Treeniä, treeniä

FH:ssa ja IPO:ssa kisannut kaveri heitti tuossa alkuviikosta, että pöne voisi alkaa FH-jälkikoiraksi. Torstaina tehtiin soveltuvuuskoe, kaveri oli tallannut sille jonkun 500 askelta pitkän jäljen, jossa pari kulmaa, piikki, kaarre ja 6 esinettä. Yksittäisiä nameja alussa (ei syönyt) sekä kulmien / esineiden jälkeen (söi). Sanoin, että ei sillä motivaatiossa taatusti ole puutteita, mutta tekniikka on mikä on, eikä mun selkä kestä pyllistelyä namien kylvämisessä. Ajaa siis varmaan turhan korkealla nenällä, ja esineilmaisu on aivan rikki, metsässä se on maahan menon lisäksi ottanut kepit suuhun enkä ole puuttunut siihen, lisäksi kääntyy kohti. 

No, mudi lähti tyypilliseen tapaansa turhan vauhdilla, turhan korkealla nenällä ja turhan "joojoo" -asenteella. Eka kulma meni sitten puolen liinan mittaa yli ja oli karmeaa lenkitystä. Mutta se paransi koko ajan, se alkoi nopeasti näyttää siltä miltä kuvittelin että sen pitäisikin, ja lopussa siellä oli ihan jäätävän hieno, harmoninen pätkäkin! Soveltuvuuskoe kuulemma läpäisty ja kohtuullisella treenimäärällä olisi koevalmis koira, eikä todellakaan tartte niitä nameja sinne istuttaa askel askeleelta. Saatoin vähän innostua!

Viikonloppu meni Kouvolassa jo perinteeksi muodostuneessa holskujen ja oikeastaanvähänmuidenkinrotujen treeniviikonlopussa. Perjantaina kerkesin käydä Eijan kanssa Kouvolan jonkun yhdistyksen kentällä. Siellä olisi viikon päästä koe, mutta en nyt ole sinne menossa, mutta eipä se vierailla kentillä esteiden ym tekeminen koskaan haittaakaan. Eteenmenopalkan vein koiran nähden, kun oli kauhean raskas kuuma sää enkä jaksanut juosta sataa kertaa kentältä parkkikselle ym. Sitten käy siihen -> sivulle -> haukutus -> lyhyt siirtymä -kaavaa. Yksi luoksetulo vain lämmittelyn nimissä. Sitten ne estenoudot, metrinen ok, A:n tuli takaisin metrisen kautta. Esteet oli ihan kiinni toisissaan ja mun heittokin meni vähän vinoon väärään suuntaan. Ikinä se ei ole tuollaista tehnyt, ja nytkään ei olisi huvittanut ottaa toista toistoa raskaan sään ja jo läähättävän koiran takia, mutta otinpa nyt sitten kuitenkin. Se oli ok. Sitten vielä se eteenmeno, kuppi ei näkynyt koirn tasolle suht pitkässä nurmessa olevalta kentältä, mutta aivan luotisuoraan paineli. Ja lopuksi toi sen kupinkin pois ettei mun tarttenut hakea sitä, tämä se on mukava palveluskoiran taito!

Pöne sai tehdä parkkiksella pari kierrosta jälkiesineiden ilmaisua. Aloitin karsimaan esineen suuhun ottamista, rintamasuunta sai vielä olla mikä on. Suuhun otto on silkkaa paineen purkua ja aikeissa on nyt jättää se huomioitta (koira ei pidä esinettä, vaan enemmänkin haukkaa vaan, ja heittää siis samalla vauhdilla pois mitä ottaakin, joten irti-käskyä ei sinne oikein ehdi edes sanoa)., järkätä paljon palkkaa maahan menosta ja rentoja treenitilanteita missä ketään ei alkaisi hermostuttaa. Uskon siis, että avain onnistumiseen on mielentilan muutos ja rentous.

Illalla vähän pihailua eri kokoonpanoissa. Pöne osallistui vain yksin ja Sienen kanssa. Olisi siinä ollut nuorempaa (5kk) ja vanhempaa (2v) holskunarttua tarjolla, ja periaatteessa pöne olisi voinut jonkun kanssa toimeen tullakin, mutta en nyt jaksanut alkaa kokeilemaan. Lisäksi vähän arveluttaa sen selän tilanne, varsinkin nämä vanhemmat vaihtoehdot on tosi vilkkaita ja fyysisiä otteissaan, niin en halunnut pöneä paiskottavan yhtään. Pöne oli kuitenkin ihan tyytyväinen näinkin. Tuolla sen on aina ollut tosi helppoa olla, eikä vieraat koirat suht ahtaissa oloissa ahdista sitä. On aina panostettu ohituksiin niin, että toiset on peitetyn aidan tai oven takana kun pöne menee ulos, ja se on selvästi auttanut, pöne on rennompi tuolla kuin ikinä on missään leirillä tms ollut.

Lauantai alkoi hakuilulla. Alue oli sammalpohjaista kivikkoista metsää, jossa vasen etukulma kohosi kallioksi. Oikealla n. 30 metrissä meni keskilinjan suuntaisesti (kuivunut sammalainen) oja ja sen jälkeen maasto muuttui selvästi tiheämmäksi ryteiköksi. Hiekkatie meni jossain 55m kohdilla, niin alue ei ehkä ollut ihan 50m syvä. Vasemmassa etukulmassa oli kivikkoa, samoin vasemmalla kolmospiston kohdalla isoja kiviä ja hyviä kuoppia niiden välissä. Oikealla haastetta toi se oja ja sen takainen ryteikkö.

Sienelle neljä pistoa suorapalkalla, teemana se ikuisuusaihe eli suorat pistot vieraassa paikassa. Etukulman ukkoa oli pyydetty odottelemaan kiven päällä niin, että näkisi kun käännyn koiran kanssa alueelle tuovalle 50m pitkälle hiekkatielle ja siinä vaiheessa kutsuisi koiraa ja juoksisi merkille asti piiloon. Arvelin, että jyrkkä rinne on vaikea, kun ei meillä sellaisia täällä ole, niin tämä oli apuna sinne irtoamiseen. 2 ja 3 valmiina, neloseen tuli puolipako niin että ukko lähtee karkuun kun olen lähettämässä koiraa rynnistää piilolle asti ja pistän koiran perään.

Treeni meni ihan tosi hienosti! Kivikossa piilossa olleet ukot oli vaikeita sikäli, että kivillä pomppinut koirani arvatenkin samalla vauhdilla oli pomppinut myös ukkojen päällä :D Pistot oli kuitenkin luotisuorat ja koiralla oli hauskaa.

Hakuilujen jälkeen lounaalle ja siitä treenikentälle. Porukka teki kuka mitäkin, pääasiassa tottista/tokoa, rallya ja vepen vientiä. Sienen ohjelmassa oli lyhyt seuruu (ilmottautumiseen), siinä hetken odotus ja sitten liikkeelle lähtöä varten vireen nosto. Ongelmaksi osoittautui, että koira ei odotuksessa ehtinyt nuupahtaa yhtään, toivoisin että se odota-käskyllä lakkaa pitämästä kontaktia ja katseee ympärilleen, ja sitten vasta sivu-käskyllä herää ja nostaa vireen, mutta se oli kontaktissa ja hyvässä vireessä koko ajan (tositilanteessa vaan tuskin on, siksi haluaisin treenata tätä). Lisäksi Sieni teki aloituksia (käy siihen -> sivulle -> haukutus -> liikkeelle lähtö -> palkka), rallyn takaa ja jalkojen välistä puolenvaihtoa ja kukkaiskäännöksiä.

Pönen päivä alkoi kenttäosuudella ja ohjelmassa oli kanssa kukkaiskäännöksiä, läpi ja takaa puolenvaihtoja ja oikealla puolella täyskäännöksiä. Siinä missä Sieni vasta opettelee tekniikkaa eri juttuihin, pöne teki enemmän häiriö- ja kuuntelutreeniä. Tyyliin kolme kertaa kieppi seuruun yhteydessä, viisi kertaa jalkojen välistä pujottelua ja sitten pitäisi jäädä oikealle seuraamaan ja pysyä siinä. Pönehän vauhtiin päästyään mielellään heittäisi vielä omatoimisen voltin jos toisenkin. Alku oli juuri sellaista, että sano sä jotain niin mä teen jotain (muuta), mutta kyllä me samalle kanavalle lopulta päästiin ja koira alkoi oikeasti kuuntelemaan. Lisäksi pöne teki jälkiesineiden ilmaisua, tämä oli jo selvästi parempi kuin eiliset otokset eikä tainnut ottaa yhtään suuhun, yhtä kyllä koski kuonolla niin että siihen jäi kuolajälki.

Illalla pönelle peltojälki, ehkä ööööö (olen maailman surkein arvioimaan) jonkun 300 - max 400 askelta pitkä. Neljä suoraa kulmaa ja neljä esinettä, lisäksi pellossa oli ainakin kolme pienehköä ojaa, joiden yli jälki meni kohtisuoraan. Ei muruakaan ruokaa ja vanheni jonkun 1,5h. Eka suora taas aika karmeaa, sellaista turhan "joojoo" -touhua, mutta kulman otti aika tarkasti silti ja eka esine tuli siitä aika pian. Ojien yli se meni hienosti, sekä jäljen että selkänsä kannalta. Yksi kulma meni pitkäksi, muuten aika yllättävänkin hyvin. Seuraavaksi sille pitää tehdä lyhyt jälki, missä tulee heti alkuun useampi kulma, jotta saadaan sitä asennetta vähän paremmaksi ja tarkkuutta hommaan heti lähdöstä. Lisäksi noita kulmia pitäisi nyt ihan alkaa jotenkin opettamaan, metsässähän se on saanut lenkittää ja nostaa jäljen uudelleen. Ongelmanratkaisukyky sillä kyllä on hyvä eikä varmasti jäädy vaikka mitä tapahtuisi, mutta haluaisin tietenkin nyt että se ajaa pellolla niin tarkasti ettei mitään tällaista tapahtuisi lainkaan!

Oja! Emmä muuten harpo!

Lauantaina illalla taas pihailua. Hitsi, että oma aidattu piha olisi huikea juttu...! Lauantaina aloitettiin klo 10 ja jälki oli ajettu joskus 20 maissa, joten tuli siinä päivälle ihan kiitettävästi pituutta. Harvoin tulee kotona treenattua saman päivän aikana noin paljon kaikkea.

Sunnuntaina kenttähommia. Sieni teki lyhyen palkattoman kolmen kyltin alo-radan ja siitä käytösruutuun siirtymisen, missä asennon otto ja parin sekunnin kuluttua palkka. Aletaan siiis rakentaa sillekin hyvää odotusarvoa käytösruutuun. Lisäksi Sieni teki rallyn kukkaiskäännöksiä. Koira oli jo varsin väsyneen oloinen viikonlopusta ja sääkin oli taas tosi raskas, lauantai oli viileämpi päivä, niin en sitten kauheasti tehnyt. Siitä oli siinä puhettakin, että mun mielestä koiran pitää pystyä toimimaan myös väsyneenä, mutta ei kannata odottaa mitään erityisen sähäkkää touhua eikä toisaalta myöskään yrittää opettaa mitään uutta. Sieni teki kivasti sen minkä tehtiin niin siihen saattoi hyvillä mielin lopettaa. :)

Pöne duunasi vähän enemmän: siruntarkastusta pari kolme toistoa. Ilme aika paljon puhuva mutta ei se ole sen oloinen enää, että se ketään purisi, tai edes sanoisi mitään. Tähän silti nyt paljon lisää rutiinia jos syksyllä koekäynti olisi mielessä, en halua joutua itse stressaamaan tätä. Edestä puolenvaihtoa joka sujuu oikealta vasemmalle hyvin, mutta toisin päin ei ollenkaan (tekee ylimääräisiä kieppejä), ja siinäkös meinasi alkaa mennä sekä ohjaajan että sen jälkeen koiran hermot. Otettiin siihen kosketuskeppi ja avustajan täyttämä etäpalkkakuppi avuksi, niin johan saatiin onnistumisia. Pöne sai myös tehdä vieraan ohjaajan kanssa lyhyen alo-radan, ohjaajan oli tarkoitus harjoitella osaavan koiran kanssa ratasuoritusta (oikeat suoritusalueet ym), mutta ei se tainnut olla kovin helppoa :D Pöne oli ihan huikea kun se esim. maahan käskytyksen jälkeen oli sitä mieltä, että tässä nyt sitten maataan eikä meinannut nousta sieltä mukaan enää millään :D Lopuksi vielä käytösruudun seisomista. Aloitin sen opettamisen edessä, syystä että näen koiran. Kestoa 2-4-6-8-10-2s ja sen jälkeen avustajan ajanotolla 15s ja toisella toistolla 10s, jonka jälkeen "aika" mistä vielä parin sekunnin odotus ennen vapautusta ja palkkaa. Hyvin se tollaset ajat seisoo, mutta kolmeen minuuttiin on toki vielä jumalaton matka.

Lainakartturin kaa