Harmonia

Laitoin viime tiistain ihan tavallisista treeneistä facebookiin ihan tavallisen videon. Olemme treenanneet Sienen kanssa viime aikoina hyvin paljon pelkkiä aloituksia (häkin kanssa) ja rallyn yksittäisiä kylttejä ja oikean puolen perusasentoa, ulkokentällä on ammuttu. Nyt teki mieli muuten vaan tehdä jonkinlainen isompi setti, pyytää treenikaveria tuijottamaan pahasti ja ottamaan se videolle. Mua aina jännittää se kuvaaminen, ei nyt ihan todellisen koepaniikin kanssa samoissa sfääreissä mutta kuitenkin. Lisäksi mua kiinnosti kuinka se reagoi palkattomuuteen.

Videolle tuli lyhyt seuraamispätkä, liikkeestä maahan + luokse ja hyppynouto. Häkkialoitus toimi kivasti, haukutin koiraa alkuun ja eka suora pätkä oli tosi kivaa seuraamista. Sitten käveltiin päin seinää ja sen edessä olleita tavaroita juuri ennen oikealle käännöstä, koira häiriintyi lähestyvistä tavaroista ja jäi hetkeksi toljottamaan niitä. Samalla se vähän lässähti. Heti perään tuli peili ja sen edessä käännös oikeaan, siinäkin se vähän jäi haaveilemaan. Mutta miten kivasti se lähti vielä mukaan eikä totaalijäätynyt! Sille ne jotain esineitä tai ihmisiä kohti seuraamiset on vaikeita ja niitä pitääkin selkeästi taas vahvistaa. Ylipäänsä nyt pitäisi alkaa tehdä vähän pitempää seuraamista ja edelleen niitä käännöksiä silleen ihan ajatuksella, jotta alun tosi kiva ilme säilyisi pitemmälle. Eteen tulot oli sekä luoksetulossa että noudossa hukassa ja niitä muistuteltiin heti videon jälkeen erikseen, mutta asenne oli reipas ja kokeenomaisessa setissä en tällaisiin virheisiin puutu. Palkattomuudesta se ei ollut millänsäkään.

Me ollaan mun mielestä tänä talvena edistytty eniten sellaisen yleisen kokonaisuuden kanssa. Mulla on sen kanssa nykyään aika luottavainen olo (pois lukien ampumistreenit), ja koen, että virettä riittää ja asenne on kiva. Toki treenit Sienen kanssa on aina ihan eri tavalla huolella suunniteltu ja lyhyeksi tauotettu vaikkapa mudiin verrattuna. Yksi projekti, joka vielä odottaa toteuttamistaan, on treenit pelkän lelun kanssa tai täysin ilman palkkaa. Kun mudi oli nuori, en voinut senkään kanssa treenata pelkällä lelulla ilman että ruokaa oli saatavilla. Se vaan ahdisti ja tuntui siltä, että mitä sitten teen jos tulee tilanne että tartten sitä ruokaa. Nykyään sen kanssa ei ole ongelmaa, mutta Sienen kanssa on. Siinä oli oma asenne työstettävänä ja siksi tämä pitäisi ehdottomasti tehdä Sienenkin kanssa! Esim. vaikka just seuruutreeni niin että ruuat on autossa ja taskussa vain lelu. Se tuntuu jo ajatuksena jotenkin hurjalta.

Mutta takaisin tuohon viime tiistaiseen videoon. Olin päättänyt, että kävi miten kävi, pistän sen jakoon, joten kotiin tullessa laitoin sen latautumaan youtubeen. Siinä sitten kerkesin miettiä, että on tää aika blaah ja näin noin ziljoona virhettä itse. Meinasin keskeyttää latauksen, tai vähintäänkin olla laittamatta sitä mihinkään, koska ei siinä ole mitään nähtävää. Toisaalta ne tavalliset videot on jotenkin paljon rehellisempiä kuin sellaiset, joita varten on otettu kymmenen pätkää ja valittu se täydellisin ihan kuin treenit olisi kellään aina yhtä onnistuneet. Sitten menin itseeni ja ajattelin, että tollanen se nyt vaan on, ja jos meinaan sitä kokeessa joskus onnistuneesti vielä esittää, niin kai se oma asenneprojekti nyt jumalauta alkaa siitä, että kehtaan julkaista tavallisen videon.

"Vaikka tuossa muutama virhe tulikin, niin yleisilmeeltään tuo teidän tekeminen on jotenkin niin harmoonista. Moni olisi tuosta kateellinen." (c) Suvi

Ja näinhän se on, kun osaa katsoa objektiivisemmin, ja hetkeksi ottaa pois ne miksei-se-ole-sitä-ja-tätä-lasit :) Se on todella seesteistä, tasapainoista ja kaunista katsottavaa, ja koira pysyy mun kanssa samassa kuplassa. Juuri siltä minusta on treeneissäkin tuntunut. Meillä on ollut harmoninen treenitalvi.