Vas. takakulma tuli nopeasti, ja jos oikein näin (musta hanska ei ole hyvä esine...) niin koira laukkoi hetken esine suussa lisää etsien ennen kuin toi sen mulle, soosoo possua! Etuesine löytyi sitten melkein heti ja siitä sai välipalkan. Kolmatta etsittiin pitkään ja koirasta näki hyvin kun se sai hajun, mutta se joutui hirmu pitkään pyörimään ja tarkentamaan, se oli siis keskellä takarajalla oleva, sammalmättääseen painettu Ikean pehmokasvis. Oli niin sinnikäs tarkennus, että päätin lopettaa tähän, palkata koiran kanankaulalla ja hakea nelosen itse. Aika pitkään sitä sitten saikin hakea, oikea takakulma ei ollut enää siellä missä muistelin ja kun se esine oli kunnolla piilossa niin ei kyllä minunkaan silmiini meinannut osua ;P

Haussa tämä kai oli maastokauden aloitus, vaikka ei meillä kummoista (2kk?) talvitaukoa ehtinyt ollakaan, ja totaalista taukoa ei lainkaan, 1-3 viikon välein on ollut vähintään ilmaisuja. Tämä oli Sienen 75:s hakutreeni, jokunen ilmaisutreeni on voinut jäädä kirjaamatta, mutta sellaiset isommat ajatuksella tehdyt ilmaisuharkat on laskuissa mukana maastojen ohella. Tänään tehtiin kaistaleita, joista tallattiin vain reunat. Pointtina siis L-piston tekeminen, etenemistä tuli joku 20m mikä oli aivan liikaa, ehti tulla uskon puute. Ylipäänsä intoa oli enemmän kuin järkeä ja esim. eka rullan palautus meni ainakin kaksi metriä mun ohi, kun jarrut petti, ja sitten uukkaria tehdessä se rulla putosi suusta. :D Tuli sitten lopuksi mieleen, että ehkä olisi kannattanut aloittaa kausi vaikka ihan hajunhakutreenillä, niin olisi saanut vähän muistutettua että nenä ja keskittyminen oli niitä haluttuja juttuja. L:n tekeminen ei onnistu, kakkosella tuli uskon puute ja koira lähti taaksepäin palaten lopulta mun luokse keskilinjalle. Lähti kuitenkin tosi hyvin kun pistin sen uudestaan vähän edempää, mikä ei ole ainakaan ollut tuolle koiralle itsestäänselvyys. Tajusin myös, että ei se ole tehnyt rullan tuontiakaan metsässä täydellä matkalla, mutta nytpä on... jos nyt kuitenkin treenaisi erikseen ne L:t ja erikseen vielä sitä rullahommaa eikä ottaisi kaikkea sekaisin. Rullahomma on muuten aika mallillaan, mutta mm:ltä lähtiessä koira ei osaa edetä, vaan palaa lähetyspaikan suuntaan. Nyt kestää kuitenkin huutaa "täälläpäin!", aiemmin koira on hämääntynyt siitä niin että on tiputtanut rullan. Palautuksista en ole huolissani, nyt käskin koiran vain nostaa pudonneen rullan ja nauroin kun toinen oli niin tohkeissaan. :)

Sieni <3 haku

Illalla laitoin ruuat valmiiksi ja vein koirat vielä pissalle. Mudi oli ihan tuli hännän alla jo mennessä, metsän laidassa se heitti volttia että päästä jo irti, kipaisi puskissa ja tuli hyppimään että nyt äkkiä takaisin. Ulko-ovella kaivoin avainta niin hitaasti, että tyyppi alkoi vinkua. Eh? Kiva kun jollain on sitä intoa vähän enemmän kuin omiksi tarpeiksi ja joku toinen ei tajunnut taas yhtään mikä tota elukkaa vaivaa... no mudille kuppi ja Sienen eväät tungin pakastepurkkiin ja mentiin sen kanssa pihalle. Jätin purkin lumipenkkaan ja sitten taas seurattiin. Jatkettiin vahvisteaikataulua; 3, 5, 1, 7, 4, 3, 5, 1 askelta. Odotin mitään sanomatta ja koira tarjosi joko sivulle tuloja tai haukkua, kumpikin kävi ja siitä sai palkkaa taskusta. Jokusen tällaisen jälkeen lähdin liikkeelle, nyt kokeilin sanoa "sivu"-käskyn, mutta se ei koiraa lässäyttänyt. Oikein täpäkkää! Muistaakseni kahdesti "oho" ja uusinta, toisella koiran ilme ei ollut ok ja toisella edisti ihan törkeästi. Palkkapurkin näkyminen voi olla ihan hyvä juttu, ehkä se muistuttaa että se on kyllä kohta tulossa? Mä olen nyt taas ihan varma että se heikko usko palkkaan on aivan totta, en tiedä miten olen onnistunut ryssimään niin, mutta olenpahan silti. Jospa se nyt tästä vielä nousisi, ajattelin tehdä nyt ihan rauhassa ihan tällaista lyhyttä pätkää koiran oman tarjoamisen kautta, jotta saisi sitä palkan uskoa kasvatettua ja myytyä sille aktiivisuutta.

Sunnuntaipäivällä mökkikylätreenit kentällä, porukkaa oli reippaasti enemmän kuin viimeeksi. Sienelle ensimmäinen toisto niin, että koira näki mm:n lähtevän vasemmalle, ja vein koiran hetkeksi pois jolloin mm siirtyi oikeammalle eri piiloon. Kameranainen meni kanssa vasempaan laitaan ja arvasin jo silloin, että koira juoksee sen luokse. Niin teki. Se tuli sen jälkeen itse takaisin, joten otin sen uudestaan sivulle ja lähetin. Nyt lähti ja tässä videolla näkyy mitä sitten tapahtui. Helkkarin ärsyttävä toi luovutuksen pomppu, en tiedä mistä se on taas tullut, kun se oli pitkään välissä poissakin. Isompi ongelma on kuitenkin se, että saisi mennä näytölle huomattavasti suoraviivaisemmin! Viime kerralla vastaavassa treenissä Sieni teki paljon parempaa työtä, silloin tuulikin paremmin, en tiedä vaikuttiko se. Ajattelin, että kaksi kertaa kaksi toistoa on jo riittävästi ja tällainen harjoitus on sitten varmaan "nähty", eikä sitä kannata enää junnata, mutta kyllä me vielä tarvitaan lisää toistoja mökkien erotteluun!

Toisella kierroksella meni vahingossa heti oikean mökin suuntaan, oli juoksemassa ohi, mutta sai hajun ja kääntyi tarkentamaan, siihen olen tyytyväinen! Näytölle muistaakseni silti joku mutka tuli kanssa.

Lelut on nyt olleet viikon poissa lattialta ja huomaan koirassa sellaisen muutoksen, että autolle mennessä se ei halua luopua vinkupallostaan. Ennen se on kantanut sen häkkiin ja tiputtanut saman tien, niin saan sen pois. Ei tiputa enää, eikä antanut edes pyynnöstä, kääntyi vaan pois että tämä on kyllä mun! Annoin sen sitten pitää sen ja kun joskus 10min myöhemmin menin autolle hakemaan etupenkiltä jotain muuta, siellä se vingutteli edelleen tasaiseen piip-piip-pii! Mudi parka, pitää varmaan ostaa sille korvatulpat, voin kuvitella sen vitutuksen määrän kun viereinen häkki vinkuu tauotta. Pöyristyttävää touhua kerrassaan! Ennen autolle menoa koira kävi esittelemässä palloa yleisössä ja joku kommentoi, että se näyttää niin kertakaikkisen onnelliselta pallonsa kanssa. Ai, näyttääkö teistä? Mä olen ajatellut, että kyllä se nyt leikkii ja pitää sitä, mutta että ei se kovin arvokas sille ole. Ehkä siihen on nyt ihan oikeasti tulossa muutos, kun kotoa muut lelut lähti. Vinkupallo ei ole koskaan ollut kotona tarjolla, mutta se on selvästi Sienen lemppari. Kyllä se näytti nyt autolla minustakin just siltä, että se oli onnellinen ja halusi oikeasti pitää sen pallon, kun vihdoin sai sen. :)