Korjaussarjaa

Taivas että voi olla ihmisellä paha mieli. Toisaalta olen ylpeä itsestäni: Sieni on se koira, joka opetti mulle, että koira ei tee virheitä, ihminen tekee. Siis totta kai kirjaimellisesti ottaen se oli koira, joka sen rullan virheellisesti otti suuhunsa, minä en sitä sille laittanut, ja sillä tavalla se siis teki "väärin". Koira ei kuitenkaan missään tapauksessa ymmärrä tehneensä "väärin", se tekee niin kuin sille on opetettu. Jostain syystä se luuli, että siinä tilanteessa kuuluu ottaa rulla. Syitä miksi se luulee niin, voi toki olla lukemattomia: koira uskoo että rulla on ratkaisu ohjaajalta tulevaan paineeseen, koira ei ole täysin ymmärtänyt mistä se kuuluu ottaa ja mistä ei kuulu, jne.

Jos vastaavaa olisi tapahtunut joitakin vuosia sitten töppösen kanssa, olisin heti tapahtuneen jälkeen ollut vihainen koiralle ja syyttänyt sitä myöhemminkin. Nyt olen aivan vakuuttunut, että Sieni ei valeilmaise paineen takia, eikä se tuo rullaa miellyttääkseen mua (ei sitä ole koskaan palkattu tai kehuttu siitä, niin miksi toisi?). Se jotenkin onnistui ymmärtämään sen Kompan treenin niin, että haluan että se ilmaisee myös tyhjää. Minun järjestämän treenin. Minä epäonnistuin ja vahingossa sain koiran käännettyä tällaiseen moodiin. Huikeaa on oppimisen tehokkuus. Vuosienkin jälkeen koira todella vahvasti eläytyy joka treeniin ja oppii niistä. Vuosien työ saatiin yhdellä väärin suunnitellulla treenillä pyyhittyä sekaisin. Kaiken tämän jälkeen olen entistä vahvemmin sitä mieltä, että miten kukaan voisi hyvillä mielin kieltää koiraa kesken treenin, ja toivoa että se yhdistää sen oikeaan asiaan, eikä johonkin väärään? Samasta syystä sunnuntai-illan "mökkikylätreeni" säätöineen oli vika kerta kun ikinä, ikinä missään korotan sille ääntä rullan otosta. En halua, että se saa tehdä valeita edes niin pitkälle, että tuo rullan mulle asti, mutta en myöskään enää ikinä aio karjua sille, että noin ei tehdä, sylje se heti pois suustasi. Täytyy olla jokin muu ratkaisu. Rullaa tuodessaan se kuvittelee, että tekee niin kuin haluan, ja karjumalla kuin hinaaja saan meidän välille vain silkkaa epäluottamusta ja suuren konfliktin. Koira ei ymmärrä minua. Mitä muuta voisi tapahtua, kuin koiran meneminen epävarmaksi? Herkän ja kiltin koiran kohdalla äärimmäisen epävarmaksi. Vietikäs ja henkisesti vahva koira varmaan voidaan onnistuneesti ajaa tilapäisesti sellaiseen tilaan, ja se pääsee siitä yli kun palkataan oikeasta toiminnasta. Minusta se ei silti ole sellainen tapa miten haluaisin kouluttaa omaa koiraani, ja toisekseen Sieni ei ole sellainen koira, jolle tuollaista voisi tehdä.

Haluan, että meidän haku näyttää tältä. (c) Veera Rahikainen

Selvyyden vuoksi: Kompan treeniksi kutsumani treeni on toisille esitelty aivan muiden kouluttajien toimesta eri leireillä. En syytä Komppaa, tietenkään :) Ja tässä tullaan taas siihen, että ohjaaja on aina itse vastuussa omasta koirastaan ja viime kädessä hyväksyy, tai jättää hyväksymättä, kouluttajan ehdottamat harjoitukset. Syytän tässä vain ja ainoastaan itseäni. Tai ehkä se oli vain onneton vahinko, ja Sieni kuuluu siihen pieneen osaan koiria, jotka ajattelee vähän eri tavalla kuin moni muu. Ei mulla käynyt mielessäkään, että näin voisi käydä. Olkoon tämäkin nyt taas muistutus ennakkosuunnitelman tärkeydestä: koira oppii joka kerta, joten mieti etukäteen huolella mitä haluat kyseisessä treenillä opettaa ja vastaako suunniteltu harjoitus tarkoitustaan.

Maanantaina tehtiin kotisohvalla irtorullailmaisua ilman mitään muita välineitä, kuin itse irtorulla. Sieni tykitti matot ruttuun. En tiedä, onko ainakaan kotona tehdyillä ilmaisutreeneillä mitään merkitystä kokonaisuuden kannalta, mutta tuntuu hyvältä tehdä jotakin ongelman ratkaisemiseksi. Lisäksi mä uskon, että kyse on pitkälti sekaisin menemisestä ja itsetunnon palauttamisesta. Uskon, että paras ratkaisu asiaan on nyt palata vähäksi aikaa niin helppoihin treeneihin, että koira ei voi mokata. Vähän niin kuin liikkeestä istuminen: jos se on kentällä seuruukaavion jälkeen vaikeaa, uskon, että ylipäänsä istumisen vahvistaminen kaikissa mahdollisissa tilanteissa kotona, lenkillä ja kylässä auttaa asiaa. Kyse on mielentilasta: sinä osaat tämän, se sujuu hienosti.

Tiistaina kaverin kanssa lenkillä, ja hänen kanssaan parkkipaikalla irtorullailmaisua. Tässä koiralla oli kaikki asiaankuuluvat vermeet (kiintorulla kiristettynä niin, ettei sitä sa otettua) ja tilanne oli muutenkin vähän aidompi. Sienestä ilmaisuketju on kauhean hauska ketju ja se tykitti menemään. Kiintorullalle ei suonut ajatustakaan.

Torstaina oli hakutreenit. Oli ongelmia suunnitella Sienelle treeni. Halusin jotain helppoa ja kivaa, jotain mikä onnistuisi varmasti ja palauttaisi koiran raiteilleen. Helppoa ja kivaa olisi esim. norjalainen sekametsä neljällä ukolla, mutta se olisi jo "liian" helppoa ja jotenkin en nähnyt sellaista hyödylliseksi. Halusin valmiit ukot ilman apuja, alkuun suorapalkkaa vahvistamaan "etene 50m niin löydät ukon (äläkä mieti mitään rullia vielä mennessäsi)" -ajatusta, sitten pari irtorullailmaisua, tyhjiä mistä palkkaisisin itse kunnolla ja riittävästi toistoja. Toistojen myötä suurin alkuinnostus on juostu ja koira on hieman väsynyt, mikä ehkä lisää virheen todennäköisyyttä. Tarkoitan tällä kaikella sitä, että neljän ukon sekametsällä koira vain ryntäilisi kaasu pohjassa sinne sun tänne ajattelematta mitään. Monimutkaisemmalla, eri osia sisältävällä, pitemmällä treenillä se joutuisi ajattelemaan. Toisaalta arvoin kuitenkin sitä, pitäisikö ihan ekana tehdä oikeasti se helppo ja kiva treeni (tyyliin etukulmat valmiilla ukoilla ja superpalkoilla) ja seuraavana vasta tällainen ajattelujuttu.

Koska koira ei kokeessakaan vaikuttanut mitenkään hirveän epävarmalta ja täysin maansa myyneeltä, päätin että ei se tartte mitään baby-treeniä. Suunnitelma muuttui silti vielä tuntia ennen treenejä ja oli lopulta seuraavanlainen:

1: suorapalkka
2: suorapalkka
3: suorapalkka
4: suorapalkka, hain koiran, sisääntulo
5: tyhjä
6: ääntä kun koira lähtenyt, suorapalkka, hain koiran, sisääntulo (karkasi kolmesti mun perään)
7: irtorulla, näytölle hetsaus
8: irtorulla, näytölle hetsaus
9: puolipako (mm 25 metrissä piilossa ja pinkaisee kirkuen karkuun kun olen lähettänyt koiran), suorapalkka
10: sama

Sekavaa? No joo, kyllä keskilinja sanoi "huh" kun näytin karttani, mutta ne on tottuneet ja toi on Sienelle ihan normaali treeni.

Ykköselle lähti vinoon suoraan kohti kolmosta, joten kutsuin takaisin ja uusin. Ei meinannutkaan hamuta kiintorullaa kaulasta, se oli kiristettynä. Neloselle asti pelkkää juoksemista, hätäinen ukoilla ja keskilinjalle tullessa jarrutus meni joka kerta pitkäksi. Sieni on kuuliainen koira ja se kyllä tietää yliheiton ja hallintaan tulon eron, mutta nyt ei oikein olisi malttanut. Oli yrittänyt varastaa palkkapurkista ruokaa ja muutenkin vire oli katossa. Tyhjän teki samalla vauhdilla ja ihan kivan muotoisen piston, palkkasin itse, ei olisi oikein edes malttanut syödä kun oli kiire jatkaa (!). Kutoselle ok, oli rinteen päällä. Hain koiran ja olisin jättänyt sen johonkin 25m kohdalle, mutta se karkasi perään. Jätin uudestaan 15m päähän, karkasi taas, kolmannella kerralla pysyi. Huh miten tuhmaa. Siitä yliheitto seiskalle. Irtorulla putosi aika lähellä mua, nosti itsenäisesti. Näytölle jumalatonta kyytiä jo ennen kuin ukko antoi ääntä, ja sitten sitä vasta mentiinkin. Maahan meni kuitenkin tosi korrektisti.

Kasi oli kanssa ison rinteen päällä, sinne lähti ihan hyvin vielä vaikka oli selvästi väsynyt, lisäksi sen vire laskee ilmaisutilanteissa verrattuna suorapalkkoihin. Kiersi pahimman kalliokohdan kuten kaikki muutkin koirat teki, silti korjasi linjan suoraksi ja löysi ukon. Irtorulla putosi tässäkin suht lähellä minua, nosti itsenäisesti. Näytölle tuli tässä ääntä vähän kuuluvammin ja multa oli mennä jalat alta kun me vähän niinkun lennettiin sinne sitä rinnettä! Ysi ja kymppi oli kivat viimeiset, kympillä oli isompi rasia missä kissanruokaa. Koiralla on samanlaiset rasiat vepessä ja siellä se palkataan veneestä käsin niin, että saa purkin jonka tuo mulle rantaan avattavaksi. Keskiviikkona oltiin juuri oltu vepessä, joten ehkä jäi sieltä päälle. Oli kympillä napannut purkin ukon kädestä ennen kuin se oli ehtinyt avata sitä koiralle :D

Se meni siis paremmin kuin hyvin. Koira ei ollut yhtään sen oloinen, että se olisi sekoillut omiaan rullan kanssa. Se tuntui siltä kuin aina ennen ja oli jopa ehkä poikkeuksellisen liekeissä. Jos en olisi ollut paikalla kokeessa itse näkemässä, voisi tämän jälkeen olla tosi vaikeaa uskoa tapahtunutta todeksi. Nyt unohdan koko asian ja treenaan suorapalkoilla ja irtorullilla muutaman treenin niin, että kiintorulla on kiristettynä. Sitten vähän tyhjiä piiloja ja umpparissa olevia ukkoja ja sitten kiintorulla taas tarjolle. Katsotaan, kuinka meidän käy.

***

Rupesin ihan miettimään viime postauksen kommenteissa ollutta "jatkuva palkkaaminen kylläännyttää koiraa" -ajatusta. Tottiksessahan se on ihan totta, ja miksei olisi haussakin. Mun on ollut muutenkin vaikeaa miettiä, miten treenaan Sienen kanssa pitempää rataa, ja nyt pitää pohtia tätä ihan tosissaan. Jossain määrin arastelen niitä tyhjiä ja pelkään että into lopahtaa, jos niitä on liikaa. En myöskään oikein ole varma paljonko niistä kannattaa palkata itse ja paljonko olla palkkaamatta. Asia on varmasti koirakohtainen.

Toinen juttu, mitä olen jo aiemmin tiedostanut ja nyt se vielä selvästi vahvistui: koirani mielestä ilmaisu on tosi paljon tyhmempää kuin suorapalkka. Suorapalkalta jatkamaan lähtiessä se on innokkaampi kuin ilmaisun jälkeen. Miksi?