Treeniviikonloppu

Perinteinen holskuporukan treeniviikonloppu pidettiin vaihteeksi meidän mökillä. Paikalle pääsi viime hetken perumisten takia vain kaksi koirakkoa minun lisäksi, mutta ei se mitään, saatiin silti ihan hyvin treenattua ja oli aivan huikean hauskaakin, kuten aina! Ohjelmistossa oli hakua, metsäjälkeä, vepeä ja rallya, lisäksi tietenkin hyvää ruokaa riittävästi :D !

Leirinavajaiskakku on tärkeä asia!

Perjantaina leiriydyttiin ja tehtiin suunnitelmia. Ehdittiin me myös treenata vähän: vepeä ja pihahommia (=tottis ym), pönelle rallyn edestä puolenvaihtoa ym. Pönen häiriönä oli toinen koira kevythäkissä pihalla ihan vieressä, mutta ei se siitä häiriintynyt, liekö edes huomannut. Sieni teki pari vientiä kuivalla maalla, yritettiin myös häiriköitä (houkutella kupilla) mutta ei mennyt lainkaan lankaan. Vedessä otettiin ensin ihan normaalit veneestä hyppy ja veneen haku. Sitten Sieni teki vielä veneestä veneeseen viennin joka meni tosi hienosti.

Lauantai alkoi haulla. Sienen eka kierros kuuden piston rata, kerrankin ihan oikeasti ylisyviä eli varmaan sen 60m ainakin radan alussa. Keskilinja teki mutkan 4. piston jälkeen ja se on niin hankala hahmottaa, että tallaus ei ehkä mennyt ihan samassa kulmassa. Kakkonen vasemmalla oli hakkuuaukion reunassa miestä korkeampi io kuivahtanut kasa niitä oksia ym puista karsittua tavaraa. Nelonen samalla puolella oli aukiolla siinä rajalla, mistä metsä alkoi, vielä aukion puolella. Kutonen oli metsässä aukion ratana. Oikealla puolella parittomat pistot alkoi kolmosen jälkeen vähän laskea pienen rinteen taakse. Sienellä oli kiintorulla kiristettynä kaulassa, kaikilla suorapalkat enkä mennyt hakemaan, vaan koira sai juosta. Ykköselle tuli kaksi lähetystä, kaarsi aluetta niin paljon eteenpäin että otin pois ja laitoin uudestaan. Vitoselle tuli kolme lähetystä, koira ei vain saanut hajua eikä uponnut kunnolla oikeaan kohtaan. Sää oli tosi painostava, raskas ja tuuleton. Juoksemisesta huolimatta koira ei lainkaan ollut hätäinen (jos en hae sitä, sillä jää helposti se juoksumoodi päälle ja saattaa liueta loppupään ukoilta kesken palkkauksen, koska kiire etsiä lisää), vaan oli ukoilla tosi rauhassa ja kauniisti. Noin muuten aivan mahtava vire ja kaikki vaan tuntui niin helpolta ja hyvältä. Siltä, että me tehdään yhteistyötä. Se ei mitään kiintorullan härkkimisiä miettinyt missään vaiheessa.

Mitä luksusta!

Sä oot niin hienoin.

Pöne sai kanssa tehdä etukulmat äänillä ("töppöneeeeeeeeen!") ja se oli hyvin mielissään. Edes risukasassa ollut kakkonen ei ollut lainkaan jännittävä pönestä.

Toinen kierros oli kaksi irtorullailmaisua vain n. 30m matkoilla. Kiintorulla kiristettynä kaulassa. Eka maalimies oli vaan kuusen alla piilossa. Koira tuli toiselta puolelta kuin missä irtorulla oli ollut, ja maalimies ei ollut kokemattomuuttaan tiennyt että rulla kannattaa sitten siirtää koiran puolelle, että se huomaa sen. Ukko oli vain aivan passiivinen kuten oli neuvottu, eikä edes katsonut koiraan. No Sienikin on joskus opetettu kiertämään ukot rullaa ottaessaan, mutta se on kyllä kadonnut ohjelmistosta. Koira ei siis nähnyt irtorullaa ja se alkoi sitten äheltää sitä kiintorullaa suuhunsa. Aikansa se sen kanssa taisteli ennen kuin jotenkin onnistui saamaan sen! Minä katsoin keskilinjalta ja mietin mitä tässä pitäisi tehdä, jos olisi ollut puhelimet, olisin varmaan sanonut siihen, että maalimies anna koiralle irtorulla. Nyt en viitsinyt ruveta huutamaan niin seurasin sitten vain koiran puuhia. Se toi kiintorullan mulle, joten keräsin pokkani ja laitoin koiran näytölle. Koirahan teki kaiken aivan oikein, ei ole sen vika, että mahdottomasta tuli mahdollinen - en vieläkään ymmärrä miten se saattoi saada sen rullan otettua suuhunsa, ihme kumileuka! :D

Toinen ukko oli tyhjän umpparin takana niin, että umppari oli jossain 20m syvällä ja ukko siitä vain joitakin metrejä taaempana. Koira kaarsi umpparin kohdalla selvästi ohi jotenkin vaikean näköisenä ja se näytti siis ihan siltä, että väistää piiloa. Ei olisi ihme sen mun taannoisen karjumisen jälkeen. Alkoi kovasti vippaamaan (vippaaminen = häntä heiluttaa koko koiraa) kun haistoi ukon umpparin takana. Irtorullan tuonti ja näytölle meno ok.

Käytiin syömässä ja sitten jälkihommia. Pöne ajoi jonkun vajaan 500m jäljen, joka oli kolme tuntia vanha. Kaksi keppiä, ihan lopussa jälki tuli hiekkatien yli ja vika keppi oli pari metriä sen jälkeen. Me oltiin ainakin ajettu pois ja takaisin siitä tieltä jäljen yli, luultavasti joku muukin oli kulkenut siinä kolmen tunnin muhimisen aikana. Pönellä olikin sitten tielle tullessa tosi vaikeaa, mutta sinnikkäästi se työsti ongelmaa ja lopulta ratkoi sen. On se vaan sellainen kaikkien alojen asiantuntija <3

Seuraavaksi vuorossa oli jälleen pihajuttuja ja vepeä. Kuivan maan hommista pöne taisi taas tehdä vähän rallya, lähinnä puolenvaihtoa edestä, peruutusta ja kukkaiskäännöksiä, varsinkin niitä mestariluokan uusia puolenvaihtokäännöksiä. Sieni kuivaharjoitteli vepen jonkun ylemmän luokan liikettä, missä koira hyppää veneestä ja ottaa sen saman veneen köydestä kyseisen veneen hinaukseensa vieden sen rantaan. Eka yritys meni nauramiseksi mutta sitten lamppu syttyi kyllä!

"Kyytiin"

"Istu"

"Köysi!"

Avustajan mielipide :D :D

Vedessä tehtiin avoimen luokan "vieraan esineen vienti". Sieni sai viedä lasten pelastusliivit ensin kuivalla maalla, ei ongelmaa. Sitten sen piti viedä ne laiturilta hypäten ja sekös vaikeaksi osoittautui! Koira ei voinut ponnistaa koska liivit oli tiellä. Siinä sitä tehtiin aika monta yritystä, ja muut jo sanoi että pitäisikö sitä jotenkin helpottaa. Mä tiesin, että se tietää mitä "vie!" tarkoittaa, ja koska se pystyy kantamaan niitä liivejä maalla, se nyt vaan saa luvan hypätä ja tehdä mitä pyydetään. Laitoin sen vaan aina uudestaan yrittämään. Kun älysin viedä koiran ihan laiturin reunalle niin, että sen ei tarttenut kävellä vaan se saattoi suoraan hypätä, se lähti. Vienti meni hyvin, ei se kesken kaiken enää sylje esinettä.

Tulossa!

Palkan kanssa maihin

Sitten tehtiin sellainen koe, että minä olin kumiveneessä lähempänä rantaa, koira ja soutaja isossa veneessä kauempana. Kutsuin koiran hyppäämään veneestä ja hakemaan mun veneen köyden, mistä sen piti viedä mut rantaan. Rannassa oleva avustaja vielä auttoi koiraa sinne, mun "rantaan" -käsky ei riitä. No ei siitä muutenkaan meinannut tulla muuta kuin naurua, mutta saatiin me se jotenkin lopulta onnistumaan :D Sitten vaihdettiin vielä osia oikeampaan asetelmaan: minä olin rannassa. Pikkuveneen soutajan täytyy näyttää köyttä koiralle aika selvästi niin sitten onnistui.

Mitähän tästä tulee :D

Tulee tulee!

Vaikeista hommista (veneen haku) saa parempaa palkkaa

Illalla saunaa, ruokaa ja juttelua yön pikkutunneille saakka. Sieni ja Sindi sai vähän aikaa juosta keskenään, ja Sieni oli meidän kanssa, tapansa mukaan, saunassa. Sitten laitettiin koirat nukkumaan ja ihan hyvin ne rauhoittuikin vaikka me vielä istuttiin ulkona.

Sunnuntaina taas ensin hakuilemaan. Sienelle neljä pistoa. Nyt otin vahingosta viisastuneena kiintorullan kokonaan pois. Teemana ne umpparit, kun tuntui, että nyt ehkä olisi joku ongelma mitä voisi ratkoa. Siispä ykkösellä tyhjä umppari n. 20 metrissä, ukko pari metriä sen takana. Kakkosella ukko umpparissa n. 40 metrissä. Kolmosella tyhjä laatikko 30 metrissä ja ukko 50m:ssä. Nelosella ei hämypiiloja ja vain ukko 50m:ssä. Kaikilla irtorullailmaisu.

No, ei väistänyt laatikoita, ei miettinyt mitään kiintorullan härkkimisiä, ei kerta kaikkiaan mitään ongelmaa missään kohdassa. Se pelitti kuin kone. Se oli tosi väsynyt, autosta haettaessa yleensä hyppii ja vinkuu kun on niin ihanaa kun on Sienen vuoro. Nyt ei jaksanut hyppiä, niin se kävi hetkeksi kierimään selälleen siihen keskelle hiekkatietä <3 Väsymyksestä huolimatta se teki ihan kivalla vauhdilla eikä ollut mitenkään yhtään nihkeä. Höh, mä en nyt todella tiedä onko meillä joku ongelma vai ei, ja pitääkö mun nyt jotenkin erikoisesti treenata vai ei. Löisin varmaan ensi treenissä sen kiintorullan jo normaalisti kaulaan (ottaisin toki silti vain suorapalkkaa ja irtorullia ainakin pari treeniä vielä), mutta jotenkin tuntuu että valeilmaisuongelma ei voi olla "näin vähällä" hoidettu?!

Pyörtykse pallo suussa?

Ei nyt sentään, mutta väsynyt ja onnellinen!

Toisen koiran vuorolla hiekkatieltä ajoi joku jumalattoman suuri mönkkäri, ja sillä oli joku hirvikoira tms vapaana. Koira kun huomasi meidät n. 30m syvällä metsässä, se lähti tulemaan kohti, jolloin meidän vuorossa ollut, juuri radalta pois tullut ja kytkettynä jo ollut koira alkoi haukkumaan sille. Tällöin mönkkärin kuski tajusi vissiin vasta että meilläkin on koira siellä, ja alkoi huutaa omallensa, joka ei korvaansa lotkauttanut, tuli vain kohti. Yksi meistä lähti juoksemaan sitä vastaan ja karjui "ei, pois", jolloin koira pysähtyi katsomaan hölmistyneenä. Tässä vaiheessa ihmeen hiljaa ollut pöne alkoi tietenkin myös huutaa kuin hyeena mun autosta, jolloin hirvikoira kääntyi vuorostaan katsomaan sinne. Mä jo ehdin ajatella, että pöne tulee varmaan kaltereista läpi, jos vieras koira menee tunkemaan naamansa mun autoon... sitten se ukko tajusi kaasuttaa sillä laitteellansa ja koira lähti hetken tuumimisen jälkeen sen perään. Mietittiin, että ne tulee varmaan jossain vaiheessa sitten takaisin, ja päätin että pönen ei tartte tehdä tänään mitään, en uskalla ottaa sitä autosta ulos. Se, että haun tekeminen olisi siitä kiva, painoi tosi paljon vähemmän kuin se, että jos sen vuorolla tulisi tollanen tilanne, koira olisi taas seuraavat x kuukautta tosi kiepeillä ohituksissa. Se palautuu noista todella huonosti.

Jälkeä teki vain yksi koira.

Mökillä vähän vielä pihajuttuja ja vepeä: Sieni teki ensin samanlaisen pelastusliivien laiturilta viennin kuin eilenkin. Annoin liivit suuhun, sanoin "vie" ja koira juoksi laiturin päähän, hyppäsi ja vei, aivan kuten olisi miljoona kertaa aiemmin vienyt. Vaikka eilen se vielä oli ihan varma, että ei pysty. Tällainen se juuri on <3 Kun sen saa ymmärtämään mitä halutaan, asia on sillä selvä. Se ei ole erityisen älykäs siinä mielessä, että se esim. yhdistelee tai ketjuttaa asioita paljon hitaammin kuin pöne, mutta sitten se on toisaalta aivan tosi luotettava ja kun se jotain oppii, se tekee sitä kuin juna.

Lopuksi vielä yhteishyppy, minä soudin, yksi piti koiria veneessä ja toinen oli rannassa kutsumassa. Sindi hyppäsi ensin ja Sieni perään. Siihen oli mukavaa lopettaa, tytöt sai jäädä sitten suoraan vielä rallaamaan pihaan ja vauhtiahan niillä riitti!

Oli aivan huikea viikonloppu, samanhenkisten ihmisten kanssa on niin kivaa treenata. Tämä intensiivinen setti tuli meille haun kannalta tosi hyvään saumaan, ja uskon että vepekin edistyi roppakaupalla! Pöneä meinasin aiemmin jättää kokonaan kotiin, mutta se ei sitten onnistunutkaan ja se oli otettava mukaan. Murehdin, että sillä on varmaan tosi raskasta katsella kun meidän pihassa on jotain vieraita koiria ja voisko ne niinku painua helvettiin, mutta ehei. Pöne oli varsin lunki ja sen mielestä oli lähinnä kivaa kun oli vieraiden narttujen pissoja nuuhkittavana... Sagan (7kk) kanssa sitä olisi voinut kokeilla, mutta totesin että pahimmassa tapauksessa pöne joko inhoaa sitä muuten vaan tai sitten sekoaa ja itkee ja haluaa vaan nylkyttää. Parhaassa tapauksessa pöne ei olisi lainkaan kiinnostunut, eihän se enää ole vuosiin vieraiden aikuisten koirien kanssa leikkinyt. Ei sitten oikein tuntunut järkevältä. Jos pöne menisi nylkytysmoodiin, se sitten piippaisi koko viikonlopun. Sindi sai leikkiä Sienen kanssa, se on niin raju että pönen selkä ei ehkä olisi tykännyt hyvää, ja toisaalta Sindi olisi varmasti räjähtänyt jos pöne olisi mennyt nylkyttämään sitä, jolloin pöne olisi räjähtänyt takaisin ja se siitä kivasta leikkimisestä. Pöne sai aika vähän tehdä mitään muihin verrattuna, mutta ihan onnelliselta se vaikutti ja piti molempina aamuina pyyhkärit mun mahalla <3 Se on onnellisen pönen merkki se.