Tokoa, koska en voi lopettaakaan?

Tiistain ryhmässä oli jo kolme koirakkoa, alkaa se yskä antaa periksi! Alkuun paikallaolot niin, että piilo oli koirien kylkien suunnassa oikealla. Istuminen oli ollut skarppi, siirsi kuulemma oikeaa etujalkaa leveämpään asentoon heti mun lähdettyä, muuten täysin liikkumaton. Makuussa tosi pitkä odotus ennen käskytyksen alkua, evl-tyyliin ylös ja alas, me vikana alas, ekana ylös ( + hämykoirat). Vähän ahdistusta liikkurin tullessa kohdalle, muuten ok. Makuu oli vain pari minsaa. Vikana vielä pelkkä liikkurin makuun käskytys, kukaan ei tehnyt mitään ja tarkoitus oli pitää vain kontaktia. Pälyili liikkuria, kielsin pariin kertaan. Näitä tarvitaan lisää.

Tämän päivän aiheina oli hyppynouto ja kaukot. Noudossa ihme jäätymistä, koira oli ihan ok ennen aloitusta mutta sitten toooosi hidas. Pelkkää palautusta hypyn takaa (ei älynnyt ottaa kapulaa maasta, olen aina tainnut jättää sen valmiiksi koiran suuhun) ja ihan mun edestä. Treeniryhmän tuttu koira alkoi haukkua hallin laidalla, josta Sieni meni ihan luimuun ja alkoi alisuorittaa. Se oli juuri tuomassa kapulaa sivulle, joten jäi tosi vajaaksi ja kapulakin putosi suusta ja koira vain luimuili siinä. Se ei normaalisti korvaansa lotkauta ellei haukkuja ole töppönen, joten todettiin S:n kanssa yhdessä että nyt höpöhöpö. Tyrkkäsin kapulan sille väkisin suuhun, siirryin vähän ja käskin uudestaan tuomaan, ja kas ihmettä, korvat nousi ylös ja koira osasi tulla kunnolla sivulle. Mistä ihmeestä nämä tulee? Mä en usko että koira osaa varsinaisesti "huijata" ja miksi ihmeessä se niin tekisi? Mitä tämä käytös sitten on?

Kaukoista ei suurempia muistikuvia. Noottia sain nameista kädessä. En ole tehnyt tätä kotona ollenkaan niin paljoa kuin pitäisi, ihme ettei etene. Ärsyttää.

Tunnari pari kertaa seurakaverin avustuksella, vähän löysä meno, mutta varma nenätyö. Nyt koiraa on vaan liian paljon palkattu oman nostosta ja vauhdikkaaseen paluuseen lähdöstä, ennakoi naksua ihan törkeästi ja jäi hölmönä seisomaan kapula suussa kun sitä ei tullutkaan.

Ruutua tein omaan tahtiin, vähän veltto sinnekin.

Sivulle tuloja ja seuruun sivuaskelia yksin peilin edessä, näissä se yllätti. Sanoisin että se osaa sivuaskeleet, vaikka niitä ei ole koskaan tehty. Vasemmallekin meni varsin näpsäkästi, outoa!

Koko illan pohdin päässäni, mikä ominaisuus puuttuu koirasta, joka leikkii ja on tosi ahne, mutta joka ei ole lainkaan valmis ponnistelemaan lelun tai ruokaa saadakseen. Taistelutahto? Pelkkä oma tahto? Sinnikkyys? Viime kädessä motivaatio? Olen viime aikoina pyöritellyt ajatusta koko tokon lopettamisesta. Sienelle toko ei varmasti ole mikään suuren tunteen laji ja se tuskin jäisi harmittelemaan, vaikka lopetettaisiin kaikki siihen liittyvä. Mulle toko lienee jonkinlainen intohimo, mutta kuinka pitkälle koiraa voi pakottaa ja yrittää väkisin saada tykkäämään siitä vain siksi, että minä haluan harrastaa sitä? Facebookissa oli tästä hyvä keskustelu, ja kyllä varmasti vielä paljon on tehtävissä ennen kuin voi oikeasti sanoa, että kaikkea on kokeiltu eikä mikään auta. Mua ehkä eniten vie eteenpäin se, että viimeeksi joulukuussa S. Korri sanoi, että tuossa koirassa on enemmän ominaisuuksia kuin mitä se nyt ilmentää. Mä olen aivan samaa mieltä. Jos koira olisi rehellisen paska ja täysin toivoton tapaus, en mäkään hakkaisi päätä seinään. Nyt mä näen sen vaan haasteena enkä voi luovuttaa. Täytyy olla joku keino saada niitä omaisuuksia kaivettua sieltä esiin. Moni varmaan ajettelee, että olen vaan niin tittelinkipeä, mutta kyllä mainetta ja kunniaa suurempi merkitys tällä on ihan vain omalle itselleni kouluttajana. Luovuttaminen olisi sen myöntäminen, etten vain osannut. Mä haluan opetella. Kaikesta ajoittaisesta epätoivosta ja turhautumisesta huolimatta koiran koulutus on se mun juttu mikä mun elämässä on tärkeää.

***

Tänään toisen kaverin kanssa hallilla, en ehkä olisi mennyt, mutta treffit oli sovittu jo ennen eilistä. Sieni odotti autossa. Se on paljon parempi jos se on odottanut autossa, mutta talvella se on säilytettävä parvella häkissä lämpimässä. Tänään se veti halliin joka kerta niin, että tuli sellainen karmit kaulassa -sisääntulo. Ei se nyt taas kovin vastenmieliseltä näyttänyt sinne mennä. Ekassa setissä pelkkää seuruuta remmillä estäen. Muistaakseni viisi pätkää, yhdessä yritti lähteä kiertämään avustajaa mutta muuten ihan supertyötä!

Toisessa tunnari niin, että kolme kasaa oli valmiina ja koira sai tehdä työt vapaasti. Ekalla epävarmuutta, otti oman mutta lähti tsekkaamaan lisää, muut meni paremmin. Nenätyöt varmempia, palautukseen ei nyt jäänyt seisomaan kuten eilen, mutta tarttee paljoa apua ja ote elää epävarmuuden takia.

Kolmas setti kaukoja. Laitoin takapalkan ja yritin häivyttää niitä nameja. Koira teki pari tosi hyvää m-s-vaihtoa kun se ennakoi ja tarjosi pyytämättä. Kaveri sanoi, että ne namit häiritsee sitä kauheasti ja silloin kun se keskittyy vaihtoon eikä mun nyrkissä olevaan namiin, se tekee tosi hyviä ja teknisesti korrekteja. Tämä jäi mieleeni ja äsken kokeilin kotona takapalkalla. Nami oli kyllä edelleen - jos ei ole, mulla on ongelmia hallita ranneliikettä kun alan miettiä sitä liikaa. En palkannut koiraa kuitenkaan kertaakaan nyrkistä vaan vapautin aina takapalkalle. Jumalauta, sehän osaa nousta seisomaan sekä istumasta että maasta täydellisen oikein. o_O

Illalla pk-kentällä haun "mökkikylätreenit". Paikalla oli jokunen koirakko ja yhteensä oltiin saatu umpipiiloja 7kpl; viisi kevythäkkiä, yksi kompostikehikkoviritelmä ja yksi "laavu". Tämän tarkoitus on opettaa koira oikeasti tarkastamaan piilot (osaavia koiria voi provosoida niin, että näyttää kun mm menee yhteen piiloon, koira viedään hetkeksi pois, ja sillä aikaa mm vaihtaa toiseen piiloon, koiran pitäisi kuitenkin käyttää nenää eikä mennä sinne missä luulee ukon olevan). Lisäksi huomattiin, että näytölle oikeaan paikkaan meneminen ei sekään kaikilta tullut ihan itsestään. Kaiken kaikkiaan tällä voi varmasti harjoitella monenlaisia yksityiskohtia. Sienelle ekalla kierroksella ukko kauimmaisessa häkissä, sinne oli lähetyskohdasta ehkä joku 30m. Tuuli tuli takaa eteen päin. Koira teki kauniin luotisuoran piston noin puoliväliin, sitten sai hajun ja kaarsi suoraan oikealle häkille. Pyöri sitä pari kierrosta ympäri, hyvin malttoi, löysi ovipuolen ja sai mm:ltä irtorullan häkin pinnan raosta. Toisella kierroksella mm oli "laavussa" häkkien keskellä oikeassa reunassa. Meni tarkastamaan edellisen piilon ja joutui vähän etsimään, sitten jäi nuuhkimaan lyhtypylvästä 2m päässä laavusta. Siihen pissi jokainen uros. Sieni ehkä sen verta hämääntyi kun ukko ei ollut samassa piilossa, eihän se normaalisti kesken haun mitään kusia nuuhki. Ärähdin sille kuitenkin heti, jolloin se jätti pissat ja sai saman tien hajun maalimiehestä. Näitäkin lisää! Sieni niin tykkää hausta. :)

Sieni taitaa ottaa nyt tokon suhteen vähän takapakkia ja tekee kuukauden pelkkää tunnetilaa. Kentälle tuloja, aloitusperusasentoja, haukkua, leikkiä, aktiivisuutta. Kiertoa, vauhtinoutoja, pentuluoksetuloja pitelystä, seuruuta estämällä palkka näkyvissä. Lyhyitä, etukäteen suunniteltuja settejä, joissa tavoitteena on aktiivinen ja hyvävireinen koira ja unohdetaan kaikki tekniikkanillitys. Koska mä en halua syöttää sille kotonakaan ilmaista ruokaa, iltaruuan eteen se saa tehdä jotain vähän teknisempää. Noudon luovutusta, kaukoja, jotain. Lisäksi mä etsin sille nyt oikeasti jonkin mieleisen saalislelun. Roadkill-lelu on jo hajalla. Luulen, että taistelutahtoa olisi enemmän saatavilla, mutta puljaan aina joko namien tai pallon kanssa. Se kyllä repii kanssa kun ei anneta muita vaihtoehtoja tarjolle. On vaan niin helppoa nakata se pallo. Raippakana on vähän liian iso ja hankala kun se ei mahdu taskuun, niin nytpä etsin jonkun mistä koira tykkää ja mikä mahtuu.

***

Viikonloppuna oltiin mökillä. Sieni teki kaksi hakuilmaisua jäällä, kiintorullan piti olla niin tiukalla ettei saa sitä, mutta saipa kuitenkin. Pitää nyt sitten jotenkin sitoa se kiinni että sitä pystyy pitämään kaulassa mutta koira ei voi ottaa sitä. Onneksi se oli muuten korrekti eikä härkkinyt sitä ennen aikojaan. Toisella mm heilautti irtorullaa ennen lähetystä niin, että koira varmasti huomasi sen, ja malttoi etsiä sen hangesta.

Töppönen teki hajutunnistusta ensin kanelilla, purkki piilotettiin pari kertaa sisällä ja hyvin se tämän ymmärtää. Sitten vaihdoin kylmiltään ihmisten hajuerotteluun. Koira alkoi käydä liian kiepeillä ja tämä oli selvästi liian vaikeaa, se alkoi säätää ja arpoa kun kolme eri hajua oli rivissä ja vain yhdestä palkattiin (olisko voinut aloittaa yhdellä hajulla + kahdella tyhjällä, kuten kanelillakin tehtiin...). No sitten kun piilotin purkin ja annoin vastaavaa lähtöhajua, osasi kyllä etsiä sen. Hajun antaneet ihmiset vaan oli kaikki samassa tilassa, joten sitä hajua mahtoi leijua siellä aika hirveästi. Lisäksi, koska ominaishaju on ymmärtääkseni osin geneettinen, lienee typerää aloittaa perheenjäsenten hajuilla. Keskenään ei-sukua olevat ja eri taloudessa asuvat ihmiset voisi olla vähän iisimpi?

Maanantaiaamuyönä mudi lähti äidin kanssa junalla Helsinkiin muuten vaan lomalle. Sieni on niin maailman helpoin eläin ollessaan yksinään, ja huomaan taas miten paljon se on kärsinyt niin erilaisen koiran varjossa kasvaessaan.