Komppa on mukava ja selkeä kouluttaja. Varsinaisia suuria elämyksiä ei tullut, olen kyllä kuullut nämä lähes kaikki jutut ennenkin, mutta kertaus on opintojen äiti.. puhuttiin siitäkin, että jos saa jonkun uuden ajatuksen mitä meinaa toteuttaa, niin se pitää tehdä heti seuraavissa omissa treeneissä, jos jättää "sitten joskus" niin tekemättä jää. Asiat vaan unohtuu ja ihmiset on niin rutiiniensa orjia.
-etsintä ensin, myöhemmin vasta ilmaisu; koiran ominaisuudet näkyy treenin edetessä ja helpompi valita oikea ilmaisu kun koira vähän vanhempi ja kokeneempi
-ilmaisun vaihtamisen voi useimmiten ihan onnistuneesti tehdä kerran, mutta sitten tehtävä huolella, ettei tartte vaihtaa uudestaan kiirehtimisen takia. Esim. jos haukussa ongelmia, pikakoulutetaan rulla oikoen vähän mutkia, ja sekään ei kunnolla toimi, sitten ollaan kusessa ja koira sekaisin
-Ulla aloittaa haun kouluttamisen vasta n. vuoden ikäiselle koiralle, syystä että pentuaika on fyysisen pienen koon takia hyvää aikaa pyhittää jäljelle (en ymmärtänyt miksi, joku peltojälkijuttu?), ja ylipäänsä koira on valmiimpi. Esim. roduissa joissa tyypillistä voimakas mörköikä, ei ole mitään järkeä viedä koiraa säikkymään hakumetsään, vaan sosiaalistaminen ja ns. ympäristökasvatus hoidetaan jossain muualla
-pennut voi olla kuitenkin tallaamassa mukana ja saada vaivihkaa nameja siinä ohessa, samoin paljon ihan metsälenkkejä, jotta oppivat liikkumaan siellä
-ei makkararinkiä, se on vain painostavaa
-vanhemman, jalat jo kasvattaneen koiran kanssa päästään myös nopeammin etenemään 50 metriin. Jos koira on kovin pieni, ja ukot esim. 10-20m päässä siksi ettei juoksemista ole niin paljon, ja treenit 2 kertaa viikossa, jo parissa kuussa se on saanut 10 treenikertaa toistoja siitä että ukot on 10-20 metrissä -> jää vahva muistikuva ja myöhemmin voi olla vaikeaa kasvattaa matkaa, jää helposti pyörimään siihen minkä on ensin oppinut
-kun koulutetaan avuilla, pistojen määrä voi olla alusta asti enemmän kuin pari -> koulutetaan kestävyyttä, ei pikajuoksijaa. Jos aina vaan 3-4 pistoa, ei opi säätelemään vauhtia, ja alokasluokan jälkeen pidemmillä radoilla iso ongelma edessä
-uskallettava kokeilla erilaisia ideoita! koira ei mene yhdestä kokeilusta rikki.
-hyvä pohja tehtävä huolella, perusasioissa ei pidä oikoa ja kiirehtiä
-tapoja on monia; vaikka itse katsoisi sivusta jonkun treeniä, että ikinä en tekisi noin ja onko tuo ihan idiootti, voi sama koirakko olla parin vuoden päästä kolmosissa, ja tuloksia pk-lehdestä lukiessa voi sitten miettiä oliko oma asenne suvaitsevainen ja avara ;P
-suora pisto apujen kanssa -> suora pisto valmiille -> eteneminen -> tyhjät. Varsinkin rullakoiran kanssa tärkeää, että osaa ohittaa tyhjiä piiloja ja on tehnyt tyhjiä ennen ilmaisun viemistä metsään.
-rullakoiralle paljon suorapalkkaa ja irtorullia, jotta syy mennä ukolle asti eikä tee valeita
-vireen nosto loppupäähän rataa! Aloittelijalle esim. 4 hajunhakua ja sitten 2 ääniavuilla, kokeneemmalle tyhjät tai valmiit maalimiehet alkuun ja nostattavat loppuun. Näin koira oppii nostamaan virettä loppua kohti. Hyvin yleistä ottaa vaikka etukulmiin avut "jotta se muistaa mitä ollaan tekemässä" (kivat), ja sitten on ne valmiit (tylsät). Mitä järkeä?
-suhteessa jotakuinkin yhtä paljon tyhjiä ja löytöjä, yksittäinen treeni voi olla erilainen, mutta noin kokonaisuutena; hyvin yleistä, että kun koira on käynyt luokan tai pari, treeneissä on tosi paljon tyhjiä, mikä on tylsää
-radan lopussa vire ylös! Etsintä helpoksi! Kunnon ilmaisu (varsinkin haukkuvat), jotta jaksaa myös kokeessa - hyvin yleistä on jälleen ekoilla ottaa kunnon haukut ja vikalla palkata pelkästä aloituksesta, kun kannattaisi tehdä toisin päin
-kokeneilla koirillakin lähes joka treenissä jossain kohdassa jonkinlainen (nostatttava) apu -> yllätyksellisyys
-maalimiehen sijoitteluun mielikuvitusta: maakuopat, ei tarvii olla isokaan painauma että saa jonkun levyn ja pressun päälle; kivien päälle; puuhun, ison kuusen alaoksille voi nousta helpostikin ja jo 50cm ylempänä on varsinkin rullakoirille aivan eri asia (jos opetettu ottamaan rulla maasta); kalliota vasten seisomaan kallionvärisissä vaatteissa; tikkailla ylemmäs puuhun/kivelle; kaksi umpparia vierekkäin, samalle pistolle esim. 40m ja 70m syvyyteen (hyvä treenata sitä, että koiran mielestä "mä oon kyllä käynyt siellä jo enkä mee enää" -> onkin toinen löytö = saa helpommin kokeessakin menemään uudelleen jos teki vähän lyhyen tai huonon piston); lähipiilot; seisova maalimies; kaksi tai useampi ukko samassa piilossa; erilaiset umpparit
-kokeessa on enemmän tyhjiltä tuloja (koira tulee ohjaajan luo) kuin löydöltä tuloja (hallinnassa yhdessä) -> harjoittele sisääntuloja (koira käsketään istumaan/maahan tai joku pitää sitä, alussa matka voi olla vaan 10m) jo alussa! Niillä saa myös kivaa vaihtelua treeniin ja usein nostattava vaikutus
Sieni oli lauantaina varmaan sekä sään (alkuviikosta pamahti 20...25 asteen helteet ja koirat oli lenkilläkin kuoleman kielissä, tottuminen ottaa useita viikkoja) että to (näyttely) & pe (mökillä) -tapahtumien takia väsynyt eikä ekalla kiekalla oikein ollut oma itsensä. Neljä valmista ukkoa, ealla ilmaisu, muut suorapalkkoja. Pari pistoa piti korjata kun lähti vinoon. Toinen kierros oli lyhyt nostattava treeni: äänet 3-2-1, lähetys 1-2-3, kolmoselle vielä hihkuntaa kun olin lähettänyt koiran. Tässä oli normaalimpi vauhti ja ilme. Sunnuntaina kouluttaja suunnitteli koiralle treenin: ykköselle L-pisto ja ilmaisu, kakkonen tyhjä, kolmoselle suora pisto umppariin ja ilmaisu, neloselle L-pisto suorapalkalla, vitoselle L-pisto suorapalkalla, kutoselle peräänjuoksu missä ukko lähti puolivälistä kun lähetin koiran, seiskalle ääni lähetysvirittelyissä. Molempiin näyttöihin hetsausta koska saisi mennä vähän reippaammalla ilmeellä näytöille (lauantain oli kovin tekninen, on se normaalisti vähän määrätietoisempi, mutta yleisesti ottaen saisi kyllä olla vähän röyhkeämpi vetämään). Pariin kohtaan sisääntulo niin että jätin maahan. No, suunnitelma kusi heti ekalla: koira teki ihan hyvän laatikkopiston, muttei ollut käynyt ukolla, oli kuullut koiran juoksevan jostain ei-ihan-vierestä. Se ei vain haistanut, tosi epätyypillinen tilanne, ja jos seuraava ei olisi ollut tyhjä, olisin antanut olla ja jatkanut. Nyt sitten laitettiin se uudelleen, nyt löysi ukon, mutta oli vain heittäytynyt makaamaan että tänne sitä palkkaa. Tämäkin on tyypillinen moka kun on paljon hetsaustreenejä alla, on käynyt joskus ennenkin. Ukko ei ollut ehtinyt miettiä mitä tekisi, kun koira jo lähti. Nyt varmistettiin puhelimilla että oli käynyt, ja koska oli, silloin sitten vaan on hierottava niin kauan että koira tekee kuten on opetettu eli ilmaisee. Tässä voisi hyvin mennä lähettämään ihan tosi läheltä (tyyliin vain 5m), koska pistoa ei tartte junnata, vain rullan ottoa. Ukko voi myös auttaa koiraa pienellä käden liikkeellä tms. Sieni joutui menemään vissiin neljästi sinne, lähti aina ihan samalla ilmeellä, eli ei se siitä junnaamisesta pahastunutkaan. Lopulta ukko auttoi vähän ja saatiin ilmaisu. Tyhjällä alussa vähän pyörimistä mutta korjasi itse ja upposi hyvin ja kääntyi oikein. Umpparin ilmaisu oli ollut hyvä, oli tarkistanut ja ottanut rullan. Näytöllä maahan meno ja siellä pysyminen vähän vaikeaa, jouduin antamaan pari käskyä itse. Nelosella piti olla suorapalkka, mutta koira oli ollut tosi nopea, suunnilleen juossut ukon ympäri ja ottanut jo rullan kaulastaan. Vissiin ajatteli, että kerta täällä ykkösellä hinkattiin ilmaisua niin ilmaistaan sitten! Kun koira sitten tuli keskilinjalle rulla suussa, sanoin heti että kysykää puhelimella onko se käynyt vai onko tämä joku vale. Vastaus ei ehtinyt tulla ennen koiraa, ja mulle oli kyllä selvää että luotan koiraan. Sinne se meni näytölle oikeaan paikkaan ja ukkokin sitten kertoi että oli kyllä käynyt ihan oikein, hän vain ei ehtinyt palkata. Tämän takia suorapalkoissa ne palkat saa olla heti esillä. Vitoselle vähän empimistä, näytti muistelevan eilistä missä olin kieltänyt menemästä vinoon ja näytti nyt siltä, että haistaa ällän päässä olevan ukon, muttei ole varma saako sinne mennä. Teki vähän vajaan piston, joten laitettiin uudelleen, nyt hyvä. Hetsaukset tuli ihan hyvään saumaan, koira oli taas jo aika läkähdyksissä mutta sai niistä kivasti vauhtia.
Ullan mielestä Sieni on kevyesti ohjattava, ja myös hyvin kevyesti liikkuva, teknisesti osaava koira. Mielenkiintoa täytyy pitää yllä vaihtelevilla harjoituksilla. Apujen käyttöä ei ole tarkoitus lopettaa siihen kun koira ei enää tartte niitä suoriin pistoihin, niiden yhtä tärkeä tarkoitus on toimia motivaattoreina ja tuoda niitä yllätyselementtejä. Eihän kukaan treenaa aina kokeenomaista seuruukaaviotakaan, vaan vahvistaa eri osia ja palkkaa eri kohdista! Haastetta saa sopivasti juuri erilaisella maalimiehen sijoittelulla, mistä olikin esimerkkejä jo tuolla yllä. Tutussa maastossa helposti aina on ne liki samat piilot, tai vieraammassakin lätkäistään piilot niin kuin on helppoa. Kannattaisi välillä tutkia se alue ensin, etsiä mielenkiintoisia piiloja ja sitten suunnitella tallaus niin, että ne piilot saa treeniin. Tutussakin maastossa voi olla jotain käyttökelpoista, mitä ei vaan ennen ole osannut katsoa.
Ullan mielestä Sieni on kevyesti ohjattava, ja myös hyvin kevyesti liikkuva, teknisesti osaava koira. Mielenkiintoa täytyy pitää yllä vaihtelevilla harjoituksilla. Apujen käyttöä ei ole tarkoitus lopettaa siihen kun koira ei enää tartte niitä suoriin pistoihin, niiden yhtä tärkeä tarkoitus on toimia motivaattoreina ja tuoda niitä yllätyselementtejä. Eihän kukaan treenaa aina kokeenomaista seuruukaaviotakaan, vaan vahvistaa eri osia ja palkkaa eri kohdista! Haastetta saa sopivasti juuri erilaisella maalimiehen sijoittelulla, mistä olikin esimerkkejä jo tuolla yllä. Tutussa maastossa helposti aina on ne liki samat piilot, tai vieraammassakin lätkäistään piilot niin kuin on helppoa. Kannattaisi välillä tutkia se alue ensin, etsiä mielenkiintoisia piiloja ja sitten suunnitella tallaus niin, että ne piilot saa treeniin. Tutussakin maastossa voi olla jotain käyttökelpoista, mitä ei vaan ennen ole osannut katsoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti