Treeniviikonloppu

Perinteinen treeniviikonloppu Eijalla, paikalla oli viisi koirakkoa lauantaina ja kolme sunnuntaina. Lauantaina aloitus rallyn alo-radalla, Sienelle kokeenomaisesti niin että otin koiran "käy siihen" -hengailemaan ja pyysin noin puolen minuutin kohdalla jotakin antamaan luvan "seuraava!". Odotus lässähdytti autosta kivalla vireellä tulleen koiran, ja rata oli aika vaisua tekemistä. Näitä pitää nyt ehdottomasti ruveta treenaamaan! Pöne pääsi ekaa kertaa kunnon hommiin neljän viikon saikun jälkeen, se teki radan oikealla seuraten, ja kyllä siinä sai pallo kyytiä. Sen kanssa tekeminen vaan tuntuu niiiin hyvältä vaikka intoa oli enemmän kuin taitoa<3 Vaihdettiin rata kerran ja lisäksi tein omilleni myös parin kyltin voi-radan. Sienen voi-käännöksiä pitääkin ruveta tekemään kylttien kanssa, nyt se tarjosi kaiken maailman kyltin yli hyppäämisiä käännösvihjeellä :D

Ulkohommien jälkeen mentiin sisälle, jossa omillani ja oikeastaan kaikilla muillakin teemana oli häiriöt. Tein viikolla kotona houkutuksen nimissä pari kertaa treenin, jossa laitoin ruokaa lattialle ja yritin seurauttaa koiraa niiden yli. Tiistain hallivuorolla Sieni pääsi ahdistuksestaan ja se näytti lopulta kivalle, keskiviikon toisella hallivuorolla ei, ja kaikilla jäi lähinnä paha mieli. Se näytti yhtä kauhealta kuin viime kesän koetottikset. Ehkäpä oli vähän turhan vaikeaa taas aloittaa suoraan seurauttamalla kanafileiden yli, kun kerta pelkkä houkutuksen kiertäminen on ollut vaikeaa.... Etäpalkkakin saa koiran samalla lailla jähmeäksi. (Pöne teki samoja juttuja ja sen ratkaisu oli yrittää syödä kiusalliset kanat. Pöne, sun asenne<3!) Tällä kertaa siis aloitin vähän maltillisemmin, ensin koira oli perusasennossa ja avustaja häiritsi sitä leluilla, sitten ruualla. Sen jälkeen vasta laitoin häiriöt maahan ja pyörin niiden lähellä. Sieni tuntui kivalta ja tästä jäi onnistunut fiilis. Tein myös luoksetuloja häiriöiden yli, hieman mielellään väisti kiertämällä mutta ei mitään pitkin seiniä luikkimisia. Maahan menotkin onnistui, pöne hauskasti kyllä "poltti" jalkansa ja siirsi etutassua maahan mennessä niin, ettei se vaan osu kanaan. :D Tämä asia ei ole vielä loppuunkäsitelty. Luopumista ei ole se, että koira joutuu kauheasti ponnistelemaan "en ajattele tuota, en koske siihen, en ota sitä" - silloinhan se ajattelee sitä koko ajan ja se kiusaa koiraa, vaikkei se mitenkään meinaisikaan mennä ottamaan sitä! Luopumista on vasta se, kun koira keskittyy tekemiseen niin ettei se edes oikeasti huomaa koko häiriötä. En tiedä, onko se Sienelle lainkaan realistinen tavoite, mutta haluaisin silti sen pysyvän suht rentona eikä kiusaantuvan niistä niin kauheasti.

Jalka palaa!

Hyvä...

No hupsista!

Lauantain ohjelmassa oli myös ainakin rallyn puolenvaihtokäännöksiä molemmille. Tehtiin me kai jotain muutakin rallyyn liittyvää, mutta suunnitelmalappu meni jo roskiin enkä nyt kuollaksenikaan muista mitä kaikkea siinä luki! Sieni teki kierroksen esineruudun palautusta sivulle tuomalla esineitä sisällä. Viimeisenä vielä ulkona kentällä näkyvillä ukoilla vähän hakuilmaisun muistuttelua: ekalla irtorulla, tokalla kiintorulla. Eka oli penkassa niin, että näytöllä maahan meno oli vähän vaikeaa ja koira sitten nousi ja steppaili. Maassa pysyminen treeniin.

Illalla Sieni vietti jokusen tunnin vielä pihalla ensin tyttöjen kesken (Narri & Ruusa) ja sitten Oksin kanssa. Pöne sai käydä itsekseen myöhäisillan taristuskierroksen. Mua nukutti erittäin hyvin, koirat tuntui kuuntelevan talon ääniä, mutta pönekään ei kertaakaan murahdellut millekään. Aamulla ne sai olla jonkun aikaa keskenään ulkona ja pöne oli niin hyväntuulinen, että piti pyyhkäreitä ja leikki Sienen kanssa. Eijalla sillä on ennenkin ollut helppoa olla, ja mietittiin että se johtuu varmaan siitä, että on aina porteilla ja ovia kiinni pitämällä järkätty kaikki niin, että koirat ei näe toisiaan. Pihalla saavat haistella toistensa jälkiä ja haistaahan ja kuuleehan ne sisällä, että täällä on muita, mutta esim. ulos mennessä mitään portin yli räyhäämisiä ei ole ikinä annettu tapahtua, niin pönekin pystyy olemaan varsin rentona.

Sunnuntai aloitettiin toivotuilla ohitusharkoilla. Suunniteltiin reitti tielle, itse otin vain pönen ja muita koiria oli kaksi. Harjoitus meni vähän pieleen sikäli, että pöne ainakin haistoi heti kaukaa että noi on noi eikä mennyt läpi oikeana tilanteena. No, pääsin palkkaamaan asiallisesta ohituksesta. Ensi kerralla voisi tehdä heti alkuun tällaisen, niin koirat ei ole ehtineet haistella toistensa hajuja treenitilalla ja ovat ehkä vähän vieraamman tuntuisia, niin vastaa todellisempaa tilannetta lenkillä. Tällaisia treenejä voisi kotinurkillakin järjestää, jos saisi aikaiseksi...

Sitten häiriöluoksetuloja ulkona: avustaja syötti koiraa ja kutsuin koiran kesken kaiken pois. Pönelle sotilaallinen "TULE!" toimi hyvin ja koira sinkosi välittömästi, Sienen "Sieniiiii!" otti pitemmän reaktioajan ja koira mielellään vilkaisi vielä namit ennen kuin malttoi lähteä. Sienelle ei kärsi kauheasti tällaista tehdä, se alkaa haussa sitten jättää maalimiehen turhan herkästi. Arjessa sen kanssa ei mitään ongelmia koskaan ole, niin siksikin tämä oli enemmän töppöselle tarpeellista, joskin yllätyin iloisesti koiran toiminnasta. Se olisi voinut myös olla sitä mieltä, että puhu perseelle, mä syön nyt :D

Olisitpa sä aina tuollainen <3

Sisähommina Sienelle häkkialoituksia ja niistä tuomarille ilmoittautumaan menemisiä, myös muutama toisto henkilöryhmää (kaksi henkilöä). Lisäksi Sieni teki oikealle sivulle tuloja ilman koroketta, väsymys alkoi jo painaa koiraa mutta on sillä aika kiva käsitys viereen-käskystä :) Pöne teki eteen tuloja sekä vasemmalta että oikealta, avun kanssa (kierrettävä este) suoristaa itsensä hyvin mutta ilman apuja tahtoo jäädä vajaaksi ja laahaa pyllyä maassa kunnon askeltamisen sijaan. Lisäksi vaikeaa oli palata takaisin aloitusasemiin, "takaa sivu" aikalailla toimi mutta "takaa viereen" tuotti kaikenlaisia mudin omia sovelluksia. Viimeisenä mudille käytösruutua: 15s, 30s, 60s, 1,5min. Vapautin välissä ja asento oli milloin mikäkin voittajaluokan vaihtoehdoista. Kyllä se kotona osaa, eli ei ollut lainkaan vaikeaa. Nyt se toki oli mukavan raukea muutenkin jo.

Viimeisenä vielä hankikantoon pellolle esineruutu. Alue oli ehkä 60x20m, esineet vasemmalla sivurajalla n. 30m:ssä ja molemmissa takakulmissa. Sieni sai hakea kaksi, väsymys näkyi selvästi ja vauhti oli maltillista laukkaa ja ravia, mutta reippaasti toi kaksi. Eija vei esineet takaisin ja pöne sai etsiä kaikki kolme. Se näytti vähän juoksevan silkasta juoksemisen ilosta, sehän ei ole saikun takia ollut vapaanakaan ikuisuuteen niin ihmekös tuo että avara pelto vähän innosti. Löysi kuitenkin kaikki vaikka vikaa piti vähän pitempään haeskella.

Pönein!

Lopuksi vielä syönnin ajan Sieni oli pihalla kahdestaan Oksin pikkusiskon Sagan (3,5kk) kanssa. Sagaa alkuun kauhistutti Sienen raju tyyli, mutta onneksi Sieni sitten oli jo niin väsynyt että tajusi antaa sille tilaa ja keskittyi lähinnä maleksimaan pitkin pihaa. Siellä sitä mentiin iso edellä ja pieni perässä, noiden kommunikointia jaksaisi kyllä toljottaa ikkunasta hyvin pitkään :)

Kotona oli pakko ottaa parin tunnin pötkötti, oli niin rankka elämä. Koiratkin on mukava raukeita, jo automatkalla kuului pelkkä kuorsaus eikä kenenkään pää näkynyt kontissa ennen kuin tultiin kotinurkille. Toukokuussa lisää!