tiistai 21. kesäkuuta 2016

Mökkivepeä

Tämä viikko on lomailtu mökillä, ja olen antanut koirien olla tottis- ym. juttujen osalta täysin lomalla. Tauko tekee aina hyvää.

Mökillä on kuitenkin ollut loistava mahdollisuus treenata vepeä, ja nimenomaan sitä veneen hakua, mikä meillä alokasluokassa vain tökkii. Sieni ei ole sillä tavalla taistelutahtoinen koira, että se syttyisi riuhtomaan järjettömän painavaa esinettä "jee, kerrankin kunnon vastus!" -asenteella. Olen kuivaharjoitellut maalla aika painavillakin esineillä, ja koira vetää niitä köydestä varsin pontevasti, pitkääkin matkaa, ymmärtäen että kriteerinä on tuoda köysi mun käteen. En usko, että ongelma on kuitenkaan siis taistelutahdossa, kyllä sillä voima ja asenne riittäisi. Miksi se ei sitten tuo venettä?

Siirsin harjoituksen siis rantaveteen: tuttu köysi ja sen päässä tyhjä, kelluva 10L vesikanisteri joka ei siis paina mitään. Koira meni aivan erilaiseksi, se vieroksui kelluvaa esinettä, ja varsinkin sen liikkeelle lähtö köyden perässä aiheutti joka kerta köyden pudottamisen suusta. Haa, luulen, että veneenhakuongelmakin on nyt ratkaistu! Kyse ei ole voiman puutteesta, vaan koiran perässä/päällä killuva vene on sen mielestä niin outo asia, että se laskee siksi köydestä irti.

Onneksi lomalla on aikaa treenata, tosin yksin toimiminen on vähän vaikeuttanut joitakin asioita. Veneessä ei ole ketään antamassa köyttä koiralle, joten olen jättänyt köyden kellumaan veteen ja koiran on itse myös etsittävä se. No, oppiipahan todella mitä käsky "köysi" tarkoittaa :) Toistoja on tehty aamuin illoin ja päivässä sain sen jo noutamaan tyhjää kumivenettä. Vedessä!

Kokeilin myös huvikseni sellaista, että olen itse veneessä. Sienihän ns. tulee hulluksi kun olen uimassa tai uimapatjalla tms killumassa, ja meidän kumivene menee sen mielestä patjakategoriaan. Veneen ja minun vienti rantaan oli sellaista kiljunnan säestämää räpiköintiä eli ei se nyt ihan suoraan ainakaan toiminut :D Aloin kuitenkin tästä inspiroituneena opettamaan sille "rantaan" -käskyä, eli seisoimme rantavedessä ja halusin että koira hyppää penkalle pois vedestä. Koska kyseessä on paljon kohteita treenannut koira, se keksi jutun juonen välittömästi ja aloin jo liittää vihjettä toimintaan. Hauskaa, että kohdetreenin myötä koiran maailmankuva selvästi muuttuu, ja treenitilanteessa se näkee niitä kohteita helposti vähän kaikkialla. Rantapenkka nyt oli aivan selkeä, erottuva kohde varmasti, kun tajusi asiaa siltä kantilta itsekin ajatella.

Hukkuvan pelastamisen se tekee valjaiden kanssa, tämäkin on osin ongelman kiertämistä (ei ole mahdollista päästää patukasta irti), mutta se on toiminut jo pitkään hyvin. Se on vaan erittäin abstrakti suoritus koiran mielestä, en edes muista millä sanalla olen sen lähettänyt ja se vaan ui hukkuvan "päälle" ja tulee sitten takaisin. Oikea unelmakäytös, not. Mikä on riittävän lähelle hukkuvaa menemistä? Koska koira saa lähteä rantaan? Mitä jos hukkuva ei saanutkaan kiinni valjaista, koska vika on koiran ja koska hukkuvan? Jättää siis hirveän paljon tulkinnanvaraa, mikä on aina huono asia, kun mietitään palkataanko koira ja tekikö se kriteerit täyttävän suorituksen. Tämähän olisi selkeintä opettaa niin, että koira kiertää (tiiviisti) hukkuvan, tällöin koiralla on hyvin yksiselitteinen tehtävä ja koira joko tekee oikein (palkataan) tai ei tee oikein (ei palkata). Jos hukkuva ei saa kiinni valjaista, se on sitten hänen vikansa. En usko, että tämänkään opettaminen olisi mitenkään kovin vaikeaa; Sieni osaa kiertää kohteita maalla ja se pitäisi vain yleistää veteen. Ja toki kokeessa hukkuvan takana on se vene, niin opettaa, että kierretään se ihminen, ei venettä. En viitsisi vaan kahta asiaa kouluttaa nyt samaan aikaan, niin ehkäpä teen tähänkin vielä pohjia kuivalla maalla jahka tänne juhannuksena tulee väkeä treenivälineiksi. "Kierrä ihminen" olisi siis tempun nimi. Siinä olisi muutenkin hauskaa testata kuinka koira erottelee ihmisen eri häiriöistä, esim. pelkästä tuolilla olevasta takista tms. :D

2 kommenttia:

  1. Komppaus kohdetreeniin ja maailmankuvaan! Oma iso oivallus aiheesta tuli tänä ja viime vuonna agility-kentällä, kun junnu-Vinski, joka oli pelannut paljon kohteiden kanssa, pääsi katsomaan esteitä. Nehän olikin vaan uusia pelinappuloita, lauta oli sama. Oppimisvauhti oli ihan huima verrattuna Laikaan, jonka oppimishistoria oli aika erilainen. Tuntui, että vaikka mentiin kaasu pohjassa, Vinski ehti rekisteröidä ympäristöstään merkittäviä asioita historiansa takia. Aika eeppistä. :D

    VastaaPoista
  2. Mä jäin miettimään, että miten eri tavalla kohteita paljon tehnyt koira mahtaa ylipäänsä ajatella maailmasta sekä vapaalla että treeneissä, kun sellainen, joka niitä ei ole ikinä tehnyt. Uskon, että on iso ero suhtautumisessa asioihin. Varsinkin, jos koiralla on vaikka vähän jotain alusta-arkuutta tms syytä miksi se jännittää vaikka keinua, niin ollaan varmaan aivan eri viivalla jos koira on "kohde-aivopesty" kuin jos ei ole ja sitä vaan houkutellaan sinne.

    VastaaPoista

Kommentit tulevat näkyviin hyväksymisen jälkeen! Jos tulevat, eli nimettömiä/yhteystiedottomia kommentteja ei julkaista. Sinä tiedät kuka minä olen ja minäkin haluan tietää kuka sinä olet, tai muuten me ei tällä kanavalla keskustella :)