Uusia tuulia

Töppönen oli viime viikon Helsingissä porukoilla viettämässä muutenvaan-lomaa. LAT (look at that -peli) oli toiminut kuulemma varsin hyvin koiraohituksissa ja mitään tilanteita ei ollut muutenkaan tullut. Porukoiden lähin isompi puisto on kyllä ollut sellainen villi länsi, että huh heijaa... erään kerran olen itsekin siellä tuulettanut kitarisojani kun on ollut aivan holtitonta koiran irtipitoa ja ne pikku fidelit ei ole koskaan totelleet mitään. Ehkä paras oli pari kesää sitten, Sientä ei tainnut edes olla vielä silloin. Istuttiin piknikillä, oli eväät ja kuohuviinit ja viltit ja kaikki, töppönen makasi siellä jossain oikein nätisti kunnes paikalle pölähti juurikin pieni Fidel (se oli oikeasti sen nimi :D). Omistaja ei tee elettäkään kutsuakseen tai hakeakseen koiraansa pois, me alettiin pelastaa kuohuviinilaseja ettei se elukka kaada kaikkea ja mä karjuin sille ihmiselle että ala nyt tulla hakemaan tää koiras täältä tai mun koira puree siltä pään irti ihan just. "Ai teillä on koira siellä, en mä huomannut!" No shit hei? :D Annoin sitten kuulua että luuletko että kukaan haluaa sun rakkia sotkemaan eväänsä oli siinä mukana omaa koiraa tai ei, ja ootko koskaan kuullu koirien kiinnipitomääräyksistä, ja alahan pyydystää toi koirasi niin kuin olisi jo. Aika helvetin kauan sillä se sitten kesti.

Äiti sanoi jo alkuviikosta, että koira on taas ruvennut rapsuttamaan itseään ihan hirveästi. Se on aiemminkin ollut samanlainen, se ei saa nukkua porukoiden makkarissa koska se raapii yöt läpeensä niin että ihmiset häiriintyy. Eilen se tuli kotiin ja totta tosiaan, ihan hirveä kihnutus koko ajan. Menee tasaisesti kainalot, kyljet, kaula, korvat. Toisessa korvassa on pieni verinaarmu, varmaan raapinut sen itse puhki. Turkki oli kauhean tuntuinen, kura ja suola varmaan viikossa sen sotki. Illalla kun aloin pesemään sitä niin likaista oli vesikin. Mulla on tuollaista kutinaa hillitsevää, kuivalle iholle tarkoitettua shampoota - itse asiassa äitihän sen osti viimeeksi kun mudi on siellä ollut... tämä on aina ollut vähän mysteeri. Kotonakin se raapii paljon enemmän kuin Sieni, mutta ei nyt mitenkään sairaalloisesti kuitenkaan. Sillä oli omat tutut ruuat mukana ja se sai joka ruokaan lisäksi öljyä/voita/läskiä kuten kotonakin. Raapiminen on talvisin aina erilaista kuin kesällä ja kuiva sisäilma lienee yksi syy. En tiedä, voiko eri asunnoissa olla niin erilainen ilma, että se johtuisi vaan siitä? Stressaako koira porukoilla? Tai voiko stressi ilmetä vain kutinana, mitään mahaoireita sillä esimerkiksi ei ollut ollut? Junamatkat ja keskustaelämä ja kaikki se varmasti jossain määrin stressaa sitä, sen huomaa siitäkin, että porukoilla koira aina innostuu nylkyttämään sekä pehmoleluja että ihmisiä. Musta se on vähän sellaista sijaistoimintaa, ainakin mikä ihmisiin kohdistuu. Se ei vaan aina osaa olla sosiaalisissa tilanteissa ja siksi se purkautuu tollasiin. Se toki pahentaa asiaa, että kukaan siellä ei oikein myöskään osaa kieltää sitä niin napakasti, että koira ottaisi sen vastaan ja voisi sen myötä rauhoittua. Se on vissiin helposti vähän sellaista "lopeta" - "joo... kohta..." - "lopeta nyt!" - "nooo.. joo..." - "lopeta!" - "hmmm... okei... katsotaan..". Epävarma koira voi parhaiten kun sillä on joku varma ja luotettava "johtaja" joka kertoo sille miten ollaan. Tämä koira ei vaan kaikilta niitä ohjeita ota vastaan.

Ajattelin nyt kuitenkin kokeilla siirtää sen täysin raa'alle. Ajatus on muhinut päässä jo pitempään ja aika paljonhan ne syö lihaa, luita ja välillä kasvissoseita/puuroja, mutta jos nyt jättäisi siltä kaiken teollisen pois. Puuroista (kypsä puuro, raaka liha) se tykkää ihan hulluna, kasvissoseista ei yhtään, joten vähän nyt vielä arvon tartteeko sen kokonaan barffata vai pidetäänkö noi puurot. Mulla ei ole mitään intohimoa tai yhtä ainoaa näkemystä koiran ruokintaan, enkä kyllä yhtään enempää tykkää ihmisillä kaiken maailman uskontoa lähentelevistä dieeteistä. Se mikä toimii kyseiselle yksilölle on sille hyvä eikä siinä sen kummempaa fanatismia tarvita. Mudilla on nyt kuitenkin joku ongelma ja jostain on aloitettava, ja sekin että jättää nappulan ja kaikki lisäainepommit eli nakit ja muut sellaiset namit pois, on jo iso muutos. Kyllä ne tähän saakka on aika monta kertaa viikossa nappulaa syöneet.

Sieni taas... fb:ssä oli hyvä keskustelu, ja Katan "sun koira todellakin elää yltäkylläisyydessä" -kommentti yllä olevaan kuvaan missä näkyy pari lelua lattialla, oli jotenkin hyvin avartava vaikka alkuun vaan sivuutin sen että no niin kai elää, entä sitten. Kyllä meillä on pariinkin kertaan Sienen ollessa nuorempi kokeiltu, leikkiikö se treeneissä paremmin jos sillä ei ole kotona leluja jatkuvasti saatavilla. En huomannut mitään eroa, joten palautin lelut lattialle. Minusta ne vaan kuuluu koiralle, ja nuorempana Sieni otti mun kenkiä ja tavaroita jos sillä ei ollut niitä sallittuja esineitä tarjolla, niin senkin takia sille on opetettu, että nämä on sun ja kaikki loput mun ja niihin et koske. Kyllähän se joka päivä niillä jotain tekee, karvaista lelua kantaa ja lussuttaa, ja joskus saa töppösen hetkeksi vetämään jotain lelua kanssaan. Joskus se jopa tarjoaa mulle niitä, tosin harvemmin. Töppönenkin omistaa leluja joka päivä ja se varsinkin tarjoaa niitä mulle vedettäväksi, mutta se myös leikkii ulkona niin hyvin että ei ole ollut tarvetta rajoittaa kotona.

Pitkäänhän meillä oli aina myös puruluita lattialla ja niitä sai syödä kun mieli teki. Sekin oli sellainen "syö näitä äläkä koske mun kenkiin tai tuoliin". Enää ei ole ollut luita vapaasti tarjolla, kun sterkan jälkeen Sieni alkoi ahmia itsensä sairaaksi. Kupit tulee lattialle eikä nykyään useinkaan tartte edes odottaa, kunhan nyt ei päälle hypi niin muuten saa olla aika vapaasti ja aloittaa syömään kun kuppi on maassa. Ulko-ovesta saa sentään tulla vaan luvalla, remmistä usein irroitan pyytämättä edes istumaan ensin ja vapaaksi pääsee siis noin vaan. Sieni on niin nössö ja kiltti koira, että ei sitä tartte kyykyttää jotta se muistaisi kuka täällä käskee. Mä en oikeasti ole koskaan pysähtynyt ajattelemaan asiaa tältä toiselta kantilta. Että se todella elää yltäkylläisyydessä ja miksi sillä olisi kovin suuri tarve ponnistella minkään asian eteen, kun se tietää että se saa kaikkea ilmaiseksikin?

"Eiku tuli vaan mieleen kun joku siinä toisessa keskustelussa sanoi, että kuulostaa koiralta jolla on viettitarpeet tyydytetty eikä syytä ylimääräisille ponnisteluille. Kait se on ihan oppimiskysymys, mihin omistaja on oppinu noiden vapaasti saatavilla olevien etujen suhteen. Mä en oo koskaan pikkupentuaikaa lukuunottamatta niitä harrastanut. Ei sillä, että se enää edes onnistuisi kahden koiran kanssa, mutta mä oon yrittänyt omaksua kaikenlaisia "luonnollisen pakon" keinoja, koska muuten mun koirat ei tarvis mua yhtään mihinkään, ne ei automaattisesti palvo ja kunnioita ketään, edes mua. Ja niiltä harvoin ilmaiseksi saan mitään " seuraa johtajaa"- asennetta jos mulla ei oo niille mitään tarjottavaa. Ehkä ne on niin erityyppiset koirat, mutta niiden kanssa mun pitää olla kaiken hyvän vartija."

Lelut ja toinen ruokakuppi meni eilen illalla kaappiin.

Lauantaina oli koulutusohjaaja ykkönen ja se oli just sellasta diipadaapaa mistä varoitettiin. Olin siis siellä vaan noin viisi vuotta myöhässä ja yhtään uutta asiaa ei koko päivän aikana tullut. Oma vika. Päivän paras oli se, että kurssi loppui pari tuntia ilmoitettua aiemmin, enkä siten ihan ehtinyt nukahtaa... ehdittiin paluumatkalla myös Ikeaan, mistä piti hakea pari lasten leikkitelttaa hakupiiloiksi. Jos silmiin osuu kaksia erilaisia sienen muotoisia pehmoleluja, käsi ylös kuka pystyy ohittamaan ne? Sienen muotoisen koiran omistaja ei ainakaan pystynyt:

Niistä tuli esineruutuesineitä eikä ne jääneet lattialle!

---

Päivä yksi: iltaruualla Sienelle esineruutu 3x40m, tosi hyvä tuuli takaa, kaksi esinettä. Ekan haki tosi hyvin, oli kauhean iloinen ja varma että saa palkkaa, ja saikin maistiaiset (nappulaa + lihapullaa maun vuoksi). Sitten kun laitoin sen toiselle, oli jo lähetyksessä ihan eri tunnelma ja se meni heti sellaiseksi "emmä"-haahuiluksi, että kutsuin sen nätisti pois sieltä, kytkin, kävin nostamassa jäljelle jääneen esineen ja heittelin sitä yksin. Esine taskuun ja koiran kanssa mitään puhumatta takas autolle. Se saa aamulla uuden yrityksen. Pahalta tuntuu ja kuvittelen edelleen, että ehkä se ei vain osaa, mutta kummallista kun se välillä osaa tosi hyvin kaksikin ja välillä sitten ei, ja just samaa sluibaamista se tekee jäljellä, tottiksessa ja muuallakin. Sitä ei vain huvita. No nyt alkoi ne kovat ajat, yltäkylläisyys päättyi ja tällä yrityksen määrällä iltaruoka jäi pyydystämättä.

Töppönen aloitti kesäkurpitsa-avokado-varsiselleri-kasvisraasteella, jossa on lihana pelkkää kananmunaa ja piimälorauksen ohella iso kimpale voita. Ei oikein ollut kotona lihoja tähän hätään ja rehutkin just sitä mitä sattui kaapista löytymään, huomenna pitää käydä ajatuksella sekä ihmisten että eläinten kaupassa. Perinteisessä barffissa luun määrä on liian suuren tuntuinen, mutta onneksi löysin ns. saalismallin vahvistukseksi omille ajatuksilleni, ja nyt kokeillaan niin että viikossa on kolme luupäivää ja neljä liha/kala/muna/jne-kasvissosepäivää. Tällä hetkellä pakastimessa olevat luut on vielä hyvin luisia eli siis vähän lihaa sisältäviä, seuraava erä saa olla "parempia". Kennelrehun auto tuleekin just ensi viikolla, ainoa vaan että pakastimessa on syksyn MEJÄstä jäänyt saatananmoinen sorkka joka pitäisi saada käytettyä ja poistoon. :D Vastoin odotuksiani mudi söi varmaan 3/4, olin varma että muna, voi ja piimä ei riitä ja elukka on sitä mieltä että tämä on kanien ruokaa, en koske. Annos oli tosi iso, joten ei haitanne että osa jäi. Piti se pyyhkärit ruuan jälkeen, joten hyvää oli <3 Ja Sieni, melkeen väittäisin että sain sen jo ekana iltana tuntemaan vitutuksen poikasta. Se ilme kun tarjolla on jotain oikeeta ruokaa eikä pelkkää nappulaa, sitä mätetään kuppiin, kuppi ja mudi menee portin taa ja Sienen ruoka on just tulossa, paitsi että se ei tulekaan... ei tulekaan?! Ai ei ollenkaan? MITVIT? Se on nyt aika monta kertaa käynyt nuohoamassa töppösen ruokapaikan (kupin otin pois joten edes nuolemaan ei päässyt) ja pyörii tässä kämpässä just sen näköisenä että mää unohduin, eikö muka oikeesti ruokaa ole tulossa. Eri asia kuinka koira tajuaa yhdistää tämän siihen aikaisempaan yritykseensä, mutta nälkää se nyt ainakin tuntee ja olen aika luottavaisin mielin että jo huomenna on ihan eri ääni kellossa.