Taivas että voi olla ihmisellä paha mieli. Toisaalta olen ylpeä itsestäni: Sieni on se koira, joka opetti mulle, että koira ei tee virheitä, ihminen tekee. Siis totta kai kirjaimellisesti ottaen se oli koira, joka sen rullan virheellisesti otti suuhunsa, minä en sitä sille laittanut, ja sillä tavalla se siis teki "väärin". Koira ei kuitenkaan missään tapauksessa ymmärrä tehneensä "väärin", se tekee niin kuin sille on opetettu. Jostain syystä se luuli, että siinä tilanteessa kuuluu ottaa rulla. Syitä miksi se luulee niin, voi toki olla lukemattomia: koira uskoo että rulla on ratkaisu ohjaajalta tulevaan paineeseen, koira ei ole täysin ymmärtänyt mistä se kuuluu ottaa ja mistä ei kuulu, jne.
Jos vastaavaa olisi tapahtunut joitakin vuosia sitten töppösen kanssa, olisin heti tapahtuneen jälkeen ollut vihainen koiralle ja syyttänyt sitä myöhemminkin. Nyt olen aivan vakuuttunut, että Sieni ei valeilmaise paineen takia, eikä se tuo rullaa miellyttääkseen mua (ei sitä ole koskaan palkattu tai kehuttu siitä, niin miksi toisi?). Se jotenkin onnistui ymmärtämään sen Kompan treenin niin, että haluan että se ilmaisee myös tyhjää. Minun järjestämän treenin. Minä epäonnistuin ja vahingossa sain koiran käännettyä tällaiseen moodiin. Huikeaa on oppimisen tehokkuus. Vuosienkin jälkeen koira todella vahvasti eläytyy joka treeniin ja oppii niistä. Vuosien työ saatiin yhdellä väärin suunnitellulla treenillä pyyhittyä sekaisin. Kaiken tämän jälkeen olen entistä vahvemmin sitä mieltä, että miten kukaan voisi hyvillä mielin kieltää koiraa kesken treenin, ja toivoa että se yhdistää sen oikeaan asiaan, eikä johonkin väärään? Samasta syystä sunnuntai-illan "mökkikylätreeni" säätöineen oli vika kerta kun ikinä, ikinä missään korotan sille ääntä rullan otosta. En halua, että se saa tehdä valeita edes niin pitkälle, että tuo rullan mulle asti, mutta en myöskään enää ikinä aio karjua sille, että noin ei tehdä, sylje se heti pois suustasi. Täytyy olla jokin muu ratkaisu. Rullaa tuodessaan se kuvittelee, että tekee niin kuin haluan, ja karjumalla kuin hinaaja saan meidän välille vain silkkaa epäluottamusta ja suuren konfliktin. Koira ei ymmärrä minua. Mitä muuta voisi tapahtua, kuin koiran meneminen epävarmaksi? Herkän ja kiltin koiran kohdalla äärimmäisen epävarmaksi. Vietikäs ja henkisesti vahva koira varmaan voidaan onnistuneesti ajaa tilapäisesti sellaiseen tilaan, ja se pääsee siitä yli kun palkataan oikeasta toiminnasta. Minusta se ei silti ole sellainen tapa miten haluaisin kouluttaa omaa koiraani, ja toisekseen Sieni ei ole sellainen koira, jolle tuollaista voisi tehdä.
Jos vastaavaa olisi tapahtunut joitakin vuosia sitten töppösen kanssa, olisin heti tapahtuneen jälkeen ollut vihainen koiralle ja syyttänyt sitä myöhemminkin. Nyt olen aivan vakuuttunut, että Sieni ei valeilmaise paineen takia, eikä se tuo rullaa miellyttääkseen mua (ei sitä ole koskaan palkattu tai kehuttu siitä, niin miksi toisi?). Se jotenkin onnistui ymmärtämään sen Kompan treenin niin, että haluan että se ilmaisee myös tyhjää. Minun järjestämän treenin. Minä epäonnistuin ja vahingossa sain koiran käännettyä tällaiseen moodiin. Huikeaa on oppimisen tehokkuus. Vuosienkin jälkeen koira todella vahvasti eläytyy joka treeniin ja oppii niistä. Vuosien työ saatiin yhdellä väärin suunnitellulla treenillä pyyhittyä sekaisin. Kaiken tämän jälkeen olen entistä vahvemmin sitä mieltä, että miten kukaan voisi hyvillä mielin kieltää koiraa kesken treenin, ja toivoa että se yhdistää sen oikeaan asiaan, eikä johonkin väärään? Samasta syystä sunnuntai-illan "mökkikylätreeni" säätöineen oli vika kerta kun ikinä, ikinä missään korotan sille ääntä rullan otosta. En halua, että se saa tehdä valeita edes niin pitkälle, että tuo rullan mulle asti, mutta en myöskään enää ikinä aio karjua sille, että noin ei tehdä, sylje se heti pois suustasi. Täytyy olla jokin muu ratkaisu. Rullaa tuodessaan se kuvittelee, että tekee niin kuin haluan, ja karjumalla kuin hinaaja saan meidän välille vain silkkaa epäluottamusta ja suuren konfliktin. Koira ei ymmärrä minua. Mitä muuta voisi tapahtua, kuin koiran meneminen epävarmaksi? Herkän ja kiltin koiran kohdalla äärimmäisen epävarmaksi. Vietikäs ja henkisesti vahva koira varmaan voidaan onnistuneesti ajaa tilapäisesti sellaiseen tilaan, ja se pääsee siitä yli kun palkataan oikeasta toiminnasta. Minusta se ei silti ole sellainen tapa miten haluaisin kouluttaa omaa koiraani, ja toisekseen Sieni ei ole sellainen koira, jolle tuollaista voisi tehdä.
 |
| Haluan, että meidän haku näyttää tältä. (c) Veera Rahikainen |
Selvyyden vuoksi: Kompan treeniksi kutsumani treeni on toisille esitelty aivan muiden kouluttajien toimesta eri leireillä. En syytä Komppaa, tietenkään :) Ja tässä tullaan taas siihen, että ohjaaja on aina itse vastuussa omasta koirastaan ja viime kädessä hyväksyy, tai jättää hyväksymättä, kouluttajan ehdottamat harjoitukset. Syytän tässä vain ja ainoastaan itseäni. Tai ehkä se oli vain onneton vahinko, ja Sieni kuuluu siihen pieneen osaan koiria, jotka ajattelee vähän eri tavalla kuin moni muu. Ei mulla käynyt mielessäkään, että näin voisi käydä. Olkoon tämäkin nyt taas muistutus ennakkosuunnitelman tärkeydestä: koira oppii joka kerta, joten mieti etukäteen huolella mitä haluat kyseisessä treenillä opettaa ja vastaako suunniteltu harjoitus tarkoitustaan.
Maanantaina tehtiin kotisohvalla irtorullailmaisua ilman mitään muita välineitä, kuin itse irtorulla. Sieni tykitti matot ruttuun. En tiedä, onko ainakaan kotona tehdyillä ilmaisutreeneillä mitään merkitystä kokonaisuuden kannalta, mutta tuntuu hyvältä tehdä jotakin ongelman ratkaisemiseksi. Lisäksi mä uskon, että kyse on pitkälti sekaisin menemisestä ja itsetunnon palauttamisesta. Uskon, että paras ratkaisu asiaan on nyt palata vähäksi aikaa niin helppoihin treeneihin, että koira ei voi mokata. Vähän niin kuin liikkeestä istuminen: jos se on kentällä seuruukaavion jälkeen vaikeaa, uskon, että ylipäänsä istumisen vahvistaminen kaikissa mahdollisissa tilanteissa kotona, lenkillä ja kylässä auttaa asiaa. Kyse on mielentilasta: sinä osaat tämän, se sujuu hienosti.
Tiistaina kaverin kanssa lenkillä, ja hänen kanssaan parkkipaikalla irtorullailmaisua. Tässä koiralla oli kaikki asiaankuuluvat vermeet (kiintorulla kiristettynä niin, ettei sitä sa otettua) ja tilanne oli muutenkin vähän aidompi. Sienestä ilmaisuketju on kauhean hauska ketju ja se tykitti menemään. Kiintorullalle ei suonut ajatustakaan.
Torstaina oli hakutreenit. Oli ongelmia suunnitella Sienelle treeni. Halusin jotain helppoa ja kivaa, jotain mikä onnistuisi varmasti ja palauttaisi koiran raiteilleen. Helppoa ja kivaa olisi esim. norjalainen sekametsä neljällä ukolla, mutta se olisi jo "liian" helppoa ja jotenkin en nähnyt sellaista hyödylliseksi. Halusin valmiit ukot ilman apuja, alkuun suorapalkkaa vahvistamaan "etene 50m niin löydät ukon (äläkä mieti mitään rullia vielä mennessäsi)" -ajatusta, sitten pari irtorullailmaisua, tyhjiä mistä palkkaisisin itse kunnolla ja riittävästi toistoja. Toistojen myötä suurin alkuinnostus on juostu ja koira on hieman väsynyt, mikä ehkä lisää virheen todennäköisyyttä. Tarkoitan tällä kaikella sitä, että neljän ukon sekametsällä koira vain ryntäilisi kaasu pohjassa sinne sun tänne ajattelematta mitään. Monimutkaisemmalla, eri osia sisältävällä, pitemmällä treenillä se joutuisi ajattelemaan. Toisaalta arvoin kuitenkin sitä, pitäisikö ihan ekana tehdä oikeasti se helppo ja kiva treeni (tyyliin etukulmat valmiilla ukoilla ja superpalkoilla) ja seuraavana vasta tällainen ajattelujuttu.
Koska koira ei kokeessakaan vaikuttanut mitenkään hirveän epävarmalta ja täysin maansa myyneeltä, päätin että ei se tartte mitään baby-treeniä. Suunnitelma muuttui silti vielä tuntia ennen treenejä ja oli lopulta seuraavanlainen:
1: suorapalkka
2: suorapalkka
3: suorapalkka
4: suorapalkka, hain koiran, sisääntulo
5: tyhjä
6: ääntä kun koira lähtenyt, suorapalkka, hain koiran, sisääntulo (karkasi kolmesti mun perään)
7: irtorulla, näytölle hetsaus
8: irtorulla, näytölle hetsaus
9: puolipako (mm 25 metrissä piilossa ja pinkaisee kirkuen karkuun kun olen lähettänyt koiran), suorapalkka
10: sama
Sekavaa? No joo, kyllä keskilinja sanoi "huh" kun näytin karttani, mutta ne on tottuneet ja toi on Sienelle ihan normaali treeni.
Ykköselle lähti vinoon suoraan kohti kolmosta, joten kutsuin takaisin ja uusin. Ei meinannutkaan hamuta kiintorullaa kaulasta, se oli kiristettynä. Neloselle asti pelkkää juoksemista, hätäinen ukoilla ja keskilinjalle tullessa jarrutus meni joka kerta pitkäksi. Sieni on kuuliainen koira ja se kyllä tietää yliheiton ja hallintaan tulon eron, mutta nyt ei oikein olisi malttanut. Oli yrittänyt varastaa palkkapurkista ruokaa ja muutenkin vire oli katossa. Tyhjän teki samalla vauhdilla ja ihan kivan muotoisen piston, palkkasin itse, ei olisi oikein edes malttanut syödä kun oli kiire jatkaa (!). Kutoselle ok, oli rinteen päällä. Hain koiran ja olisin jättänyt sen johonkin 25m kohdalle, mutta se karkasi perään. Jätin uudestaan 15m päähän, karkasi taas, kolmannella kerralla pysyi. Huh miten tuhmaa. Siitä yliheitto seiskalle. Irtorulla putosi aika lähellä mua, nosti itsenäisesti. Näytölle jumalatonta kyytiä jo ennen kuin ukko antoi ääntä, ja sitten sitä vasta mentiinkin. Maahan meni kuitenkin tosi korrektisti.
Kasi oli kanssa ison rinteen päällä, sinne lähti ihan hyvin vielä vaikka oli selvästi väsynyt, lisäksi sen vire laskee ilmaisutilanteissa verrattuna suorapalkkoihin. Kiersi pahimman kalliokohdan kuten kaikki muutkin koirat teki, silti korjasi linjan suoraksi ja löysi ukon. Irtorulla putosi tässäkin suht lähellä minua, nosti itsenäisesti. Näytölle tuli tässä ääntä vähän kuuluvammin ja multa oli mennä jalat alta kun me vähän niinkun lennettiin sinne sitä rinnettä! Ysi ja kymppi oli kivat viimeiset, kympillä oli isompi rasia missä kissanruokaa. Koiralla on samanlaiset rasiat vepessä ja siellä se palkataan veneestä käsin niin, että saa purkin jonka tuo mulle rantaan avattavaksi. Keskiviikkona oltiin juuri oltu vepessä, joten ehkä jäi sieltä päälle. Oli kympillä napannut purkin ukon kädestä ennen kuin se oli ehtinyt avata sitä koiralle :D
Se meni siis paremmin kuin hyvin. Koira ei ollut yhtään sen oloinen, että se olisi sekoillut omiaan rullan kanssa. Se tuntui siltä kuin aina ennen ja oli jopa ehkä poikkeuksellisen liekeissä. Jos en olisi ollut paikalla kokeessa itse näkemässä, voisi tämän jälkeen olla tosi vaikeaa uskoa tapahtunutta todeksi. Nyt unohdan koko asian ja treenaan suorapalkoilla ja irtorullilla muutaman treenin niin, että kiintorulla on kiristettynä. Sitten vähän tyhjiä piiloja ja umpparissa olevia ukkoja ja sitten kiintorulla taas tarjolle. Katsotaan, kuinka meidän käy.
***
Rupesin ihan miettimään viime postauksen kommenteissa ollutta "jatkuva palkkaaminen kylläännyttää koiraa" -ajatusta. Tottiksessahan se on ihan totta, ja miksei olisi haussakin. Mun on ollut muutenkin vaikeaa miettiä, miten treenaan Sienen kanssa pitempää rataa, ja nyt pitää pohtia tätä ihan tosissaan. Jossain määrin arastelen niitä tyhjiä ja pelkään että into lopahtaa, jos niitä on liikaa. En myöskään oikein ole varma paljonko niistä kannattaa palkata itse ja paljonko olla palkkaamatta. Asia on varmasti koirakohtainen.
Toinen juttu, mitä olen jo aiemmin tiedostanut ja nyt se vielä selvästi vahvistui: koirani mielestä ilmaisu on tosi paljon tyhmempää kuin suorapalkka. Suorapalkalta jatkamaan lähtiessä se on innokkaampi kuin ilmaisun jälkeen. Miksi?
Tiistaina kaverin kanssa lenkillä, ja hänen kanssaan parkkipaikalla irtorullailmaisua. Tässä koiralla oli kaikki asiaankuuluvat vermeet (kiintorulla kiristettynä niin, ettei sitä sa otettua) ja tilanne oli muutenkin vähän aidompi. Sienestä ilmaisuketju on kauhean hauska ketju ja se tykitti menemään. Kiintorullalle ei suonut ajatustakaan.
Torstaina oli hakutreenit. Oli ongelmia suunnitella Sienelle treeni. Halusin jotain helppoa ja kivaa, jotain mikä onnistuisi varmasti ja palauttaisi koiran raiteilleen. Helppoa ja kivaa olisi esim. norjalainen sekametsä neljällä ukolla, mutta se olisi jo "liian" helppoa ja jotenkin en nähnyt sellaista hyödylliseksi. Halusin valmiit ukot ilman apuja, alkuun suorapalkkaa vahvistamaan "etene 50m niin löydät ukon (äläkä mieti mitään rullia vielä mennessäsi)" -ajatusta, sitten pari irtorullailmaisua, tyhjiä mistä palkkaisisin itse kunnolla ja riittävästi toistoja. Toistojen myötä suurin alkuinnostus on juostu ja koira on hieman väsynyt, mikä ehkä lisää virheen todennäköisyyttä. Tarkoitan tällä kaikella sitä, että neljän ukon sekametsällä koira vain ryntäilisi kaasu pohjassa sinne sun tänne ajattelematta mitään. Monimutkaisemmalla, eri osia sisältävällä, pitemmällä treenillä se joutuisi ajattelemaan. Toisaalta arvoin kuitenkin sitä, pitäisikö ihan ekana tehdä oikeasti se helppo ja kiva treeni (tyyliin etukulmat valmiilla ukoilla ja superpalkoilla) ja seuraavana vasta tällainen ajattelujuttu.
Koska koira ei kokeessakaan vaikuttanut mitenkään hirveän epävarmalta ja täysin maansa myyneeltä, päätin että ei se tartte mitään baby-treeniä. Suunnitelma muuttui silti vielä tuntia ennen treenejä ja oli lopulta seuraavanlainen:
1: suorapalkka
2: suorapalkka
3: suorapalkka
4: suorapalkka, hain koiran, sisääntulo
5: tyhjä
6: ääntä kun koira lähtenyt, suorapalkka, hain koiran, sisääntulo (karkasi kolmesti mun perään)
7: irtorulla, näytölle hetsaus
8: irtorulla, näytölle hetsaus
9: puolipako (mm 25 metrissä piilossa ja pinkaisee kirkuen karkuun kun olen lähettänyt koiran), suorapalkka
10: sama
Sekavaa? No joo, kyllä keskilinja sanoi "huh" kun näytin karttani, mutta ne on tottuneet ja toi on Sienelle ihan normaali treeni.
Ykköselle lähti vinoon suoraan kohti kolmosta, joten kutsuin takaisin ja uusin. Ei meinannutkaan hamuta kiintorullaa kaulasta, se oli kiristettynä. Neloselle asti pelkkää juoksemista, hätäinen ukoilla ja keskilinjalle tullessa jarrutus meni joka kerta pitkäksi. Sieni on kuuliainen koira ja se kyllä tietää yliheiton ja hallintaan tulon eron, mutta nyt ei oikein olisi malttanut. Oli yrittänyt varastaa palkkapurkista ruokaa ja muutenkin vire oli katossa. Tyhjän teki samalla vauhdilla ja ihan kivan muotoisen piston, palkkasin itse, ei olisi oikein edes malttanut syödä kun oli kiire jatkaa (!). Kutoselle ok, oli rinteen päällä. Hain koiran ja olisin jättänyt sen johonkin 25m kohdalle, mutta se karkasi perään. Jätin uudestaan 15m päähän, karkasi taas, kolmannella kerralla pysyi. Huh miten tuhmaa. Siitä yliheitto seiskalle. Irtorulla putosi aika lähellä mua, nosti itsenäisesti. Näytölle jumalatonta kyytiä jo ennen kuin ukko antoi ääntä, ja sitten sitä vasta mentiinkin. Maahan meni kuitenkin tosi korrektisti.
Kasi oli kanssa ison rinteen päällä, sinne lähti ihan hyvin vielä vaikka oli selvästi väsynyt, lisäksi sen vire laskee ilmaisutilanteissa verrattuna suorapalkkoihin. Kiersi pahimman kalliokohdan kuten kaikki muutkin koirat teki, silti korjasi linjan suoraksi ja löysi ukon. Irtorulla putosi tässäkin suht lähellä minua, nosti itsenäisesti. Näytölle tuli tässä ääntä vähän kuuluvammin ja multa oli mennä jalat alta kun me vähän niinkun lennettiin sinne sitä rinnettä! Ysi ja kymppi oli kivat viimeiset, kympillä oli isompi rasia missä kissanruokaa. Koiralla on samanlaiset rasiat vepessä ja siellä se palkataan veneestä käsin niin, että saa purkin jonka tuo mulle rantaan avattavaksi. Keskiviikkona oltiin juuri oltu vepessä, joten ehkä jäi sieltä päälle. Oli kympillä napannut purkin ukon kädestä ennen kuin se oli ehtinyt avata sitä koiralle :D
Se meni siis paremmin kuin hyvin. Koira ei ollut yhtään sen oloinen, että se olisi sekoillut omiaan rullan kanssa. Se tuntui siltä kuin aina ennen ja oli jopa ehkä poikkeuksellisen liekeissä. Jos en olisi ollut paikalla kokeessa itse näkemässä, voisi tämän jälkeen olla tosi vaikeaa uskoa tapahtunutta todeksi. Nyt unohdan koko asian ja treenaan suorapalkoilla ja irtorullilla muutaman treenin niin, että kiintorulla on kiristettynä. Sitten vähän tyhjiä piiloja ja umpparissa olevia ukkoja ja sitten kiintorulla taas tarjolle. Katsotaan, kuinka meidän käy.
***
Rupesin ihan miettimään viime postauksen kommenteissa ollutta "jatkuva palkkaaminen kylläännyttää koiraa" -ajatusta. Tottiksessahan se on ihan totta, ja miksei olisi haussakin. Mun on ollut muutenkin vaikeaa miettiä, miten treenaan Sienen kanssa pitempää rataa, ja nyt pitää pohtia tätä ihan tosissaan. Jossain määrin arastelen niitä tyhjiä ja pelkään että into lopahtaa, jos niitä on liikaa. En myöskään oikein ole varma paljonko niistä kannattaa palkata itse ja paljonko olla palkkaamatta. Asia on varmasti koirakohtainen.
Toinen juttu, mitä olen jo aiemmin tiedostanut ja nyt se vielä selvästi vahvistui: koirani mielestä ilmaisu on tosi paljon tyhmempää kuin suorapalkka. Suorapalkalta jatkamaan lähtiessä se on innokkaampi kuin ilmaisun jälkeen. Miksi?
4 kommenttia:
Toivottavasti et pahastu kun täällä taas kommentoin. :D
Tapoja on varmasti monia ja treeniryhmät toimivat erilailla. En todellakaan väitä, että meidän tapa treenata olisi se ainoa oikea (ei siis ole!), mutta itse olen oppinut tykkäämään juuri tästä treenitavasta sen selkeyden (myös koiralle!) vuoksi.
Meillähän ei esim. koskaan käytetä suora palkkaa muilla kuin aloittelivalla koirilla ja ilmaisu tehdään joka kerta, jotta tämä on koiralle mahdollisimman selkeää. Joka treeni on tietyllä tavalla siis koemainen, mutta palkkaus/palkattomuus vaihtelee. Koira oppii tavallaan heti saman rutiinin kuin mikä kokeessakin. Joku voisi sanoa, että onpa tylsiä treenejä, mutta koirat ainakin ovat erittäin innokkaita ja työskentelevät hyvin. Löytäminen tulee olla itsessään se super ja tähän koko ajan pyritään. Meillä on ollut se onni mukana, että treenimaastoja on käytössä melko paljon ja koiratkin tykkäävät kun ollaan lähes joka kerta eri maastoissa. Tarpeen mukaan tehdään sitten eri variaatioita jos esim. ongelmaa näytölle vienneissä (ääni), vale tms.
Huolellla rakennettu maalimiesmotivaatio pitäisi olla koiralla se tärkein ja jos se kantaa, yllä mainitussa tavassa ei pitäisi olla ongelmaa. Maalimiesmotivaatio rakennetaan jo heti alussa nuoren koiran/pennun kanssa erityisen huolella. Maalimies tulee olla se super tyyppi, joka siis saattelee/kuljettaa aina koiran keskilinjalle aluetta eteenpäin pistäen kaikkensa peliin, jotta koira saa juuri sille sopivan palkkaustavan josta se todella nauttii. On se sitten ruoka tai lelu. Tätä koiran kuljettamista ei tee koskaan koiran ohjaaja, joka on koko ajan täysin passiivinen. Maalimiehen tehtävä on olla koiralle koko ajan niin kiinnostava ja innokas leikittäjä, ettei koira koskaan karkaa ohjaajan luo. Hallinta otetaan vähitellen mukaan vasta siinä vaiheessa kun maalimiesmotivaatio on ihan siellä tapissa tyyliin, ohjaaja ei ole mitään, mutta maalimiehet ovat!
Mietin sit vielä tuota, että en oikein ymmärrä miksi "pelkäät" lisätä noita tyhjiä mukaan? Kuten tuolla Hakuharrastajissakin joku taisi sanoa, niin vähemmän ne tietyllä tavalla väsyttävät koiraa kun nuo löydöt? Löydöiltäkin palkkausta teen nykyään yhä harvemmin, koska se siis todellakin purkaa vaan ihan turhaan koiraa. Myylle ainakin palkattomuus tuo vaan lisää yrittämistä, eikä esim. millään tavalla lannista sitä. Tämä on varmaan myös hyvin koirakohtaista ja pitkälti myös oppimiskysymys! Vien aika usein hallinnassa keskilinjalle tai korkeintaan mm. saa leikkiä lyhyesti.
Paljon tyhjiä, vähemmän löytöjä (3-4) ja niihin kaikkiin mukaan ilmaisut-tyylisiä treeniä? Tyhjiltä kehuminen ja vaikkapa esim. vasta viimeinen mm. palkkaa tyyliin superisti...
Kommentointi on aina hyvästä, varsinkin jos siitä herää jotain ajatuksia, olkoon ne sitten puolesta tai vastaan!
Mä olen isosti sitä vastaan, että rullakoiralla on aina ilmaisu (kiintorulla). Uskon, että koira alkaa ennemmin tai myöhemmin ennakoida rullan ottoa ja ottaa sen pikku hiljaa yhä kauempaa, pelkästä hajusta. Roduissa ja yksilöissä on suuria eroja, mutta kaikille ei todellakaan voisi tehdä noin. Koiralla ei ole mitään syytä käydä ukolla asti koska se ei ikinä heti saa sieltä mitään, ja älykäs ja motivoitunut koira alkaa nopeuttaa ketjua niin, että käy vaan metrin, kahden, kolmen, kymmenen päässä ukosta ottamassa rullan. Tietenkin jos ohjaaja ja maalimies on tarkkoja että tällaisia ei hyväksytä, ja koira esim. laitetaan uudestaan "hakemaan" rullaa, niin sitten pakka pysyy kasassa ja ennakointi/oikominen voidaan kitkeä. Käytännössä läheskään aina kukaan ei näe mitä koira tekee, niin mä haluan, että mun koira menee aina tarkistamaan ukon ja saa sieltä suorapalkkaa välillä, jotta se käytös pysyy yllä.
"Pelkään" tyhjiä, koska pelkään että koira lässähtää. Olen fb:n hakuryhmän kanssa samaa mieltä siitä, että hyvä, oikein rakennettu käyttökoira nousee haasteista tai tässä tapauksessa niistä tyhjistä. Se kumpuaa taistelutahdosta. Mutta Sieni EI OLE ns. perinteinen hyvä käyttökoira, hyvin kaukana siitä. Sen kanssa on vaikeaa suunnitella riittävän, mutta ei liian, haastavia treenejä. Liian helpoista ja samanlaisista motivaatio kärsii, toisaalta liian vaikeista koira heittää hanskat tiskiin ja luovuttaa. Luultavasti ongelma on kuitenkin vähän enemmän mun päässä ja arastelen niitä tyhjiä turhaan, tai siis koira kyllä kestää niitä paremmin kuin pelkään.
Jos nyt tekisit 300m radan ensi treenissä, niin montako ukkoa sulla olisi ja about montako tyhjää sinne väliin tulisi? :)
Tuo ennakointi on tietyllä tavalla toki koko ajan "vaarana" ja tarkkailun alla, mutta jos koira ottaa rullaa liian aikaisin tieto siitä tulee heti, koska hyvät maalimiehet seuraavat koko ajan tilannetta. Eikä sekään mikään suuri asia ole jos pääsee käymään, että koira ottaa rullan liian aikaisin. (Myyllekin on näin käynyt..) Mukaan tulevat silloin hetkeksi irtorullat, joilla tilanne vakautetaan taas. Radiopuhelimet ovat korvaamaton apu. Koira ei koskaan pääse näytölle jos ei ole käynyt kunnolla maalimieheltä hakemassa rullaa. Jos ei ole käynyt kunnolla perillä, se vaan lähetetään sinne uudelleen, eikä tekemistä hyväksytä.
Mietin pääni puhki juuri Sientä näitä ajatuksia kirjoittaessa... Vertasin jollain tavalla Romeoonkin. Jotenkin näen sen kuitenkin motivoituneempana kuin mitä Romeo on? Jo tuon kilppariasiankin takia. Jos sille on rakennettu huolella jo alkujaan hyvä maalimiesmotivaatio en jaksa uskoa, etteikö se kantaisi myös Sientä? Sieni on kuitenkin käsittääkseni vähintäänkin melko motivoitunut hakukoira ja tykkää tosissaan etsiä maastosta ukkoja! Paljon näkisin tämän ns. vaatimisen myös oppimiskysymyksenä, enkä niinkään vaikeana asiana koiralle joka lässäyttää sen. Voin olla väärässäkin. Myyssä on toki paljon mitä ammentaa jos vertaa Romeoon ja se on myös hyvin liikkuvainen koira. Palkattomuus nostaa sitä ja saa sen vaan yrittämään entistä enemmän ja tätähän kaikilla holskuilla ei välttämättä ole. En usko, että saisin Romeota toimimaan samoin kuin mitä esimerkiksi Myytä, mutta Sienestä ajattelen kuitenkin vähän eri tavoin sen perusteella mitä olen sitä maastossa nähnyt?
300 metriin näin äkkiseltään tekisin noin kymmenkunta, korkeintaan sen 12 pistoa. Aika ei riitä (kokeessa) ainakaan enempään. Välit saavat olla noin sen 60 metriä maastosta ja tuulesta riippuen. Löytöjä 3-5. Muuten koko rata tyhjiä. Löydöt sijoittelen miten milloinkin. Usein otan löydöt etukulmiin, jotta oppii tarkastamaan etukulmat hyvin. Sitten seuraa "paljon" tyhjiä ja aika usein loppuun otan löytöjä. Paljon vaihteluita tässäkin, mutta noin karkeasti. Pari maalimiestä yleensä palkkaa, loput otan hallinnan kautta.
Mä tiedän, että meillä on treeneissäkin pistot aivan liian tiheässä, mutta mulla menee helposti avoimenkin rataan joku 12 pistoa. Pitäisi todella treenata tätäkin, ja opettaa koiralle vähän laajempaa laatikkoa!
Lähetä kommentti