Rally-Toko Boot Camp

Jos edellisessä postauksessa käsittelin sitä, kuinka kummallista on maksaa viisikymppiä jostain päivän seminaarista, niin nyt käsitellään sitä, kuinka kummallista on maksaa viisikymppiä päivän seminaarista jossain huitsin hitossa, ei-nimekkään kouluttajan pitämänä. Se voisi olla täysi katastrofi, jossa toteaisin itse osaavani enemmän kuin kouluttaja ja ihmetteleväni miksi oikein olen täällä, tai sitten se voisi olla oikein onnistunut kokemus. Eihän maine tai omat koetulokset takaa opetuksen laadusta mitään, ja niin kävi nytkin: sain erittäin asiantuntevaa opetusta hyvin tarkalta, pätevältä kouluttajalta. Kannatti maksaa ja ajaa :) ! Kyseessä on Koirakoulu Midog Kuopiosta.

Ja sitten yksi suuri juttu: minä osallistuin Sienen kanssa! Traumatisoiduin aikoinaan kaiken maailman toko-/tottispäivissä, kun useamman nimekkään, kalliin kouluttajan asenteesta paistoi "osta parempi koira ja luovuta tämän kanssa" ja koin että neuvojen suhteen sain vain pahan mielen. En ole vuosiin käynyt sen kanssa missään, hakuleireillä kyllä, mutta tottista en koskaan ole suostunut näissä tekemään kenenkään nähden eli siis lainkaan. Ilmoittauduin tuonne koulutukseen silleen avoimesti, optiolla että voin valita osallistuvan koiran vasta lähempänä ajankohtaa. Jos pönellä ei olisi ollut jalka auki, olisin hyvin mahdollisesti antanut periksi kiusaukselle mennä kuitenkin sen kanssa. Jossain vaiheessa oli mielessä myös kahden kanssa osallistuminen, niillä on niin erilaisia ongelmia ja olisin mielelläni ottanut neuvoja kummallekin, mutta itselle on liian vaikeaa treenata vuorotellen kahta niin erilaista koiraa, niin ei siitä ole oikein järkeä. Koiraksi siis nyt vaan valikoitui Sieni, ja hyvä niin. Sieni jaksoi pitkän päivän hyvin ja toimi normaalilla tasollaan. Mulle ei jäänyt lainkaan sellainen olo, että me oltaisiin oltu kenenkään mielestä se "anteeksi että mekin ollaan tultu tänne teidän muiden joukkoon" -koirakko, niin kuin monesta pk-semmasta aikoinaan jäi... tämä oli kaikin tavoin vaan niiiiiin jees juuri nyt. :)

Mutta asiaan! Aloitettiin avoimen luokan radalla, jotta kouluttaja näki vähän kunkin koirakon tasoa. Radalla oli tosi paljon pysähdyksen sisältäviä 90 ja 180 asteen käännöksiä, varmaan suunnilleen kaikki mahdollisesti. Houkutus, 360 vasempaan, koira eteen ja askelperuutukset, 1-2-3 askelta eteenpäin. Sieni oli häkissä ja häkkialoitus toimi kivasti, kutsuin sen vaan liikkeestä ja kävelin lähtökyltille, koira itse tarjosi hienoa seuraamista. Radalla se teki ihan tyypillisen suorituksen, houkutuksessa jätätti, osa käännöksistä näytti hyviltä ja osa vajailta, eteentulot kaikki enempi vähämpi vinoja (vajaita), seuraaminen paikoin tosi kivaa ja paikoin olisi voinut olla vähän skarpimpikin. Kokonaisuutena vieraassa paikassa kuitenkin ihan tasoisemme suoritus.

Palaute: koira oli paljon parempi kuin ohjaaja! Käännökset pitää laittaa kuntoon, ohjaaja askeltaa miten sattuu eikä pysy kuvitteellisen A4-arkin päällä. Varsinkin 360 vasemmalle -kyltillä ohjaaja tekee tosi laajan kaarroksen ja yrittää sillä auttaa koiraa. Eteen tuloissa ohjaaja askeltaa kanssa omiaan varsinkin kun tapahtuu liikkeestä, jos ensin istuminen, jalat pysyy kurissa. Peruutusaskel on hieman liian lyhyt, varsinkin isolla, suht tiiviisti tulevalla koiralla askeleen pituus tulee olla reilusti se säännöissä määritelty. Koiran koon ei toki pitäisi vaikuttaa asiaan, mutta isolla tiiviillä koiralla virhe korostuu verrattuna pieneen, väljästi olevaan koiraan. Ylipäänsä ohjaaja työskentelee koiran puolesta ja yrittää auttaa sitä sen sijaan että koira laitettaisiin itse tekemään. Ihanko totta, miten mä taas kuulen tämän?! Sitten seurasi selittelyä kuinka ne käännökset ahdistaa sitä eikä se vaan osaa kääntyä, kuinka sille ei kärsi yhtään huomautella ja blaa blaa. Kouluttajan mielestä "vaatiminen" ei tosiaan tarttenut olla mitään nyppimistä tai torumista, riittää ihan vain se, että ei palkata huonoja / ei jatketa eteenpäin radalla, vaan laitetaan koira yrittämään uudelleen. Sellaisiahan ne on, valtaosa koirista, että ne suorittaa juuri niin huonosti kuin annetaan. Sitä kutsutaan jonkinlaiseksi taloudellisuudeksi, energian säästöksi. Meneekö joku teistä tuntia aiemmin töihin ja tekee huvikseen 9h päivän, jos työaika on 8-16? Epäilen. Ei se koirakaan mitenkään tahallaan sluibaa ja alisuorita, sen mielestä varmasti se alin hyväksytty taso on juuri sitä mitä pitääkin tehdä. Jos ohjaaja haluaa auttaa käännöksissä, niin sitten ne kuuluu tehdä niin, ei koira ole lukenut sääntöjä ja tiedä että siellä käsketään koiran kääntyä. Tässä tapauksessa ei myöskään ole välttämättä reiluinta alkaa huomautella sille, ihan niin kuin se tietäisi mitä sen pitäisi tehdä, itsehän olet hyväksynyt sen mitä se on siihen asti tehnyt. Siispä vain aletaan opettaa uutta tapaa ja nostetaan se hyväksytyn suorituksen rima sinne. :)

Seuraavaksi rata muutettiin voittajaluokan radaksi, siinä oli puolenvaihto neljästi (jalkojen välistä, takaa, molemmat vasempaan, molemmat oikeaan), seisomiskylttejä, 2x saksalainen, samat houkutus ja 360 vasempaan, aika monta pysähdyksen sisältävä käännöstä, käännöksiä koira oikealla, eteen tulo oikealta ja takaa kiertäen oikealle puolelle. Lähtö häkistä tapahtui samalla tavalla tosi hienosti, näihin olin niin tyytyväinen! Kerroin etukäteen, että meidän oikealla puolella seuruu on aivan alkutekijöissään ja esim. 90 asteen käännöksiä se ei ole koskaan tehnyt oikealla, puolenvaihtoja on treenattu ihan pari hassua kertaa kun olen ajatellut, että ensin sen pitää tietää mihin se menee ja vasta sitten opetetaan miten se menee. Kouluttaja käski ottaa täysin uudet kohdat namin kanssa, ja vaikka imutus ei ole mun menetelmä, tein niin. Puolenvaihtokylteillä sekoiltiin aikamme kun ei selvästi ollut ensin lainkaan ohjelmistossa, mutta jotenkin nekin siinä tuntui sitten loksahtavan kohdilleen ja koira selvästi tajusi jotain. Samoin minusta ne kaikki käännöksien imuttamiset olikin sitten ihan hyvä idea, tuntui että oikealla seuraaminen sai siitä uutta pontta ja koira jotenkin ymmärsi, että täällä todella voi olla. Käännöksiin koira vasemmalla keskityin nyt eri tavalla ja pidin huolen, että pysyn A4-arkilla. Eikä meillä yllättäen ollut mitään ongelmia, tai olihan se ilme paikoin vähän sellainen "voi ei mä en osaa tätä", joka tosin taitaa ollakin enemmän "voi ei mä en viitsi tehdä tätä, kun sä oot sen ennenkin tehny mun puolesta"...?

Ja sitten taas palaute: kokonaisuutena parempi kuin eka rata, sen huomasin itsekin, että nyt uusi paikka ei enää häirinnyt ja koira tuntui olevan paremmin mukana. Älä peruututa koiraa päin esteitä, nyt se törmäsi 360 vasempaan -kylttiin siinä peruutellessaan mun käännöksen mukana. I-s-i -kyltillä saisi olla aavistuksen pidempi seisominen, nyt pyysin sen istumaan turhan aikaisin. I-s-m -kyltin tein paremmin. Houkutuksessa jätätti taas, ei niin pahasti, mutta kaipaa treeniä. Kysehän on luopumisesta, ja koira menee jähmeäksi sen takia kun sitä kiusaa ne jutut. Tulen tekemään tätä samalla ajatuksella kuin spiraalin ja pujottelun merkkejäkin, palkkaan paljon lähestymisestä ja haen sitä "jes noi jutut on tulossa seuraavaksi!" -mielentilaa. Ohjaaja askelsi tosi paljon paremmin, ja ylläri ylläri: ei koiralla ole lainkaan ongelmia kääntymisessä, mutta se meinaa istua niin herkästi, että siksi että ohjaajan suuntaan näyttää siltä, ettei kääntyisi kunnolla. Peruasentojen ennakointi on tyypillinen tokokoiran ongelma, jos aloittaisi rallyn aivan nollasta, kannattaisi opettaa koira ensin seisomaan sekä edessä että sivulla.

Loppupäivä tehtiin yksittäisiä kylttejä, oikeastaan käytiin läpi kaikki voittaja- ja mestariluokan kyltit, osaa treenattiin käytännössä, osasta vain puhuttiin, ihan osallistujien toiveiden mukaan. Tässä muistiinpanot:

-liikkeelle lähtö koiran puoleisella jalalla kun koira tulee seuraamaan, vastakkaisella kun koira jää. Tokossahan tämä on paljonkin käytetty, mutta moni ei ehkä tajua ajatella rallyssa että oikealla puolella lähdetään oikealla jalalla. Näyttää tosi paljon paremmalta, harmonisemmalta, ja koira on alusta asti oikealla seuraamispaikalla. Jos lähtee vastakkaisella jalalla, koira jää jo alussa vähän taakse, ja varsinkin jos on hitaasti liikkeelle lähtevä ei niin vietikäs seuraaja, koira helposti jätättää kerta kerralta enemmän. Hitaampien koirien kanssa myös tärkeää ensin sanoa "seuraa" ja vasta sitten liikkua, jotta koiralle jää hetki aikaa valmistautua, että nyt todella mennään.

-1-2-3 -askelta (oli ne sitten eteenpäin tai peruuttaen ) -tehtävässä ei ole varaa jätättää yhtään, tai tulee virhe eriaikaisuudesta. Tässä erityisen tärkeää huolehtia että koira on kunnolla lähdössä mukana. Kun lähtee koiran puoleisella jalalla, näkee myös paremmin tuleeko se koira mukana vai ei, ja kerkiää vielä hihkaista jotain, jos meinasi jäädä.

-kävelynopeus kannattaa hieman mitoittaa koiran mukaan, jotta kaksi ja neljä jalkaa saadaan menemään mahdollisimman kauniisti tahdissa. Voi toki myös marssia juuri sellaista vauhtia kuin haluaa, ja onhan se noin periaatteessa koiran tehtävä pitää paikkansa, mutta jos koira ei kauheasti tykkää seuraamisesta, kannattaa siitä yrittää tehdä sille mahdollisimman helppoa ja esim. pienelle hitaalle koiralle ohjaajan maltillisempi vauhti voi auttaa kovasti.

-Sienelle puolenvaihdossa takaa käsimerkkinä koko kämmen toimi tosi paljon paremmin kuin yksi sormi. Näytin kuulemma milloin mitenkin ja aina kun mulla oli vain yksi sormi, ne oli niitä huonoja puolenvaihtoja kun koira ei tehnyt mitään tai reagoi hitaasti. En tiedostanut lainkaan oman ohjaukseni ristiriitaisuutta, ja ajatella jos olisin vielä alkanut kovistella sitä, että mikä on kun et tottele...  tämä oli taas sellainen hyvin valaiseva hetki, miten paljon meidän koirat korjaa meidän vikoja ja miten kovasti ne yrittää meitä ymmärtää, ja sitten me vielä parhaimmillaan katsotaan tarpeelliseksi mätkiä niitä kun jokin ei onnistukaan!

-molemmat oikeaan/vasempaan -kyltillä ei saa antaa koiralle tilaa eli väistää pois alta, siitä saa pahimmillaan -10 tvä jos astuu kunnolla sivuun, tai sitten -3 ov. Kannattaa opetella esim. itse aina kävelemään suoraan kohti kylttiä ja katsoa että pysyy samalla linjalla koko ajan.

-puolenvaihtotäyskäännöksiin pitäisi riittää 2-4 käskyä, ei kannata opettaa jokaisella kahdeksalle tms omaa sanaa, niitä ei muista kuitenkaan. Koiralle riittää info siitä mihin suuntaan sen pitää kääntyä, ohjaaja koiraa itse oman kääntymisensä. Töppöselle on opetettu käännökset samoilla sanoilla kuin pyörähdykset, esim. se helpoin eli molemmat vasempaan koira vasemmalla on "kieppi-viereen". Koira ei sotke pyörähdyksiä ja täyskäännöksiä ja olin ajatellut, että näin opetan ne Sienellekin. Kouluttajan mielestä ne kuitenkin kannattaa pitää erillään, ja hänellä on eri sanat pyörähdyksille ja käännöksille, joissa seuraamispuoli vaihtuu. Käytössä oli englannin "left" ja "right". Nämä voi opettaa kahdella eri logiikalla: koiran oma vasen ja oikea, tai ohjaajaa kohti ja ohjaajasta poispäin esim. "kohti" ja "pois". Tärkeintä on, että itse on johdonmukainen eikä sekoile vihjeissään. Tehtiin näitä kaikkia, ja ne ohjaajasta poispäin kääntyväthän on ainakin minulle tosi paljon helpompia. Koira oikealla molemmat oikeaan oli kauhean valaisevaa, se kun saatiin alun säädön jälkeen sujumaan, niin tuntui että koko oikealla seuruu otti aimo harppauksen eteenpäin :) ! Tehtiin nyt siis vaan ihan imuttamalla, en tiedä jatkanko niin kuitenkaan, vai vaihdanko esim. kosketuskeppiin.

-jalkojen välistä puolenvaihto kannattaa tehdä niin, että ristikkäinen jalka on edessä, eli jos koira lähtee vasemmalta, ohjaajalla on oikea jalka edessä. Askel voi olla myös korostetun suuri tai jalka nousta ylös merkiksi, että nyt on lupa tehdä se, useat koirat kun tykkää tästä ja tarjoilee sitä mielellään vähän joka väliin. (Niinpä...) Ristikkäisen jalan ajatuksessa on yksi hyvä pointti, ja se on jälleen se seuraamispaikka. Välistä mentyään koira kääntyy eteenpäin ja on oikealla uudella seuraamispaikalla. Jos ohjaajan jalat olisi päin vastoin, koira päätyisi väärälle seuraamispaikalle liian eteen, ja ohjaajan jalkojen siirtämistä odotellessa riskinä on ainakin näillä herkästi istuvilla koirilla se istuminen. Tai vinoutuminen. Tässä on toki se ajoitusongelma eli jalat pitää saada radalla oikein. Rataan tutustumisessa voi laskea askelia edelliseltä kyltiltä, jolloin tietää monennellako puolenvaihto kannattaa tehdä, jotta jalat on oikein. Jos tulee säätöä, niin mieluummin vähän liian aikaisin kuin liian myöhään, aikaisin on ehkä -1 ja myöhään -10. Suorituksen ei tartte alkaa suoritusalueella, vaan se voi myös päättyä siihen, tämä pätee myös kieppeihin. Jos on yhtään epäilys ettei tee ekalla, kannattaa aloittaa ajoissa niin ehtii suoritusalueella antamaan vielä toisen käskyn.

-i-s-m: maasta suoraan seuraamaan lähtö ilman että koira istuu välissä! Harjoiteltava erikseen. Koirallehan voi myös sanoa "seiso-seuraa" kunhan sitten lähtee suoraan liikkeelle, ettei näytä siltä, että koira tekee i-s-m-s.

-mestariluokan merkille lähetyksen voi uusia niin kauan, kun ohjaaja seisoo merkillä. Jos lähtenyt liikkeelle, ei voi enää uusia. Jos koira istuu tai menee maahan merkillä, -10 TVÄ, eli kannattaa uusia. Merkin kyltille tullessa asetutaan vinoon kohti merkkiä, merkki vain vasemmalla seuruussa ja aina samassa paikassa/kulmassa. Jos sattuu, että koira ei irtoa merkille, vaan lähtee väärään suuntaan tai ei mene mihinkään, on tärkeää silti jättää koira jonnekin, jotta saa suoritettua seuraavan kyltin "liikkeessä kutsu koira". Eli tarvittaessa käskee vaikka merkkikyltillä perusasennosta maahan, se on joka tapauksessa -10 TVÄ jos koira ei merkille mene. Sitten saa kuitenkin seuraavan kyltin tehtyä, muuten siitäkin tulisi -10 TVÄ. Liikkeessä kutsu koira -kylttiä ei voi uusia, koska silloin koira täytyisi ensin viedä jonnekin kutsuttavaksi.

-kääntymistä ja takaosan käyttöä pitää treenata paljon, ja perustreeni on korokkeella/tasapainotyynyllä tapahtuva pyöriminen. Koiran tulisi osata pyöriä täysi kierros ohjaajan toiselta sivulta toiselle sivulle, molempiin suuntiin. Tässä me saatiin viimeinen tuomio siitä, että koira todella osaa kääntyä ja käyttää takapäätänsä, ei sillä siinä mitään ongelmaa ole. Aika erikoista, pitääkin nyt ihan ajatuksella miettiä miksi liikkeessä kääntyminen tai radalla istu-käännös-istu-kyltit tuntuu niin tahmalta. Tässä voi hyvin olla sama juttu kuin ampumisessakin, mua ahdistaa että sitä ahdistaa, jolloin sitä ahdistaa? Alustalla pyöriminen on meillä tosi paljon vaikeampaa vielä "väärään" suuntaan eli oikealle, sitä pitää vahvistaa. Olen tehnyt niin, että pyörin itse ja koira pyörii samassa tahdissa mun edessä pitäen siis meidät aina suoraan vastakkain, mutta siinä kuulemma helposti on sellainen painostusasetelma ohjaaja koiraa kohti kumarassa, ja lisäksi se on vähän niinkuin koiran auttamista. Mieluummin ohjaaja paikoillaan ja koira tiivistää jalkaa vasten, tarvittaessa tässä voi alkuun auttaa jotenkin muuten (namilla).

-peruutuksessa saa periaatteessa olla jatkuva käsimerkki, mutta kahden "ronskin" käden sijaan riittäisikö yhden käden hienovarainen ele, voi tulla sanomista jos apu on kovin suuri. Me tehtiin peruutusta ihan viimeisenä pitkän tauon jälkeen, silloin koirani oli nukahtanut häkkiinsä ja oli jo aika uupunut. Peruutus on meillä tullut sivutuotteena takajalkakorokkeen myötä ja se oli hyvä alku, koiralla on hyvä tekniikka ja se menee luotisuoraan. Tähän nyt vihjesana ja sitten alustan häivytystä. Peruutus on kokeessa kolme koiran mittaa, mutta treeneissä kolme ei saa ikinä riittää, vaan opetellaan tekemään 4, 5, 6 mittaa, niin koira ei ala ennakoimaan. Kun osaa itsenäisesti peruuttaa kriteerit täyttävää suoraa, hyvää peruutusta edessä, ei ole vaikeaa siirtää samaa sivulle.

-jos koira karkaa houkutukselle houkutuskyltillä ollessa, sitä ei kannata uusia, koska kontrollivirhe jää silti (siirtyy kokonaisvaikutukseen jos uusii). Eri asia jos ohjaaja esim. tajuaa kävelevänsä houkutuksen merkkejä väärin päin, silloin ilman muuta uusitaan. Puhuttiin paljon muutenkin eri tilanteista milloin kannattaa uusia ja milloin ei, ja tuli tosi paljon uutta infoa. En ole uusimista juurikaan harrastanut, se ei oikein sovi mun kummallekaan koiralle. Toisella kiehahtaa viimeistään kuppi nurin ja toinen lässähtää. Sitä pitäisi ehkä vähän harjoitella joskus niin voisi vaikka auttaa :P

-eteentuloja kannattaa alusta asti tehdä molemmilta puolilta. Jos koira ei osaa oikean puolen perusasentoa, sen voi jättää vaikka istumaan ja siirtyä itse oikeisiin asetelmiin. Molemmin puolin treenaaminen usein auttaa suoruuteen, en kyllä tajunnut että miten. Perusasennossa voi kokeessakin pyytää koiran seisomaan ennen eteentulon käskyä, kunhan siinä ei taas näy sivulla seisomista, vaan koira lähtee siitä heti seisomaan nousun jälkeen liikkeelle. Eli "seisoeteen", ei "seiso" ja "eteen". Tämä saattaa varsinkin Sienen kaltaisilla istujilla auttaa takaosan käyttöön. Treeneissä voi toki seisottaa pitempäänkin sekä edessä että sivulla jos niin haluaa. Sienelle kannattaisi opettaa nyt ylipäänsä täysin uusi käsky edessä seisomiselle, ja tehdä jonkun aikaa vain sillä. Saisi koiran tekemään eteentulot kunnolla seisten eikä persus maata viistäen, kun se ei ennakoisi edessä istumista. Edestä vasemmalle sivulle on periaatteessa sama liike kuin oikealta sivulta eteen, ja jos tuntuu ettei suju, niin koira pitää vaan saada tajuamaan että se kyllä osaa sen jo. 

-90 asteen käännöksissä kannattaa kanssa nyt treeneissä pyytää koira ensin seisomaan ja sitten käännytään, ja palkataan se myös seisomisesta ennen kuin se ehtii istua. Jos istui jo, pyydetään uudelleen seisomaan ja palkataan siitä. Oikeastaan mun ehkä kannattaisi opettaa sille ihan uusi sana, ja se olisi se sivulla seisominen... mutta katsotaan nyt, jos meillä ei olisi muuta lajia niin ei siinä mitään, mutta nyt luulen että ei aika eikä viitsiminen saata riittää kaikkeen.

-käytösruutua treenataan koiran mukaan. Siihen voi miettiä jonkun oman sanan, varsinkin kiehuville koirille joku rauhoittumisvihje "nyt odotellaan pari minsaa, relax". Käytösruutuun tarvitaan toisaalta paljon rutiinia ja toisaalta treeniä erikseen halutussa vireessä. Esim. seisomisessa liian rauhallinen vire helposti voi johtaa istumaan valumiseen. Käytösruutua ei voi uusia, ja jos koira ottaa väärän asennon hetkeksikin, siitä tulee -10 TVÄ. Jatkuva "paikka, paikka, paikka" -hokeminen ei ole sallittua, mutta käskyä saa toistaa ja koiraa saa muuten kehua ja kannustaa kuten radallakin. Kannattaa treenata myös sellaiset tilanteet, että käytösruudun valvoja istuu hyvin lähellä ja voi nojata polviinsa ollen kumarassa kohti koiraa tms.

-odotusta kannattaa treenata niin alussa kuin radan ja käytösruudun välissäkin, kokeessa voi olla tuomariharjoittelija jolloin odotusta tulee, tai edellisellä sattua radalle vahinko, jonka siivoaminen viivästyttää oman suorituksesi alkamista. Jonkinlainen odotusrutiini helpottaa kovasti omaa jännitystä eikä pasmat mene aivan sekaisin. Koiran voi esim. laittaa maahan, opettaa sille jonkun "hetkinen, pidetään tauko"-sanan ja ottaa siitä uudelleen sivulle, mihin voi vielä opettaa jonkun vastaavan vireennostosanan "nyt mennään hommiin".

-kokeenomaisiin treeneihin kuuluu kokeenomainen alku! Vieras paikka, koiran pissatus ja lämppäys kuten oikeasti kokeessa teet, odottelua autossa, odottelua koekehän vierellä, mieluiten vieraita koirakoita jne. Ei niin, että vuokrataan vieras halli, treenataan tutun kaverin kanssa ensin tekniikkaa ja sitten tehdään lopuksi kokeenomainen. Se on sitten enemmän palkaton treeni, mikä on eri asia kuin täysin kokeenomainen suoritus.

-kannattaa opettaa, että mitä pidempään palkka viipyy, sen parempi se tulee olemaan. Kun koesuoritus kestää ja kestää, koiralla pysyy usko siihen, että kohta tulee jotain tosi ihanaa. Ja toisaalta mitä vähemmän häiriötä, sen huonommat palkat. Nakit ja lihapullat ei ole kotitreenien palkkoja, ne säästetään haastavampiin paikkoihin ja kotona saa riittää omat nappulat. Tällöin palkalla on joku arvo koiralle. Kokeen jälkeen koira tulee aina palkata, vaikka suoritus olisi mennyt kuinka huonosti ja ohjaajaa v*tuttaisi, muutenhan romutat sen uskon siihen, että mitä pitempi suoritus, sen parempi palkka.

-istu-askel vasemmalle -istu (koira oikealla) -kyltti oli kouluttajan mielestä vaikein rallyn kyltti. Siinä pitäisi se takaosan käyttö näkyä jotta koiran rintamasuunta säilyy oikeana, ja jos oikealla puolella seuruu ja käännökset ylipäänsä jää monella paljon vähemmälle treenille kuin vastaavat vasemmalla...

***

Ei se tosiaan ole mikään ihan pilipalilaji jos sitä treenaa valioituminen mielessä! Alokas- ja avoimenkin luokan nyt vielä menee varsin sinnepäin-suorituksilla suurella käsiohjauksella, mutta ylemmissä niin ohjaajan kuin koirankin pitäisi pystyä tekemään varsin teknisiä ja tarkkoja käännöksiä, pysähdyksiä ja askelia. Ja siinä sitä riittää hinkattavaa!