Krista Karhun rally-tokokoulutus

Viikonloppuna oli kauan odotettu Krista Karhun rally-tokokoulutus Huvihurtassa. Olin ilmoittanut sinne yhden koiran, ja aiemmin ajattelin Sientä, sittemmin kallistuin kuitenkin töppöseen. Kun töppösen hyppykivut alkoi, teki mieli perua koko homma, pelkäsin ettei mulla ehkä ole koko koiraa enää ja sitten en Sienen kanssa halua mennä, en ehkä menisi enää koskaan ikinä mihinkään... mutta pöne sai torstaina lääkäriltä luvan elää hyppyjä ja riehumisleikkejä lukuunottamatta normaalia elämää, ja sen henkiin jäämisestä helpottuneena päätin että tämä on pönen keikka. Pönestä oli niin ihanaa kerrankin päästä <3 Tämän kaiken jälkeen päätin, että jatkossa mulla on kerran viikossa pönen päivä, jolloin se on ainoa joka treenaa. Jälkeä, rallya, jotakin, mutta niin ettei Sieni joko ole mukana lainkaan tai ei ainakaan tule autosta ulos.

Molemmat päivät alkoi 1,5h luennolla, ja sitten tehtiin kolmen koiran pienryhmissä. Aikaa per ryhmä oli 1,5h, ja osa teki kaikki koirat yhtä aikaa kentällä koko 1,5h (aivan liian pitkä aika), osa jakoi ajan yksilöllisesti (minä ilmoitin haluavani niin).

Yleistä suoritusohjeista ym.

-suoritus alkaa kehänauhojen sisäpuolella jo ennen lähtö-kylttiä (lähtölupaa): ei käsiä taskuun enää ilman syytä, ei anneta koiran repiä hihnaa jne. Virheet merkataan lähtöön. Sama maalissa, älä leikitä hihnalla, ja maalin jälkeinen karkaaminenkin hylkää suorituksen.

-ketjullinen panta on täysin kielletty tulkintaerojen vuoksi: jos pannassa on 1cm nahkaa ja muu ketjua, onko se silloin ketjupanta vai ei?

-ulkopuolinen apu johtaa suorituksen hylkäämiseen, esim. jos kierrät houkutuksessa väärään suuntaan ja kaveri huikkaa katsomosta "tollo, väärä suunta", ja sitten päätät uusia. Etäpalkka on kuitenkin ok vaikka olisi avoimesti näkyville jätetty (huomaa, ettei se häiritse muita, ja opeta se toki huolella omalle koirallesi)

-ratavirheet: jos koskee houkutuksessa toiseen saa -3, jos koskee molempiin tai toiseen kahteen kertaan, saa -10. Jos houkutustehtävässä on putki, jota ei ole tarkoitus suorittaa radan osana, ja koira karkaa sinne, siitä ei vastoin yleisiä luuloja tule hylkäystä (niin kuin tulisi, jos putki olisi osa rataa), vaan se on vain toiseen houkutukseen lankeaminen eli -3. Ei siis kannata edes uusia, vaan ottaa koira pokkana mukaan ja jatkaa rataa.

-harjoittele 2m kylttivälein niin mikään koerata ei tunnu ahtaalta!

-uusiminen: sen jälkeen, kun ilmoittaa uusivansa, kaikenlainen temputtaminen ym on kielletty. Siispä jos on vaikka istu-seiso-kyltti, ja koira menee seiso-käskyllä maahan, kannattaa rauhassa pyytää se seisomaan ja kehua kunnolla, että tuota haettiin, nyt on hyvä, ja vasta sitten sanoa "uusin!". Koirankin on paljon mukavampaa lähteä uusimaan kun sillä on onnistuminen alla. Uusimista täytyy treenata, joskus paljonkin: harvalle koiralle se on neutraali asia, vaan joko ne lässähtää tai kiihtyy siitä.

-uusimisessa muutenkin mielentila on aina tärkein: mieti, onko todennäköistä että kyseinen temppu onnistuu uusimalla, ja kuinka käy koiran vireen. Jos kyseessä on joku vaikea liike, mikä treeneissäkään ei ihan 100% varma ole, älä edes yritä uusia. Jos uusiminenkaan ei auta, niin sitten se koira vasta kuumuu/ahdistuukin.

-jos radalla kaksi peräkkäistä hyppyä, pitää kävellä välissä (koira seuraa). Jos juoksee läpi, pitäisi saada -10 ekan hypyn jälkeisestä juoksemista ja -10 toisen hypyn lähestymisestä väärässä vauhdissa, käytännössä luultavasti tulisi kuitenkin vain yksi -10. Ja harvoin kahta hyppyä on radalla peräkkäin.

-liikkeessä kutsu koira -kyltillä saa kääntää yläkroppaa voimakkaastikin, kunhan kulkulinja säilyy, eikä vahingossa samalla kävele vinoon

-ylemmissä luokissa ei saa enää kumartua, mutta yläkroppaa ja päätä saa sivusuunnassa kääntää, esim. käännökset

-käytösruudun asennon voi kirjoittaa itselleen käteen, toimitsijat ei saa vastata jos kysyt radalla ollessasi, ja jos kaveri huikkaa yleisöstä, sekin on kehän ulkopuolista avustamista -> hyl. Krista toivoo, että käytösruutuun tulisi kyltti, jossa asento lukee - ei sen pitäisi olla mikään muistamiskilpailu. Vrt. tokossa zetan asennot kirjoitettiin aina käteen, nykyään siellä taitaa olla ne kyltit käytössä?

-tuplasaksalainen: yhdenaikaisuus tärkeää, varsinkin jälkimmäisessä osassa koira monesti jää vähän jälkeen jos ohjaaja kovin nopea. Tarvittaessa saa ottaa 2 seuruuaskelta väliin, koirakohtaista kannattaako vai ei. Tarvittaessa myös seuraa-käskyn voi välissä toistaa, jos koira muuten meinaa "eksyä"

-Kristalla käytössä kolme eri seuruukäskyä: vasen, oikea ja tässä, joista viimeisin tarkoittaa "pidä paikkasi, mutta älä katsekontaktia, aion kohta näyttää sinulle jotain edessä (hyppy, merkki) tai käsimerkin". Seuruukäskyissä hänen koiransa eivät missään tapauksessa saa katsoa mitään ohjaajan käsien heilumisia, siis ei mitään muuta kuin pitää katsekontaktia. Ennen kukkaiskäännöksiä jne hän siis sanoo "tässä" ja sitten vasta ohjaa käännöksen. Opetettu pitämällä koiraa perusasennossa ja tekemällä käsikosketusta koiran pään vieressä.

-vauhdinmuutokset: riittävä muutos näyttävä myös koirassa! Hitaassa ei kuitenkaan saa ehtiä istua.

-sivuaskel tehdään suoraan, etuviistoon menevistä -10

-istuminen yksi tassu ylhäällä käytösruudussa tms ei ole virhe, samoin pelkkä rapsuttaminen jos asento ei muutu. Jos siis rapsuttaa istuen jossain missä kuuluikin istua, esim. eteentulossa, ei ole virhe. Jos pysähtyy kesken radan istumaan rapsuttamaan, se on väärä asento -10.

-käytösruudun 3 minuutin seisominen on lihaksille kova työ, joten opetetaan maltillisesti kestoa lisäten. Käytösruudussa on oltava määrätyssä asennossa kun aika alkaa, jos ei ole, hylätään. Vaikka tietäisi, että koira ei jaksa seistä kolmea minuuttia, laitetaan se kuitenkin seisomaan siksi aikaa, että toinen aloittaa radan. Sitten voi itse pyytää sen vaikka maahan, ja saa vain -10. Mikäli ei edes yritä ja antaa koiran maata koko ajan, saa HYL.

***

Sitten aloitettiin käytännön osuus, ensin pönen suoritus ja sen jälkeen muiden treeneistä tulleita ajatuksia. Huom. minun ajatuksia, ei suoria lainauksia kouluttajan suusta!

Treenattiin kolmen koiran ryhmissä, 1,5h per ryhmä, eli 30min per koira. Jaettiin aika 2x 15min, tosin kaikilla venyi niin, että lopussa meillä oli 15min jäljellä toista kierrosta varten ja käytettiin se yhdessä häiriötreeniin. Pönen eka 15min oli todellisuudessa varmaan siis ainakin 20min, ja alussa meni aika paljon aikaa puhumiseen kun käytiin kunkin toiveet ja ongelmat läpi.

Kerroin, että yksittäisistä tempuista eteen tulot on helposti vajaita ja peruutus kusee täysin, mutta niihin uskon auttavan ihan sen, että ehdin treenata. On siis ihan hyvä suunnitelma kumpaankin asiaan, enkä tarvitse niihin välttämättä apua. Suurin ongelma on koiran vire ja kaikesta kokeen stressistä johtuva ääntely.

Töppönen sai kunnian olla koko päivän eka koira, ja jotta ongelma saataisiin esiin, sille tehtiin lyhyt helppo (avo) rata. Toin koiran halliin aika nollatilassa, ja annoin sen hetken katsoa ihmisiä. Häkeissä oli koiria, mutta kaikki oli hiljaa eikä pöne niitä tainnut huomatakaan. Sitten muutama sivulle tulo ja maahan meno namipalkalla ja lähtöön. Olisi ehkä pitänyt hetsata vähän enemmän, nyt se meni aika nollatilassa koko radan. Pälyili välillä yleisöön ja seuruu oli huonon tuntuista, mutta oli kuitenkin ihan hyvin auki ja ohjaaminen tuntui kevyeltä. (Kokeessahan se menee "kiinni", ja sen ohjaaminen on tosi raskasta, kun tuntuu ettei se oikein vaan ole kartalla, ei kuule, ei tee töitä mun kanssa.) Käytösruutuun mennessä oli ohje palkata se heti asennosta (istuen sivulla). Sitten muutettiin rataa vähän, lisättiin sinne vaikeita voittajan kylttejä, mm. heti ekana puolenvaihto jalkojen välistä ja sen jälkeen liikkeestä seis, kierrä koira (en tiennyt, että se voi olla oikealla puolella voittajassa...). Myös spiraali oli oikealla seuruussa. Tässä sitten tulikin kaikenlaista, koira oli toisella kierroksella jo paremmin messissä seuruussa, mutta seisomisen istui ja uusin, spiraalissa katosi ekassa vasemmalle kurvissa väärällä puolelle jne. Käytösruutuun mentiin kuitenkin ihan hyvässä mielentilassa, ja kouluttaja kielsi palkkaamasta ennen lupaa. Halusi nähdä, alkaako ilme muuttua, mutta ei se alkanut eikä koskaan alakaan. Sen näkee jo radan alussa, millä mielellä nyt ollaan, ja harvoin se siitä huononeekaan kesken. Pöne istui aivan rauhassa vaikka koutsi yritti järkätä häiriötä ja saada sen levottomaksi.

Yleisiä huomioita: ääntelyyn puuttuminen on vaikeaa, koska pitäisi saada kerrottua, että juuri ääni on se ongelma. Koira mieltää kiellon aina ensin siihen mitä se tekee ja ehkä missä se on. Ääni pitäisi saada jossain esille ja päästä opettamaan, että kun ääni tulee, toiminta lakkaa. Pönellä se johtuu kuitenkin ehdottomasti eniten paineesta, ja vain osin siitä palkan odotuksesta, niin en sitten oikein tiedä.

Kun radalla oli helpot kyltit, on koiraa helppo ohjata itsevarmasti. Kun tehtiin se vaikeampi rata, ja tiesin että siellä on juttuja jotka ei ole kovin vahvoilla, aloin itse jännittää enemmän ja jännitys tarttuu koiraan. Sitten alkaa se säätö ja säädöstä alkaa ääntely. On aivan ensiarvoisen tärkeää opettaa koiralle ennen koetta kaikki liikkeet teknisesti niin hyvään kuntoon, ettei ohjaajan tarvitse murehtia "tätä me ei osata, ja voi ei kun heti ekanakin on tosi vaikea kyltti".  Treeneissä kannattaa laittaa helppoja kylttejä, sitten yksi vaikea kyltti, ja sen jälkeen taas helppoja. Ei niin, että aina vaikean jälkeen tulee palkka tai maali, koira oppii nopeasti siihenkin. Sitten pikku hiljaa lisätään kaksi vaikeaa kylttiä peräkkäin jne. Samaan aikaan toki erikseen treenataan niitä vaikeita, jotta ne ei olisi enää niin vaikeita.

Peruutus meni vahingossa yllättävän hyvin, tosin ohjaaja otti kuulemma taas neljä askelta. Koiran hyppivä tekniikka on huono, nyt se ei ehtinyt istua, mutta riski on toki suuri.

Käytösruutua paljon nyt niin, että lyhyen helpon (=ei kerkiä turhautua haastavista kylteistä) radan jälkeen kytkeminen, käytösruutuun meno, asennon otto ja palkka heti siitä. Näin saadaan hyvä odotusarvo sinne.

Seuruun vilkuilusta puhuttiin enemmänkin, ja kerroin, että se ärsyttää mua kovasti. Ärsyyntyminen vaan pahentaa asiaa, koiran olisi aina voitava luottaa ohjaajaan. Nyt se oli kuitenkin tosi hyvin kuulolla ja reagoi kaikkeen kevyesti ja nopeasti, joten Kristan mielestä voisin unohtaa koko jutun. Rallyssa sitä ei edes arvostella, mutta mua nyt vaan ärsyttää jos herra kahden lajin valio ei seuraa kunnolla. Ongelma on tosi paljon pahempi ahtaissa sisätiloissa, ja sanoin siitäkin, että hyvin luultavasti meidän hallikisat on kisattu ja jatkossa käydään vain ulkokentillä. Krista oli sitä mieltä, että kokeidenkin tulee olla koiralle mukavia ja jos treenistä huolimatta joku asia on hirveän vaikeaa ja stressaavaa, ei sellaista tietenkään ole mikään pakko tehdä. Ja sehän nyt on ihan fakta muutenkin, että koira ei kokeisiin kaipaa, ne on kyllä vain ohjaajaa varten... kokonaisuutena Kristan mielestä koira oli kauhean herttainen, mikä nauratti mua koko päivän. :D Kaikkea siitä on sanottu mutta että herttainen?!?

Toisella kierroksella toinen leikitti äänekästä mitteliä ihan lähellä, kun mun piti tehdä lyhyt rata. Sanoin jo etukäteen, että ryhmätreenit on tuttu juttu eikä sillä tällaisissa ole ongelmia. Pöne vilkaisi sitä kerran juuri kun oltiin lyhyimmällä etäisyydellä, muuten ei tosiaan mitään ongelmaa. Koiraongelma liittyy enemmän odotuksiin ja oman vuoron odotteluun, ja on ihan eri asia onko kyseessä hirveä ahdas tungos vai yksi toinen koira. Tehdessään sitä ei niinkään enää häiritse, varsinkaan tasainen häiriö. Eteentuloja kerittiin kanssa katsoa, ja ihan luokattomiahan ne oli. Jää tosi vajaaksi. Sain vinkin ottaa taaksepäin niin lyhyt askel kuin millä kuvittelen koiran vielä suoristuvan. Sitten kehutaan ja otetaan uusiksi, ja palkka vasta kun tekee kerralla oikein, jos koira jaksaa yrittää. Pöne jaksaa kyllä. Tavoite olisi siis se, että ohjaajan ei tartte liikkua yhtään ja koira osaa silti suoristua, sama kuin perusasennossa.

Pöne helposti tarjoaa vähän liikaa, eli eteen tuloissa kerkesi palata takaisin lähtösivulle ja parissa istumisen sisältävässä 90 asteen käännöksessä haki asentoa kun oli omasta (ja minunkin, vaikken kerinnyt mitään sanoakaan!) mielestä mennyt liian eteen. Näihin kiinnitettävä huomiota.

Sitten taas yleisempiä asioita ja toisten treeneistä:

Kouluttajan mielestä oli tärkeää, että koira saa olla persoonaltaan millainen se on. Ohjaaja ei saa tehdä itselleen ongelmaa "tämä nyt on vaan tällainen", eikä saa haitata vaikka koiraa jännittäisi jokin juttu tai se haukkuisi toisille koirille tai mitä ikinä. Jos koira ei esim. tykkää vieraista, asia kannattaa hyväksyä ja vilpittömästi olla sitä mieltä, että mitä sitten, riittää että se tykkää ohjaajastaan!

"Turvanakki" yleinen ongelma ohjaajille - ei totutella hautomaan niitä nameja nyrkissä, vaan pidetään ne taskussa heti kun mahdollista.

Naksu & maksu koirien katselusta (loot at that -peli) hyvä idea epävarmoille koirille, muuttaisi tosin kriteeriä nopeasti siihen, että koiran vilkaisu ei riitä, pitää ottaa sen jälkeen kontakti ohjaajaan ennen naksua. Minusta koko pelin idea menee siinä, ja lisäksi itse olen kokenut että kaupan päälle saa tosi nopeasti hyvän kontaktin ohjaajaan, halusi tai ei.

(Oikean puolen) seuruun opettaminen
-koira istumaan, ohjaaja siirtyy asemiin (tiiviys, paikka ym. ohjaajan valinnan mukaan), palkataan kontaktista. Tässä vaiheessa tehdään myös kestoa, häiriötä ja nimetään liike

-erikseen ns. kontaktikävelyä, missä koiraa palkataan oikealle sivulle hakeutumisesta ja siellä kävelystä, myös lenkillä ym.

-sitten yhden askeleen siirtymiä, palkka alkuun pelkästä mukaan liikkeeseen lähdöstä, ei odoteta että istuu, koska todennäköisyys vinoon istumiseen suuri. Peili tai appari ehdoton, ohjaaja näkee vain etujalat ja muu koira voi olla vinossa. Jos ohjaaja alkaa tuskastua vinouden tms takia, käytä mieluummin hetki apuvälinettä kuten seinää, että pääsee palkkaamaan ja (ohjaajan) mielentila toipuu

-koska aluksi vahvistetaan paikkaa, palkataan koira siihen mihin se halutaan antamalla nami suuhun. Ei heitellä, eikä vapauteta niin riehakkaasti että koira pomppaa pois asemista
-oikeaa puolta voi vahvistaa myös metsässä ym.

-jos yrittää väärälle puolelle missä tahansa vaiheessa, estetään heti nätisti kädellä tms, ettei pääse päämääräänsä. Eston ei ole tarkoitus saada koirassa aikaan minkäänlaisia negatiivisia fiiliksiä, vaan sen pitää olla hyvin neutraali asia

Puolenvaihdot välistä/takaa/edestä

-alkeet tyhjällä kentällä, kun koira alkaa osata, heti kyltit mukaan. Ajoitus ja mitoitus suoritusalueelle iso osa onnistunutta suoritusta, ja sitä ei opi ellei harjoittele. "Kyltti" voi toki olla myös esim. kivi metsässä tai mikä tahansa etukäteen päätetty konkreettinen kohde, mikä on saatavilla.
-tehtävän täytyy olla käynnissä suoritusalueella = sen voi aloittaa jo aiemmin, varsinkin jos vaihto on tulossa kylttiä kohden ja ahtaus huolettaa, tai jos epäilyttää että koira ei reagoi ekaan vihjeeseen ja tarvii antaa uusi

-puolenvaihdon jälkeen uusi seuraa-käsky kun koira on menossa välistä, jottei jää tyhjää aikaa ja kerkiä tapahtua jotain väärää

-ei liian pitkään palkkaa pelkästä vaihdosta, muuten koira on aina sitä mieltä, että missä palkka ja uuden puolen seuruu kärsii. Sujuva seuruu ja hallintaan tulo tärkeää, jos lähellä esim. houkutus, hyppy tai putki -> puolenvaihdossa itsensä vapauttanut vilkas koira karkaa helposti sinne
-ohjaajan liike saa pysähtyä, koiran ei

-välistä
-koiran puoleinen jalka jää taakse, muuten potkaiset koiraa

-takaa

-ohjaajan linja säilyttävä! Kumartuessa (jos sellainen käsiapu) helposti vinoutuu

-ohjaajan liikkeen pysähtyminen ei näytä sujuvalta, koska ei syytä pysähtyä (koirakon tiet ei risteä kuten läpi ja edestä vaihdossa), joten siitä voi tulla virheitä tupeksinnan määrän mukaan, vaikka periaatteessa onkin sallittua

-rallattelevaisluonteiselle koiralle esim. "takaa" - "maahan", jolloin sen on keskityttävä kuuntelemaan eikä voi vain olettaa että ainahan tämä näin tehdään. Ylipäänsä kurittoman tai vallattoman koiran "narauttaminen" antamalla yllättävä käsky ja sitten nuhtelemalla "oi voi miten olit huono, kun et kuunnellut" paljon tehokkaampaa ja reilumpaakin kuin vain ärjyminen tai nyppiminen että "keskity!"

-rauhalliselle, hieman takana seuraavalle koiralle pelkkä uuden puolen seuruukäsky (jos se on vahva) voi riittää, todennäköisesti menee itse takaa. Vilkas ja edistävä kiepsahtaisi ohjaajan edestä

-edestä
-oleellista rintamasuunta ja pyörimättömyys

-opetetaan ensin paikallaan, jotta ohjaajan liike ("apua, tallookohan se mun päälle") ei saa koiraa hätäilemään - muista, että valmiissakin liikkeessä saa kokeessa pysähtyä!

-ohjaajan kulkusuunnan säilyttävä, ei saa väistää koiraa tai astua lopussakaan pois alta, jotta koira solahtaisi paremmin uuteen seuruupaikkaan -> treenaa esim. viivan päällä koska tämä yllättävän vaikeaa...

-osaavammalle koiralle "vaihda" - "seuraa" - liike seis lisää tarkkaavaisuutta

-kuten muissakin, jos meinaa pyörähtää väärällä tavalla, estetään heti. Pyöriminen usein hyvin itsessään palkitsevaa ja koira pääsee ei-toivotulla tekniikalla kuvittelemaansa tavoitteeseen seuruupaikalle ja kokee siitä mielihyvää, vaikkei saisikaan palkkaa = vahvistuu helposti

Kukkaiskäännökset

-molemmat oikeaan, molemmat vasempaan, valkovuokko, tulppaani

-oleellista yhdenaikaisuus ja tiiviys, ei nopeus

-jos lähettää ensin koiran käännökseen ja joutuu katsomaan meneekö se, ja kääntyy sitten itse perään, käännös ei ole yhdenaikainen. Siksi koiran on osattava kääntymiskäskyt niin hyvin, että ohjaaja voi luottaa siihen ja kääntyä heti samalla itsekin

-kohti ohjaajaa kääntymistä voi harjoitella heittämällä namin sisäkädellä, sitten valeheitto ja palkka lentää toisella kädellä
-käskyjen määrä voi olla vaikka miljoona jos ohjaaja muistaa ja koira erottaa, suurimmalle osalle kuitenkin yksinkertainen on kaunista. Kristalla käskyt poispäin ja ohjaajaa päin kääntymiselle, mutta voi toki olla myös koiran vasen ja koiran oikea, miten tuntuu helpoimmalta

Haistelu
-kielletään järjestelmällisesti jo pentuna, eli käytännössä jos nenä menee alas, nostetaan se pannasta/kaulasta kiinni ottaen ylös ja moititaan nätisti, että noin ei saa tehdä

-treenit pidetään niin lyhyinä, että niiden aikana ei ehdi haistella, ja tauon aikana koiraa vahditaan (ja kielletään kuten treenin aikana) tai laitetaan se häkkiin/autoon/pieni koira otetaan syliin

-haisteluun taipuvaisia koiria ei koskaan saa palkata maahan tai heitetä ruokaa maasta otettavaksi, etäpalkka on aina selkeällä alustalla jotta koira näkee sen, eikä joudu etsimään

-edestä etukautta oikealle tai edestä takaa vasemmalle - onko selkeä ero ohjaajan käsimerkeissä? Osaako ohjaaja itse kertoa millaisen käsimerkin tekee missäkin? Jos ei osaa, mistä koiran pitäisi ne erottaa? Mieti, missä käsimerkki on tarpeen ja mitkä olisi varmempaa opettaa pelkälle sanalliselle vihjeelle.

-jos sama virhe toistuu kahdesti, keskeytä. Esim. takaa kierron sijaan kiepsahtaa edestä väärälle sivulle

-todennäköisyys, että muuttaa käytöstä, on hyvin pieni, ja härvääminen vahvistuu koko ajan

-autetaan esim. pannasta ohjaamalla oikeaan, että tuonne mä halusin sun menevän. Kehutaan kun onnistuu, mutta sen jälkeen nami on ohjaajan, hän se työt teki! Palkataan koira siis vasta kun se tekee itse oikein.

-ohjaaja ei saa alistua kohtaloonsa "nyt se taas alkoi säätää kaikkea" ja odottaa tyhmänä josko kohta vahingossa onnistuu, tai koira lopettaa. Ohjaaja puuttuu asiaan heti ystävällisen napakasti. Tärkeää kuitenkaan ikinä olla suuttumatta! Ajoissa puuttuminen vähentää myös ohjaajan ärtymystä eikä v-käyrä pääse kohoamaan...

-treenaa 30-40 kyltin ratoja, ja kun koira ajattelee että kiesus, eikö tämä lopu koskaan, kannusta se mukaan ja kun tsemppaa, palkkaa hyvin siitä

-voi treenata myös ns. ympyrän (neliön) muotoista rataa jossa ei ole maalia lainkaan, ja kiertää sitä niin monta kierrosta kun on tarvis. Ohjaaja päättää koska riittää, ei koira

-jos koira passivoituu, laitetaan hihnaan ja ystävällisesti sanotaan, että kyllä nyt vaan on tehtävä, sitten kun yhtään aktivoituu, superpalkka. Hihna otetaan niin lyhyelle ohjaajan jalkojen edestä, että koiran seuratessa oikeassa kohdassa se pysyy löysällä, jos jätättää, hihna kiristyy. Sitten kun koira petraa eli hihna löystyy taas, palkataan

-ei tunteenpurkauksia!! Ohjaaja ei koskaan saa hermostua.

-jos koiralla on kokeissa vaihteleva vire, ongelma on saatava treeneissä esiin. Pitkät ja/tai neliöradat käyttöön

-kiihkeää koiraa kannattaa kouluttaa tarjoamisen kautta. Aluksi toiminta voi näyttää siltä, että sähellys vain lisääntyy ja koira ei meinaa nahoissaan kestää, eikä taatusti opi mitään, mutta oma ajattelu "tyhjentää" koiraa tosi kovasti. Ei siis houkutella ja pureksita valmiiksi, vaikka se helpommalta tuntuisi, vaan laitetaan koira itse ajattelemaan

-esim. merkki: ei valmista palkkaa merkille, koska valmis palkka luo kiihtyneen mielentilan ja suuren odotusarvon "merkillä on pallo". Sitten kun aletaan häivyttää, turhauma tulee erittäin herkästi. Siksi alusta asti sheippaamalla tms. opetetaan että merkki on vain väline saada palkka ohjaajalta

-käytösruudussa ei kannata vapauttaa koiraa heti kun ajanottaja sanoo "aika", vaan hänelle voi nyökätä tms jotta osoittaa kuulleensa, ja pitää koiraa vielä ainakin 5-10s asennossa. Oppivat nopeasti että "aika" = "vapaa", ja sitten kun radalle joskus sattuu vaikkapa suorittamaan "Taika" -niminen koira, jota kutsutaan siinä oman koirasi takana kovaa "Taika!"... samoin jos oma koira on vaikka tosi levoton juuri "aika"-hetkellä, kannattaa odottaa että asenne on haluamasi ja vapauttaa vasta sitten.

-tuplasaksalainen: ajattele kellotauluna, jossa on neljä eri vaihetta (12, 3, 6, 9), ja ohjaajan ja koiran tulisi olla samassa lohkossa samaan aikaan. Olinkin ihmetellyt miksi tämä muka on niin vaikea kyltti, mutta se olikin se eriaikaisuuspointti tässäkin :) Ohjaajan vauhti on siis sovitettava oman koiran mukaan

-ohjaajan liike ei saa pysähtyä ja askel ei saa olla töksähtävä

-ihmisillä on aina tosi paljon selityksiä: en voi pitää kättä noin, koska sitten koira tekee näin, tai en voi katsoa sinne, koska sitten koira tekee niin jne. Hyvä, että tiedostaa asian, mutta ohjaajan on voitava tehdä mitä hän haluaa ja koiran on tehtävä mitä koiran pitää tehdä, riippumatta siitä mitä ohjaaja tekee! Siispä koulutetaan koira sietämään asioita sen sijaan että vältellään niitä.

-ratakokeilu: 6 kylttiä tosi lyhyillä väleillä, sitten pitkä väli seuraavalle kyltille - pysyykö skarppina? Yleensä tokotaustaiset koirat ja ne, kenellä on vahva seuruu, selviävät paremmin pitkillä väleillä, ja ne joilla seuruu ei ole vahva ja jotka tykkäävät enemmän tempusta, selviävät paremmin lyhyillä väleillä kun tapahtuu koko ajan jotain, ja herpaantuvat pitemmällä välillä helpommin

-kehuminen säästetään vaikeisiin kohtiin, pelkkä istuminen ei ole ydinfysiikkaa

-kehu radalla kun menee hyvin, ei silloin kun koira alkaa lässähtää tai kuumentua!

 -rallyyn liian kova vire ei ole hyvä, ei kerkiä toimia, kun kyltit suht lähekkäin. Pitää olla kuitenkin tekemisen meininki.

Toisen päivän luento aiheella "onnistunut rally-tokosuoritus":

motivaatio -> asenne YKKÖNEN! Ilman tätä ei ole mitään.

rauhoittuminen

luopuminen

kontakti, "kupla"

käsiteltävyys

-kädessä olevasta namista luopuminen vasta jäävuoren huippu; muut koirat, ihmiset, kyltit jne... keskittyminen ohjaajaan

-nami kädessä esillä, jos koira ei ole kuulolla, nami menee piiloon. Tehokas "rangaistus" (sehän on mielestäni oikeastaan neg. rankku, palkkion mahis poistuu) monessa kohdassa, ja ennen kaikkea ei syö suhdetta kun ohjaajan ei tartte kieltää tai torua

-käsiteltävyys= pannasta kiinni otto, estäminen jne. on koiran mielestä neutraalia, ei ahdistu tai yritä purra tms. vaan ottaa fyysistä ohjausta vastaan. Ei ensisijainen koulutusmenetelmä koskaan, mutta virheiden estämiseen yms tarpeen. Toimiakseen tehokkaimmin sen on tärkeää olla neutraalia.

-käytöstä ja asioihin suhtautumista voi kouluttaa (=muuttaa), persoonaa syvällä siellä alla ei voi, eikä ole tarpeenkaan. Esimerkkinä koira, joka arasteli vieraita. Ohjaaja pyysi tuttavaa syöttämään sille makkaroita, jotta koira tottuisi tuttavaan. Tuttava kieltäytyi, ja ohjaaja ajatteli, että ööö aha, oletpas törppö. Tuttava katsoi hetken hiljaa ja sitten jatkoi, että eihän sen tarvii minusta tykätä, riittää että se tykkää sinusta ja luottaa sinuun. Siihen loppui makkaran syötöt vierailta, eläinlääkäriä yms varten koiralle opetettiin vahva seiso-käsky ja se seisoi käskystä tutkittavana, koska ohjaaja halusi. Kivi vierähti ohjaajan sydämeltä, kun hän tajusi, että koiran ei todellakaan tartte tykätä kenestäkään, riittää että hän itse tykkää siitä ja koira hänestä. Ei ole väliä silläkään, mitä muut ihmiset siitä ajattelee, ja että vaikka rotunsa puolesta sen kuuluisi olla ns. halinalle, yksilönä se ei ole eikä sen todellakaan tarvitse. Ohjaajan rentoutuminen vaikutti positiivisesti myös koiraan.

Onnistunut ratasuoritus:

-motivaatio ja asenne YKKÖNEN! yritteliäisyys, palkattomuus jne tulee tästä.

-tekniikka

-ratarutiini (sisältää ohjaajan sääntöjen tuntemisen, koska kannattaa uusia jne)

-kisarutiini

-vaatii työtä

-treenaaminen helppoa esim. metsässä: pyytää ensin koiran hyppäämään kivelle ja teettää tokon kaukot siellä, sitten tekee rallyn kukkaiskäännöken käyttäen samaa kiveä kylttinä. Koira ei saa hypätä sinne vaan kuunneltava

-motivaatio kaiken ykkönen: treeni ei edes ala jos koira ei ole messissä. Kaikilla joskus ns. huono päivä, vatsa kipeä tms, anna koiran silloin levätä.

-rallyyn on helppo rakentaa ns. palkkaliikkeitä (liikkeet, jotka koira kokee itsessään palkitseviksi myös radalla/kokeessa): kieppi, takaa tai läpi puolenvaihto, putki, hyppy, mikä kenellekin on mieluisin

-ohjaajat tekee paljon virheitä: väärä käskysana, ajoitus myöhässä, väärä käsimerkki, kaikenlaista pientä mitkä joko huomaa heti itse ("eiku oho") tai kaveri kertoo. Miksi koiran virhe on niin paljon suurempi juttu ja siitä vedetään isommat pultit?

-yksikään koira, edes pätevin bordercollie, ei synny ohjelmoituna "minä haluan rallykoiraksi", vaan ihmisen pitää kasvattaa ne haluamaan

-aniharva koira on onnellinen, jos sillä ei ole selkeää kriteeriä kuhunkin asiaan. Mitä epävarmempi koira, sen tärkeämpää!

-ei palkata tyhjästä "ettei sille tulisi paha mieli"

-ei hyväksytä sinnepäin-suorituksia vain koska ei raaskita jättää palkatta. Koira ei taatusti kaadu kuolleena maahan jos se ei justnytheti saa karkkia

-ohjaajan itse päätettävä kriteerit, esim. haluaako seuruun katsekontaktin vai ei

-harva koira tekee kisoissa paremman suorituksen kuin treeneissä: jos koskaan palkkaat (tai hyväksyt) vinoja eteentuloja treeneissä, älä odota että tekee suoran kokeessa

-koira ei tunne kylttejä, riittää että kuuntelee ohjaajaa

-ihmiset treenaa turhan kaavamaisesti

-vasemmalta eteen. edestä oikealle sivulle, kieppi, eteen jne. tämän kaltaisia kuunteluharkkoja paljon!

-häiriöt: selityksiä kuulee aina paljon, ei voi treenata koska vieras lapsi, koe meni pieleen koska joku ravisteli sateenvarjoa kehän laidalla, jne. No, lapsia nyt vaan on maailmassa ja Suomessa sataa usein, joten niiden kanssa on elettävä. Häiriöitä tulee treenata! Selittelyn ja valituksen ("miksi hitossa tolla on kersat mukana, voi ei, nyt ei tule mitään mun treenistä") sijaan tulisi aina ajatella, että jes, nyt päästään treenaamaan häiriötä. Treenisuunnitelmaa toki voi muuttaa ja tehdä jotain helpompaa, jos häiriö on odotettua paljon suurempi.

Kisarutiini:

-ohjaajan henkinen valmentautuminen

-mikä on pahinta mitä radalla voisi tapahtua? kuinka todennäköistä se on? -> kannattaako murehtia?

-kehitä rutiini missä järkässä teet mitäkin (ilmottautuminen, lämppälenkki, koiran ottaminen halliin jne)

-mieti, mikä on olennaista ja mihin voit vaikuttaa: esim. sää ja tietyn "tätä me ei osata" -kyltin oleminen radalla on asioita joille et voi mitään, joten niitä on ihan turhaa manata (paitsi treenaa se vaikea kyltti kuntoon ennen seuraavaa koetta!)

-koiran verryttely ja jäähdyttely: vrt. jos itse pitäisi herätyskellon soidessa hypätä sängystä, sännätä juoksulenkille ja pysähtyä kymmenen kertaa ratkomaan lyhyitä matemaattisia tehtäviä. Tuntuisiko helpommalta ja onnistuisiko paremmin, jos saisit herätä rauhassa, juoda kahvit, käydä vessassa ja vähän orientoitua ajatukseen?

-teippejä kannattaa käyttää hyödyksi. esim. alokasluokan kurssilla tapana laittaa teippi kullekin kyltille merkiksi mihin ohjaajan tulee tähdätä, näin voi keskittyä itse asiaan ja silmä tottuu ohessa oikeaan sijaintiin. Osaavammat hyötyy linjasta oli se sitten teippi tai maton sauma kukkaiskäännöksissä jne

-oikean puolen palkka oikealla kädellä oikeasta taskusta

-samaan aikaan ei voi kouluttaa koiraa ja yrittää häivyttää apuja

-koira oikealla, istu-käännös oikealle-istu -kyltti: ohjaajaa siirtää ensin vasenta jalkaansa, mikä valmistautumisvihje koiralle, sitten oikeaa, ja koira "imuttuu" jalan mukana

-voi myös tehdä ensin 360 oikeaan, mikä aktivoi takaosaa, ja sen jälkeen istumiskäännös onnistunee paremmin

-ei tarvita kiitorataa! Jos treenaa yksittäistä kylttiä, älä tee kilometrin mittaista seuruuta alle, 1-2 askeleen lähestyminen riittää tai ei ehkä tarvita aina sitäkään. Rallykoirien yleinen ongelma on huono seuruu, ja se johtuu juuri tästä, että seuruu kuluu kun ohjaajat turhaan tekee hirveästi lähestymisiä eikä palkkaa koskaan seuruuta niissä. Välillä ratatreeniä, jossa tosi helpot kyltit ja kaikki palkka tulee

välien seuruusta!

Peruutus (koira sivulla)

-ohjaajan pää ylös ja katse suoraan, ei kumarruta koiraa kohti painostamaan (väistää helposti)

-etupalkka suoristaa, jos osaa luopua

-jos lähtee peruuttamaan vinoon, ohjaaja pysähtyy ja pyytää koiran sivulle, ja jatkaa sitten peruuttamista. Ei koskaan keskeytetä ja palata alkuun, vaan aina koira korjaa sivulle, jotta voi ymmärtää "tässä sun piti olla"

-ohjaaja voi peruuttaa treeneissä selvästi poispäin koirasta, jotta ei riitä että koira menee suoraan, vaan sen pitää vielä tiivistää hieman ohjaajaa kohti = vahvistaa ajatusta perusasennossa pysymisestä

-peruutus - 360 käännös koira sisäpuolella - peruutus vahvistaa takaosan käyttöä

-ohjaajan signaalit oltava selkeitä, tosi paljon epäselvää ohjausta ja selkeitä ohjausvirheitä kisoissakin. Voi esim. videoita omat signaalinsa ja katsoa onko ne riittävän erilaisia eri tehtävissä ja toisaalta riittävän tasalaatuisia samassa asiassa. Jos ohjaaja näyttää mitä sattuu, ei koiraa voi syyttää, jos se tekee mitä sattuu.

-jos ei ole peiliä, kesällä voi hyödyntää aurinkoa (näkee varjosta mitä koira tekee) tai ulkona näyteikkunoita

-opetusvaiheessa treenataan symmetrisesti 1:1 molempia puolia. Jos toinen on jäänyt heikommaksi, sitten heikompaa enemmän 2:1. Ei kuitenkaan pelkkää heikompaa, vaan aina molempia.

-erona tokoon rallyssa vauhdinmuutokset tulee tehdä yhden askeleen aikana suoritusalueella, joten muutoksen on oltava terävä. Treenaa ensin ilman koiraa!

-häiriötreenit kannattaa aloittaa istu/maahan/seiso/sivulle -asennon sijaan vapaamuotoisemmassa "käy siihen" -käskyn alla; tällöin kriteerinä on vain pysyminen, ei tarkka asento, eikä kontakti ohjaajaan. Sitten siirretään "oikeiden" asentojen alle 

-jos treeneissä täytyy hinkata pitkään ja jopa vähän tylsästi jotain vaikeaa liikettä, palkataan normaalisti siitä, mutta sen jälkeen kannattaa ottaa vielä joku helppo koiran lemppariliike ja palkata kunnolla siitä -> saa vahvistuksen että osaat ja olet hieno koira :)

Sunnuntain pönen treenit:

-tehtiin pääasiassa puolenvaihtoja ja kukkaiskäännöksiä. Läpi ja takaa kunnossa, edestä täysin hukassa, se treenattava paloissa

-tuplasaksalainen koira vasemmalla ok, koira oikealla täysin hukassa, ohjaaja eksyy :D treenaa ilman koiraa.

-täykkäreissä ne missä koira kääntyy ulospäin on ok, koira vasemmalla molemmat vasempaan sai jopa kommentin että nopein mitä on vähään aikaan nähty :D ohjaajaa päin kääntymiset vaikeampia ja mun ihme aksaohjausmuunnelma tekee helposti eriaikaisuutta. Pitää vetää koira ensin vähän pidemmälle, mutta ei liian. Näissä auttoi "odota" - käsimerkki - tulevan seuruupuolen käsky, siis se odota sinne väliin. Voinee jättää myöhemmin pois, näissä näkyi nyt ihan silkka treenin puutekin.

-tulppaani ja valkovuokko onnistui yllättävän hyvin ottaen huomioon että niitä ei oltu koskaan treenattu... se missä käännytään samaan suuntaan, meni varsinkin vain kädellä näyttämällä se seuruukäskyllä. Koiralla on tosi vahva seuruu, varsinkin vasemmalla.

-muista estää väärään suuntaan lähteminen heti! Koira palkkautuu tosi paljon siitä härväämisestä.

-käsimerkit voisi vielä videoida ja tarkistaa että ne on riittävän erilaiset

-lopuksi sama mitä osa teki eilen: lyhyt rata, jossa 6 kylttiä tiuhaan ja 7. tosi kaukana, siitä vielä käytösruutuun. Rata oli ihan alo-avo-tasoa, mutta lyhyet 2m välit oli vaikeat ja pöne alkoi pärskiä ja tippua kelkasta -> touhu muuttuu heti levottomaksi. Pitkässä välissä päästiin taas paremmin kartalle. Käytösruutuun meno ok ja sai ansaitun maksispurkin siellä. Kannattaa treenata lyhyillä väleillä, koska se on tälle vaikeaa. Alkuun helppoja kylttejä, kun alkaa sujua ja koira pysyä matkassa, sitten ottaa oikean puolen juttuja mukaan. Tässä päästiin aika hyvin kiinni siihen kisatilanteen kaaoksen tuntuun, kun koira ei ole kuplassa ja ohjaaminen on raskasta. Ääntä ei kuitenkaan tullut.

-jos koira alkaa kisoissa kiehua, tai muuten tulee kaaoksen tunne, istumiskyltille saa pysähtyä ihan reiluksi aikaa! Joku 10s pitäisi vielä mennä ilman virheitä, sitten saattaa saada jonkun, mutta kannattaa vaikka hyllyttää ennemmin kuin antaa koiran oppia huono vire. Mitään ei siis tapahdu ennen kuin koira on taas rauhoittunut ja kuulolla. Opetetaan toki treeneissä ensin.

Kristan mielestä pöne oli huikea koira, joka tekee suurella sydämellä hommia. No, niinhän se on <3 Tänään mentiin korkeammalla vireellä kuin eilen, palkkasin pelkällä ruualla riehumiskiellon takia, mutta tuli siinä silti käännöksiä jotka meni koiran intopärskimisen takia pieleen... jos olisin antanut sen hakata itseään narupallolla ja lietsoa itsensä sellaisiin sfääreihin, niin siinä sitä vasta vauhtia ja tilanteita olisi tullutkin. Meidän pitää nyt treenata aika paljon kaikkea ja miettiä sitä koetta vasta sitten. Luulen, että voittajaluokan kokeet on kuitenkin olleet liian aikaisin, osaaminen on ollut vielä haparoivaa ja epävarmuus ym. on pahentanut ääntelyä. Tarvitaan tosi paljon lisää rutiinia voittajaluokan pitkiin ratoihin, tekniikkaa eteentuloihin ja peruutuksiin ja niihin puolenvaihtokäännöksiin, käytösruutuun treeniä. Mutta nyt tavoite tuntuu taas saavutettavissa olevalta, ja vielä me näytetään!