Ei tuu toimivaa jalkaa

Pöne pääsi eilen mukaan metsälenkille. Neljän viikon saikun jälkeen riemu oli tietenkin katossa. Lumen piti olla ihan pehmeää huttua, ja mietin kyllä ennakkoon onko se silti haitaksi, mutta uskoin jalan kestävän. Haava on siis ihan ummessa, mutta karvat ei oikein ole kasvaneet takaisin, ja siinä on sellaista valkeaa paksua ihoa. No, pieleen meni. Takaisin autolle palattuamme jalka veresti ja iltaa kohti koko koira tuntui niin vaisulta, että jalan putsaamisen ym lisäksi päädyin antamaan sille kipulääkkeen.

Aamupissalla se ei itsekään halunnut mennä yhtään penkkaan, ja näille lumille sitä nyt ei tietenkään enää metsäänkään lasketa. Mutta tuleekohan siitä toimivaa jalkaa enää koskaan... kaveria juuri konsultoin ja hänen mukaansa voi mennä jopa vuosi, että alue on täysin parantunut, joten pitäisi vaan malttaa ottaa rauhassa. Saman kaverin kanssa on keskusteltu siitä pönen heikosta (ääreis)verenkierrosta, mihin jokunen koirahieroja ym on kanssa päätynyt. Koira siis nuolee tassujaan eikä niissä ole mitään vikaa, ja paras selitys on ollut se, että sillä on heikko ääreisverenkierto jonka takia tassut puutuu, mitä se koettaa itse helpottaa nuolemalla niitä. Sen töppöset on sisälläkin usein kylmät, ja se on varsin viluisa eläin muutenkin. Huono verenkierto vaikuttaa kuulemma myös haavojen parantumiseen juuri näin. Kysyin, että jos eläin niin niin helkkarin tulinen luonne muuten, miten sillä ei muka veri kierrä yhtä vauhdilla, mutta kriisitilanteissa se veri pakkautuu eri paikkoihin :D No, ei auta kuin odottaa ja toivoa parasta. On se kyllä perkele miten voi niin pienestä patista tulla niin iso riesa.