perjantai 22. huhtikuuta 2016

Erittäin hyvä ellei täydellinen selkä



Siinä on pönen sisukset. Ikäisekseen erittäin siistissä kunnossa oleva selkä, ei pienintäkään viitettä spondyloosista, kaikki symmetrista ja kuten pitää (toki sillä edelleen on vain kuusi lannenikamaa!). Ei viitteitä eturauhasen suurentumasta, virtsaputki, lonkat, kaikki ok. Ainoastaan tuo ristiluun katto hieman madaltunut, mutta sillä ei välttämättä ole mitään merkitystä.

Käytettiin aluksi hyvä tovi siihen, että lääkäri tunnusteli koiran läpi ja keskusteltiin oireista. Pöneä ahdisti, mutta antoi ihan ok käsitellä ilman kuonokoppaa - tässä tapauksessa ikä on tehnyt tehtävänsä eikä se enää, eh, pure kaikkea mikä liikkuu. (Luulen, että sitä on niin paljon hierottu ym, että sillä on paljon mukaviakin kokemuksia vieraan käsittelystä). Liikkeessä koira oli hieman banaanina, ja heti pöydällä nostettaessa lääkäri oli kiinnittänyt huomiota mutkalle menemiseen. Oikeasta etujalasta löytyi aristava kohta, lavat myös aivan jumissa. Nivelten liikeradat kaikki normaalit, ei turvotusta missään, ja päätettiin ottaa röntgenkuva. Vielä ennen röntgeniin menoa lääkäri kokeili koiraa kyljistä takajalkojen edestä, ja sai aikamoisen reaktion aikaiseksi, selvästi löytyi kipeä piste. Ell uskoi, että saadaan ihan hyvä kuva ilman rauhoitusta, joten menin mukaan pitelemään koiraa. Pöne makasi raatona täysin liikkumatta ja otos oli kuulemma onnistuneempi kuin monelta rauhoitetultakaan. :D Sitten sillä kyllä olikin jo kiire alas ja se kiipesi mun olkapäille...

Mutta ei kuvassa tosiaan ihmeitä. Ei mitään, mikä selittäisi ongelmat, eikä kuulemma myöskään mitään, mistä olisi syytä huolestua. Lääkäri on akupunktion ystävä ja oli juuri käynyt jossain koulutuksessa, ja halusi kokeilla sitä pöneen. Kumpikin koira on saanut tuolla aiemminkin sitä, mutta ne on aina olleet silloin muusta syystä rauhoitettuja. Nyt hän oli sitä mieltä, että koska saatiin hereillä niin hyvä kuvakin, niin eiköhän sille saada parit neulatkin laitettua. Ja sitten laitettiin. Pöne oli ehtinyt unohtaa rentoutuneen fiiliksen ja oli röntgenistä toiseen huoneeseen palatessamme taas sitä mieltä, että mudia tapetaan hetkellä millä hyvänsä. Kyttäsi neulojen rapisevia muoveja hyvin huolestuneena ja pyrki voimakkaasti pöydältä mun syliin/lattialle. Neljä neulaa siihen laitettiin, parista vinkaisi vähän, pariin ei reagoinut mitenkään. Ja sitten hyvin nopeasti koira ensin rentoutui mun otteessa ja pian valahti kyljelleen, silmät vaan lupsui kun se alkoi pötköttää. Piti ihan katsoa, että hengittääkö se vielä... eläinlääkäri oli itsekin varsin vaikuttunut, ja sanoi, ettei ole uransa aikana koskaan nähnyt yhtä voimakasta reaktiota. Että noinkin sähäkkä ja reaktioissaan nopea, epäluuloinen koira siitä vaan pöydällä lötkähtää ihan spagetiksi!

Ensi viikolle olikin jo aika osteopaatille, mitä lääkäri suositteli. Siihen saakka suht rauhassa elelyä, autoon pitää nostaa ja välttää lenkkeilyä paikoissa joissa koira hyppii, myöskään toisen koiran kanssa leikkiminen ei ole sallittua. Tarvittaessa kipulääkettä. Jos osteopaattikäynnin jälkeen ongelmat jatkuu, sitten on palattava asiaan. Tuota kuvassa näkyvää suttuista aluetta ristiluun kohdalla (se madaltuma) pitäisi sitten mahdollisesti magneettikuvata. Oli kuitenkin hyvin vahvasti sitä mieltä, että kipu on kuitenkin lihasperäistä. Oikean takajalan ontuminen voi olla pelkkä heijaste jostain muualta. Diagnoosiin on kirjoitettu näin: "SI-nivelen takaa reagoi, lapojen takaa kireä, oikean puolen kyynärän puristelusta jännittynyt. Oikean SI-nivelen alueelta reagoi, vasemmalta kylkikaaren takaa selkälihasten alapuolella kipupiste."

Minulle jäi vähän epäluuloinen olo siitä, missä se nyt olisi niin voimakkaasti itsensä satuttanut, tai saanut jumiin. Voiko vasemman etujalan leikkaushaava kuormittaa kroppaa jotenkin? Onko sille lenkillä sattunut jotain mitä en ole nähnyt? Onko se vaan tulossa vanhaksi eikä kestä enää niin kuluttavaa elämäntyyliä kun sillä nyt vaan sattuu olemaan? Toisaalta kauhean huojentavaa, että kuvassa ei ollut mitään pommia. Toisaalta surullinenkin diagnoosi on aina diagnoosi, nyt jäin kuitenkin aika tyhjän päälle. Kysyin tuosta ristiluun katon madaltumasta, että onko se etenevä vaiva. Lääkäri sanoi, että ei välttämättä, ja että se saattaa myös siitä korjaantua. En sitten tullut tarkemmin kysyneeksi mistä se johtuu ja miten se muka parantuisi pois. Siellä se selkäydin ja kaiken maailman hermot kuitenkin menee, ja se kuulosti pelottavalta... kuvassa näkyykin, että se ristiluun kohdalla oleva kanava on ahtaampi ja tollanen epäselvä niihin muihin verrattuna. Pidän kyseistä lääkäriä kuitenkin tämän pitäjän ehdottomasti parhaimpana, niin näillä mennään ja yritetään olla murehtimatta. Hän oli varsin luottavainen, että koira kuntoutuu täysin ennalleen.

Pöne oli iltapissalla hyvin iloinen. Luulen, että se sai virtaa akupunktiosta, ja luulen, että vaikka minä en ollutkaan nähnyt, se oli kuitenkin ollut ainakin hieman kipeä. Ulkona se ehti hepuleissaan hypätä yhdelle kannolle ennen kuin tajusin estää, ja tänään se on sisällä pompannut sohvalle jossa koirat ei edes saa olla. Mulla oli puruluu kädessä ja joku vähän niinkuin yliyritti "anna jo". Eikä ole enää vinkunut tai mitään. Ehkä se jää vielä henkiin.

Ei kommentteja: